Velatonta elämää

Helmikuun viimeinen vierailija ja samalla viimeisen teemapostauksen kirjoittaja on P.Ohatta, joka kirjoittaa blogia Kolmevitosena eläkkeelle.


Velin analyyttinen suhde velkaan on ihailtava. Itse olen omaksunut hieman erilaisen lähtökohdan. Velka on äärimmäinen hätätapaus! Jos sinulla on yhtään velkataakkaa, on se tuhottava äärimmäisen nopeasti. Käytännössä tämä tarkoittaa luopumista ylimääräisen ostamisesta. Ylimääräisellä tarkoitan kampaamoita, vaatteita, elektroniikkaa, huonekaluja ja muita asioita, jotka eivät ole henkiinjäämisen kannalta välttämättömiä.

Helppoa se ei ole ja elämänlaatu voi tilapäisesti kärsiä, mutta sateenkaaren päässä saattaa odottaa aarrearkku.

Mitä siis tapahtuu sen jälkeen, kun velat on maksettu? Voiko sitten taas tuhlailla mielin määrin ja elää luotolla? Jokaisella on tähän varmasti oma mielipiteensä. Tyypillistä olisi säästää pieni osa tuloista ja elää varojensa mukaan. Minulle säästäminen on pitkään ollut sydämen asia ja ehkä siksi oma ratkaisuni on poikkeava.

Velkojen kukistamisen jälkeen tuskin kukaan haluaa joutua takaisin painavan velkataakan alle. Mitä isommasta velasta on selviytynyt, sitä paremmat säästämistaidot on oppinut. Olisi sääli antaa näiden taitojen valua hukkaan.

Mitä jos sanoisin, että säästämällä tavanomaisen 5-10 % sijaan esimerkiksi 70 % nettotuloista, voisi jäädä vaikka eläkkeelle alle kymmennessä vuodessa?

Taustalla on vain yksinkertaista matematiikkaa. Säästetyt varat sijoitetaan tuottavaan kohteeseen. Kun passiiviset tulot ylittävät vuotuiset menot, on taloudellisesti vapaa käyttämään aikansa parhaaksi katsomallaan tavalla.

Kuulostaa liian helpolta tai ehkä jopa hullulta, mutta tämän minä olen asettanut tavoitteekseni. Aion jäädä eläkkeelle sinä vuonna, kun täytän 35 vuotta. Lähtökohtani ovat hyvät, mutta eivät mitenkään poikkeavat. Säästöjä on kertynyt jonkin verran, mutta palkkani jää alle suomalaisten mediaanipalkan. Minulla on vielä paljon töitä tehtävänä. Hyvä uutinen on se, että jos minä pystyn jäämään eläkkeelle kolmevitosena, niin sitten se on lähes jokaisen ulottuvilla.

Tavoitteeni toteuttaminen on toistaiseksi sujunut hyvin. Aluksi keräsin tietoa sijoittamisesta ja säästämisestä, jonka jälkeen laadin itselleni sopivan säästämissuunnitelman. Sitten automatisoin säästämisen ja sijoittamisen. Sen jälkeen aloin keskittymään kulujen karsimiseen. Viime vuonna kulutin kuukaudessa keskimäärin 600 euroa ja säästöön jäi noin 75 % nettotuloista. Seuraava vaiheeni on tulojen kasvattaminen.

