Elokuun katsaus

Sinne meni taas yksi kuukausi. Tosi tympeästi vaihtui aivan loistava hellekesä sateiseksi syyssääksi. Kertaheitolla. Kuulemma olisi tulossa vielä lämpimiä päiviä mutta ei tällaisen parin viikon sateen jälkeen enää kesäfiilistä kyllä päälle saa.. Lämmin syksy on tietysti aina mukava asia, otetaan se siis sellaisena vastaan!

Mutta kuinkas meni elokuu? Kolmen tavoitteen listan tein ja näin niissä kävi:



1. Kulutusvapaita päiviä vähintään 10.
Sadepäivät tosiaan vähensivät jäätelön syöntiä aivan reippaasti. Muutenkin olin kyllä asennoitunut siihen että nyt se 10 päivää on tultava täyteen. Sain vähän kurottua kiinni vuoden tavoitetahtia sillä kuukauden aikana kulutusvapaita päiviä kertyi yhteensä 13. Huomasin muuten että viime kuussa tuli virhe sillä heinäkuun aikana sain VAIN 4 kulutusvapaata viiden sijaan.


2.Työmatkat pyöräillen.
En käyttänyt autoa mihinkään koko kuukauden aikana! Auto on vieläkin pois liikennekäytöstä, ehkä tässä pikkuhiljaa sitä kuitenkin alan ajelemaan. Joitain oikeitakin tarpeita olisi hoidettavana joihin pyörä ei sovellu. Selkärankaa kuitenkin näköjään löytyi tähänkin ja toivon että vaikka auton otan uudelleen käyttöön niin maltan valita pyörän kulkemisiin jatkossa useammin.


3. Tavaran raivaaminen.
Myin aika paljon tavaraa netissä. Myös luopumista tapahtui kuukauden aikana. Mitään maailmaa mullistavaa ei kuitenkaan tällä saralla tapahtunut, yleistä edistymistä yksinkertaisuuteen kuitenkin.

ELOKUUN RAHAT:
Lisätöistä ja tavaran myynnistä tuli aika huikea potti rahaa. Puhutaan noin 1200€ suuruisesta summasta. Tästä rahamäärästä meni oma osansa ylimääräisiin lainanlyhennyksiin, S-ryhmän osuuksiin sekä rahastoon, 52 viikon säästöhaasteeseen sekä puskurisäästöihin.
Ostin luksustuotteena itselleni tietokoneen kantolaukun. Käteistä nostin pari sataa, osan käytin huolettomasti johonkin (tarkoituksella) ja osan käytän ostaakseni maalia myöhemmin.
Viime kuussa maksettua "ylimääräistä" palkkaa ei penätty takaisin ja kaiketi olin vain itse laskenut väärin eikä palkka mitään ylimääräistä ollutkaan. Lisätöiden palkkatilillä on taas pari sataa odottamassa jos niille tulee tarvetta ennen varsinaista palkkapäivää.

MUUTA:
Kuukauden aikana tapahtui paljon. Yhteen lisätyöpaikkaan alan tekemään enemmän töitä ja se tulee olemaan muusta pois. On kuitenkin paljon yksinkertaisempaa kun oma huomio ja aika jakaantuu määrällisesti vähempiin paikkoihin. Vielä syyskuussa tämä ei välttämättä näy mutta syksyn aikana kuitenkin.

Maksoin 10 000€ velkaa 17 kuukaudessa

Tämä on lyhyt kuvaelma siitä miten on mahdollista avata umpisolmu kukkaronnyöreistään ja selvittää tiensä mahdottomalta tuntuvasta taloudellisesta tilanteesta selkeämpään ja yksinkertaisempaan taloudenhallintaan.

Suomeksi sanottuna siis kerron kuinka maksoin 10 000€ kulutusluottotyyppistä, "kevytkenkäistä" velkarahaa. Tai en kyllä kerro ehkä odotusten mukaisesti, sitä kerrontaa kun on tämä blogi pullollaan jo valmiiksi.

Aloitan kertomalla miltä tuntuu olla tässä, kirjoittamassa näitä sanoja. Voin sanoa että se tuntuu hyvältä. Se on vähän samankaltainen tunne kuin se kun asunnossa tuoksuu omenapiirakka joka on jäähtymässä liedellä ja tiedät että pian saa tuoretta kahvia ja omatekemää leipomusta. Tai kun olet pitkän lenkin jälkeen väsynyt mutta onnellinen. Tai kun vaihdoit itse renkaat autoosi vaikka olisit mieluummin maksanut toiselle työn tekemisestä. Se tunne on oman työn tuloksen ihailu ja tieto siitä että asia on valmis. Aika mahtava juttu, siis.

17 kuukautta sitten asetin itselleni tavoitteen joka tuntui vielä hyvin kaukaiselta, osin utopistiseltakin. Aioin sen toki saavuttaa mutta tänne asti oli vaikea nähdä. Porauduin tilanteeseeni asian vaatimalla vakavuudella. Vähän kuin olisi astunut peilin eteen. Avasin lompakkoni tähän blogiin ja aloin selvittämään fiaskoa nimeltä henkilökohtainen talouteni. Ehkä olin törmännyt omaan "rock bottomiini", ehkä olin vain väsynyt pyörittämään velkasirkusta, ehkä aavistin että jos en olisi ryhtynyt toimiin vaan olisin jatkanut sitä tietä mitä kuljin, olisin tässä vaiheessa, 17 kuukauden jälkeen ehkä joutunut luopumaan kodistani tai menettänyt luottotietoni tai molemmat. Ehkä kaikkia noita. Olin jo aiemmin miettinyt että omassa tilanteessani ei ole enää sellaista kestävää pohjaa ja noiden mietteiden perusteella aloitin koko blogin.

Miten tyhjätasku maksaa velkansa pois?

Hyvä kysymys. Helpoin olisi vastata että rahalla, mutta rahalla maksaminen on vain seurausta jostakin muusta. Aiemmin elin elämää jossa hädin tuskin selvisin kuukaudesta toiseen, raahasin hitaasti kasvavaa velkamäärää mukanani. Talouteen tuleva rahamäärä ei suunnattomasti ole muuttunut, sekään ei siis ole selittävä tekijä. Kiistatta olen tehnyt välillä perse ruvella lisähommia tulojen vuoksi, ja monina kuukausina niiden osuus kokonaistuloista on kuitenkin merkittävä. Mutta näin on ollut monen monta vuotta jo.

Jotakin on siis täytynyt tapahtua asennoitumisessa rahaan ja omaan tilanteeseen. Tulojen huomioiminen ja siihen asennoituminen että ne käytetään hyödyllisesti. Ei mikään pienen piirin salainen taikakeino, mutta helkkarin toimiva!! Sitä käytännön toteutusta tämä blogi on pullollaan kuten aiemminkin sanoin ja sitä on turha lähteä tässä kertaamaan. Kun olin harjoittanut taloudellista tietoisuutta vuoden verran kirjoitin erilaisemman katsauksen, Vuosi velkaista tarinaa pikakelauksella. Siitä voi lukea mitä on tapahtunut, tai sitten painaa tuolta Velka numeroina -napista niin saa kaikki 17 kuukauden numerolistaukset ja pääsee backtrackaamaan mitä milloinkin on maksettu.

Vielä tänä päivänäkään en tiedä jokaisen sentin tai euron kohdalla sitä mihin ne menevät. Useimpien kohtalon kuitenkin tiedän. Tätä tarkkailua jatkan koska se on aika elintärkeää jos haluan ylläpitää taloudellista hyvinvointia ja tasapainoa.

Tuohon kysymykseen tyhjätaskun velkojen maksamisesta voisi vastata myös niin että unohdin harhan siitä että olen tyhjätasku. Illuusio sellaisesta saa itsen tekemään sen todeksi. Sen vaurauden mitä itsellä on kun laittaa taiten käyttöön, se alkaa tuottaa tulosta. Huolimatta siitä miten pientä vaurautta kenelläkin on, sitä kuitenkin on. Ja sen voi laittaa työskentelemään itsensä hyväksi. Yksi pieni osamaksuerä kerrallaan. Tai monta lainanlyhennystä kerrallaan. Tai isoja könttösummia kerrallaan. Kuinka vain.

