Ilmaiset popot

Hienoja hetkiä nämä. Hain eilen postiin saapuneet kengät jotka tilasin lenkkipolkuja varten. Edelliset olivat pohjasta niin sileät että sateella asvaltilla kävely tai juokseminen muistuttivat enemmän liukastelua tai curlingia kuin kävelyä.

Uudet kengät ovat kivat jo ihan itsessäänkin, mutta erityisen buenoksi tilanteen tekee se että näistä(kään) en maksanut mitään. Hieman aikaa, hieman odottelua, hieman puhelimen naputtelua toki. Mutta eurorahaa ei mennyt yhtään. Käytin viimeisiä lahjakortteja Stadiumille kun sieltä tuli sähköpostia tarjoushintaisista tuotteista. Olen hetken aikaa odotellut että kun juuri minulle soveltuvat popot sattuvat vastaan niin tartun tilaisuuteen. Kenkien hinta taisi olla alunperin 65€, alennuksessa 39,90€. Tuohon 40€ lahjakortit ja koska toimitus oli ilmainen niin eipä siinä sitten tarvinnut mitään maksella. Kymppi jäi vielä lahjakorttia käyttämättä. Saa seuraavasta treenipaidasta sitten edullisemman.

Nyt on syksyksi ilmaiset kengät ja takki valmiina. Tietyllä tapaa jää harmittamaan kun tehtiin puolison kanssa päätös että jatkossa lahjikset otetaan toiseen tarkoitukseen. Näistä ilmaisista urheilu-/ulkoiluvaatteista on niin suunnattomasti iloa ja onhan tuohon ehtinyt tottuakin että kausivaatteita on saanut ostaa kokonaan tai lähes ilmaiseksi ilman kompromissin tarvetta. Toki varmaan jossain vaiheessa otan taas vaatehankintoihin lahjakortteja, nyt kuitenkin seuraavaksi fokus huonekalupuolen ilmaistamiseen :)

Tavarataivas 2 & 100 asiaa myyntiin

Joskus aikaa sitten kirjoitin mielestäni dokumentista Tavarataivas (löytyi, postaus on täällä.)

Tavarataivas -dokkari oli juuri tullut ja käsitteli hienolla tavalla kulutusta ja ihmisen suhdetta siihen.
Nythän televisiossa pyörii dokumentin pohjalta tehty tv-sarja Riisutut, jossa muutama ihminen luopuu kaikesta ja pikkuhiljaa hakee omaisuuttaan tärkeysjärjestyksessä takaisin itselleen.

Tavaranpaljous on itselle alati ajankohtainen asia. Vaikka koko ajan luopuu asioista niitä tuntuu silti vain kertyvän nurkkiin. Muutin noin kuukausi sitten ja samalla myin ison kasan tarpeetonta tavaraa, vaatetta, kirjoja yms.
Nyt kun muuton jäljiltä viimeisetkin laatikot on purettu ja tavarat löytäneet paikkansa huomaan ahdistuvani jälleen siitä miten paljon turhaa tavaraa joka paikassa on.

Haastoin itseni myymään sata asiaa. Varsinaista aikarajaa tähän ei ole, tuotot laitetaan velanmaksuun tai muuhun vastaavaan kun sata on täynnä. Aloitin kirjanpidon siitä hetkestä kun luulin että olen jo myynyt kaiken mitä myytävissä on. Kummasti yhä vain tulee vastaan sellaista joita en halua omistaa.


Tässä lista siitä mitä olen viimeisen parin viikon aikana myynyt:

1. Pussillinen pehmoleluja 5€
2. Pari cd-levyä 5€
3. Harrasteväline 8€
4. Pulmapeli 5€
5. Pulmapeli 5€
6. Lapsen kumpparit 7€
7. Päiväkirja (uusi) 5€
8. Pari astiaa 3€

Yhteensä 43€.

Yllättäen kaikista Facebookin foorumeille listaamistani tuotteista euron ja kahden kamat jää ostamatta ellei niitä niputa yhteen ja pyydä enemmän. Listauksissa on tällä hetkellä vaan 8 myytyä tuotetta vaikka lukumääräisesti se olisi tuplat. Lasken kuitenkin myydyn yksikön yhdeksi vaikka se sisältäisi useamman irtonaisen tavaran.

Myynti jatkuu. Listaan päivittäin tuotteen tai pari. Kunnes sata myytyä tavaraa on täynnä.

Kulutusjuhlaan rohkaisua!

Velaksi eläminen ja ostaminen kannattaa! Nimittäin silloin kun olet myyjä tai velkaa tarjoava taho. Jos jätetään pikavipit ja tällaiset luotot kokonaan sivuun niin hyvin nopealla naputtelulla pystyisin ostamaan aivan valtava määrän tavaraa velaksi.

Talouttaan taitavasti hoitavalle ihmiselle tietyt maksutavat kuten Klarna tai Qliro tarjoavat vaivattomia ja edullisia tapoja hoitaa ostoksensa. Korottomat ja pelkällä laskutuslisällä hoidetut ostokset eivät tule ostajalle muutaman euron kulua kalliimmaksi. Joskushan sitä hoitaa nettiostoksiaan niin että nettipankkitunnukset tai pankkikortti ei ole käsillä.

Talouttaan vähemmän taitavasti hoitavalle ihmiselle tietyt maksutavat kuten Klarna tai Qliro tarjoavat myös vaivattomia ja edullisia maksutapoja. Korottomat ja pelkällä laskutuslisällä hoidetut ostokset eivät tule ostajalle muutaman euron kulua kalliimmaksi. Paitsi jos tulevat. Kuukausieriin jaetut ostokset kun liian helposti kertyvät isoksi kasaksi kuukausieriä. Tai jos ajatellaan kokonaismäärää niin suureksi saldoksi velkarahaa.

Muutamalla napin painalluksella saisin esimerkiksi Soneran omien sivujeni mukaan 1500€ edestä uutta laitteistoa jos mielisin.
Puhelin tai tietokone eivät vaihtoa tässä vaiheessa tarvitse (koputtaa puuta) mutta hetken mielijohteesta saisin vaikka tonnin luurin. Helpompaa se olisi ostaa rahalla jota ei ole edes koskaan nähnyt ja sitten miettiä kuinka sitä kahden tai kolmen vuoden aikana pikkuhiljaa maksaisi pois.

Vaatetarpeisiin vastataan ainakin H&M:n toimesta kun siellä omat sivuni kertovat että minuun luotetaan (vaatimattoman) 175 euron verran. Klik klik ja saisin itselleni tai lapselleni uutta pukinetta ja niin olisi hauskaa ja mukavaa. Kunnes lasku tulee. (Onneksi sain ilmaiseksi lapselle koko kevätkauden vaatteet Facebookin kautta. Sori H&M).

Näitä mahdollisuuksia tulee vastaan siellä täällä. Pyrin välttämään näitä liian helppoja tapoja haalia tavaraa tai palveluja. Täysin rehellisiä jos ollaan niin ostin jokin aika sitten tulevaan ammattiini liittyvää tarpeistoa osamaksulla. Osamaksu oli koroton tietyn ajanjakson verran. Toki kuukausittainen laskutuslisä hälventää käsitettä "koroton", otin tämän huomioon ja silti hankintojen kokonaishinta oli huokea. Itse asiassa olen maksanut saldoa etuajassa niin että laskutuslisiäkin tulee kuuden sijasta neljä.

Vaikka olen hieman löysännyt otettani siitä mitä se 17 000€ velan maksu-urakan aikana oli, tiettyä itsehillintää, varovaisuutta ja järkeilyä pyrin käyttämään arjessani edelleen. Toivon että pieni Hyvä Veli keikkuisi olalla kuiskimassa aina jos/kun olen availemassa lompakkoa liian kepeästi. Hyvä lopputulos rakentuu pienistä talouden hallinnan osasista. Ja matka jatkuu.

Pienituloisen jouluajatuksia 1

Joulukuvan oikeudet Iospherella

 Alkaa olla aika suunnata katsetta tuohon vuoden ehkä humuisimpaan juhlaan. H-hetkeen on matkaa vielä runsaasti, mutta en liene väärässä jos sanon että tästä seitsemän viikon päästä väki ihmettelee kuinka se joulu vaan saapuikin nopeasti ja on jo pian ohi. Seitsemän viikon kuluttua on joulupäivä ja se suurin päivä ainakin lasten kannalta on ohi.

Vaan onpa alkanut mieltä vaivaamaan miten nykyisellä tulotasolla joulun järjestän. Opiskelijabudjetilla loihditaan se mitä pystytään.

Joulun kulueriin liittyvät erilaiset koristeet ja valot. Tästä ei tule päänvaivaa sillä tarkasti valikoidut muutama koriste ja kausivalo löytyvät jo komerosta. Kaksi vuotta sitten hankin uusia valoja, niistä lyhyesti kirjoitinkin koska valohankinta oli osa kuukausihaastetta. Nolla euroa siis näihin.

Poltan paljon kynttilöitä pimeään aikaan kuten monet. Näitä olen varastoinut kun hyviä tarjouksia on tullut vastaan. Pärjään todennäköisesti joulun ajan olemassa olevilla tuikuilla ja pöytäkynttilöillä. Kai. Ehkä. Toivottavasti.

Jouluruokiin tuskin menee tänäkään vuonna rahaa sillä joulun pyhät vietän seurustelukumppanin luona lapsen ollessa toisen vanhempansa kanssa tämän joulun. Seurustelukumppani on joulun töissä joten tuskin näemme vaivaa ja käytämme paljon rahaa ison aterian tekemiseksi. Ehkä käymme jouluaterialla jossakin ravintolassa ennen aattoa. Jouluateria seisovasta pöydästä taitaa kuitenkin olla aika arvokas. Todennäköisesti on tyytyminen perunaan kastikkeineen ja valmiiksi leikattuihin kinkkuviipaleisiin. Menee se niinkin.

Mutta ne lahjat. Lasten toiveet eivät taida ainakaan halvemmiksi mennä kun ikää tulee lisää. Jo nyt olen kuullut niin päätä huimaavia ideoita pukin lahjakassin täytteeksi että huh!
Olen ajatellut hankkia meille yhteiseksi harrastukseksi ja iloksi akvaarion. Seurustelukumppanilla on kaksikin ja lapsi on osoittanut suurta kiinnostusta aiheeseen. Kalojen ruokkiminen ja akvaarion hoitaminen ja puhtaana pitäminen voisi toimia myös hyvänä ja sopivana vastuualueena ekaluokkalaiselle. Tai yhdessä nuo hoituisivat. Tai alkuinnostuksen jälkeen kaikki jäisi minulle. Kuitenkin.

Sen mitä olen fisunaarioiden hintoja katsellut, on suodattimineen kaikkineen kokonaishinta melkolailla liian paljon. Uutena ei ole mitään mahdollisuutta hankkia sellaista ei-pienintä-mahdollista akvaariota. Se on selvä ja hyväksytty fakta. Ei ole ongelmaa lähteä etsimään käytettyä, niitä kuitenkin myydään paljon. Juuri tuossa katselin ja sopivan paketin hinta pyörii sekin monessa sadassa eurossa. Sellaisen, missä on tankin lisäksi kaikki tarpeellinen tekniikka kasvien ja kalojen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Kun täytyy vielä ostaa kalat ja kasvitkin.