P.Ohatan vinkit aikaiseen eläkkeeseen:

1. Opiskele säästämistä ja sijoittamista
   Paras tapa oppia on ottaa mallia. Opiskelun voi aloittaa vaikka tästä blogista. Sijoittamisessa alkuun pääsee esimerkiksi näillä kirjoilla: Paras sijoitus & The Intelligent Assets Allocator. Googlettamalla löydät tiivistelmän ainakin jälkimmäisestä. Opiskelun aikana on hyvä kerätä itselle sopiva varakassa ja painaa mieleen yksi tärkeimmistä periaatteista: sijoita vain mitä sinulla on varaa hävitä. 
2. Tee suunnitelma
   Tärkein kohta suunnitelmassa on määritellä eläkettä varten tarvitsemasi summa eli eläkekassa. Summasta voit laskea paljonko se tarkoittaisi kuukausittaisena säästämistavoitteena. Apuna voi käyttää vaikka tekemääni laskuria. Eläkekassan ajatuksena on, että vain tuottoja käytetään eikä alkuperäiseen pääomaan kajota, jotta rahat eivät koskaan lopu. Suunnitelmassa kannattaa myös määritellä mihin sijoittaa rahansa. Oman suunnitelmani julkaisen tulevaisuudessa blogissani.
3. Automatisoi säästäminen ja sijoittaminen
   Säästämisen ja sijoittamisen täytyy tapahtua automaattisesti. Itse olen perusluonteeltani melko laiska, enkä usko, että minun tulisi säästettyä, jos se vaatisi vaivaa. Sen takia otin verkkopankissa käyttöön toistuvat tilisiirrot. Niiden avulla raha siirtyy valitsemiini kohteisiin. Palkka ei saa jäädä tilille lojumaan, koska sieltä se on liian helppoa tuhlata.   
4. Minimoi menot ja maksimoi tulot
   Samalla automatisoinnilla minimoin myös menoni. Käyttötilille siirtyy kuukausittain vain pieni summa, jonka tulee riittää kuukauden kulutukseen. Yllättäviin menoihin kannattaa varautua erikseen. Tuloja voi kasvattaa esimerkiksi toimimalla sivutoimisesti yrittäjänä normaalin palkkatyön lisäksi. 

Tarkoitukseni on tarjota yksi vaihtoehto perinteisten rinnalle, mutta se ei tietenkään sovi kaikille. Säästäminen ja sijoittaminen ovat vain yksi keino hallita paremmin omaa elämäänsä. Veloista selviytyminen antaa mainiot lähtökohdat säästämiseen ja jopa taloudelliseen riipumattomuuteen - tosin vielä helpommalla pääsee, kun ei ikinä hanki velkataakkaa.

P.Ohatan blogissa siis yksi esimerkki siitä minkälaista elämä voi olla kun ei ole velkaa. Aikainen eläkkeelle jääminen voi olla monelle unelma. Tämän tekstin julkaisupäivänä P.Ohatan eläke olisi alkamassa 3227 päivän päästä. Käy lukemassa  http://pohatta.blogspot.fi/ , VelatOn suosittelee!

Osakekauppaa

Suunnitelmat on tehty muutettaviksi.

Tässä kuussa olin ajatellut sijoittavani jonkun verran rahaa S-ryhmän osuuksiin.
Tänään kuitenkin luin Nordnetin lähettämän sähköpostin, jossa oli tarjous johon tartuin.

Nordnetin asiakkaiden on mahdollisuus tehdä marraskuun 21. päivä asti (tai jotain sinnepäin) ilmaiseksi merkintöjä kolmeen sosiaalisen median osakkeeseen. Nämä kolme ovat

Twitter
Facebook
LinkedIn.

Tarjous on Twitterin listautumisen kunniaksi, ja noin kaksi viikkoa voimassa. Säästötilinihän ohjasin tuonne koska säilyttämismaksuja tmv. siellä ei mene. Sama koskee osakesalkkua, ja nyt kun merkintäkään ei maksanut mitään noihin edellämainittuihin osakkeisiin, päätin ennakkoajatuksistani huolimatta tehdä tällaisen tempauksen.
Twitteriä ostin melkein koko säästösummalla.

Loppuvuoden aikana saan uudelleen käteissäästön tuonne viidensadan tuntumaan.