Think Big, act Small

Jos ajattelee "isosti" ja pitää arjessa sellaisen minimalismin ja kohtuuden välimaastossa olevan otteen, sitä alkaa vääjäämättä ajautua kohti sitä isoutta. Kaikki on mahdollista on klisee mutta siinä on myös todenpoikanen! Oma asenne ja käyttäytyminen muovaavat omaa todellisuutta koko ajan ja se kuinka kaukana tai lähellä mahdollinen on. Käytännön esimerkkinä vaikka se että jos teen kuukaudessa lisätöitä päästäkseni parempaan taloudelliseen (ja sitä kautta kokonaisvaltaiseen) elämäntilanteeseen, ja palkkapäivän tullen joko vahvistan päätöksen laittamalla lisätyön rahat johonkin järkevään, se tietysti edesauttaa sitä omaa Kaikki on mahdollista -hetkeäni. Jos kuitenkin päätänkin ostaa niillä rahoilla vaikka uuden ratinlämmittimen ja imagorillit, laiminlyön itseäni ja edesautan ainoastaan Kulutuksen Jumalia jotka nauravat Rahavuoren huipulla.

Edellisen kappaleen voi siis tiivistää toiseen kliseehen, "Kuluta vähemmän mitä tienaat!". Ei ollenkaan mediaseksikästä mutta taas, helkkarin toimivaa.

Anteeksi että elän, not!

Hitto vieköön. Hartiavoimin tehty työ oman itsensä hyväksi on niin loistava juttu että omassa surkeudessa kylpeminen täytyy unohtaa välittömästi ja itselle on annettava arvonimi joka kuvastaa uutta minää. Otin oikeuden jo aiemmin kutsua itseä ja kaikkia muitakin Mammonan Markiiseiksi.

Matkan varrella sinusta tulee henkilökohtaisen talouden yliasiantuntija, Mammonan Markiisi. Tiedostat omat vahvuutesi ja sudenkuoppasi ja osaat navigoida TomTomia paremmin eurojen maailmassa. Prosessin aikana löydät itsellesi soveliaimmat tavat käyttää rahaa, kuten välttää käteisen käyttöä tai nettikauppojen selaamista. Pystyt tekemään suunnitelmia ja budjetoida niin että aiemmin yllättävät menot eivät lopulta olekaan niin yllättäviä eivätkä oikeasti yllättävät menot olekaan se korttitalon kuuluisa viimeinen kortti. Kaikki tämä tapahtuu oikeastaan kuin itsestään, prosessoivan ja aktiivisen mielen sivutuotteena. Sitä vain tulee päiviä kun huomaa että tietyissä asioissa toimii automaattiasetuksilla omaan tilanteeseen parhaiten soveltuvalla tavalla.
Ymmärtäen että Mammonan Markiisi on huumoria, en missään nimessä sano olevani täydellinen tai kaiken jo omaksunut yli-ihminen. Elämää on minulla edessä kymmeniä vuosia (oletettavasti) ja kaikki tuo aika tulee olemaan lisäoppia ja syvennystä ja taitojen karttumista. Mammonan markiisina saamme edes puolitosissamme tuumata tehneemme edes jotakin oikein kun arvonimikin tupsahtaa kaiken muun hässäkän keskellä.

Kuvat: iosphere

Sitä voi alkaa olemaan Markiisi ennen ensimmäistäkään varsinaista hyödyllistä tekoa, kunhan vain alkaa muuttaa omia ajatusmallejaan siitä miten pitäisi kuluttaa rahansa ja miten tulisi toimia. Suurin osa noista malleista kun on peräisin kaupallisen ympäristön lähteistä. Kun alkaa elämään kuin nöyrä voittaja jo TÄNÄÄN niin ennen pitkää sitä onkin juuri se, nöyrä voittaja. Itsellä aikaa meni 17 kuukautta kun voitin tuon yhden esteen. Toisenlaisilla tuloilla, toisenlaisella velkamäärällä tuo aika olisi jotakin muuta mutta koska lopputulos on sama niin sillä ei ole väliä. Kuka tahansa voi sen saavuttaa ja siksi se onkin niin hienoa!

Jumalauta, maksoin kymppitonnin rahaa joka ei ollut ollut minun mutta olin sen silti käyttänyt! Tein sen alle kahdessa vuodessa! Samalla painoin vanhaa Veliä kaikista mahdollisista kipupisteistä ja laitoin häpeänurkkaan ikuisuudeksi seisomaan.

Päämäärät

Selkeän päämäärän asettaminen, ilman aikarajoituksiakin, antaa hommalle kuin hommalle vaadittavan fokuksen. Tahdotko olla velaton? No laita se päämääräksi sen sijaan että tahtoisit vain selvitä kuukauden loppuun. Vaikka fokus on jossain kaukana se ei tee tyhjäksi tässä hetkessä toimimista.
Päämäärä auttaa tekemään valintoja kuten aiemmin mainittujen imagolasien ostaminen vs. ostamattomuus.
Päämäärään asennoituminen muokkaa omat ajatukset ja urautuneet tavat toimia uudelle, kestävälle pohjalle.
Tasapaino työskentelyn ja työskentelemättömyyden välillä pitää jalat maassa jos meinaa vahingossa hurahtaa "Maksan kaikki velat hurmoksessa enkä syö kolmeen kuukauteen"-uskonlahkoon.

Porkkana helpottaa

Mitä sain siitä että suoriuduin urakasta? Porkkanan tietysti. Olin saanut tehdä suunnitelmia siitä mitä ovat ne asiat jotka mahdollistuvat velanmaksun jälkeen ja mitä lähden seuraavaksi ajamaan takaa. Suuren kuvan sijaan sain miettiä yhä suurempaa kuvaa ja punnita elämääni ja toiveitani. Itselle asetettu porkkana, palkinto voi olla mitä vain. Minun porkkana on se että jatkan yhä edemmäs tätä polkua ja katkaisen siivet kaikilta muiltakin taloudellisilta pakotteilta. 17 kuukautta sitten en voinut säästää rahaa ja opintolainallakin oli maksuaikaa vielä yli kymmenen vuotta. Nyt on mahdollistunut sekä säästäminen että opintojen loppulaskun kuittaaminen huomattavasti lyhyemmällä aikajänteellä.

Ylpeä saa olla

Velanmaksua helpotti koko ajan se että sain (kuka olisi estänytkään?) olla ylpeä jokaisesta saavutuksestani. Milloin tavoitettiin uusi tasaluku, se oli juhlat. Milloin tein ylimääräisiä lyhennyksiä, se oli juhlat. Me suomalaiset ollaan vähän kumma kansa kun omia saavutuksia ylpeilevä leimataan tolloksi jolla ei ole tilannetajua tai hakee egoboostausta muilta tai kärjistetyimmillään on jopa (trendi)narsisti. Paskanmarjat. Omista saavutuksistaan ylpeä ihminen arvostaa itseään ja tekojaan.

Kyllä, olen ylpeä mutta en ylpeile. Itse asiassa tässä on kiire jo seuraavaan päämäärään asennoitumiseen joten anteeksi, poistun takavasemmalle.

Enpä olisi uskonut! osa 2

Kuva iosphere

Tammikuussa en olisi uskonut että minä, tavallinen ihminen voisin saada puhelinedun. Nyt, puolisen vuotta myöhemmin totean taas että enpä todella, todella olisi uskonut.

Tässä jokin aika sitten oli hyvin lähellä että en tilannut uutta tietokonetta. Tämä vanha takkuaa ja on vähän sellainen epävarma jo. Lisäksi uusia, työasioihin liittyviä asioita ja kokonaisuuksia en haluaisi tälle koneelle enää alkaa talletella koska ne saattavat kadota taivaan tuuliin minä päivänä tahansa.

No. Eipä ole sitä murhetta enää. Kirjoitan tätä vielä vanhalla koneella mutta tuossa vieressä on uusi tietsikka! Lisätyön kautta mahdollistui uuden, varmaan käyttöön soveltuvan koneen hankinta.

Vielä kesän kynnyksellä jouduin kuukausitavoitteissa miettimään varteenotettavia vaihtoehtoja ykkössivutyön mahdollisen loppumisen varalle. Asiat ovat rullanneet siihen malliin että tuosta sivutyöstä on paitsi poistunut uhka sen loppumisesta, on käynyt selväksi että työpanokseni tarve (ja oma halu siihen) tulee kasvamaan selvästi, jopa hurjasti. Koska käytän jonkun verran jo nyt tietokonetta tuon työn puitteissa ja jatkossa tuo käyttö tulee lisääntymään, katsottiin että tällainen vapaassa käytössä oleva työkone voisi olla paikallaan. Ja minullehan tämä sopii vallan mainiosti.