Höh.

Olin jo laittamassa sosiaaliseen mediaan viestiä akvaarion ja/tai tarvikkeiden vastaanottamisesta, mikäli sellaisia jollain käyttämättömänä olisi. En kuitenkaan laittanut koska näin jo sieluni silmin miten ihmiset loukkaantuisivat kun he hyvää hyvyyttään ilmaiseksi antaisivat mutta jos joutuisin kieltäytymään laitteiden / välineistön väärän koon / vanhanaikaisuuden tai muun syyn vuoksi niitä ottamasta vastaan. Koska näinhän ihmiset tekevät. Vaikka haluaisinkin lapselle lahjan antaa, en välttämättä halua antaa ihan mitä tahansa.

Jouluahdistus taitaa tänä vuonna iskeä vaikka sen suurin piirtein onnistuneesti olen väistänyt edellisinä vuosina. Täytyy vain ratkoa lahjakuviot mahdollisimman aikaisin niin itse joulun odotus sujuisi mutkattomasti. Jouluajatuksia tulee takuulla lisää kun juhla lähestyy ja kauhu kasaantuu, heh..

Ei mainoksia

Tämä on tavallaan samaa sarjaa kuin tuo edellinenkin juttu. Laitetaan tämä linjoille nyt ja huomenna kun on vuoden viimeinen päivä julkaisen ensi vuoden tavoitteet.

Kuva: iosphere

Olen asunut nyt muutaman viikon uudessa asunnossa. En ole saanut aikaiseksi laittaa oveen "Ei mainoksia tai ilmaisjakeluja, kiitos!" - ilmoitusta. Vastaava ilmoitus on ollut postilaatikossa viimeiset viisi vuotta enkä ole joutunut kohtaamaan sitä mainostulvaa mikä suurinta osaa ihmisiä odottaa kun postinsa hakevat. Poikkeuksen on tehnyt kaupunkilehden jakaja joka ei joko osaa lukea tai sitten ei osaa kieltä, hän kun on sitkeästi jakanut tuon mainossontalehden joka viikko postilaatikkooni. Tai sitten jakajat koulutetaan siten että tuo mainoksia täynnä oleva ilmaisjakelulehti ei ole ilmaisjakelulehti ja sen voi jakaa joka kotiin.

Kuitenkin. Nyt kun kaikki mahdolliset lipareet ja tarjouskupongit ovat jonkun aikaa tulleet kolisten oven postiluukusta olen vakaasti sitä mieltä että niiden määrä on kasvanut hurjasti vuosien takaiseen! Tai sitten muisti tekee tepposet. Parissa päivässä voi tulla pitkälti toistakymmentä erilaista mainoslehtistä! Järkyttävää!

Ensimmäiset viikot laitoin kasan oven viereen heti niiden tullessa ja vein lehtikeräykseen seuraavan kerran kun lähdin kotoa. Ensimmäisenä joulunpyhien jälkeisenä lauantaina, kun mainokset taas alkoivat tulla, uhrasin kuitenkin aamukahvini mainoksia lukien.

Voi hyvänen aika miten taidokkaasti sohvia ja petivaatteita tuputetaankaan! Itsekin hetken mietin miten huonosti oma petauspatjan hankkiminen sattuikaan kalenteriin, nyt olisi saanut koko sänkysetin vain kuusi-seitsemänsataa enemmän sijoittamalla (sänkysetin aleprosentti oli varmaan fonttikoolla sata muun tekstin ollessa pientä leipätekstiä). Lidlin mainoslehdessä oli oikeastaan aika hienostikin esitelty koko aukeamalla erilaisia juomia, uuden vuoden lähestyessä talvihenkisesti. Halpatavaratalotkin esittelivät jo valmiiksi halpoja hintojaan alennusmyynnin tuomin vielä halvemmin hinnoin. Raketteja oli siellä täällä, tietysti aina halvimpaan hintaan.

Voivoi. Ne oli viimeiset mainokset mitä luin. Olen pärjännyt ilman mainoksia tähänkin asti, en halua alkaa elää niiden mukaan. Tulee vain tarve lähteä kaupoille ostelemaan sellaista mitä ei edes tarvitsisi. Tästä olen aiemminkin kirjoittanut, sainpahan taas konkreettisen esimerkin miten taidokkaasti meille myydään turhaa.

Oveen laitoin ilmoituksen "Ei mainoksia tai ilmaisjakeluja, kiitos!". Heti tuli taas parempi mieli. Vielä kun laskujen tulemisen saisi estettyä niin olisi jo aika hieno juttu.


PS: Eilen kerroin tarvitsevani työkalupakin. Löysin sopivan, halvan ja hyvän. Ei ollut tarjouksessa mutta koska hinta vastasi mielikuvaani siitä mitä sen pitäisi olla päätin sen ostaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Tuhluri

Iospherella on paljon rahaa.

Muutto on kohta siinä mallissa että uudessa paikassa voi viettää aikaa. Parin seuraavan päivän aikana olisi vielä ruokapöydän ja sänkyjen kantaminen. Lähes kaiken muun olen yksin saanut kannettua viime viikon aikana. Viikko on ollut tosi kiireinen ja kuormia olen vienyt joko aamuvarhain tai iltamyöhään, tai kahden työn välissä jos on ollut aikaa.
Vanhassa kodissa on vielä luonnollisesti paljon tavaraa mutta uudessa alkaa olla välttämättömyydet joiden lisäksi en ylimääräistä liikaa haluakaan. Tarpeettoman tavaran määrä kasvaa päivittäin kun teen jättämispäätöksiä milloin mistäkin. Kierrätyskelvottoman kasan lisäksi myyntikelpoinen kasa on kasvanut. Kun tämä rumba on ohitse ja vietän yöni uudessa kodissa, sitten voi alkaa miettimään tavaran myymistä.

Uusi koti tarvitsee jotakin uutta, sellaista mitä vanhassa ei ole tai minkä hankkimista olen miettinyt useaan otteeseen.

Kävin ostamassa maailman parhaimman kahvinkeittimen. Se on kyllä oikeastaan aika tavallinen, Philipsin termoskeitin. Siihen kun keittää aamulla kahvit niin termos pitää sen kuumana tunteja. Toisin kuin nykyinen Moccamasterin termoskeitin. Se on huono, termososuus päästää lämmön läpi tosi nopeasti vaikka itse laite keittää hyvää ja kuumaa kahvia. Ajattelin putsata ja laittaa vaikka kirpparilla Moccamasterin pikkuhintaan eteenpäin jos joku vaikka haluaa muodon vuoksi ns. arvostetun merkin laitteen kotiinsa tai mökillensä. Tällä uudella keittimellä oli hintaa 70€. Vanhalla satanen enemmän silloin kun sen ostin. Vanha on palvellut kuusi vuotta vaikka sen lämmönpito on ollut melkein alusta asti huono. Uusi keitin saa olla vähintään toiset kuusi vuotta joten hyväksyn hinnan.

Sohva. Minulla on uusi sohva! Sitä ei ole koskaan tapahtunutkaan. Aina ollut muiden vanhoja.
Nykyiset kaksi olohuoneen sohvaa ovat keskenään ihan erilaiset. Se ei haittaa sinänsä, mutta se haittaa että toinen niistä on niin huonokuntoinen että siinä ei oikein viitsi edes istua. Toinen on nahkasohva, vanha kylläkin, mutta varmasti sen pienellä hinnalla eteenpäin saisi. Opiskelijalle tai ensimmäiseen asuntoon muuttavalle.
Uuden sohvan mukaan tulee iso rahi joka toimittaa sohvapöydän virkaa. Nykyisen lasisen sohvapöydän voin siis myydä eteenpäin. Sohvalle tuli hintaa raheineen ja kuljetuksineen noin 1350€. Maksu on vapaa puolen vuoden ajan, ts. kuluton ja koroton kunhan sen puolessa vuodessa hoitaa. Sohvaan menee kaikki myytävistä tavaroista tuleva raha ja sitten makselen sitä pois kuukausittain. Jos siitä on velkaa keväällä kun puoli vuotta tulee täyteen niin sitten se täytyy ottaa listauksissa huomioon. Ehkä joidenkin mielestä pitäisi jo nyt mutta en ajatellut näin tehdä koska sohvasta on jo suunnitelma ja myyntituotot tekevät maksun helpommaksi. Lähinnä ajatuksena että ns. pesukonerahasto tulee siinä kohtaa kuvioon kun viimeiset hetket korotonta aikaa on käsillä.
Sohvasta muuten sen verran että kaverillani on vastaava kokonaisuus, sohva + rahi, samalla kankaalla. Se on kestänyt viisi vuotta ilman merkittävää tyynyjen jämäkkyyden muutosta eikä kankaassa näy kuluminen. Uskon sohvan menevän siksi pitkään vaikka oli myymälän halvimpia malleja (ainahan ne yrittää puhua paksumman kankaan tai kalliimman mallin).

Matto. Uudet matot ovat yleensä enimmäkseen haluja eivätkä välttämättömyyksiä.  Tiedän monta taloutta jossa on varasto täynnä erilaisia mattoja, niitä aina välillä vaihdellaan mielen ja kauden mukaan. Itselläni ei tällaista tilannetta ole. Mattoja on vanhassa talossa useita, kukin omilla paikoillaan. Sellaista riemun kirjoa edustavat että ei mitään rajaa. Paria lukuunottamatta kaikki joko kirpparilöytöjä tai sukulaisten vanhoja. Uudessa kodissa on makkarin, keittiön ja eteisen matot paikoillaan. Olohuoneeseen haluan uuden maton, sinne pitää saada vaalea matto koska muuten tila tulee liian tummaksi. Sopivaa vaaleaa mattoa en omista joten yksi viidenkympin sijoitus lienee paikallaan. Vanhoista matoista pari kelpaa viedä kirpparille kunhan ne ensin pesee ja siistii. Osa saa muuttua lämpöenergiaksi jätteenkäsittelylaitoksella.

Televisio. Juu, ostin uuden telkkarinkin. Vanha oli sellainen että kun viisi vuotta sitten tuli television tarve, ostin halvimman mahdollisen mallin. Pieni telkku on edelleenkin ihan toimiva mutta hurjan epäkäytännöllinen kun ruutua pitää tihrustaa tekstit nähdäkseen. Uudessa kämpässä välimatka sohvan perukoilta televisioon kasvoi ja se näytti niin pieneltä ja yksinäiseltä siellä huoneen toisella laidalla että kävin katsomassa nykytelkkujen hintoja. Netistä löytyi yksi erittäin hyvä tarjous ja kymmenien positiivisten arvioiden perusteella tein sitten hankinnan. 350€ kuljetusmaksuineen. Menee puoleen kuuhun vähän tiukkistellen ennen kuin palkka tulee mutta on ainakin ns. järkevä ostos. Vanhan telkkarin saan myytyä parilla kympillä ihan varmasti, laskee omalta osaltaan näiden uusien hankintojen kokonaiskustannuksia. (Jutun kirjoittamisen jälkeen telkku menikin jo kaupaksi hintaan 30€.)