Varallisuuskatsaus - säästötiliä kauemmas kalaan

Edellisen kirjoituksen saaman kommentin perusteella listaan sen mitä käteiseksi voisin tarpeen tullen muuttaa. Tosiaan, ilman Tainan kommenttia, en olisi lainkaan tajunnut ajatella säästämisiäni siten että ehkä nollasta ei olekaan aloitettu. Varallisuuskatsaus on ehkä liioiteltua, sillä se kuulostaa rikkaiden touhulta. Kuitenkin, kun laajennan perspektiiviäni tuon yhden säästämismetodin ulkopuolelle, huomaan muutaman paikan minne rahaa on piiloutunut.

Säästötilin saldo näyttää sen 380€. Tätä ei sen enempää tarvitsekaan avata.

Kerroin, että olen osakkaana eräässä yrityksessä. En halua kertoa miten paljon siihen olen rahaa laittanut. Osakkeiden rahallinen arvo voidaan mitata vasta kun ne myy pois, ja koska en ole myymässä, ajattelen vain omistavan määrän x yrityksen y osakkeita. Tämä on pitkän tähtäimen sijoitus, joka parhaimmillaan tuottaa enemmän kuin pääoman verran takaisin osinkojen muodossa. Tähän saa kulua aikaa vuosiakin, näin sen olen ajatellut. Tätä en siis tule laskemaan missään tilastoissa, paitsi mahdolliset tulevat osingot.

Vertaislainauksessa on rahaa 150€. Tuolla summalla saatavat pääoman korot jäävät hyvin pieneksi, ja vielä kun niistä otetaan verot pois, niin summa ei tule kasvamaan juuri mitään. Sekin vain parhaimmassa tapauksessa. Nimittäin jos moni jättää velkansa maksamatta, sulaa summa nopeasti. Oli miten oli, siellä on tuo puolitoistasataa rahaa.

S-Ryhmässä on asiakasomistajaosuuden muodossa kiinni 100€. Tämä pääoma on jo tullut pääoman korkoina takaisin, tarpeeksi monta vuotta on tullut oltua mukana. Tulen kasvattamaan osuuksien määrää ja näissä kiinni oleva pääoma on tarvittaessa muutettavissa käteiseksi. Tällä on merkitystä vasta sitten kun osuuksia on useita ja siten pääomaakin. Todennäköisesti näiden kerääminen on hidasta, ja jos samalla muu säästäminen onnistuu suunnitelmien mukaan, ei osuuksien rahaksi muuttamista edes kovin helposti tarvitse. Silloin käy niin että pääoma tuottaa koron muodossa vuosittain vähän lisää.

Asun omistusasunnossa. Pankkihan sen omistaa, ehkä vaatekomero tai vessa on oma, mahdollisesti sauna. Voisi soittaa pankkiin ja kysyä että mitä osaa kodista voin pitää omana, heh..
Asuntolainaa minulla on lähes tasan 140 000€. En oikein ole koskaan ajatellut että asuntolainaa pitäisi maksaa niin nopeasti kuin vain mahdollista, ja sitten nipistää ihan kaikesta muusta. Asumiskuluja menee joka tapauksessa, ja tässä tapauksessa menot ovat paljon pienemmät kuin samanlaisessa kodissa vuokralla menisi. Lainan olen ottanut sellaiseen aikaan että maksuajan sai helposti sovittua 30 vuodeksi. Laina lyhenee noin kolmesataa kuussa, ja se on vallan sopiva tahti minulle. Jos kodissa kiinni olevaa varallisuutta pitäisi laskea, on kaiketi järkevintä ottaa lähtökohdaksi ostohinta 155 000€. Eli maksettuna on 15 000€. Viime aikoina omalta ja kahdelta naapurikadulta on mennyt samanlaisia ja -ikäisiä hintaan 169 000€. Arvonnousua on tapahtunut, se on varmaa, minusta kuitenkin tuo 155t€ ---> 169t€ tuntuu liian optimistiselta. Jos omat pienet remontit mitä olen tehnyt, on pitänyt arvonnousun edes puolessa yleisestä tasosta, olisi kodissa oleva varallisuus 15000€ + 7000€. Asuntolainani saisin joka tapauksessa nollattua jos muuttaisin, ja se on se pääasia. Asiassa on sellainen fakta, että koska en halua muuttaa, ei tuota rahaksi noin vain muuteta.