Tällainen on varsinaisessa työssäni aivan kertakaikkiaan tilanne jota ei pääse syntymään. Ei ole tarvetta. Jo aiemmin tullut puhelinetu oli hämmentävä, tietokone vielä kummallisempi juttu. Mutta miellyttävän kummallinen. Säästin tonnin, ylikin jos vertaa siihen että olisin voinut impulssin vallassa käydä koneen ostamassa tässä viimeisen parin kuukauden aikana.

Jatkossa saan tehtyä paljon kivempia väkkyröitä ja taulukoita velka- ja muistakin listauksista! Kunhan opin käyttämään uutta konetta.

Lisätöistä kun puhutaan niin tässä on kaikki ainekset siihen että noin vuoden kuluttua kokeilisin siirtyä tekemään pelkästään sitä, ainakin joksikin aikaa. Katsotaan kuinka asiat loksahtelevat ja millä aikataululla. Useasta lisätyöstäni tulen selkeästi tähän yhteen panostamaan jatkossa eniten. Tämä on kyllä käsittämätöntä. Parin päivän aikana on taas tullut kyselyjä opetushommiin eri paikkoihin, en ymmärrä miten kaikki sitten tapahtuu samaan aikaan ja nyt olen tilanteessa jossa joudun kieltäytymään kun en vain ehdi joka paikkaan vaikka haluaisinkin. Huhhuh...

Sellainen juttu vielä tähän loppuun, että kun tässä parin päivän sisällä julkaisen "the artikkelin" kulutusluottojen maksamisesta, en tarvitse erikseen enää onnitteluja ja tsemppiviestejä siihen juttuun. Niitä tuli kasapäin kuukauden velkalistauspostaukseen ja niistä olen hirmuonnellinen. Haluan tähdentää että jutun julkaiseminen ei ole lisäonnittelujen kalastusta, enemmän fiilistelyä siitä että sen kirjoittaminen on vihdoin mahdollista ja onhan siitä ollut jo ainakin vuoden ajatus muhimassa.

VelatOn remontti - starttipaketti

Kuva iosphere

Olisi vähän fiksaamisen tarvetta kotona, siellä täällä. Taidan ruveta Remontti-Reiskaksi (kaikki onnistuu) joka on vierailulla Strömsössä (missä mikään ei koskaan mene vikaan). Kun olisikin noin.

Remonttia kuitenkin pitäisi alkaa hahmottelemaan.

Olen vähintään ihmetellyt kaikkia tuttuja ja tuntemattomia jotka tekevät isojakin remontteja ainakin omasta mielestä jatkuvasti. Millä rahalla? Todennäköisesti velkarahalla. Remonttilaina on tietysti helppo valinta vastaavassa tilanteessa mutta hei, arvatkaa haluanko ottaa lisää lainaa?! En halua.

Vaihteeksi pyörittelin asiaa ja mietiskelin syntyjä syviä. Todennäköisesti ainakin osa tuntemistani ihmisistä on rahoittanut remonttiaan pariskunnan toisen henkilön palkalla. Itse kun pyöritän taloutta yhden ihmisen tuloilla, ei tämä ole vaihtoehto. Paitsi että ehkä onkin. Tässä kun kuitenkin on laitettu hillittömiä summia velanmaksuun, voisi osaa noista rahoista käyttää jatkossa näinkin järkevään asiaan kuin pikkuremppoihin. Nähtävästi ensin täytyi tehdä elämäntaparemontti että voi tehdä konkreettista remppaa.

Ajatuksista tärkein on se että ASIALLA EI OLE KIIRE. Tapahtukoon homma rauhaisasti ja sellaisella sopivan soljuvalla aikataululla.

Aloitus tällaiselle kodin päivittämiselle on jo alkanut kun oma makuuhuone on laitettu pinnoista uusiksi alle kaksi vuotta sitten. Terassille on tehty parannusta viime kesänä ja varasto on saanut uudet kipsilevyseinät vanhojen repaleisten lastulevyjen tilalle. Vaatehuoneen maalasin pari vuotta sitten ja osittain laitoin hyllyt uusiksi.

Olen monessa asiassa "sinne päin"-ihminen. Sen ei ole väliä onko jokin asia juuri tietyllä tavalla, kunhan se on sinne päin. Talo jossa asun on aina ollut sinne päin. Ei todellakaan mikään uusi mutta ei ihan kivikautinenkaan. Listoja puuttuu (muutosta asti puuttunut sieltä täältä), maalipinnoissa on halkeamia, vanhat seinälevyt myös paikoin halkeilleet, kolhuja ja naarmuja joka paikassa, tapetit lapsen huoneessa nyrjäyttävät silmät jos niitä katsoo liian kauan, keittiön kaakeleissa leikkivät värikkäät luumut, omenat ja muut hedelmät. Ja sen sellaista.

Yritän saada hankittua edullisia tai jopa ilmaisia rakennustarvikkeita. Koska kiirettä ei ole niin tilaisuuksia poistotuotteiden hankkimiseen pitäisi löytyä. Asialistalla on tällä hetkellä neljä juttua.

1. Kylpyhuoneeseen asennetaan kanavapuhallin ilmanvaihdon parantamiseksi. Saan lahjaksi tämän, tarvikkeet ja työmiehen.
2. Autotallin ovet uusiksi. Tässä on kaksi vaihtoehtoa. Ovirakenteet ovat vielä hyväkuntoiset, ja elementtien hapertamat ulkopaneelit vain vaihdetaan uusiin tai sitten ovet kokonaisuudessaan uusitaan. Saan ilmaiseksi toisesta remonttitalosta turhaksi jäävät autotallin ovet mikäli ne ovat oikean kokoiset.
3. Katon maalausta eteisessä ja olohuoneessa. Tumma paneelikatto imee kaiken valon ja jos maalaamalla saa siistiksi pääsee tuosta hommasta aika halvalla.
4. Vessaremontti. Tämä on näistä kallein juttu, myöskin sellainen millä on oikeasti tarvetta. Ei kuitenkaan kiirettä. Kaikki kaakelit ja kalusteet menee uusiksi. Tätä ajattelin lähestyä niin että ostan tarvikkeita pikkuhiljaa. Kaakelit heti kun löytyy sopiva alennuserä jne.

En ole remontti-ihminen. Täytyy myöntää että suunnittelu ja ideointi kuitenkin koukuttavat. Haaveena on esim. joskus saada kylppäri uusiksi, sinne haluan lasitiiliä. KALLISTA! Paitsi jos jostain sattuu saamaan toisen remontin alta ilmaiseksi ylimääräiseksi jääviä lasitiiliä. Se olisi kelpo juttu se...

Kerron jatkossa aina jos jotakin pikkuremppoihin liittyvää tapahtuu. Haluan itsekin pysyä kartalla kuinka paljon rahaa tällaiseen tulee kulumaan, nämä kun tunnetusti lähtevät lapasesta.

Säästötilanne - elokuu

Kuukausi on yritetty taas säästää. Tilanne näyttää tältä.

Viime kuusta on tapahtunut huomattava muutos parempaan päin. Myin paljon tavaraa pois ja niistä sain käteistä jota laitoin sekä S-ryhmän osuuksiin ja rahastoon että Nordnetin säästötilille.

52 viikon säästöhaasteen viikottaiset tilisiirrot jatkuvat. Viimeisen kuukauden aikana tilanne on muuttunut siten että siirrot salkkuun loppuivat ja sen sijaan summa on parina viikkona mennyt säästötilille. Loppuvuoden siirrot menevät kaikki säästötilille. Viikottainen summa ei ole enää suuren suuri koska olen säästänyt sieltä suuremmista luvuista alkaen jos vain tilillä on ollut rahaa, tällä hetkellä suurin "vapaa" viikkonro on 26.

Ensisijaisimmaksi säästökohteeksi nouseekin nyt tuo säästötili. 1500€ puskuri on tavoite jonka tämän vuoden puolella saan täyteen, mitä nopeammin sen parempi. Ensi kuussa kaiketi tulee kuitenkin huomattavasti rauhallisempi, nyt tuli ylimääräistä rahaa käytettäväksi mutta liikkumavaraa en hirveästi jättänyt ja normaali senttien venyttäminen jatkuu kuten aina. Ensi kuulle vastaavaa ylimääräistä pottia ei ole tiedossa joten säästösummakin on paljon pienempi.