Huh. Tuhluri oikein. Onpahan tavara kuitenkin oikeasti käyttöön tulevaa. Silti vähän huono omatunto, miksi sitä nyt on kaikkea tullut ostettua kun aina on pärjännyt vähemmälläkin jne.. Uusi koti vaikuttaa tällä hetkellä varsin minimalistiselta vanhaan nähden. Siistiltä ja selkeältä, tavara ei pursua joka paikasta. Vielä ainakaan. Nyt tietää jälleen miksi käy töissä, sohvasta riittää iloa sekä mielelle että kukkarolle, ei ratkea liitoksistaan hetkeen.

Älä Osta Mitään -päivä 28.11.2014

Kuvakaappaus Luontoliiton Älä osta mitään -kampanjasivulta

Älä Osta Mitään -päivää vietetään vuosittain marraskuun viimeisenä perjantaina.
Kanadassa alunperin vuonna 1992 vietetty No Shop Day on meille Suomeenkin rantautunut kulutuskriittinen, kerskakulutuksen vastainen kannanotto. Tiesittekö että päivää on teemoitettu erilaisilla painoarvoilla vuodesta 2007 lähtien? Viime vuonna teemana oli Krääsätön Joulukuu ja niin on itse asiassa nytkin, Krääsätön joulu. Jos et jo ole käynyt niin avaa toiseen välilehteen päivän virallinen sivu alaosta.fi ja lueskele se läpi tämän jälkeen.

Onkin hyvä että yhden yksittäisen päivän ostottomaksi julistamisen sijaan ihmisiä kannustetaan miettimään kulutustaan laajemmalla näkökulmalla.

Olen vuositavoitteisiini listannut pyrkiväni vähintään 120 kulutusvapaaseen päivään vuoden aikana. Kuukausitavoitteissani on näkynyt kymmeneen ostovapaaseen päivään pyrkiminen. Ajatuksissani oli viettää karkeasti kolmasosa koko vuoden päivistä käyttämättä rahaa. Turhuuksiin kuluttaminen on tietysti yksi osatekijä tässä tavoitteessa mutta myös kulutuksen parempi ennakoiminen sekä suunnittelu esittää suurta roolia.

Marraskuussa oma kulutukseni ei ole ollut tavoitteiden mukainen, ellen nyt ihan viime päivinä saa rahavapaita useampia putkeen. Sillä ei kuitenkaan ole väliä koska tässä on enää yksi kuukausi jäljellä vuoden kestänyttä kulutuksen seurausta jäljellä. Kokonaisuus on se joka merkitsee enemmän kuin yksi kuukausi, tai yksi päivä.
Vuonna 2014 olen ollut käyttämättä rahaa lokakuun loppuun mennessä 96 päivää. Pidän tätä hyvänä suorituksena. Kun oikein miettii miten helppoa on joka päivä laittaa rahaa johonkin niin ei ole ollenkaan itsestään selvää että noita päiviä kertyy noin vain. Tai ainakaan kaikille ei ole. Itse olen huomioinut kaikki rahanvaihtotapahtumat, joissa raha lähtee minulta muualle, kulutukseksi. On se sitten suklaapatukan ostamista tai laskujen maksua. Kaikki. Jos maanantaina käy ruokakaupassa, tiistaina maksaa laskut, keskiviikkona käy kaupungilla muuten vaan ja maksaa parkkimaksun, torstaina ostaa uudet sukat, perjantaina käy täydennysostoksilla, lauantaina menee elokuviin ja sunnuntaina käy kahvilla, ei viikossa kerry yhtään kulutusvapaata päivää. Näin raa'asti sen olen laskenut. Siksi että oppisin paremmin yhdistämään asiointeja ja tehostamaan/tiivistämään niitä hetkiä ja retkiä kun olen jossakin kuluttamassa.
Ei ole suuri vaiva laittaa illalla rastia ruutuun jos on ollut käyttämättä rahaa.

Joulukuusta pyrin tekemään mahdollisimman krääsättömän. Siitä tulee itse asiassa erittäin mielekästä ja helppoa. Kohta alkava muutto tekee sen että joudun puntaroimaan tarkasti mitä tavaraa kannan uuteen asuntooni. Kun tila pienenee tavaran määrän merkitys kasvaa. Turha ja tarpeeton jää pois matkasta. Krääsä jää pois kuormasta. Ja voin olla varma että lisää krääsää en tule hankkimaan koska sitä ei tilanne kestä, tarkoitushan on juuri päinvastainen.

Joulukrääsään on helppo sortua. Viime vuonna kuitenkin ostin uusia jouluvaloja sille asetetun budjetin rajoissa. Edellisvuosilta on jouluisia kirpparikoristeita jonkun verran jäljellä. Näillä tehdään tänä vuonna uuteen kämppään joulu ja se riittää. Ei mitään uutta.

Haastan kaikki lukijani sekä pohtimaan Älä Osta Mitään -päivän ja -kampanjan tarkoitusta sekä osallistumaan siihen. Ei yhdeksi päiväksi vaan moneksi. Turhan kulutuksen välttämisen tulisi olla kansalaisvelvollisuus jo senkin puolesta että se ei palvele oikeastaan ketään, vähiten kuormittunutta palloamme. Pyydän myös että levitätte kampanjaa muille mahdollisille kiinnostuneille, joko tätä juttua jakamalla tai kampanjan sivua linkittämällä omissa kanavissanne.

Hauskana vastakohtana tälle päivälle on Black Friday, joka on amerikkalainen joulusesongin avauspäivä. Se sijoittuu kiitospäivän jälkeiseen perjantaihin. Amerikkalaiset kun ovat niin fiksuja niin ovat kehittäneet sopivan kulutuksen boostauspäivän kahden juhlan, kiitospäivän ja joulun väliin. Viime vuonna meilläkin kohkattiin Black Fridaystä, muistan siitä nähneeni televisiossakin uutisissa. Tänä vuonna rytisee vielä suuremmalla voimalla todennäköisesti. Nettikaupat huutavat jo suurista alennuksista ja kutsuvat ostamaan.
Älkää menkö. Pliis.

Veli haluaa

Kuva: iosphere

 Haluan monenlaista. Haluamisen synnyinsija voi olla tarve mutta usein ne ovat mielitekoja. Pidin jossain kohtaa listaa sellaisista asioista joita haluan. Usein kuitenkin lista jää joko tosi lyhyeksi tai sitten kasvaa mahdottoman pitkäksi. Lyhyeksi se jää sellaisina hetkinä kun ajatusmaailma lähtee sieltä missä "Minä en voi haluta tällaisia asioita, onhan kaikki kuitenkin aivan hyvin". Pitkä lista tulee silloin kun "En kertakaikkiaan kestä ilman sitä ja sitä asiaa!".

Uusin halulistaan vaikuttava tekijä on muuttamiseen liittyvä. Kun joka päivä käyn jotain tavaroita läpi ja vien niitä kierrätykseen tai roskiin, mietin myös esim. huonekalujen kohdalla haluanko tai viitsinkö niitä enää kantaa seuraavaan paikkaan.

Sänky jota olen pitänyt hyvänä taitaakin olla uutta patjaa vailla. Sain käytännössä uudet rungot joitain kuukausia sitten joten niitä en tarvi. Patja ja petari kuitenkin ovat alkaneet tuntua häiritsevän kovilta. Nukun kyljelläni ja on ilkeä tunne kun tuntee käsivarren puutuvan hetken makaamisesta. Tyynyt ovat ihan susia ja joka aamu niska-hartia-alue on jäykkänä ja vähän kipeänä. Tyynyjen uusiminen nyt ei maksa mutta tuplasängyn patja + petari = €€€.

Sohvista taisin mainitakin jossain aiemmassa postauksessa. Nämäkin alkaa olla loppuu käytetty. "Omassa" sohvassa on selkeä painauma ja se ottaa selkään jos makoilee ja määrittelee paikan missä tulee istua, muuten istuma-asento tuntuu vinolta jos puoli peffaa on siellä painaumassa ja toinen puoli korkeammalla. Muksun käyttämä sohva on siivousyrityksistä huolimatta niin täynnä kaikenlaista tahraa ja läikkää että siitä ei enää siistiä saa. Sillä kangassohvalla on ikää kymmenen vuotta ja sohvan pehmusteet ovat olleet jo kauan aika epätasaisia. Kivan näköinen se olisi mutta.. Mukavuuskerrointa tarvitaan tähän huonekaluun kyllä. Sohvat ovat L-mallisesti olkkarissa, olen unelmoinut siitä täydellisestä kulmasohvasta jo pitkään! Uusi sohva = €€€!

Samanlainen uusimishalu koskettaa monia pienempiä ja/tai edullisempiakin asioita kuten leivänpaahdinta, kahvinkeitintä, valaisimia, kirjahyllyä.. Lopputuloksena reilusti rahanmenoa jos heikolla hetkellä kaupoille lähden.

Todennäköisesti kyseessä on jonkunlainen uuden alun ajatus. Aloitus puhtaalta pöydältä, jossa ei ole juuri mitään vanhasta muistuttavaa. Koska tunnen itseni tiedän että tulee olemaan kova pala yrittää laittaa tunteita (uuden alun tarve, asioiden korvaaminen) ja järkeä (tavaroiden käyttökelpoisuus, kierrätysideologia, rahan käyttö) sopuun keskenään. Vanha elämäni alkaa vain olla auttamattomasti, no, vanhaa ja taakse jäävää, niin paljon tapahtuu ja tulee muuttumaan.

Pyrkimys on nyt ollut se että joka ikinen kerta kun lähden kotoa, lähtee mukanani tavaraa pois. Mitä enemmän pengon, sen enemmän tajuan miten paljon kaikkea onkaan kertynyt. Urakka ei tunnu kuitenkaan toivottomalta sillä kiire ei ole. Rauhassa hyvä tulee. Kiirettä en kyllä kestäisi muuttamisen ja tavaran karsimisen suhteen sillä jo muutenkin on enemmän kuin tarpeeksi tekemistä. Täytyy muistutella koko ajan itselle että "parin viikon päästä helpottaa, parin viikon päästä helpottaa...". Tuo pari viikkoa tietysti liukuu eteenpäin koko ajan.

Nyt pitäisi vielä kestää tätä silkkaa haluamista jonkun tovin. Voisin tehdä kartoittavia kierroksia huonekaluliikkeissä ja tutkiskella isojen huonekalujen uusimisen kokonaissummaa, se varmaan tuo vähän jäitä hattuun.

Huonot kanta-asiakaspassit

Olen kanta-asiakaspassinarkkari kuten aiemminkin olen kertonut.

Yleensä keksin passeista vain hyvää mutta tällä hetkellä lompakossa on kaksi erittäin kyseenalaista passia.

