Mitä tulee velanmaksuun, näemme senkin eri tavalla. Osin riippuen siitä minkälaisessa tilanteessa itse olemme, osin muista elämänkatsomuksellisista ja persoonallisista piirteistämme lähtien.
Olen esitellyt erilaisia tapoja asennoitua taloudellisen tilanteen tasapainottamiseen ja hallintaan sekä konkreettisesti kertonut omaa tarinaani velanmaksusta. Taloudellinen tilanteemme heijastaa ja väreilee muihin elämän osa-alueisiimme. Mitä myrskyisämpää kukkaron puolella, sen enemmän se vaikuttaa kaikkeen muuhunkin elämässämme. Toisaalta, mitä seesteisempi taloudellinen tilanne on sen verran enemmän se antaa tyyneyttä muille alueille. Raha ei tuo onnea mutta hallinnassa oleva henkilökohtainen talous ei ainakaan lisää stressiä.
Motivaation, mikä on tärkeä elementti missä tahansa pyrkimyksessä, lisäksi olen kertonut erilaisista tavoista säästää ja kerätä rahaa sekä maksaa velkaa pois. Näistä esimerkkeinä Velkatsunami ja Lumipallomenetelmä.
Tsunami maksutapana perustuu siihen että ihminen maksaa velkansa siinä järjestyksessä kuinka paljon mikäkin laina aiheuttaa ahdistusta tai minkä taakka on henkisesti suurin. Lumipallossa eli snowballingissa ajatus on maksaa velat pienimmästä suurimpaan, keräten vauhtia lisäämällä jo maksettujen velkojen kuukausierät seuraavan lainan "lumipalloerään".
Tämä on aiheuttanut kommentteja blogin olemassaolon aikana aivan hiljattain mutta myös aiemmin joten päätin tehdä kokonaisen kirjoituksen selittämään MIKSI voi toimia tavalla joka ei välttämättä ole taloudellisesti tehokkain.
Jos avaatte toiseen välilehteen tuon Lumipallojutun. Käytän siinä esitettyjen esimerkkilainojen summia. Lumipallon jutussa on jätetty korko laskuista pois, sitä ei ole huomioitu. Todellisuudessa eri lainoissa on erilaiset korot. Puhtaasti taloudellisesti ajateltuna järkevintä olisi maksaa aina se laina pois jossa on suurin korko. Näin suurempia korkoja maksetaan vähemmän kuin lainat saa nopeammin pois.
Sanon tähän väliin että monet hankalaan tilanteeseen velkaantuneet eivät ole taloudellisesti täydellisen järkeviä! En minäkään! Jos olisin ollut, olisinko joutunut velkoihin? En. Jos ihmiset ajattelisivat rationaalisesti, kukaan ei milloinkaan olisi ottanut pikavippiä, pitänyt luottokorteilla saldoa, ostanut osamaksulla tavaroita joihin ei olisi oikeasti varaa jne. Mikään tällainen käyttäytyminen ei osoita sellaista taloudellista järkevyyttä joka toisilla ihmisillä on luonnostaan. (Itsestä riippumattomista syistä tapahtunut velkaantuminen ei kuulu tähän ajatukseen sitten ollenkaan eli ei herneitä nekkuun, kiitos).
Siispä olemme lähtökohtaisestikin erilaisia ja se täytyy ymmärtää.
Velamaksun prosessin aloittamiseen ja taloudellisen hallinnan saavuttamiseen liittyy kiinteästi myös tunnepuoli!
Tässä on Lumipallojutussa käytetty esimerkkivelkataulukko. Lisäsin nyt lainoihin myös korot.
Tässä esimerkissä ei saavuteta huomattavaa hyötyä, valitsee sitten kumman tavan tahansa. Käytin maksutapana minimisummia + 50€ lisälyhennystä kuten alkuperäisessä esimerkissäkin. Korkojen lisääminen yhtälöön toi pari kuukautta lisää myös snowball -menetelmään, älä siis ihmettele jos vertaat toisen jutun taulukkoon.
Tietysi leikkimällä lainalaskurin numeroilla erilaisilla koroilla ja velkasummilla, jokainen pääsee katsomaan mikä vaikutus milläkin lähestymistavalla asiaan on.
Vaikka lopputulos ei eroa juurikaan, aivan lainan alkumetreillä ero tulee selvästi esiin.
 |
| Suuremmaksi, klik! |
Käyttämällä snowball-menetelmää näihin velkoihin, kolmen erän jälkeen saa ensimmäisen lainan kuukausierän vyörytettyä seuraavaan. Viiden (kuudennessä erässä enää muutama euro korkoja) maksun jälkeen taas seuraavaan.
Korkoperusteisessa täytyy odottaa kauemman sillä vasta viiden maksun jälkeen saa lisää poweria toisen lainan maksuerään.
Mitä luulette, malttaako ihminen joka on päättänyt vihdoin ottaa itseään niskasta kiinni ja kääntää taloutensa kelkan odottaa VIISI kuukautta jos on mahdollisuus saada tuloksen syntymisen kokemus KOLMESSA kuukaudessa? Aivan. Alussa niin tärkeä saavutuksen tunne on se syy mikä pesee kliinisen matematiikan, silloin se tunne on suurempi kuin matemaattinen arvo korkohyödyssä.
Jos ihminen on maksanut vuosia vaikka tapissa olevaan luottokorttiin minimilyhennystä ottaen lyhennetyn osan takaisin käyttöön ennen seuraavaa lyhennystä, on hän maksanut pelkkiä korkoja jatkuvasti. Näin todennäköisesti tapahtuisi jatkossakin jos kipinä talouden hallinnasta katoaa ja ihminen alistuu velkojensa alle. Jos kipinä sen sijaan syttyy kunnon liekkeihin lienee hyväksyttävää että tuota korkoa maksetaan pari kuukautta kauemmin jos velka kuitenkin saadaan maksettua pois.
Alkuun pääsyn ja etenemisen kokemus on niin tärkeää että se pitää suoda. Voihan tietysti olla että joku kokee tärkeämmäksi maksaa velkansa korkojärjestyksessä pois. Silloin hän saa onnistumisensa niin ja se on aivan yhtä oikein kuin muita maksutapoja käyttäväkin. Monet varmasti lähestyvät asiaa jonkunlaisella kompromissiratkaisulla ja -järjestyksellä.
Säästämiseen ja sijoittamiseen liittyy enemmän tietynlainen tunneviileämpi, tavoitteellinen suunnitelmallisuus. Ihminen tekee SISUn, sijoitussuunnitelman, jota toteuttaa ja pyrkii välttämään tunneostoja ja -hankintoja. Velanmaksussa tunteita ei voi välttää vaan ne kuuluvat siihen. Velkojen takana piilee niin monesti joku syy, jos kyse on kulutusluottotyyppisestä velkaantumisesta. Kyse ei tarvitse olla edes mistään ostosriippuvuudesta mutta jotakin holtiton rahakäyttö kielii.
Jos jo aiemmin totesin että usein emme ole täydellisesti taloudellisesti järkeviä, on vain oikein että sitä voi kompensoida tunnepuolen älyllä. Euroja parempi palkinto voi olla henkinen vakaampi mieli.
Ja siksi velanmaksu ei ole vain pelkkää matematiikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Bottispämmäyksen vuoksi muutin asetuksia niin että vähän täytyy nähdä vaivaa kommentoidakseen.