Näin se kuitenkin menee eteenpäin koko ajan ja lopulta on mukava katsella tiliotetta kun puskuri on tavoitteessaan ja nämä kuukausittaiset ponnistelut muisto vain.

Velka numeroina - elokuu

Rummun pärinää... Lisää rummun pärinää...

Nyt se hetki on ihan oikeasti täällä. Olen maksanut kulutusluottoni pois! Laitoin ensin vahingossa viime vuoden elokuun taulukon tuohon, mutta en ottanutkaan sitä pois koska siitä näkee yhdellä silmäyksellä mitä oli vuosi sitten. Kun sen on nähnyt voi siirtyä katsomaan alempaa taulukkoa.

Vaikka laskelmallisesti tämä on ollut selvä juttu, itselle jo pidemmän aikaa ja lukijalle viimeistään kesäkuun rykäisyn jälkeen, on tämä silti aivan uskomaton hetki!

Kymppitonni velkaa on nyt kankkulan kaivossa. Paikassa nimeltä Hukka. Maata kiertävällä radalla. Tai no, ainakin maksettu pois. OUJEE! Pääsen vihdoin tekemään postauksen jota olen joskus lupaillutkin, "näin maksoin 10 000€ kulutusluottoa x kuukaudessa!". Se tulee tässä pian. Hekumoin siinä sitten lisää. Nyt päästään toisten taulukoiden kimppuun. Saanko esitellä, lainat Opinto ja Asunto!

Noin. Tein molempiin lainoihin ylimääräiset lyhennykset niin että opintolainaan laitoin 150€ ja asuntolainaan 250€ normilyhennysten päälle. Kokonaisuudessaan velkaa suli 1172€ ja sentit päälle. Ja tietysti lainojen korot. Ensi kuusta alkaen tarvitsee enää keskittyä opintolainan maksamiseen ja bonuksena asuntolainan ylimääräisiin lyhennyksiin.

Jos joku olisi vuosi sitten sanonut että tässä ollaan, olisi se tuntunut kuitenkin vielä liian kaukaiselta. Sinnikkyys kuitenkin palkitaan! Mitähän vuoden päästä... Tästäkin aiheesta lisää piakkoin.

Velanmaksu ei ole pelkkää matematiikkaa

 Tässä sitä ihminen taas muistaa että olemme erilaisia. Osa meistä katsoo kuuta ja saa mieleensä juuston, osa näkee sen pinnassa kasvot. Yksi mietti sen pinnan kraaterien syvyyttä, joku ei piittaa kuuta katsoakaan.

Mitä tulee velanmaksuun, näemme senkin eri tavalla. Osin riippuen siitä minkälaisessa tilanteessa itse olemme, osin muista elämänkatsomuksellisista ja persoonallisista piirteistämme lähtien.

Olen esitellyt erilaisia tapoja asennoitua taloudellisen tilanteen tasapainottamiseen ja hallintaan sekä konkreettisesti kertonut omaa tarinaani velanmaksusta. Taloudellinen tilanteemme heijastaa ja väreilee muihin elämän osa-alueisiimme. Mitä myrskyisämpää kukkaron puolella, sen enemmän se vaikuttaa kaikkeen muuhunkin elämässämme. Toisaalta, mitä seesteisempi taloudellinen tilanne on sen verran enemmän se antaa tyyneyttä muille alueille. Raha ei tuo onnea mutta hallinnassa oleva henkilökohtainen talous ei ainakaan lisää stressiä.

Motivaation, mikä on tärkeä elementti missä tahansa pyrkimyksessä, lisäksi olen kertonut erilaisista tavoista säästää ja kerätä rahaa sekä maksaa velkaa pois. Näistä esimerkkeinä Velkatsunami ja Lumipallomenetelmä.

Tsunami maksutapana perustuu siihen että ihminen maksaa velkansa siinä järjestyksessä kuinka paljon mikäkin laina aiheuttaa ahdistusta tai minkä taakka on henkisesti suurin. Lumipallossa eli snowballingissa ajatus on maksaa velat pienimmästä suurimpaan, keräten vauhtia lisäämällä jo maksettujen velkojen kuukausierät seuraavan lainan "lumipalloerään".

Tämä on aiheuttanut kommentteja blogin olemassaolon aikana aivan hiljattain mutta myös aiemmin joten päätin tehdä kokonaisen kirjoituksen selittämään MIKSI voi toimia tavalla joka ei välttämättä ole taloudellisesti tehokkain.

Jos avaatte toiseen välilehteen tuon Lumipallojutun. Käytän siinä esitettyjen esimerkkilainojen summia. Lumipallon jutussa on jätetty korko laskuista pois, sitä ei ole huomioitu. Todellisuudessa eri lainoissa on erilaiset korot. Puhtaasti taloudellisesti ajateltuna järkevintä olisi maksaa aina se laina pois jossa on suurin korko. Näin suurempia korkoja maksetaan vähemmän kuin lainat saa nopeammin pois.

Sanon tähän väliin että monet hankalaan tilanteeseen velkaantuneet eivät ole taloudellisesti täydellisen järkeviä! En minäkään! Jos olisin ollut, olisinko joutunut velkoihin? En. Jos ihmiset ajattelisivat rationaalisesti, kukaan ei milloinkaan olisi ottanut pikavippiä, pitänyt luottokorteilla saldoa, ostanut osamaksulla tavaroita joihin ei olisi oikeasti varaa jne. Mikään tällainen käyttäytyminen ei osoita sellaista taloudellista järkevyyttä joka toisilla ihmisillä on luonnostaan. (Itsestä riippumattomista syistä tapahtunut velkaantuminen ei kuulu tähän ajatukseen sitten ollenkaan eli ei herneitä nekkuun, kiitos).

Siispä olemme lähtökohtaisestikin erilaisia ja se täytyy ymmärtää.

Velamaksun prosessin aloittamiseen ja taloudellisen hallinnan saavuttamiseen liittyy kiinteästi myös tunnepuoli!

Tässä on Lumipallojutussa käytetty esimerkkivelkataulukko. Lisäsin nyt lainoihin myös korot.

Tässä esimerkissä ei saavuteta huomattavaa hyötyä, valitsee sitten kumman tavan tahansa. Käytin maksutapana minimisummia + 50€ lisälyhennystä kuten alkuperäisessä esimerkissäkin. Korkojen lisääminen yhtälöön toi pari kuukautta lisää myös snowball -menetelmään, älä siis ihmettele jos vertaat toisen jutun taulukkoon.
Tietysi leikkimällä lainalaskurin numeroilla erilaisilla koroilla ja velkasummilla, jokainen pääsee katsomaan mikä vaikutus milläkin lähestymistavalla asiaan on.

Vaikka lopputulos ei eroa juurikaan, aivan lainan alkumetreillä ero tulee selvästi esiin.

Suuremmaksi, klik!

Käyttämällä snowball-menetelmää näihin velkoihin, kolmen erän jälkeen saa ensimmäisen lainan kuukausierän vyörytettyä seuraavaan. Viiden (kuudennessä erässä enää muutama euro korkoja) maksun jälkeen taas seuraavaan.
Korkoperusteisessa täytyy odottaa kauemman sillä vasta viiden maksun jälkeen saa lisää poweria toisen lainan maksuerään.

Mitä luulette, malttaako ihminen joka on päättänyt vihdoin ottaa itseään niskasta kiinni ja kääntää taloutensa kelkan odottaa VIISI kuukautta jos on mahdollisuus saada tuloksen syntymisen kokemus KOLMESSA kuukaudessa? Aivan. Alussa niin tärkeä saavutuksen tunne on se syy mikä pesee kliinisen matematiikan, silloin se tunne on suurempi kuin matemaattinen arvo korkohyödyssä.

Jos ihminen on maksanut vuosia vaikka tapissa olevaan luottokorttiin minimilyhennystä ottaen lyhennetyn osan takaisin käyttöön ennen seuraavaa lyhennystä, on hän maksanut pelkkiä korkoja jatkuvasti. Näin todennäköisesti tapahtuisi jatkossakin jos kipinä talouden hallinnasta katoaa ja ihminen alistuu velkojensa alle. Jos kipinä sen sijaan syttyy kunnon liekkeihin lienee hyväksyttävää että tuota korkoa maksetaan pari kuukautta kauemmin jos velka kuitenkin saadaan maksettua pois.