 Toinen passi on ECCOn leimapassi. Ostamalla hulppean hintaisia kenkiä viisi paria, saa kuudensista hulppean hintaisista kengistä 20€ alennusta. Alennuksena tietysti tuo on kiva summa rahallisesti. MUTTA!! Sen saadakseen joutuu ostamaan monella sadalla eurolla kenkiä. Olen elämäni aikana ostanut yhdet kengät jotka ovat maksaneet ECCOn kenkien verran ja tuosta ostoksesta leimani sainkin. Leimaan oikeuttaa vähintään 100€ arvoinen ostos.
En näe itseäni ostamassa loppuelämässäni ainakaan ECCOn kaupasta enää neljää paria kenkiä. Joo, ne on kivan tuntuisia jalassa mutta kokemuksen mukaan eivät kestä uutuutta hohtavina yhtään sen kummemmin kuin mikään muukaan kenkä. Se pari mikä minulla on, menee vielä monta vuotta ja todennäköisesti siihen mennessä on kirpparilla tullut vastaan seuraava jalkinepari jonka käytän puhki asti.


Sitten toinen, hirveä passi. Olen jopa mennyt siihen lankaan että olen sitä käyttänyt reippaasti ja hyvillä mielin. Kyseessä on parturin leimapassi. Jokaisesta leikkauksesta saa leiman. Passi on vuoden voimassa. Minulla ja muksulla on sellaiset hiusmallit että ne vaativat usein fiksausta. Siispä käyntejäkin on tullut useasti. Markettiparturin eri työntekijät pitävät samaa toimenpidettä eriarvoisina sillä joskus leikkaus onkin mennyt siistimisen nimellä ja hinnalla eikä leimaa ole tullut. Muksun kohdalla käynyt näin. Useimmiten kuitenkin on leikattu, leimattu ja rahastettu sen mukaan.

Olen ollut siinä luulossa että passin täyttyessä saa ilmaisen leikkauksen. MUTTA! Selvästihän passissa lukee että passin täyttyessä saa 12€ hyvityksen seuraavasta leikkauksesta. Hyvityksen hinta on enemmän kuin leivottu sisään leikkaustaksaan. Jotenkin vain aina olettaa ja ajattelee että jotakin saa ilmaiseksi kun passit on täynnä. Niin voimakas tuo oletus on että vaikka passissa lukee ja asia on todennäköisesti myös suullisesti kerrottu, ei sitä muista. Jos miesten hiustenleikkauksen hinta on 28€ ja lapsen muutaman euron vähemmän, tuntuu tuo 12€ aivan liian pieneltä hyvitykseltä "kanta-asiakaseduksi".

Parturin taksat ovat niin suuret että asialle piti tehdä jotakin. Citymarketissa oli tarjouksessa hiustenleikkuukone, 17,95€. Ostin sen. Laitteen hinta tulee takaisin erittäin nopeasti. Viivästämällä parturissakäynnin välejä kahdella-neljällä viikolla siistimällä niskavillat ja sivustat, hyöty tulee jo parin seuraavan kuukauden aikana. Jos muksu haluaa pitää kesämallin hiuksia talvellakin, pärjätään todennäköisesti enimmäkseen ilman parturia hänen kohdallaan.

Seuraavaa parturipassia en sitten ehdi vuodessa saada täyteen ellei siellä onnistu yhdistämiskikalla voimassaoloajan pidentäminen. Tässä tällainen, arjen pienisuuri säästö.

Ei se hullu ole joka...

...pyöräilee. Päinvastoin.

Tartuin omaan tavoitteeseeni kulkea työmatkat pyörällä oikein kunnolla. Tarkoitan tyyliin härkää sarvista ja heti reippaalla otteella! Kuljen nyt kaikki muutkin matkat pyörällä koko kuukauden ajan.

Laitoin vireille auton liikennekäytöstäpoiston. Tai vireille ja vireille, netissä parin minuutin juttu ja nyt auto on ns. seisonnassa. Koko elokuu mennään fillarilla!

Trafin sivuilla tehdään tuo poisto ja myöhemmin taas käyttöönotto. Siellä oli myös liikennekäytöstäpoiston kannattavuuslaskuri johon oikeat arvot syöttämällä selviää onko poisto kannattavaa vai ei. Itse sain seuraavanlaisen tuloksen

 Vakuutusmaksuissa, polttoaineessa jne. säästyisi kuukauden ajalta reilu 90€. Ok.

Itse laskuri näyttää tältä.

Kannattaa käydä katsomassa jos alkaisi pyöräily kiinnostaa jos säästöt nousisivat oikein suuriksi!

Autoa en ole käyttänyt nyt ehkä viikkoon kertaakaan. Sateeseenkin kerran menin pyörällä hetken kipuilun jälkeen. Jes, hyvä minä!

Pyöräily toi kuitenkin yhden lisähaasteen. Ostin kesäkuussa uuden fillarin, joka on paljastunut meikkausten alta huonoksi yksilöksi. Myyjä kertoi puhdistaneensa kaikki laakereista lähtien huippukuntoon. Taisi olla käynyt sellainen juttu että on jättänyt kaiken niin puhtaaksi että siellä on liikkuvat osat sitten hanganneet hiekan ja pölyn kera tässä kesän aikana paikat rikki. Pyörässä nimittäin kosahti oikeastaan kaikki mahdollinen parin päivän sisällä. Ei auta putsaukset tai voitelut enää. Rahaakin olen ehtinyt jo kunnostamiseen laittaa enkä enää haluaisi lisää siihen tuhlata.

Siispä nousi ajatus. Jos olen jo tehnyt mahdottomaksi autolla ajon ja saanut siitä säästöä 90€, voi tuon käyttämättä jääneen rahan mieltää alkupääomaksi uuteen pyörään. Perusmankeli lähtee suunnilleen hintaan 250€. 160€ siis enää omasta pussista maksettavaksi! Heinäkuussa meinasin myydä tavaraa ulkomaille ja hankkia rikkauksia sitä kautta. Homma meni jäihin mitä ulkomaihin tulee, maan rajojen sisäpuolelle olen kuitenkin kaappien sisältöä ehtinyt tyhjätä hyvää vauhtia. Tilillä olisi myyntivoittoa enemmän kuin riittävästi tuon loppuosan kattamiseen!

Pyörä tulisi siis ilmaiseksi, tai pikemmin vaihtamalla. Joitain tavaroita itseltä pois, yksi kappale uutta pyörää tilalle. Lisäksi tietysti jokainen fillaroitu kilometri vähentää auton kulutuksesta aiheutuvaa huollon tarvetta sekä tuo säästöä kun polttoainetta ei kulu. Vanhat polkupyörät voin säilyttää ja korjata jossain vaiheessa tai myydä eteenpäin projektipyöriksi näin edelleen vähentäen lopullista uuden pyörän hintaa.

On ollut aika mahtava fiilis kun joka ilta on jalat olleet siinä mallissa että huomaa niiden olleen muussakin käytössä kuin sohvalla vaakatasossa! Olen erittäin innostunut tästä!

Taidan huomenissa käydä ihan tosissani pyöräkaupoilla.

Etuohjelmien pistekatsaus

Olen aikaisemminkin sanonut että tykkään etuohjelmista, pistekeräysjutuista, leimapasseista ym. Kaikki nämä ovat tietysti vain kulutuksen lisäykseen tarkoitettuja, muka kuluttajan puolta pitäviä etuuksia. Niitä voi hyödyntää jos ei mene siihen jekkuun että kuluttaisi lisää vain kulutuksen vuoksi.
Päivittäistavarakauppojen etuohjelmat aiheuttavat säännöllisesti keskustelua siitä kuinka erityisesti kahden suurimman bonusohjelmat ovat suoranaista valehtelua kuluttajalle ja takaisin saadut edut ovat vain osa kaupan ottamasta ylihinnasta. Yhtä kaikki, ohjelmat ovat olemassa ja niistä voi jotain saada takaisin, tai sitten ei.

S-Bonus tulee tilille kerran kuukaudessa. Kuukauden ostojen perusteella lasketaan prosentti jonka mukaan palautus - S-Bonus - maksetaan tilille. Omassa taloudessa summa pyörii nykyään 5-7€ paikkeilla. S-ketjussa maksan ruoat S-pankin ruokatililtä joten saan bonuksen lisäksi maksutapaedun. Kun aikoinaan liityin asiakasomistajaksi olin keskittämisfriikki. Nykyään esim. vakuutukset ovat eri paikassa missä s-ketju, tankkaan pääsääntöisesti muualla kuin ABC-asemilla jne. Bonukset siirtyvät rahastoon S-Pankkiin.

K-Plussa on  Keskon systeemi. Asioin tosi vähän K-ryhmän toimipaikoissa. Nappasin OmaPlussa-sivulta vuoden tilaston.

Tammikuussa nuo pisteet nollautuivat ja siitä lähtien olen kerännyt seuraavaa tuhatta pistettä, puolen vuoden kulutus K-ryhmään alle 600€. Sillä rahalla ei "Plussavitosia" kovin usein tule. Plussat olen ohjannut pankkitilille etusetelien sijaan.

Pins on uusi järjestelmä joka syrjäytti YkkösBonuksen. Pinsejä kerätään eri toimipaikoista (Siwa, Valintatalo, Verkkokauppa.com jne.). Tämä on vähän hassu järjestelmä, eri kaupat määrittävät pins-pisteet eri arvoiseksi eli eri paikoissa tietty kulutettu rahasumma tuottaa eri määrän pisteitä.
Pinsejä käyttäessä voi valita monesta; pisteet voi käyttää ruokaostoksiin (1000 pinsiä = n. 6€ Siwassa), niillä voi ostaa lentoja (alk. reilu 4000 pinsiä) tai vaikka vaatekaupan lahjakortteja. Tämä kortti löytyy, sitä en juuri ole vielä mihinkään käyttänyt paitsi joskus harvoin kun on Siwassa pyhäpäivinä käynyt. Pisteitä PINS-tilillä 1018. Tästä 1000 pistettä tuli siitä kun haki Pins Mastercardia. Eilen juuri katsoin että tuo pistemäärä hakemuksen tekemisestä on puolittunut eli siitä saa 500 pinsiä. Käytin tuota Masteria työjuttuihin joten niistä kai tulee jossain vaiheessa pisteitä, ehkä laskutuskauden jälkeen? Kirjoitan tuosta työkortista lisää myöhemmin, olen vaihtanut työkäytön korttia enkä siis omista kappalemääriltään useampaa korttia kuin aiemminkaan.

Muita etuohjelmia on käytössäni myös.

Ostohyvitys *on kerryttänyt satunnaisista ostoksista (ja joistain ilmaistarjouksista) sen verran että yksi tilitys on jo pankkiin lähtenyt ja seuraavaan on tarvittava rahamäärä kasassa, odotetaan vain maksua firmoilta. Yhteensä kerättyä ostohyvitystä on 64,53€ joista osa siis jo maksettu.
* jos liityt mukaan linkin kautta, saat ilmaista alkusaldoa 5€ (kotiutusraja 15€), minä saan korvauksen jos joskus tienaat hyvitystä tilitysrajan yli eikä se ole sinun omista hyvityksistä pois. Jos liityt sivulla esiintyvän bannerin kautta alkusaldoa ei mielestäni tule.
(15.7-31.7 bonusta kerryttävät ihmiset saavat ilmaisen jäätelön, namnam!!)