Ällistyin kun muistin vielä yhden "sijoituskohteen". Olen vuosien varrella ostanut, sijoitusmielessä, designia. Joidenkin mielestä "designia". Tutkin joskus erästä keräilijöiden keskuudessa suosittua tuoteryhmää ja opiskelin hintoja, kysyntää ja tarjontaa, ja uskaltauduin mukaan. Ostin muutamia "erikoisalan erikoisalaan" kuuluvia esineitä ja laitoin talteen. Olisin varmasti myynyt jo eteenpäin jos olisin ymmärtänyt kuinka paljon tällä hetkellä noilla on arvoa. Onneksi en ole muistanut näitä sen kummemmin, sillä kokoelman arvo on noussut kymmeniä prosentteja ostohintaan verrattuna (tosin osa ostohinnoista on ollut aivan täydellisiä kirpputorilöytöjä, myyjä ei ole tiennyt mistä on luopumassa, kate tulee siitäkin).
Kokoelman arvo tällä hetkellä on karkeasti 750€.

Eli. Varallisuuteni tällä hetkellä on seuraavanlainen:

Käteisenä / nopeasti nostettavana: 380€
Käteiseksi muutettavana / kuukauden sisällä saatavilla: 750€
Käteiseksi muutettavana / yli kuukauden sisällä saatavilla: 250€ (S-ryhmä + vertaislainaus)
Muu varallisuus: 15 000€ (kodista maksettu, tähän lisäksi arvonnousu sekä osakkeet)

Yht. 16 380€

Kuulostaa paljolta. Tuon kodissa kiinni olevan voisi mieltää pois, koska se ei tule muuttamaan tämän vuoden tai ensi vuoden, tuskin monen tulevankaan vuoden käytännön tilannetta mitenkään.

Jäisi siis yht. 1380€. Kuulostaa helpommin omaksuttavalta.

Tällaisen voisi joskus, vaikka puolen vuoden kuluttua tehdä uudestaan asioiden havainnollistamiseksi!

Säästäminen vs sijoittaminen

Säästäminen mahdollistaa satunnaisten mielitekojen tai yllättävien menoerien kulujen kattamisen.
Itse olen ottanut välitavoitteeksi 500€ säästämisen säästötilille vuoden loppuun mennessä. Tämä tulee onnistumaan ilman ongelmaa. Se on kuitenkin vain välitavoite. Seuraava askel on 1000€ säästön kerryttäminen.

Sen jälkeen kun tuo 500€ on kerätty, muutan toimintatapaani. Viidellä sadalla saan tarvittavaa vipuvoimaa kodinkoneen tai autoremontin maksamiseksi, jos nopea tarve tulee. Jatkan säästön kerryttämistä ilman muuta tuon jälkeenkin, mutta eri tahdilla.

Kun matka kohti 1000€ säästöä alkaa, alkaa myös pitkäjänteisemmän säästön/varallisuuden kerryttäminen. Osan rahoistani suuntaan siis muualle kuin käteisenä tilille. Koska tällä hetkellä, ja monena tulevanakin hetkenä pelimerkkejä on vain vähän käytössä, en todella suunnittele osake- tai rahastosäästämistä. Ehkä myöhemmin, mutta ei vielä.