Alkuun pääsyn ja etenemisen kokemus on niin tärkeää että se pitää suoda. Voihan tietysti olla että joku kokee tärkeämmäksi maksaa velkansa korkojärjestyksessä pois. Silloin hän saa onnistumisensa niin ja se on aivan yhtä oikein kuin muita maksutapoja käyttäväkin. Monet varmasti lähestyvät asiaa jonkunlaisella kompromissiratkaisulla ja -järjestyksellä.

Säästämiseen ja sijoittamiseen liittyy enemmän tietynlainen tunneviileämpi, tavoitteellinen suunnitelmallisuus. Ihminen tekee SISUn, sijoitussuunnitelman, jota toteuttaa ja pyrkii välttämään tunneostoja ja -hankintoja. Velanmaksussa tunteita ei voi välttää vaan ne kuuluvat siihen. Velkojen takana piilee niin monesti joku syy, jos kyse on kulutusluottotyyppisestä velkaantumisesta. Kyse ei tarvitse olla edes mistään ostosriippuvuudesta mutta jotakin holtiton rahakäyttö kielii.

Jos jo aiemmin totesin että usein emme ole täydellisesti taloudellisesti järkeviä, on vain oikein että sitä voi kompensoida tunnepuolen älyllä. Euroja parempi palkinto voi olla henkinen vakaampi mieli.

Ja siksi velanmaksu ei ole vain pelkkää matematiikkaa.

VelatOnta sähköpostia

Jokaisen itseään kunnioittavan bloggarin tapaan (nojoo) mainostan nyt räikeästi itseäni. Sivupalkkiin on ilmestynyt laatikko tuonne muiden tilausnappularahapurkkien alle. Kirjoittamalla laatikkoon sähköpostiosoitteesi saat jatkossa päivitykset mailina. Sähköpostiviestit näyttävät ainakin Gmailissa tältä:

Kuva suuremmaksi, klik!

Päivitykset eivät tule aivan reaaliajassa, tähän asti itse itselleni tilaama posti on tullut samana päivänä mutta myöhään illalla. Jos olisi siis niin että samana päivänä julkaisen monta juttua ne taitavat tulla yhtenä viestinä illalla (tai no en ihan varma ole tästä). Muutin sähköpostien toimitusta niin että ne tulevat iltapäivällä silloin kun uutta sisältöä on blogiin tullut. Tilaus koskee ainoastaan päivityksiä, kyseessä ei ole uutiskirjetyylinen juttu eikä se siis saa postitulvaa aikaan postausten lisäksi. Lukijakirje on asia erikseen ja jos se ottaa muodostuakseen, ilmoitan siitä sitten omana juttunaan.

Viestistä pääsee blogin puolelle näppärästi otsikon linkin kautta. Jos vaikka haluat jättää kommentin, vink vink :) Ja tietysti katsoa muiden blogien tilanteen blogrollista.

Muista myös Blogilistan ja Bloglovinin tilausnamiskat sivupalkissa! VelatOn löytyy myös Facebookista mutta sinne tulee lähinnä vain velkapäivitykset. Toki saa tulla tykkäämään ja jakamaan "kokemusasiantuntijan" höpötyksiä omille kavereilleen.

Sivuun on tulossa muutoksia eikä nykyinen päivitysten tilaussysteemikään ole välttämättä se lopullinen versio mutta ainakin toistaiseksi hyvä vaihtoehto.

LISÄYSTÄ: Jos olet liittynyt lukijaksi Bloglovinin kautta, olet todennäköisimmin tilannut blogin alkuperäisestä osoitteesta (velivelkainen.blogspot.fi). Ennemmin tai myöhemmin tämä tulee olemaan toimimaton osoite eivätkä päivitykset enää kulje sen kautta. Suosittelen poistamaan sen tilauksen ja tilaamaan uudestaan, nyt blogin osoitteeksi on sinnekin vaihdettu www.velaton.com ja samalla tuo sivupalkin nappi on uudistettu että uudet tilaukset tulevat oikein. Kiitos!

Lumipallota itsesi velattomaksi! (Debt Snowballing)

Henkilökohtaiseen talouteen / velanhoitoon liittyviin blogeihin yhdistetään monesti omanlaisensa sanasto. Tässäkin blogissa on usein viljelty velkojen lumipallottamista, snowballingia, säästämisen lumihiutaleita jne. Velanmaksun menetelmiä on aiemmin avattu esimerkiksi kirjoituksessa Velkatsunami.

Nyt käytän tämän kirjoituksen kertomaan siitä mitä on velkojen lumipallotus. Aiheen parissa yhtään aikaa viettäneet tietävät mistä on kyse mutta jollekin ajatus saattaa olla silmiä avaava.

Snowballingia wikipediasta.

Lumipallon ajatus on erittäin yksinkertainen. Jos ajattelee lumipalloa jota lähdetään vierittämään, tiedämme kaikki että kerätessään lisää lunta itseensä se kasvaa ja kasvaa. Aluksi se kasvaa maltillisesti mutta mitä enemmän pallon pinta-ala kasvaa, sen nopeammin se saa kerättyä lisää lunta itseensä kasvaen nopeammin ja nopeammin.

Kun yhtälöön lisää velanmaksun, on ajatuksena se että matkaan lähdetään hitaasti mutta varmasti ja pikkuhiljaa kerätään vauhtia ja kasvatetaan lumipallon kokoa. Miten se sitten tapahtuu?

Kuvitteellisena esimerkkinä käytetään tapausta joka voisi aivan hyvin olla totta. Esimerkkihenkilö on valmistautunut listaamalla velkansa velkasaldon mukaan ja tuloksena on seuraava taulukko.

Taulukon saa klikkaamalla suuremmaksi. Velkasaldojen lisäksi hän on listannut kuhunkin velkaan käytetyn sovitun minimilyhennyssumman. Lisäksi viimeisessä sarakkeessa on merkittynä se miten monen kuukauden kuluttua kukin velka on maksettu kokonaisuudessaan pois. Yksinkertaistamisen vuoksi näissä laskelmissa ei ole otettu huomioon korkoja. Nykyisellä suunnitelmalla velat on maksettu pois 12 vuodessa. Ilman opintolainaa aikaa kuluu 3 vuotta 7 kuukautta. Jokaiseen lainaan tehdään siihen sovittu minimilyhennys kuten normaalistikin. Esimerkkihenkilömme ei kuitenkaan tyydy tilanteeseensa vaan haluaa näistä taloudellisista taakoista nopeammin eroon. Siksi hän lisää yhden sarakkeen.

Lisälyhennykset. Aivan yhtä tärkeää kuin jokaisen lainan minimilyhennyksen suorittaminenkin on, on myös jokaisen mahdollisen lisäeuron maksaminen aina siihen lainaan jonka saldo on pienin. Se on lumipallomenetelmän etu.
Esimerkkihenkilö sai juuri kaksi kuukautta pois ensimmäisen lainan maksamisesta. Mitä tapahtuu kolmen kuukauden jälkeen? Ensimmäiseen lainaan käytetty minimilyhennys + lisälyhennys siirretään kokonaisuudessaan seuraavaan lainaan. Ensimmäisen taulukon tilanteessa tuo Luottokortti 1 olisi maksettu viidessä kuukaudessa jonka jälkeen siihen käytetty lyhennyssumma olisi todennäköisesti sujahtanut tavalliseen (lue: turhaan) käyttöön.

Kun Luottokortti 1:een (LK1) maksettiin kolmattaerää, jäljellä oli vain 50€ maksettavaa mutta maksuerän suuruus oli 100€. Ylimääräinen 50€ maksettiin Huonekaluliikkeen luottoon (HK). Alusta asti HK on lyhentynyt minimisummalla. Kun neljäntenä kuukautena koko Lumipallomaksuerä siirretään tuohon lainaan, lyhentyy sen maksuaika alkuperäisestä kahdeksasta kuukaudesta viiteen kuukauteen. Huomioi että LK2 -lainasta eteenpäin maksukuukausien määrä on edelleen minimilyhennysten mukainen. Paitsi että kun HK on maksettu viiden kuukauden kuluttua, muuttuu LK2:n tilannekin.

Luottokortti 2, jota alunperin olisi saanut maksaa 22 kuukautta, onkin nyt uuden Lumipalloerän ansiosta historiaa puolet nopeammin. Ja taas seuraavan lainan kimppuun.