Nielsenin paneelissa pisteitä on tällä hetkellä 2450. Ne päivittyvät sinne vähän jälkijunassa ja tuosta taitaa jotain puuttuakin. Tuo on sellainen pistemäärä että sillä jo pienimpiä palkintoja, esim. kympin lahjakortteja saisi tilattua mutta säästelen noita pisteitä vielä, jos vaikka joululahjoja saisi jollain lahjakortilla kuitattua. Lisätietoa saa tuosta sivupalkin affibannerista mikäli näin haluaa.


Kanta-asiakaspassit
Noista eri paikoista saatavista passeista olen kirjoittanut ennenkin. Näissä kaikkein toimivin kikka on se että jos passi ei normaalikulutuksella tule täyteen määräajassa, ottaa aina silloin tällöin uuden passin ja myöhemmin yhdistää eri passit yhdeksi. Useimmiten tuon yhdistämisen lopputulos on se että passiin saa lisää aikaa ja edun, mikä se sitten onkaan, saa käyttöön sen sijaan että passi menisi vanhaksi. Itseltä löytyy tällä hetkellä lompakosta parturin, Subwayn ja R-kioskin kahvipassit, onpa joku pitseriakorttikin. Näitä aina yhdistellyt kun vain on tilaisuus tullut.

Hotelli- ja lentopisteet
Lähes joka hotelliketjulla on omat systeeminsä. Itse kuulun Scandicin ohjelmaan. Hotelleissa ei tuossa ketjussa liikoja ole tullut oltua eli pisteitä ei mainittavasti ole kertynyt. Sen sijaan esim. Hotels.comin kautta hankitut hotelliyötä kerryttävät palvelun omaa bonusta, kymmenen yön jälkeen saa yhden ilmaisen yön. Jos ajattelee että yö hotellissa maksaisi vaikka 85€, saa jokaisesta yöstä 8,50€ alennusta joka siirtyy odottamaan "jemmaan", ja 11. yön saa sitten veloituksetta. Itsellä on hotels.comin yöpymispisteitä vasta 1 koska yleensä olen hankkinut hotellit suoraan ilman välikäsiä.

Lentoyhtiöistä taidan kuulua vain Finnairiin. Finskin pisteitä saa joistain hotelliyöpymisistäkin, riittää vain että näyttää kortin kirjautuessa. Itse hommasin jokin aika sitten finskin kohtapian vanhentuvilla pisteillä hotellilahjakortin reilulla alennuksella. Joitain vuosia sitten lensin neljä suomen sisäistä lentoa pisteillä (tulee niihin lentokenttämaksut, verot ym. maksettavaksi).


Parhaimmissa tapauksissa eri etuuksia voi käyttää päällekkäin, silloin niistä saa parhaan edun puristettua. Kunhan muistaa että hyödyntää ohjelmia eikä annan ohjelmien hyödyntää itseä.

"Kerran se kirpaisee.."

Särkänniemi. Varmaan useimmille tuttu paikka. Tein empiiristä tutkimusta Särkänniemen vaikutuksista senttiä venyttävän ihmisen psyykeen. Huh että sillä on stressitasoja nostavia vaikutuksia!

Käväisin pikkuisella reissulla Tampereella ja Särkänniemessä lapsen kanssa. Kaikki oli suunniteltu etukäteen loistavasti. Tai niin ainakin luulin..

Valtion Rautatiet tarjosivat yllättävän hyvän hinta-laatusuhteen transportaatioon, kun ajankohdat kulkemiseen olivat vapaat. Halvimmat yhteydet olivat reilusti yli puolta halvemmat kuin kalleimmat, eikä matkustuskellonaikakaan ollut mitenkään huono meno- eikä paluumatkalla.
Hotellimajoitus valikoitui Omenahotelliksi, eroa normihotelliin oli n.  40€ ja vaikka aamiainen ei huonehintaan kuulukaan sai tuolla erotuksella kuitenkin hyvät eväät hankituksi.

Tähän asti kaikki meni sulavasti, oikein sulavasti.

Ei tietenkään ole mitenkään yllätys että huvipuisto on yksi sellainen paikka missä kaikki on suunniteltu kuluttamisen ja rahastamisen ympärille. Särkänniemeltä erittäin hyvä veto poistaa sisäänpääsymaksu, se kuitenkin vetää alueelle ihmisiä jotka sitten vahingossa kuluttavat rahaa erinäisiin kalliisiin asioihin.

Muksulle olin etukäteen jo ajatellut huvittelurannekkeen ostavani että pääsee juuri niin monta kertaa juuri niin moneen laitteeseen kuin haluaa. Lisäksi olin päättänyt ostaa niitä narunvetolipukkeita kympillä. Kävellessä Tampereen keskustasta huvipuistoon sain kuitenkin kuningasajatuksen; mitäs jos ostaisin myös itselleni ja mukana olleelle veljelleni rannekkeet, näin voisimme kaikki kolme mennä mm. Näsinneulaan, akvaarioon, Koiramäki-alueelle puiston sisällä jne. Voisimme sitten veljeni kanssa vuorotellen olla lapsen kanssa jos menemme "aikuisten" laitteisiin mihin lapsi ei uskalla tai voi tulla. Vaikka tiesinkin mitä tällainen lysti tulee kustantamaan, tuli vähän nieleskeltyä kassalla samalla kun hyvästelin 115€ ikiajoiksi. Kerran se vain kirpaisee, sanotaan. Kirpaisi kyllä niin kovasti että vieläkin tuntuu.

Nälkä tietysti tulee kun päivää huvitellessa viettää. Makkaraperunatyyliset setit juomineen, yli kolmenkympin vihellys. Myöhemmin kaksi kahvia, yli viisi euroa.. Jäätelöt, limsat ym. herkut olivat kaikki niin törkeän ylihintaisia että aivan hirvittää. Vähän sama kuin laivalla, tarjontaa on joka paikassa ja ainoaksi tehtäväksi jää valita kalliista paikoista se mihin haluaa euronsa tunkea.

Särkänniemessä on vetonaula joka on lasten mieleen varmaan vielä ainakin vuoden-pari; Angry Birds Land. Itse asiassa ihan mieluisaksi saatu osa puistoa jossa on pienimmille huvilaitteita ja mikä parasta; iso ilmainen kiipeilytelinehässäkkä. Totta kai tuolla on myös vihaisten lintujen myymälä mistä halukas saa esimerkiksi 99€ maksavan pehmolelun tai 79€ maksavan lintuhupparin. Ihmettelin veljen kanssa että oli siellä yhdessä nurkassa pari alle vitosen pikkuleluakin myynnissä. Keskihinta taisi olla siinä 15-20€ hujakoilla, niitä leluja oli eniten tarjolla.
Meille ei muuten ostettu yhtään ainoaa lintua, oltiin puhtaasti katselulinjalla siinä puodissa.

Päivälle tuli kyllä melkoisesti hintaa. Lapsi nimittäin päätti olla uskaltamatta mennä juuri mihinkään laitteeseen. Ranneketta tuli näytettyä ainoastaan Näsinneulassa sekä akvaariossa, Koiramäessä ja siinä ihan pienimmille tarkoitetussa Taikajoki-vesilaitteessa. Niin ja Metkulassa käytiin pari kertaa. Seurueen aikuiset kävivät kerran Tornadossa.

Ensi vuonna taidan kokeilla josko kertalipuilla pääsisi halvemmalla. Lapsen vakuutteluja "kyllä mä uskallan" en usko ennen kuin seisoo laitteen äärellä ja näen reaktion. Kiipeilköön vihaisten lintujen telineillä. Muksu itse totesikin että hänelle riittää kun saa katsella eri laitteita ja kunhan saa kokeilla narunvetoa.

Pikkureissulle tuli hintaa siinä 300€ sisältäen huvipuiston, syömiset, bussikulkemiset, hotellin, junaliput ja kaikki mahdolliset pienet kioskiostot jne. Eli siis kaikki kustannukset "kotoa kotiin". Tarkoitus oli päästä huomattavasti halvemmalla mutta tuo aivopieru kahden "ylimääräisen" huvirannekkeen ostamisesta nosti loppusummaa. Onneksi lapselle jäi hyvä kokemus kuluneesta kahdesta päivästä. Näin saatiin tehokkaasti käytettyä lomarahojen tuhlausosuus. Kahden päivän spending spree valitettavasti loppuu yhtä äkisti kuin alkoikin ja paluu arkeen jatkuu.

Kierrätys on kallista

Mielestäni olen aiemminkin aiheesta avautunut mutta nyt ajankohtaisuutensa vuoksi avaudun uudelleen.

Ymmärrän miksi sieltä täältä löytyy "salaisia" kaatopaikkoja. Oman kaupungin alueella tiedän kolme paikkaa missä on aina ihan satavarmasti muutama poltettu sohva, televisioita ja muuta sälää. Ovat sellaisia puolirauhallisia yleisiä paikkoja mihin autolla pääsee.

Kuva David Castillo Dominici

Kaatopaikka- / kierrätysmaksut ovat niin suuria että ihmiset eivät niitä halua maksaa!

Peräkärryllinen tavaraa kierrätysasemalle vietynä maksaa 28€. Käytännössä peräkärryyn mahtuu esim. sohva ja muuta pienempää tavaraa. Joo... Tyhjäilin loman kunniaksi tallia ja sieltä tuli kolme peräkärryllistä tavaraa. Suurin osa sellaista mitä olen toivonut että joku joskus tarvisi, vähän fiksaamista vailla olevia vauvanrattaita, ensiasuntoon sopivia sohvia, mattoa, nojatuolia jne. Viimein suostuin näkemään todellisuuden ja myönsin että ei niitä kukaan halua. Minä kuitenkin olen useimmissa tapauksissa se käytetyn tavaran viimeinen ketju, ei ole omille käytetyille tavaroille enää huolijoita, ei..

84€. Siinä hinta tavaroille joista suurimmasta osasta en ole maksanut mitään. Sanoin jäteasemalla suoraan että hirvittää tänä vuonna kuulla kuinka paljon taksat ovat nousseet. Siihen työntekijä totesi lakonisesti että "sen perusteella laskutetaan mitä tavaraa tuo".  Muistan kyllä selkeästi kun sama peräkärry on ollut ihan täynnä pientä romua, tiiviimmin pakattuna ja hinta on ollut huomattavasti alempi. Se että kaatikselle raahaa isokokoisen esineen eikä paljon muuta, huhhuh... Kolmesta viemästäni satsista kaksi sisälsi sohvan. Kolmannessa oli yksi iso tuoli mutta muuten pienempää sälää kuten mattoa ja hapertuneita pulkkia.

Ärsyttää se että maksan ylisuuria kierrätysmaksuja puolillaan olevan roska-astian tyhjäämisestä, samalle firmalle sitten nuo kierrätysmaksut näistä kuormista. Eikö tällainen muiden jämien kuluttaja voisi saada huojennusta maksuista ekotekoperusteella? Pidennän kuitenkin esineiden elinikää parhaimmissa tapauksissa jopa kymmenellä vuodella.
Onneksi talli on nyt siinä mallissa että menee tovi ennen kuin kaatiskeikkaa tarvitsee tehdä.

Täytyy yrittää jatkossa hyödyntää viimeiseen asti niitä ilmaisia keräyspisteitä. Pieniä kotona suuremmat esineet niin että ne saa ilmaisastioihin mahtumaan.