Kitupiikki kirjoitti joku aika sitten postauksen joka jäi mieleeni muhimaan. Kirjoitus liittyi osuuskauppojen asiakasomistajuuteen. S-ryhmän eri osuuskauppoihin voi ostaa osuuden myös muista kuin omasta osuuskaupasta. Osuusmaksu joka yleisimmin on 100€, on rahaa jonka saa takaisin asiakkuuden päättäessään. Lisäksi tuolle osuusmaksulle maksetaan vuosittaista korkoa.
Aion ostaa kaksi osuutta tämän vuoden puolella. Kuten Nordnetin kanssa, myös S-ryhmässä rahani ovat turvassa eniten itseltäni. Kynnys nostaa käteiseksi osuudet eri kaupoista on vielä suurempi kuin ottaa säästöt pois Nordnetistä. S-ryhmän osuuksia pidänkin pidemmän tähtäimen säästönä. Ehkä niitä ei nosteta koskaan, kuka tietää..

Toinen pidemmän tähtäimen tavoitteeni on alkanut jo toista kuukautta sitten. Olen siirtänyt rahaa Lainaaja.fi -palveluun. Kyse on vertaislainaamisesta. Vertaislainauksessa on kyse siitä, että yksityiset ihmiset lainaavat yksityisille ihmisille rahaa. Lainaaja.fi toimii välikätenä lainaajien ja lainoittajien yhdistämiseksi. Ihmiset saavat siis hakea pienlainaa, ja sijoittajat tekevät hakemuksien perusteella päätöksen lainatako vai ei. Pienin lainattava summa on 10€, joten pikkupanoksillakin pääsee mukaan.
Kyseessä on riskipuuha, sillä niiden blogien ja kirjoitusten perusteella mitä netistä olen löytänyt, moni jättää lainansa maksamatta. Itsellä on noin kymmenessä eri lainassa rahaa noin 150€ kiinni. Osaa on jo maksettu takaisin, useimmissa eräpäivät ovat vasta lähitulevaisuudessa.
Lyhyen kokemukseni perusteella kyseessä on melkein pikavippeihin verrattava lainaamisen muoto, sillä pyydetty korko on yleensä 20%-yksikön suuremmalla puolen. Tosin myös pienillä koroilla olen nähnyt lainoja lähtevän. Jos tämä lainaamisen muoto yleistyy, voisin kuvitella korkojenkin laskevan mikä toisi lisää lainaajia, lisää sijoittajia, lisää pääomaa koko bisnekseen.
En laita tuohon ainakaan kovin paljon enää lisää rahaa kiinni, vaan pyöritän samaa rahaa palvelussa sitä mukaa kun edelliset on maksettu. Vertaislainaukseen ei kannata laittaa enempää rahaa kuin mitä on valmis menettämään.
Suomessa muita vastaavia palveluja on Fixura ja Isepankur.

Sijoittamisesta tuli mieleen, että itse asiassa olen jo osakesijoittaja. Olen osakkaana eräässä yrityksessä, ja olen sijoittanut siihen joitain tuhansia euroja. Kyseessä on pörssiin listaamaton pieni yritys, josta ehkä jo ensi vuonna voi tulla osinkotuottoja. Sijoituksena tämä on ollut periaatteessa onnistunut, sillä olen tavallaan unohtanut sen pitkäksi aikaa. Yritys pyörii ja tekee toivottavasti sen verran tulosta että voin tulevaisuudessa joko saada pääomani osinkotuottoina takaisin tai myydä osuuteni voitollisesti pois. Myymistä en kyllä harkitse ainakaan vielä sillä kyseessä on hyvin potentiaalinen kohde.

Matkan varrella tulen tekemään lisää tavoitteita, niin suurempia kuin välitavoitteitakin. Ne auttavat pitämään kurssin oikeana. Mitä kohti sitä sitten seilataan? En tiedä, en haaveile rikkauksista mutta en kyllä kaipaa enää lainkaan senttien laskemista ja laskuvuoria. Onneksi tänä vuonna asiat ovat lähteneet aukeamaan jo hyvin, taloudellinen umpisolmuni alkaa nimittäin näyttää jo hyvinkin löysältä. Jatkan solmun avaamista ja samalla opettelen tekemään käytännöllisempiä solmuja.

Seuraavaan kertaan!