Kasvatettu erä on jo niin suuri että Käyttölainakin, alunperin suuruudeltaan 6350€ saadaan maksettua todella nopeasti siitä hetkestä kun fokus on siihen siirtynyt. Muistakaa, siihen on maksettu edelliset 11 kuukautta minimilyhennystä ja vasta sen jälkeen suurempaa yhdistettyä erää.
Jos esimerkkihenkilö haluaa tosissaan lainoistaan eroon hän käyttää menetelmää myös opintolainan tuhoamiseen.

Taulukkoa maksujen jakautumisesta kuukausittain

Lumipallottamalla velkansa esimerkkihenkilö nujersi velkansa yli yhdeksän vuotta etuajassa! Mitä enemmän pystyy lumipallottamaan alusta alkaen, sen nopeammin kaikki tapahtuu. Jos alkuperäinen lisälyhennys olisi ollut 50€ enemmän, olisi velka kuitattu 3kk tästäkin aiemmin. Jos velanmaksu olisi alkanut ainoastaan minimilyhennyksillä ilman lisälyhennyksiä velka olisi kuitattu 43 kuukauden jälkeen (3 vuotta 7 kuukautta).

Velkojen lumipallottaminen ei välttämättä ole edullisin ainoastaan taloudellisesti ajateltuna sillä pienisaldoisemmat velat voivat olla pienikorkoisempia kuin suurempisaldoisemmat. Menetelmä tuo kuitenkin nopeasti tuloksia kun pienimpiä lainoja tippuu kelkasta pois ja kuukausierää kasvattamalla myös suuremmista lainoista alkaa saada korkojen lisäksi myös pääomaa nakerrettua palasina pois.

Voi olla koukuttavaa keksiä lumipallolyhennykseen niin paljon euroja kuin vain pystyy. Näitä lumihiutaleiksikin kutsuttuja pieniä rahaeriä kun yhdistää lumipalloerään, saa jokaiselle eurolle merkittävän tarkoituksen. Lumihiutaleet sopivat niin säästämisen boostaamiseen kuin velanmaksuunkin.

Itse olen hyödyntänyt snowballingia omassa velanmaksussani. En ehkä tyylipuhtaasti mutta varmasti siitä paljon vaikutteita saaneena. Tärkein pointti on ollut koko ajan se että vaikka joku laina jääkin pois ei se tarkoita sitä että pitäisi tai voisi kuluttaa lyhennyssummaa vastaava määrä enemmän. Jos olen maksanut summan X aiemmin ja siis elänyt summalla Y, miksi en voisi tehdä samaa jatkossakin?

Suosittelen jokaiselle snowballingista kiinnostuneelle naputtelemaan omia numeroitaan laskuriin jolla viimeisen kuvan taulukko on tehty. Laskuriin voit määritellä lainojen määrän, saldon, koron, kokonaislyhennyksen minkä pystyt tekemään sekä päättää haluatko maksaa lainat saldo- vai korkojärjestyksessä. Erittäin, erittäin näppärä apuvälinen velkojen maksusuunnitelman tekemiseen!

Huonot kanta-asiakaspassit

Olen kanta-asiakaspassinarkkari kuten aiemminkin olen kertonut.

Yleensä keksin passeista vain hyvää mutta tällä hetkellä lompakossa on kaksi erittäin kyseenalaista passia.

 Toinen passi on ECCOn leimapassi. Ostamalla hulppean hintaisia kenkiä viisi paria, saa kuudensista hulppean hintaisista kengistä 20€ alennusta. Alennuksena tietysti tuo on kiva summa rahallisesti. MUTTA!! Sen saadakseen joutuu ostamaan monella sadalla eurolla kenkiä. Olen elämäni aikana ostanut yhdet kengät jotka ovat maksaneet ECCOn kenkien verran ja tuosta ostoksesta leimani sainkin. Leimaan oikeuttaa vähintään 100€ arvoinen ostos.
En näe itseäni ostamassa loppuelämässäni ainakaan ECCOn kaupasta enää neljää paria kenkiä. Joo, ne on kivan tuntuisia jalassa mutta kokemuksen mukaan eivät kestä uutuutta hohtavina yhtään sen kummemmin kuin mikään muukaan kenkä. Se pari mikä minulla on, menee vielä monta vuotta ja todennäköisesti siihen mennessä on kirpparilla tullut vastaan seuraava jalkinepari jonka käytän puhki asti.


Sitten toinen, hirveä passi. Olen jopa mennyt siihen lankaan että olen sitä käyttänyt reippaasti ja hyvillä mielin. Kyseessä on parturin leimapassi. Jokaisesta leikkauksesta saa leiman. Passi on vuoden voimassa. Minulla ja muksulla on sellaiset hiusmallit että ne vaativat usein fiksausta. Siispä käyntejäkin on tullut useasti. Markettiparturin eri työntekijät pitävät samaa toimenpidettä eriarvoisina sillä joskus leikkaus onkin mennyt siistimisen nimellä ja hinnalla eikä leimaa ole tullut. Muksun kohdalla käynyt näin. Useimmiten kuitenkin on leikattu, leimattu ja rahastettu sen mukaan.

Olen ollut siinä luulossa että passin täyttyessä saa ilmaisen leikkauksen. MUTTA! Selvästihän passissa lukee että passin täyttyessä saa 12€ hyvityksen seuraavasta leikkauksesta. Hyvityksen hinta on enemmän kuin leivottu sisään leikkaustaksaan. Jotenkin vain aina olettaa ja ajattelee että jotakin saa ilmaiseksi kun passit on täynnä. Niin voimakas tuo oletus on että vaikka passissa lukee ja asia on todennäköisesti myös suullisesti kerrottu, ei sitä muista. Jos miesten hiustenleikkauksen hinta on 28€ ja lapsen muutaman euron vähemmän, tuntuu tuo 12€ aivan liian pieneltä hyvitykseltä "kanta-asiakaseduksi".

Parturin taksat ovat niin suuret että asialle piti tehdä jotakin. Citymarketissa oli tarjouksessa hiustenleikkuukone, 17,95€. Ostin sen. Laitteen hinta tulee takaisin erittäin nopeasti. Viivästämällä parturissakäynnin välejä kahdella-neljällä viikolla siistimällä niskavillat ja sivustat, hyöty tulee jo parin seuraavan kuukauden aikana. Jos muksu haluaa pitää kesämallin hiuksia talvellakin, pärjätään todennäköisesti enimmäkseen ilman parturia hänen kohdallaan.

Seuraavaa parturipassia en sitten ehdi vuodessa saada täyteen ellei siellä onnistu yhdistämiskikalla voimassaoloajan pidentäminen. Tässä tällainen, arjen pienisuuri säästö.

Legenda Hullusta Pyöräilijästä osa 2 - Vielä Virstoja Edessä

Pyöräilijänä toiminut Toa55

Edellisen kirjoituksen pyöräilysaaga  - tai farssi - saa jatkoa.

Olen usein aiemmissa kirjoituksissa tuuminut asioiden selkiytyneen jotenkin kummasti kunhan niille on antanut tilaisuuden selkiytyä. Tietty positiivinen ajattelumalli kun tuntuu saavan ihmeitä aikaan. En tarkoita aivan siinä mittakaavassa kuin jotkut haluavat ajatella Rhonda Byrnen Salaisuuden innostamana, mutta melkein kuitenkin (Byrne on kyllä vetovoiman laillaan kaahinut varmaan melkoiset massit). Positiivinen ajattelu "vetää puoleensa" asioita koska oma mieli viritetään havainnoimaan kaikki mielekkäät muutokset sen sijaan että keskittyisi vain pessimistiseti siihen mikä menee vikaan. Aihe on äärimmäisen kiehtova ja tätä hyödynnetäänkin monenlaisissa itsen kehittämismalleissa ja oppisuunnissa.

Mutta, asiaan taas. Päätin siis pari päivää sitten ostaa pyörän. No, kuinka ollakaan viimeisimmät huoltoyritykseni tuottivat jotenkin kummasti tuloksia kun pyörä oli päässyt yön yli asiaa miettimään. En jaksa, pysty tai haluakaan ymmärtää miksi se nyt sitten on taas toiminut oikein sulavasti. Pääasia on että sillä on kiva taas polkea vaikka aikaansaannoksen olisikin käynyt tekemässä joku voiteluista vastaava pikkujumaluus. Tai kotitonttu.