Uusi fillari

Olen jo pitkään toivonut uutta polkupyörää. Vanha fillari on ulkonäöltään rujo ja käyttökokemukseltaan epämiellyttävä. Silti sillä on menty; se on kuitenkin toiminut. Nyt on alkanut meno olemaan jo niin epävarmaa että mikä tahansa pyöräilyreissu saattaa olla se viimeinen. Pyörää on hankala lähteä korjailemaankaan kun oikeastaan jokainen liikkuva osa vemppaa, on murtunut tai puuttuu kokonaan.

Tänään tuli mieleen (pyörälenkin jälkeen) että nyt en enää pysty viivyttämään hankintaa, tarvitsen uuden pyörän heti. Menin tori.fi -palveluun ja siellä olikin listauksissa ihan kivasti lähialueella pyöriä. Oikeastaan vain yksi miellytti tarpeeksi, yksinkertainen mummopyörä. Soitin myyjälle joka kohteliaasti ilmoitti että pyörä oli jo mennyt. No ei mitään, ajattelin että ehkä se oma pyörä tulee sitten jossain muualla vastaan.

Kymmenen minuutin päästä myyjä soittaa että ostaja olikin vetäytynyt ja tarjosi pyörää meikäläiselle. Tunnin päästä olin käynyt fillarin hakemassa ja maksamassa.
Nyt pihalla on uusi käytetty mummiska, jee! Hinta 65€. Pyörä on siisti ja huollettu, ei vikoja.

Pyörä on muuten yksi sellainen asia johon en ole koskaan halunnut laittaa rahaa. Tämä oli kallein minkä olen ostanut jos lapsen pyörää ei lasketa. Uudella pyörällä olisi varmaan tosi, tosi mukava ajaa. Pehmeä satula, kevyt polkea, rullaa kuin itsestään.. Silti, ajattelen että koska maailma on pullollaan käyttämättömiä ja/tai hylättyjä pyöriä niin turha uutta ostaa. Tämän pyöränvaihdon yhteydessä mietin pidempään kuin koskaan aiemmin uuden pyörän ostamista. Jos tämä kauppa olisi mennyt karille niin viikon kuluttua palkan tullen olisin lähes varmasti käynytkin uuden ostamassa.

Parempi näin. Ainakin tämän kesän fillaroinnit luulisi sujuvan tällä uudella käytetyllä menopelillä.

Korttirumbaa

Kerroin aiemmin että vaihdoin lisätyökortiksi uuden kortin. Tuo teksti joulukuulta on täällä.


St1 - Visa syrjäytti Dinersin jota aiemmin olin käyttänyt. Tarvitsin, tai halusin, lisätöihini kortin jolla voin hoitaa tankkaukset sekä satunnaiset lounaat ja muut pienet kulut. Maksuaikakortti on siitä kätevä että kuukausittain hurjasti vaihtelevat ylimääräiset kustannukset eivät mene omista rahoistani eikä työn tekoon vaadittavia kustannuksia tarvitse erikseen budjetoida. Saadessani palkan maksan kortille kertyneen saldon pois eikä velkatilannetta pääse syntymään.
Korttia tilatessa valitsin pienimmän mahdollisen luottosaldon ihan vain varmuuden vuoksi. Jos jotakin pahaa tapahtuisi en pystyisi kuitenkaan lisävelkaa tällä uutukaisella tekemään kuin 500€. Siinä mielessä hyvä vaihto, Dinersilla oli 2000€ limiitti ja nykyisellään tuosta vain neljäsosa.
St1 Visa mainostaa itseään vuosimaksuttomana korttina. Toki näin onkin, könttäsummaa ei veloiteta. Kuukaudessa tosin käsittelymaksuna menee 2,50€, tämä tekee vuositasolla 30€. Näin vain siinä tilanteessa että kortilla ei ole edellisilta kuukausilta velkaa. Käsittelymaksu on muuten 3,50€ eli 42€ vuodessa.

Kuva Ratch0013

Koska lisätöistäni saatava matkakorvaus on suurempi kuin summa jolla ostan bensaa, olen ajatellut tuon 2,50€ kuittaantuvan näistä rahoista. Aiemmin olen kertonut että lisätöiden nettoarvoa laskiessani otan huomioon kaikki kulut mitä töiden tekemisestä tulee, niin taukokahvit kuin eväätkin. Myös tämän laskutuslisän otan huomioon kun lasken työn kannattavuutta.

Kortilla on cashback-ominaisuus. Sillä tehdyistä ostoista saa prosentuaalisen hyvityksen. St1-tankkauksista saa suurempaa prosenttihyvitystä kuin vaikkapa ruokakauppaostoksista. Tuo hyvitys nollaa kuukauden laskutuslisän muutaman sadan ostoksilla, vähän riippuen mitä ostaa ja mikä prosenttihyvitys on. Nyt kesällä ainakin oli tulossa tuplaetukampanja niin että tuota cashbackia vähän nopeammin tulisi.

Kortti on ollut puhtaasti työkäytössä ja kuukausittainen veloitus kortilta on ollut siinä 80-150€ alueella. Toisaalta pieni raha pitääkseen ylimääräistä korttia vain tällaiseen työkäyttöön. Toisaalta hirvittävän kätevä.

MUTTA.

Koska olen pisteiden ja etuisuuksien perään olen miettinyt että jos vaihtaisinkin tämän kortin toiseen. Ykkösbonus-järjestelmähän uusiutui jokin aika sitten ollen nykyään PINS-etuohjelma. Koska tuohon järjestelmään kuuluu aika paljon sellaisia liikkeitä joita itse käytän ainakin toisinaan, en nähnyt mitään syytä olla rekisteröitymättä mukaan. Liittyessäni huomasin että tähän järjestelmään kuuluu myös maksuaikakortti. Hakiessa PINS Mastercardia saa 1000 pinssipistettä. Mikä olisi jo kovin hyvä aloitus parhaan mahdollisen palkinnon eli lennon lunastamiseen. PINSsejä voisi käyttää myös Siwassa maksamiseen mikä ei myöskään ole paha vaihtoehto.

Niin. En nyt osaa päättää mitä teen. Olen helppo kohde tällaisille bonus- ja piste- ja palkintojärjestelmille. Olen hetki sitten aloittanut Nielsenin paneelissa ostosten skannauksen ja onpa siinäkin oma palkintosysteeminsä.
Päättää pitäisi sillä tottakai hetken mielijohteesta hain tuota Mastercardia vain saadakseni sen 1000 pistettä PINS-tilille. Ajattelin että ehkä en korttia saa mutta kyllä sieltä hyväksytty ilmoitus tuli. Viimeistään siinä vaiheessa kun nuo molemmat kortit on kourassa niin toinen pitää lopettaa. Tai sitten molemmat ja siirryn käyttämään pelkästään S-Pankin Visaa joka on täysin maksuton. Tätä nimittäin edes ehtinyt ajatella koska olen jotenkin urautunut siihen ajatukseen että työtä varten tarvin ihan erillisen kortin, ja vaikka S-Visa olisikin ihan käyttämättömänä niin se on kuitenkin henkilökohtainen eikä töihin liittyvä. Ajatusvirhe tavallaan, koska sitä korttia ei ole enää tarkoitus luotto-ominaisuudella käyttää.

Tällaista tällä kertaa.

Nielsen kuluttajapaneeli

Monta viikkoa sitten laitoin hakemuksen kuluttajapaneeliin. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, monenlaiseen sitä on vuosien saatossa tullut kuuluttua. Tämä oli kuitenkin erilainen. Kyselyjen sijaan saisin kotiin skannerin jolla skannataan jokaisen kotiin ostetun elintarvikkeen viivakoodi. Näin siis jos minut hyväksyttäisiin paneelin jäseneksi.

Nielsenillä on ilmeisen laaja otos suomalaisista kotitalouksista mukana paneelissaan. Ajattelin ensin että ehkä kaltaistani pienperheellistä ei huolita mukaan, kuitenkin jo hakuprosessissa kävi selväksi että mukaan tarvitaan kaikenlaisia talouksia.

Paneelin jäsenenä saa kerättyä pisteitä, joilla voi tilata itselleen palkintoja. Palkinnot ovat laadukkaita eikä aivan nippelikamaa. Tietysti "ilmaisia lounaita" ei ole olemassakaan eikä hyviä palkintoja voi odottaa parin viikon kuluttua saavansa.

Nielsen saa kerättyä kattavaa dataa suomalaisten ostoskäyttäytymisestä, todennäköisesti myyvät näitä tietoja sitten kaupan alalle. Esimerkiksi jos tuotemerkistä "Z" lanseerataan uutuus "Z with Stevia sweetener", voi valmistaja haluta tietää ostetaanko uutuutta kokeiluluontoisesti useampaan talouteen vai siirtyykö perusmerkin ostava uutuuteen pysyvästi.

Hakemuksen jättämisen jälkeen sain ilmoituksen että alustavasti hyväksytty jäsenyys on plakkarissa. Saisin puhelinsoiton joidenkin viikkojen kuluttua. Minulle sitten soitettiinkin ja kerrottiin perustietoa paneelista. Olin edelleen halukas liittymään ja sain seuraavaksi laittaa joitain perustietoja netin kautta eteenpäin. Tässä vaiheessa jokainen mukaan liittynyt on "mukana". Ymmärsin että jos tietyntyyppisestä kotitaloudesta (perhetyyppi, sijainti jne.) on jo tarvittava edustus halukas panelisti jää tavallaan jonoon, odottamaan että joku muu jää touhusta pois. Itse sain aika nopeasti tiedon että hyväksyttiin mukaan. Kotiin lähetettiin skannaamiseen tarvittavat laitteet ja nyt sitten skannaillaan tietoja tuotteista ylös sitä mukaa kun niitä kotiin ostetaan.
Kaikkeen sitä ihminen ryhtyykin. Toisaalta lukemieni kokemusten perusteella ihmisen tietoisuus ostoskäyttäytymisestään todella herkistyy kun jokaisen ostamansa tuotteen joutuu vielä kotona "kohtaamaan". Ei yhtään paha asia siis. Tässähän on oman taloudenpidon tietoisuusprojektia vuosi menty.

Jos olet kiinnostunut niin ei muuta kuin hakemusta naputtelemaan. Prosessi kestää eli paras on kirjoittaa hakemus ja unohtaa koko asia kunnes ottavat yhteyttä. Kannattaa ottaa ylös lopuksi annettava (tai sähköpostilla ilmoitettu) puhelinnumero ja tallentaa se että tietää kun sitten soittavat jäsenyyttä koskien.

Nielsenin Kuluttajapaneeli. Ilmoittaudu nyt!*


Onko joku lukija ollut aiemmin tai nykyään paneelin jäsen? Kokemuksia?

 * affilinkki ja -banneri. Tämä ei ole "ostettu" postaus, liityin itse omasta mielenkiinnostani. Saan kuitenkin korvauksen jos joku liittyy hyväksytysti sivun kautta paneeliin.

Klarnan käsittelymaksut - fiasko!!

Voi jumankauta.

