Päätöksen vahvistamista

Sitä voi kysyä itseltään, mitä on tehtävissä että oman talouden velkaantuminen ei muistuttaisi Suomen velkataakan kehitystä, eli jatkuvaa kasvua.
On itsestäänselvä asia, että oman kulutuskäyttäytymisen puitteissa on tapahduttava muutos, tai pikemmin monia pieniä muutoksia.

Lisätuloja tärkeämpää on menojen pienentäminen. Tätä on pohdittu ja mietitty ja osoitettu toteen niin puhelinoperaattorin vaihtamisen, internetin nopeuden laskun ja sähkön kilpailuttamisenkin muodossa. Vedenkulutusta on tarkkailtu ja litrojen läträystä onnistuneesti alennettu. Auto on vaihdettu edullisempaan ja vakuutukset ovat alinta ja edullisinta kastia.

Toistaiseksi jokaisen onnistuneen isomman lainojen lyhennyksen on romuttanut joku odottamaton yllätys. Sellainen, jota ei uskoisi tai toivoisi omalle kohdalle, mutta joka kuitenkin tapahtuu. Ja taas ovat luottojen limiitit paukkuneet.
Toki välillä on omassa turhautuneisuudessaan tullut harrastettua petollista hälläväliä-asennetta, jolloin tilin näyttäessä +200€ ostetaan kuitenkin 200€ maksava asia, "samaan konkurssiin se kuitenkin menee". Tällaista ei hetkeen ole tapahtunut mutta valehtelisin jos kieltäisin ettei näin olisi koskaan ollut.

Minkäänlaista puskuria tai vararahastoa en ole pystynyt keräämään, koska tuo "puskuri" on ollut vasta takaisin maksettua kulutusluottoa.

Nyt en halua sitä enää.
Moni työssäkäyvä suomalainen miettii omassa pienessä pääkopassaan, miten rahansa saa riittämään seuraavaan tilipäivään. Siitä voi ottaa valtavasti stressiä, mutta sen voi onnistua sisällyttämään osaksi kuukausittaista rutiiniaan ja vakikäytäntöään. Tämä on huono asia, sillä siinä antaa itselleen luvan olla velkainen ja antaa itsensä pysyä siinä asemassa. Ei näin.

En uskalla edes toivoa, kuinka paljon tai vähän loppuvuoden aikana pystyn oikeasti lyhentämään velkataakkaani. Tai, no sen verran uskallan toivoa, että summa on edes pienempi kuin mitä se tällä hetkellä on. Melko staattisissa lukemissa ollaan pysytty viimeiset kuukaudet, koska kaikki lyhennykset on aina otettu takaisin käyttöön.

Tässä ei ole mitään järkeä.
Haluan velattomaksi ja taas tätä kirjoittaessani tuo päätös vahvistuu.

Velkaantumisen lopun alkua..

Säälittävää, moni sanoo. Nykyajan nuoret ja nuoret aikuiset elävät niin suurissa veloissa, että heikompaa hirvittää.. Niin, tottahan tuo taitaa olla.
Itse kuulun ikäpolveen joka on nähnyt päivänvalon 1980-luvun alkupuolella. 1990-luvun lama ja it-kuplan puhkeaminen olivat ilmiöitä, jotka toki ovat tuttuja, mutta niitä seurattiin enemmän tai vähemmän turvassa vanhempien siipien alla. Taloudellinen itsenäisyys on alkanut hetipian tuon vuosituhannen vaihteen jälkeen, ehkä siinä it-hurmankin aikana. Harvalla kotoa muuttaneella kuitenkaan siinä oli osaa tai arpaa, ne olivat uutisia joista kuultiin mutta jotka eivät vaikuttaneet omaan elämään.
Sukupolveni on ottanut rahamaailmassa varsinaiset ensimmäiset askelet sellaiseen aikaan, kun rahaa oli joka paikassa, lainarahaa tarjottiin ja tyrkytettiin opiskelijoille noin vain. Itseäni kymmenisen vuotta nuoremmat ovat sitten sitä sukupolvea joille pankkien rahahanat ovat olleet tiukemmassa, mutta velkakurimuksen ovat aiheuttaneet pikavippipalvelut.

Itse olen tilanteessa, jossa jo monetta vuotta pyöritän lainojani siten, että makselen luottolyhennyksiä kuukausittain, ja otan maksetut lyhennykset uudelleen käyttöön ennen seuraavaa tilipäivää. Enkä suoraan sanottuna jaksa enää.
Maksuhistoriassani ei ole häpeätahroja siinä mielessä, että luottotietoihini ei ole merkintöjä tullut. Laskuni ja maksuni olen saanut hoidettua, mutta samalla pikkuhiljaa olen ajautunut siihen, että en saa lyhennettyä lainojani pois. Pankkien hymyssä suin tarjoamat luotot aiheuttavat päänvaivaa, sillä käytännössä maksan monta kymmentä euroa kuukaudessa luottokorkoja pankille, luoton lyhentymättä lainkaan. Ainoat lainat mitkä lyhenevät, ovat asunto- ja opintolaina. Se ei kuitenkaan riitä.
Ihmisen ei tulisi ostaa mitään sellaista mihin ei ole varaa. Sitä on kuitenkin nyt viiden vuoden jälkeen turha itkeä. Oman naiivin kulutuskäyttäytymisen lisäksi itsestä riippumattomat tekijät ovat vaikuttaneet tilanteeseeni. Tätä on turha eritellä, sanon vain että yleisellä tasolla tällaisia voisivat olla sairastuminen, avioero, vahingonkorvaus asiasta x tai sitten jotain muuta.

Haluan kirjata ylös sitä, kuinka ja millä aikataululla lainani mahdollisesti lyhenevät, että näkisin konkreettisesti kuinka typerää tämä touhu on. Jos joskus pääsenkin velattomaksi (pois lukien asunto- ja opintolaina), olen toivottavasti oppinut tästä matkasta jotakin.