Kun tein noin viiden kilometrin testilenkin päätin unohtaa pyöräostokset (vaikka samalla reissulla kävinkin tsekkaamassa kandidaatteja). Samalla moitin itseäni siitä että olin NÄIN vähällä ostaa uuden pyörän. En ole koskaan sellaista tehnyt ja olen joskus ajatellut että en tule koskaan tekemäänkään. Edelleenkin kun maailma on pullollaan käytettyjä mutta käyttämättömiä pyöriä. Saamari että on helppo sujahtaa mielentilaan jossa oikeuttaa itselleen yhtä sun toista vaikka hetkeä aiemmin noilla oikeutuksilla ei ole ollut sellaista voimaa joka saa ihmisen toimimaan niiden puolesta.

No niin. Aiemmin laskin itselleni polkupyörän verran rahaa auton käyttämättömyydestä johtuvilla säästöillä sekä ylimääräisen tavaran myymisen tuomalla rahalla. Mitäs nyt kun säästin juuri pyöränkin verran rahaa?

Poljin jälleen viisi kilometriä, tällä kertaa Prismaan, ostin kaksi S-ryhmän osuuskaupan omistajajäsenyyttä ja siirsin 50€ S-pankin rahastoon. Jea!

Ei se hullu ole joka...

...pyöräilee. Päinvastoin.

Tartuin omaan tavoitteeseeni kulkea työmatkat pyörällä oikein kunnolla. Tarkoitan tyyliin härkää sarvista ja heti reippaalla otteella! Kuljen nyt kaikki muutkin matkat pyörällä koko kuukauden ajan.

Laitoin vireille auton liikennekäytöstäpoiston. Tai vireille ja vireille, netissä parin minuutin juttu ja nyt auto on ns. seisonnassa. Koko elokuu mennään fillarilla!

Trafin sivuilla tehdään tuo poisto ja myöhemmin taas käyttöönotto. Siellä oli myös liikennekäytöstäpoiston kannattavuuslaskuri johon oikeat arvot syöttämällä selviää onko poisto kannattavaa vai ei. Itse sain seuraavanlaisen tuloksen

 Vakuutusmaksuissa, polttoaineessa jne. säästyisi kuukauden ajalta reilu 90€. Ok.

Itse laskuri näyttää tältä.

Kannattaa käydä katsomassa jos alkaisi pyöräily kiinnostaa jos säästöt nousisivat oikein suuriksi!

Autoa en ole käyttänyt nyt ehkä viikkoon kertaakaan. Sateeseenkin kerran menin pyörällä hetken kipuilun jälkeen. Jes, hyvä minä!

Pyöräily toi kuitenkin yhden lisähaasteen. Ostin kesäkuussa uuden fillarin, joka on paljastunut meikkausten alta huonoksi yksilöksi. Myyjä kertoi puhdistaneensa kaikki laakereista lähtien huippukuntoon. Taisi olla käynyt sellainen juttu että on jättänyt kaiken niin puhtaaksi että siellä on liikkuvat osat sitten hanganneet hiekan ja pölyn kera tässä kesän aikana paikat rikki. Pyörässä nimittäin kosahti oikeastaan kaikki mahdollinen parin päivän sisällä. Ei auta putsaukset tai voitelut enää. Rahaakin olen ehtinyt jo kunnostamiseen laittaa enkä enää haluaisi lisää siihen tuhlata.

Siispä nousi ajatus. Jos olen jo tehnyt mahdottomaksi autolla ajon ja saanut siitä säästöä 90€, voi tuon käyttämättä jääneen rahan mieltää alkupääomaksi uuteen pyörään. Perusmankeli lähtee suunnilleen hintaan 250€. 160€ siis enää omasta pussista maksettavaksi! Heinäkuussa meinasin myydä tavaraa ulkomaille ja hankkia rikkauksia sitä kautta. Homma meni jäihin mitä ulkomaihin tulee, maan rajojen sisäpuolelle olen kuitenkin kaappien sisältöä ehtinyt tyhjätä hyvää vauhtia. Tilillä olisi myyntivoittoa enemmän kuin riittävästi tuon loppuosan kattamiseen!

Pyörä tulisi siis ilmaiseksi, tai pikemmin vaihtamalla. Joitain tavaroita itseltä pois, yksi kappale uutta pyörää tilalle. Lisäksi tietysti jokainen fillaroitu kilometri vähentää auton kulutuksesta aiheutuvaa huollon tarvetta sekä tuo säästöä kun polttoainetta ei kulu. Vanhat polkupyörät voin säilyttää ja korjata jossain vaiheessa tai myydä eteenpäin projektipyöriksi näin edelleen vähentäen lopullista uuden pyörän hintaa.

On ollut aika mahtava fiilis kun joka ilta on jalat olleet siinä mallissa että huomaa niiden olleen muussakin käytössä kuin sohvalla vaakatasossa! Olen erittäin innostunut tästä!

Taidan huomenissa käydä ihan tosissani pyöräkaupoilla.

Isoja lukuja, paljon lukijoita

kuva imagerymajestic

Doin' the happy dance!!

Hei taas, kiva nähdä uudestaan! Hei sullekin, mukava kun tulit takaisin! Ja terve sinulle, olen Veli ja tämä on blogini!*

Viime marras- tai joulukuussa oli hieno hetki kun satuin näkemään Bloggerin sivulukumittarissa lukeman 12345. Siitä tuli tuolloin mieleen sana "jatkuvuus" joka lähti elämään omaa elämää ajatuksissani, siitä kuinka tärkeää on pitää yllä sitä tiettyä mielenlaatua mitä olin harjoitellut blogin kirjoittamisen ajan ja mikä liittyi tiettyyn taloudelliseen itsekuriin ja/tai menojen järkeistämiseen ja minimointiin. Unohdin lähes heti tuon hienon näkymän 12345.

Kunnes 10. tammikuuta sama mittari oli lukemassa 22222. Utopistinen luku, vähän kuin joku kummallinen kellonaika keskellä yötä herätessä (01:01.01).

21. tammikuuta silmiin osui sivulukumäärä 25000.

Laitoin nuo kaksi viimeisintä ylös ihan sen vuoksi jos joskus aikoisin kirjoittaa pienen pätkän sivulukujen kehityksestä, tasaluvuista tai mitä tahansa.

Eilen illalla mittari nytkähti taas sellaiseen asentoon että huh. Viikonlopun aikana tuli ensinnäkin perättäin kaksi koko blogin vilkkainta päivää kun lauantaina sivulukuja oli yli 600 ja sunnuntaina mentiin yli 900 yksittäisen sivuluvun. Uniikkeja kävijöitä on luonnollisesti vähemmän kun jokainen sivunvaihto samalta kävijältä lasketaan uudeksi sivuluvuksi. Kuitenkin, määrässä tuo on omassa maailmassani suuri nousu koska keskimäärin päivässä tulee 350-500 sivulukua ja silloin tällöin vähän yli tuon viidensadan.

Niin, sivulukumittari muuttui eilen kuusinumeroiseksi kun se pyöräytti ensin vaikuttavan näköisen luvun 99 999 ja sen jälkeen heti 100 000 sivun katselua!!

Hurjaa. Tai olenhan sen tiennyt että lukijoita on kertynyt mutta toisaalta tuntuu kuin jutustelisi enimmäkseen itsekseen tai sellaiselle pienelle porukalle. Kuitenkin *Googlen Analytics osoittaa että viimeisen kuukauden aikana joka kolmas blogissa käynyt on ollut lukemassa ensimmäistä kertaa. Monesti kirjoitan olettaen että lukija tietää mitä aiemmin on tapahtunut tai mistä tähän pisteeseen on tultu ja näinhän ei ole ollenkaan asian laita. Tähän meikäläisen ehkä tulee kiinnittää huomiota jatkossa kirjoittaessa. Kuitenkin on erittäin kiva huomata että kaksi kolmasosaa lukijoista on palaavia lukijoita, kaikesta huolimatta ;) Yleensä palaavien määrä suhteessa uusiin kävijöihin taitaa olla huomattavasti tasaisempi.

Siis kiitos Sinulle! Kahdelle kolmesta jotka tulitte uudelleen ja yhdelle kolmesta joka uutena tulokkaana luit tänne asti. Teistä jotka jotka kuulutte jälkimmäiseen, kaksi kolmesta tulee todennäköisesti vielä joskus lueskelemaan ja yksi lähtee etsimään muilta vesiltä mehukkaampaa kerrontaa tai yleensä ottaen kiinnostavampaa sisältöä.