Tilasin lahjan nettikaupasta. Maksutapana käytin Klarnan laskua (ei ollut pankkitunnuksia käsillä)... Tai niin ainakin luulin. Olin valinnut jonkun kampanjasopimuksen, jossa sai korotonta maksuaikaa monta kuukautta. Kai. No ei siinä, lahja tuli ja se oli mitä piti.

Sitten tuli lasku Klarnalta.

Avasin sen, ajattelin maksaa heti pois. Lahjan hinta, noin kolmekymppiä, tämä ok. Mutta mitä helkkaria, käsittelymaksu 29,95€!!!!

Ei voi olla totta!

Halusin varmistaa että onko todella näin, muistin että tulisi laskutuslisä 2,95€. Menin  kaupan sivuille, lisäsin jotakin ostoskoriin ja laitoin kaikki tilaustiedot valitakseni saman maksuvaihtoehdon että näen mitä se käsittelymaksu on siellä kaupan sivulla merkittynä - ja painoin vahingossa tilauksen vahvistusnappia! Ei helkkari. Ei mitään tietoa mitä sieltä lähti tilaukseen, eikä tietoa minkä hintainen tuote. Löysin toki sähköpostista välittömästi tilausvahvistuksen mutta en erittelyä tuotteista mitä olisin tilannut.

Kymmenen minuutin sisään oli itkuvirsivalitus sekä nettikaupan että Klarnan asiakaspalvelussa. Ei, en halunnut oikeasti tilata uudestaan mitään ja ei, en todellakaan halua maksaa 29,95€ siitä että sain kotiin laskun tuotteesta jonka haluan maksaa heti.

Olen itseni kanssa sopinut että Klarnan osamaksua en enää käytä. Tämän episodin jälkeen taidan varoa myös tätä laskuvaihtoehtoa jos vahingossa valitsenkin kalliin korotonta aikaa tarjoavan laskutuksen.

Lopputulos oli se että lapsi saa kaksi synttärilahjaa, maksan laskun kerralla pois ja samalla sain Klarnasta ystävällisen kehotuksen tarkistamaan jatkossa minkä maksuvaihtoehdon valitsen - ottivat myöskin tuon hurjan lisämaksun loppusummasta veks.

Kuluttamisesta elämän eri vaiheissa

Tehdään pintapuolinen tarkastelu täysin kuvitteellisen henkilön taloudellisesta tilanteesta eri elämänvaiheissa.

Esimerkki-ihmisemme Erkki on juuri valmistunut koulusta ja saanut ensimmäisen työpaikkansa. Hän on nuori ja innokas, viettää paljon vapaa-aikaa kavereidensa kanssa juhlien ja käy paljon konserteissa.

Luvut voisivat olla mitä tahansa mutta lopputulos on selkeä; kaikki menee mitä tulee.
Nuori Eki vierailee usein vanhempiensa luona, syö siellä. Ruokakaupasta tarttuu mukaan vain voileipätarvikkeita ja einesruokia. Eki syö paljon ulkona, pitseria ja pikaruokalat ovat tuttuja paikkoja. Nämä menot sisältyvät kohtaan Muut menot.
Musiikki ja siihen liittyvä harrastaminen vievät suuren osan viihdeosaston kuluista. Baarissa vietetään viikonloppu jos toinenkin.
Eki käy paljon keikoilla ja ostaa mieliyhtyeidensä t-paitoja ym. fanivaatetta.
Auto löytyy, tutun vanha mutta vielä toimiva Corolla. Sillä tulee ajoa jonkun verran. Vakuutuksia on vain autoon ja kotivakuutuksena vuokra-asunnon irtaimiston kattava suppea vakuutus.
Eki elää kuten suuri osa hiljattain itsenäistyneistä nuorista. Elämästä nautitaan täysillä, eikä huolta huomisesta ole. Säästöön ei jää mitään eikä Eki oikein edes tiedä mihin rahansa käyttää. Kuitenkin Ekillä on mukava elämä, hyvät puhelimet ja tietokoneet, hänessä on pientä hifistelijän vikaa.

Muutamien vuosien kuluttua Eki on vakiintunut ja hän on perustanut vaimonsa kanssa perheen. Taloudesta löytyy kaksi pientä lasta. Vaimo on palannut työelämään ja osa kuluista jaetaan.

Vuokra-asunto on vaihtunut isompaan omistusasuntoon. Asumisen kulut sisältävät Ekin osuuden asuntolainasta sekä sähkön, veden ja muut asuntoon liittyvät juoksevat kulut. Ruokakauppaan menee huomattavasti enemmän rahaa, ruokamenojen lisäksi kategoria sisältää hygieniatuotteet ja esim. vaipat.
Ekillä on puhelin- ja nettikulujen lisäksi maksullinen kanavapaketti josta katsotaan sekä urheilua että lastenohjelmia.
Autokulut ovat lisääntyneet, taloudessa on kaksi autoa joista Eki enimmäkseen vastaa. Molemmat autot ovat yli viisi vuotta vanhoja, käytettynä ostettuja.
Pienten lasten vakuutukset sekä kotivakuutus ovat huimat.
Eki ei enää ehdi käymään keikoilla mutta musiikkiharrastus on tärkeä; posti tuo kotiin useasti cd-levyjä ja fanituotteita.
Eki maksaa osansa päivähoitomaksuista.
Nuoren perheen talous on tiukka mutta viivan alle jää edes hieman. Osa ylijäämästä menee automaattisesti eläkesäästöön, osa käytetään täyttämään jonkun toisen kategorian vajausta riippuen kuukaudesta.


Aikaa on kulunut yli kymmenen vuotta. Lapset ovat muuttaneet pois kotoa.

Eki ja vaimonsa ovat ns. uransa huipulla. Asunto on vaihtunut pienempään ja on velaton. Eki on ostanut sopivan kesämökin jossa viettää paljon aikaa.
Ruokakulut ovat erityisen pienet siksi että vaimo hoitaa suurimman osan ruokakustannuksista.
Ekillä on pari vuotta vanha auto josta maksaa rahoitusyhtiölle kuukausittaista lyhennystä.
Vakuutukset koostuvat omistusasunnon, vapaa-ajan asunnon ja autojen vakuutuksista.
Eki perheineen on matkustellut paljon viime vuosina, tämä on rakas harrastus ja ulkomailla käydään vähintään kerran vuodessa, useimmiten kaksi.
Tulot ja menot ovat hyvässä suhteessa, viivan alle jää kuukaudessa reilusti pelivaraa. Tuo ylijäämä käytetään miten milloinkin, usein säästetään vaikka toiseen lomamatkaan, kodin tai mökin remonttiin tai johonkin muuhun. Velkaa ei ole kuin autosta ja kesämökistä. Säästöjä on kertynyt vuosien aikana kohtuullinen summa.


Kuten alussa kerroin, tämä oli suppea katsaus kuvitteellisen ihmisen menojen ja tulojen kehityksestä. Tarkkaa budjettia on turha tehdä koska se ei ole tarpeen. Sain alunperin idean ja aloin pohdiskella omaa tilannettani nyt sekä mitä se voisi olla jos pompattaisiin määrittämättömän ajan päähän tulevaisuuteen.
Koska tiedän oman tilanteeni nyt se ei välttämättä kerro mitään siitä missä olen kahden vuoden kuluttua. Mitä jos löydän maailman ihanimman naisen jonka vien vihille ja teen toisen lapsen ja perustan perheen? Entä jos en löydäkään? Mitä jos vaihdan toiseen työhön viiden vuoden päästä, ja tuossa työssä on 500€ parempi kuukausipalkka? Näin tuskin on mutta mikä vaikutus sillä olisi käytännön arkeeni? Erilaisia skenaarioita on lukemattomia. Ajatus on että riippumatta siitä mitkä olosuhteet vallitsevat, on niillä jonkunlainen ohjastava vaikutus elämäntyyliini.

Teinkin itselleni noita esimerkkejä tarkempia "mitä jos" -budjetteja. Muistelin menneitä ja tein laskelmia siitä kun muutin omilleni. Toisen laskelman tein siitä ajasta kun elin perhe-elämää. Nykyajan tiedänkin aika hyvin joten sitä en taulukoksi asti tehnyt. Kiinnostavimpia oli kaksi tulevaisuuteen sijoittuvaa, ei ehkä koskaan todeksi asti tulevaa laskelmaa. Erittäin mielenkiintoista ajatella miten oma kulutus muuttuisi jos tietyt asiat tulisivat toteen. Rehellisesti voin sanoa että tulisin käyttämään asumisesta ja elämisestä koituvien kulujen ohi huomattavia summia rahaa. Lähinnä matkusteluun.
Tässä velanmaksuprojektissa on sellainen yhtymäkohta näihin "elämänvaihekulutustottumuksiin" että olen todellakin yhdessä vaiheessa, joka loppuu ennen pitkää. Kun ei ole enää velkaa johon ohjaan niinkin paljon rahaa kuin nyt teen, joudun tekemään uudet laskelmat. Jos en tee, ohjautuu vapautuva raha johonkin turhaan, katoaa tutkalta. Jos kuitenkin laitan kaiken ylös, voin huomata että viivan alle jää rahaa jonka sitten voin hyödyntää siihen tilanteeseen nähden optimaalisesti.

Kehotankin nyt unohtamaan esimerkkitaulukoiden karkeat luvut. Niissähän on monenlaisia epäjohdonmukaisuuksia, tiettyjä menoja puuttuu jne. Taulukoiden tarkoituksena on osoittaa se että erilaisissa tilanteissa tulojen lisäksi myös menot ovat erilaiset ja kulloinkin vallalla olevien olosuhteiden mukaan oikeutetut. Kaikki ei ole mahdollista nyt, eikä myöskään tarpeellista. Kun oman elämän olosuhteet muuttuvat, miten kuluttamisen käyttäytyminen muuttuu?

Ekoillen halvemmalla

Tämän viikon vierailijapostauksessa ääneen pääsee Sanna joka kirjoittaa omaa ekologiseen elämäntyyliin liittyvää blogia Ekojalanjäljillä.

Monilla on nykyään vähän huono mielikuva ekologisesta elämäntavasta. Se koetaan toisaalta hyväksi, mutta toisaalta jotenkin kamalan työlääksi ja jopa kalliiksi tavaksi elää. On tietysti totta, että erilaisiin eksklusiivisiin luomuvalmisteisiin, ylettömään luonnonkosmetiikkaan tai kotimais-ekologisiin käsintehtyihin koriste-esineisiin saa käytettyä vaikka minkämoisen omaisuuden, mutta pohjimmillaan ekoilu on hyvin yksinkertaista. Sitä voi harjoittaa vähentämällä kuluttamista ja ostelua sekä elämällä yksinkertaisemmin. Ja mikä parasta: silloin se on myös erittäin halpa tapa elää.

Kuva epsos.de

Seuraavassa kuusi asiaa, joissa ekoilemalla selviää halvemmalla.

1. Asuminen
Ekologinen ihanneihminen ei tarvitse satoja neliöitä huonepinta-alaa ympärilleen. Hän asuu pienehkössä asunnossa, jossa on myös pieni hinta, oli se sitten vuokralla tai oma. Pieni asunto kuluttaa vähemmän sähköä, lämpöä ja kaikkea muutakin, eikä sinne mahdu paljoa turhaa tavaraa. Rahaa säästyy huimasti verrattuna ökyasuntoon kaupungin paraatipaikalla.