Jatketaan pyrkimistä kohti velattomuutta. Ja seuraavaa sataatuhatta sivun katselukertaa.

PS: Yksi varma osatekijä viikonlopun kävijäpiikkiin on blogikollega Pohatta joka komeili Taloussanomien jutussa viikonloppuna. Pohatan sivulta tuli tänne tavanomaista enemmän väkeä koska on itse todennäköisesti saanut hurjasti liikennettä omaan blogiinsa. Käykää lukemassa sielläkin!

Tule ulos lompakosta!

Yksi fiksuimmista asioista mitä olen tehnyt viime vuosina on se että tulin taloudellisesti ajateltuna "lompakosta ulos".

Kuva razvan ionut

Moi! Olen Veli, toipuva rahan väärinkäsittelijä. Mahdollisesti myös väärinkäyttäjä.

Olen tehnyt matkaa parantaakseni sekä elintapojani että nostaakseni elintasoani. Sekä taloudellisesti että kokemustasolla. Hyvää mieltä hakemassa.

Itselle on käynyt kuten aika monelle muullekin. Jossain nuoruuden ja varhaisaikuisuuden välimaastossa sitä vain solahti tietynlaiseen keskiluokkaiseen elämäntyyliin, monessa asiassa. Nuoruuden ehdottomasta idealismista jäi paljonkin rippeitä jotka ovat nykyiseen cityvihreyteen rinnastettavissa olevia tekoja ja arvoja, mutta kyllä sitä on menty sitten ihan toiseenkin äärilaitaan. Todisteena kasa velkaa mitä tässä on reilun vuoden aikana maksettu urakalla pois.

Onneksi heräsin todellisuuteen ja näin oman tilanteeni mahdottomuuden. Ei yhden duunarin palkoilla pyöritetä velkakarusellia kun pään päällä on omakotitalon verran kattoa, pankille siitä tuhdisti maksettavaa ja juoksevia kuluja maksettavaksi niin talosta kuin perheen elättämisestäkin. Nykyisin perhe koostuu ainoastaan yhdestä lapsesta, sitäkin suuremmalta tuntuu kuitenkin vastuu siitä kun ei ole ketään muuta sitä jakamassa.

Osamaksuviidakossa on tullut seikkailtua. Kaikenlaista on ostettu ja maksettu, oppirahoja lyöty tiskiin useamman kerran. Ja aina oppituntien jälkeen haettu tukiopetusta kun on ollut "pakko" hankkia jotakin maksamalla erissä "vain" niin-ja-niin-monta-kymppiä kuussa. Löytyy kännykkää, telkkaria, pesukonetta ja tietokonetta, osarimaksuilla hankittuna.  Tällä hetkellä en maksa mistään eriä, ja se vasta hankalaa onkin. Ei sellaista kuukautta ettenkö hekumoisi tietokoneen päivittämisestä tai sohvan ostamisesta. Sängynkin meinasin ostaa heti kerralla usean tonnin hintaisena, "koskaan kun en ole uutta sänkyä omistanut vaan muiden vanhoja". Hetken mielijohteesta voisin aivan hyvin sitouttaa itseni uuteen kännykkäänkin vuodeksi tai kahdeksi vaikka vanhakin pelittää aivan täydellisesti. Tekemistä siis vielä riittää ainakin itsekurin rintamalla.

Ulos lompakosta tuleminen ja oman tilanteen avaaminen muille on helpottanut kaikkea sanoinkuvaamattoman paljon. Blogiin pystyn kirjoittamaan ilman suodattimia niin onnistumiset kuin epäonnistumiset. Yllättäen oikeassa elämässä olen kertonut lähes kaiken tekemäni varsin avoimesti ympärilläni oleville ihmisille. Kertonut lainanmaksuista, ylimääräisen rahan keräämisen tarkoituksista (ylimääräiset lyhennykset), pennin venyttämisestä ja kulutuksen tarkastelusta uudesta näkökulmasta. Olen innostunut oman talouden tarkkailusta niin paljon että se on yksi lempipuheenaiheitani. Omalta innostukselta en aina ymmärrä että jokaista ihmistä ei kiinnosta miten vaikuttaa opintolainan lyhennystahtiin puolen prosenttiyksikön koronmuutos tai miten ruokabudjettini alitus saa hyppimään ilosta.

Olen sitouttanut (kohta 3) itseni hoitamaan raha-asioitani paremmin kuin aiemmin, kerron tekemisistäni ja pyrin pysymään kaidalla polulla ja saamatta enää Tuhlaajapojan leimaa otsaani. Toipuvien rahan väärinkäsittelijöiden tukipiirejä ei ehkä oikeasti missään järjestetä mutta tämä on hyvä paikka meikäläisen julistaa taloudellisen herännäisyyden ilosanomaa ja toivottaa eheytymistä muille väärinkäsittelijöille ja jopa väärinkäyttäjille. Alkutekijöissä vielä ollaan mutta päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Jokainen tänään maksettu velkaeuro tai jemmaan laitettu säästöeuro korostuu perhosvaikutuksen lailla ja niillä voi olla hurja merkitys kun katsotaan kymmenen vuoden päähän.
Koskaan ei ole liian myöhäistä havahtua oman rahankäytön sudenkuoppiin ja alkaa niitä työstämään! Vuodessa saa jo paljon aikaan, mutta tuo ensimmäinenkin vuosi aloitetaan jostain, miksei siis tästä ja nyt!

Jos joku on vielä luurankojen lailla oman lompakkonsa uumenissa, tee itsellesi palvelus ja tule ulos sieltä heti! Kun sen tekee niin voi huomata että suurin häpeä omasta rahankäytöstään karisee kun ei katsele liikoja taaksepäin vaan suuntaa tekonsa ja ajatuksensa paremman tulevaisuuden puolesta.

Alkuun pääsee esimerkiksi näin:

8 vinkkiä joilla saat velat maksuun

8 vinkkiä lisää joilla saat velat maksuun

Tulossa 8 vinkkiä joilla saat pidettyä vauhdin yllä velanmaksussa.

Elokuun tavoitteet

Mitä toivon elokuun tuovan tullessaan?

Ainakin seuraavaa olen pohdiskellut.

Kuva iosphere

1. Kulutusvapaita päiviä vähintään 10.
Tämä on vähintään selkeä tavoite, onhan se toistunut joka kuukausi tänä vuonna. Elokuu tulee olemaan siitä poikkeuksellinen että pesen kaksi aiempaa kuuta päivien määrässä. Tai, pakkohan se on että saan vuositavoitteen 120 päivää täyteen. Lapsen kanssa tämä on huomattavasti hankalampaa kuin jos eläisi yksin. Suuremmassa perheessä varmasti vielä hankalampaa. Tai sitten olen vain liian perso jäätelölle, ja olen mokannut kesällä sen vuoksi..


2.Työmatkat pyöräillen.
Tässä vasta haastetta. Työmatkani on noin 4km suuntaansa eikä siis mitenkään kumma matka mennä fillarilla. Jotenkin laiskuus vain liian usein voittaa ja sitä keksii kaikenlaisia tekosyitä itselleen. Heinäkuussa loman jälkeen kuljin automaattisesti ensin autolla mutta vaihdoin aika nopeasti pyörään. Nyt voisin hyödyntää sitä paljon enemmän ja tietoisesti jättää auton valitsematta kaikkina niinä aamuina kun väsyttää, pukea sään mukaan jos sataa jne.
Säästö bensassa ei ole suuren suuri mutta hyöty kropalle on sitäkin merkittävämpi. Kuntokuurille pitää antaa aina mahdollisuus, ja sitä parempi jos se alkaa jo ennen syyskuuta (kuten monilla syksyn tullen).

3. Tavaran raivaaminen.
Laitan tämän taas listalle koska olen jo saanut aika paljon tehdyksi tällä saralla. Lisää turhaa kamaa pois. Oli se sitten myymällä, kierrättämällä tai heittämällä roskiin. 

Tavoitteeksi en erikseen nimeä sitä että lisätöiden tuloja tulisi seurattua. Se on enemmän itsestäänselvyys jonka tulen purkamaan sitten kuun päätteeksi. Tiedossa olisi ainakin pientä pintaparannuspuuhaa kotona.