2. Liikkuminen
Jos ekoihminen asuu hyvien liikenneyhteyksien varrella, hän voi liikkua pelkästään julkisilla eikä tarvitse omaa autoa. Se jos mikä on ekologista, eikä jatkuvasti nousevasta bensan hinnasta tarvitse liiemmin huolehtia. Ekoilija joutuu ehkä käyttämään koulu- tai työmatkoihinsa kauemmin aikaa kuin jos ajaisi itse, mutta toisaalta hän voi käyttää bussissa tai junassa istutun ajan hyödyksi lukemalla tai vaikka vain rentoutumalla. Kun jättää auton ostamatta, rahaa säästyy tonneja, kaikista vuosittaisista vakuutus- ja ylläpitokuluista puhumattakaan. 15 000 euron arvoisen auton hinnalla aikuinen matkustaa Helsingin sisäisellä kausikortilla reilut 27 vuotta.

3. Matkustelu
Ekoilija ei matkusta kovin usein kaukokohteisiin lentokoneella tai laivoilla, vaan harrastaa edullista ja vähän saastuttavaa matkustelua lähialueilla. Matkusteluun voi varata hieman enemmän aikaa, ja lentomatkan voi korvata junalla tai bussilla. Elämyksiä voi hakea myös polkupyöräillen tai luonnossa vaeltaen. Yhteen Aasian-lentoon saa helposti upotettua tonnin, siinä missä opiskelija interreilaa kuukauden ympäri Eurooppaa alle viidelläsadalla. Ekoilija yöpyy kansainvälisten loistohotellien sijaan pienissä majapaikoissa, jotka ovat edullisempia ja rahat myös jäävät paikallisille. Mikäli ekoihminen päättää matkustaa kaukomaille lentäen, hän viipyy siellä kerralla pidemmän aikaa, mikä tulee suhteellisesti halvemmaksi ja saastuttaa vähemmän kuin monta lyhyttä matkaa.

4. Syöminen
Ekoilija nauttii mahdollisimman kasvispainotteista ruokaa ylettömän lihansyönnin sijaan. Kasvisten tuotanto kuluttaa paljon vähemmän luonnonvaroja kuin lihantuotanto eikä eettisiä ongelmia ole, ja kaiken kukkuraksi kasvisravinto (kuten soija, pavut ja linssit) on myös halvempaa kuin ulkofileepihvien mussuttaminen.

5. Shoppailu
Koriste-esineitä, tavaralahjoja, viimeisintä tekniikkaa, vaatteita, koruja, laukkuja, meikkejä, kirjoja, leffoja... Kaikkea sitä voisi kaupasta ostaa. Ekologinen ihanneihmisemme ei yksinkertaisesti osta turhia tavaroita vain ostamisen vuoksi. Rahaa ja maapalloa säästyy jälleen.

6. Tarpeelliset tavarat
Silloin kun ekoilija sitten tarvitsee jotain ja lähtee ostoksille, hän tsekkaa ensin kirpputorin, Huuto.netin, Tori.fin sekä kaverien ja sukulaisten varastot käytettyjen tavaroiden varalta. Näin on mahdollista tehdä todella edullisia tai jopa ilmaisia löytöjä. Kaikkea ei tietenkään voi/halua ostaa käytettynä, mutta uuttakin tavaraa ekoilija ostaa vain silloin kun tietää oikeasti tarvitsevansa sitä. Lisäksi ekoihminen yrittää ostaa tavaransa mahdollisimman laadukkaana ja kestävänä. Kun tavara menee rikki, ekoilija korjaa sen sen sijaan, että ostaisi saman tien uuden.


Ekologisuus aiheena on tärkeä ja mielenkiintoinen. Käykäähän kurkkaamassa Sannan blogia! Sieltä löytyy mm. tämän blogin lukijoita aivan varmasti kiinnostava juttusarja "Köyhäilypäiväkirja". Osoite on http://ekojalanjaljilla.blogspot.fi/ .

Vastakkainasettelua

Päätöksiä. Kuva rosmary

Kuluttamisen taipumukset muodostuvat yleensä pikkuhiljaa. Asioista tulee tapa toimia ja tapoihinsa ei välttämättä kiinnitä huomiota. Sitä toimii automaattiasetuksilla. Emme ymmärrä sitä että jokainen valinta on kuin risteys, ja tilanteen lopputulos muuttuu sen mukaan kun päätöksiä teemme.

Jos kirjataan esimerkkityyppisesti ylös joitain kuluttamisen kohteita joissa tapa on yksi vaikutin, katsotaan minkälaisiin lukemiin päästään.

ELOKUVAILTA

Tuhlaten
Elokuvissa pyörii leffa jonka haluat nähdä. Vaihtoehtoisesti ajattelet että olisi kiva tapa viettää viikonloppuiltaa perheen kanssa käymällä elokuvissa.
Lippujen hinnat varmaankin vaihtelevat mutta 10€ / hlö ei kaukana totuudesta ole. Päälle popcornit 3€/kpl, karkit 2,50€/kpl  ja limut 2€/kpl.
 Hinta kolmelle hengelle 52,50€.

Säästäen
Jos televisiosta ei mieleistä elokuvaa tule suuntaat videovuokraamoon. Löydät ensi-iltaelokuvan joka on kaikkien mieleen, maksat siitä 5€. Leffamässyt viimeisen päälle, irtokarkkisekoitus 8€. Kotona odottaa kaupasta ostettu micropopcorn 1€ ja 1,5l limsapullo 2€.
Hinta kolmelle hengelle 16€.

BURGERI-ILTA

Tuhlaten
Olet päättänyt että tänään herkutellaan. Viet perheesi hampurilaisravintolaan. Aikuisten annokset maksavat kappaleelta 6,95€, lisädippi 0,50€ x2 ja lapsen annos 4,95€. Jos haluat hienostella ja menette vaikkapa Amarilloon, maksaa yksi ateria 14,90€, lisädippi 1,50€ x2 ja juomat vaikkapa 3€ per henkilö.
Hinta kolmelle hengelle 19,85€ - 53,70€.

Säästäen
Teet kotona burgeriateriat. Sämpylöitä ja pihvejä tulee pakkauksissa enemmän joten joko nälkäisimmät santsaavat tai kutsut lisäsuita kesteille. Sämpylät, pihvit, lisukkeet ja mausteet tulevat maksamaan korkeintaan 10€. Lisäksi iso pullo limua josta riittää kaikille, 2€. Ranskalaiset 2€.
Hinta kolmelle hengelle (plus lisäannokset) 14€.

JANOJUOMA

Tuhlaten
Tykkäät kaakaosta ja olet erityisesti hullaantunut Valio Play maitokaakaojuomaan. 2,5dl purkki maksaa suunnilleen euron. Ostat viikossa neljä juomaa lähinnä välipala- ja janojuomiksi.
Hinta viikossa 4€. Kuukaudessa 16€. Kolmessa kuukaudessa 48€.

Säästäen
Päätät tehdä vastedes kaakaosi perinteiseen tapaan maidosta ja kaakaojauheesta sekoittaen. Juot 2,5dl mukillisen neljä kertaa viikossa. Joudut ostamaan kaakaojauhepaketin ensi alkuun mutta se kestää useita kuukausia.
Hinta viikossa 5€. Kuukaudessa 8€. Kolmessa kuukaudessa 16€.


LUKEMISTA 1

Tuhlaten
Ostat iltapäivälehden joka toinen päivä. Lehden ostat joko kioskireissulla tai ruokaostoksilla tapaat lukea sitä kahvia juodessasi pöydän ääressä. Jätät naisten jutut lukematta jos olet mies ja toisinpäin.
Hinta kahdessa viikossa 7 x 1,20€ = 8,40€.

Säästäen
Luet iltapäivälehden tai vaikka kaksi, joka päivä. Teet sen netissä. Luet otsikoiden perusteella ne jutut jotka kiinnostavat. Sinulle tarjoutuu mahdollisuus lukea päivän lehti nettiversiona jos ostat maksullisen lisäpalvelun mutta koska voit lukea suurimman osan jutuista ilmaiseksi, jätät nettilehden ostamatta.
Hinta kahdessa viikossa 0€.


LUKEMISTA 2

Tuhlaten
Tilaat aikakauslehden kestotilauksena. Tilausjaksoon sisältyy 10 lehteä, tilaushinta 8,95€ / nro eli 89,50€. Saat tilaajalahjaksi veitsisetin, sääaseman tai kuulakärkikynän, meikkipussin, rantapyyhkeen tai jotain muuta jota ilman et voisi elää.
Hinta 10 numerolle 89,50€.

Säästäen
Ostat saman lehden irtonumeroina, 8,95€/nro. Et pääse hyötymään tilaajalahjasta mutta pystyt elämään asian kanssa. Kymmenestä numerosta yksi tai jopa kaksi myydään alehintaan vuodenvaihteen tai kesän kynnyksellä, tai jostain muusta syystä. Saatat jättää yhden numeron ostamatta sillä sisällysluettelon perusteella et lukisi koko lehteä.
Voit myös lukea lehden kirjastossa.
Hinta 10 numerolle 71,60-89,50€. Tai 0€.


JÄÄTELÖKESÄ

Tuhlaten
Hellepäivänä on mahtavaa syödä jäätelöä. Menet perheesi kanssa jäätelökioskille. Tötteröksi koko porukka valitsee sen paremman vohvelin, 0,20€/hlö. Perheen lapselle ostetaan lasten tötterö joka on tavallinen yhden pallon jäätelö (3€) johon laitetaan päälle nomparellia ja sateenvarjokoriste (0,50€). Toinen aikuinen haluaa tavallisen yhden pallon jäätelön, sinun tekee mieli kahden pallon isoa jäätelöä (4,50€). Se on niin iso että osa jää syömättä.
Hinta kolmelle hengelle 11,60€.

Säästäen
Kipaiset lähimpään markettiin ja ostat kaikkien lempijäätelöt. Lapsi ja toinen aikuinen saavat 1,50€ maksavat jäätelöt ja itse kaivat pakastealtaan suurimpiin kuuluvan tuutin, 2,50€.
Hinta kolmelle hengelle 5,50€.


Kun näiden muutamien esimerkkien summat lasketaan yhteen voidaan todeta että säästäväisemmät valinnat tehnyt perhe pulittaisi aktiviteeteistaan 133€ (kaakao kuukauden hinnan mukaan, aikakausilehdet täyden hinnan mukaan) ja tuhlaavaisimmat valinnat tehnyt maksaisi 231,70€ (kaakao kuukauden hinnan mukaan, burgerit kalliimman vaihtoehdon mukaan).

Nämä ovat muutama esimerkki aivan todellisista valinnoista joita teemme jokapäiväisessä elämässämme. Teemme monesti valinnan perustuen siihen miten olemme toimineet ennenkin. Jos pysähtyy miettimään voi huomata että samaan tai lähes samaan lopputulokseen pääsee paljon halvemmallakin!