Opiskelun plussapuolia

Pari kuukautta K-Plussan opiskelijäsenyyttä takana. Heti kun tuohon törmäsin tulin vakuuttuneeksi että bonusohjelmana (mitä mieltä niistä sitten onkaan) tämä on parhaimmasta päästä.
Kulutetun rahan vastineena saatu plussa-raha on suhteessa suurin cashback-bonus mitä mikään etuusohjelma tarjoaa.

Muutama vuosi sitten säästin joka kuukauden ruokabudjettien ylijäämät lahjakortteina joulukuulle, jolloin sain tehtyä joulun isommat ruokaostokset lahjoineen "ilmaiseksi".

Tämän vuoden jouluprojektin tarjoaa K-Plussa. Kuukauden kertyneet rahapisterahat saavat jäädä Plussa-säästöön, jolloin kauppojen maksupäätteet eivät joka ostokerralla tarjoa plussia käytettäväksi. Sinnepä nuo kumuloituvat ja jouluun mennessä ajattelisi olevan kertyneen sellaisen potin että joulun isompien ostosten tekeminen ei kirpaise lainkaan.

Tällä tietoa opiskelijan plussa -ohjelma on voimassa elokuun loppuun. Ehkä sitten uuden kouluvuoden alkamisen aikoihin siihen tulee jatkoa. Toivottavasti ainakin.

Kaikki opiskelijat joilla on korkeakoulun / yliopiston sähköposti voivat varmentaa itsensä plussan opiskelijajäseniksi.

Kuntoilun kustannukset

Mitä kuntoilusta kannattaa maksaa? Kuva täältä.

 Syksyn tullen yhä useammin joutuu toteamaan että ulkona on märkää, kalseaa, pimeää ja sinne ei suoraan sanottuna huvita mennä. Kesäajan ulkoilu on mahtavaa: luonto kutsuu luokseen ja onpa kaupunkien kaduillakin mukava kuljeksia. Askeleita tulee päivään reippaasti enemmän valoisampana vuodenaikana verrattuna pimeään vastaavaan. Ainakin minulla.

Salikausi starttaa monilla ja kuntosaleilla syys-lokakuu taitaa tammikuun ohella olla se ruuhkaisin ajanjakso. Erilaisia kursseja ja harrastusmahdollisuuksia on runsaasti tarjolla.

Omia kuntoilumahdollisuuksia kartoittaessa lähdin miettimään mikä olisi itselle A) mielekästä ja B) taloudellisesti mahdollista. Minulla on mahdollisuus erittäin halpaan kuntosaliin jossa on vuotuinen jäsenmaksu eikä kuukausittaisia veloituksia. Jäsenyydestä pääsee eroon jättämällä vuosimaksun maksamatta. Kaupalliset kuntosalit eroavat tarjonnassaan ja hinnassaan ollen ainakin omassa kaupungissani 20€-70€/kk. Halvempiin kuuluu ainoastaan kuntosali, kalleimpiin myös ryhmäliikuntatunnit. Oman salini vuosimaksu on muutaman kuukauden halpissalin hintainen ja ainakin toistaiseksi olen sen maksanut. Minulla olisi mahdollisuus käyttää koulun kuntosalia ilmaiseksi mutta se ei ole niin hyvä ja se on kauempana kuin sali jota olen käyttänyt. Mielelläni tuon noin 50€  maksan koko vuoden treeneistä.
Silloin tällöin on treeniä mukava tehdä jonkun toisen ohjauksessa, sitä saa itsestään enemmän irti kun joku muu antaa vähän henkistä piiskaa ja tsemppaa kovempaan suoritukseen. Käyn muutamia kertoja vuodessa tällaisissa tsemppitreeneissä kertamaksulla, maksun ollen noin 10€ kerta. Kokonaisuudessaan tähän kuluu noin 50€.

Muutaman vuoden tauon jälkeen halusin palata myös erään rakkaan harrastuksen pariin. Olen harrastanut ko. lajia yli kymmenen vuotta, välillä seurassa ja välillä omatoimisesti. Harrastus on mukavampaa porukalla ja urheiluseuran kautta harrastustilat ovat huomattavasti paremmat. Siispä tätä syksyä olen aloitellut seuraharrastuksen uudelleen aktivoimalla. Syksyn treenien (2xvko) maksut ovat 100€. Kirpaisee, mutta hyöty tulee olemaan suuri kun saa harrastuskavereiden kanssa treenata.

Yritys jonka kautta olen saanut mm. puhelinedun, mahdollisti tänä vuonna tykysetelien käytön. Sain työntekijäkohtaisen maksimimäärän eli 400€ arvosta liikunta- ja kulttuuriseteleitä. Päätin ruokkia sisäistä vesipetoani ja hankin 50 kerran sarjalipun, joka yhdistettynä opiskelijuuden tuomaan edullisempaan hintaan maksoi ainoastaan 140€. Kertaviikkoinen uintireissu on vuoden ajan ilmainen, mikä kyllä lämmittää mieltä. Ja tykyetua jäi vielä reilusti talteen jotain muuta käyttöä varten.

Tällaisella järjestelyllä vuoden kuntoilun kustannukset kohdallani ovat ainoastaan 200€ (300€ jos jatkan seuraharrastusta kevätkaudellakin). Viikottainen harrastamiseen / aktiivisuuteen käytetty aika on suhteellisen kohdallaan kun ottaa vielä yleisen ulkoilun/kuntoilun huomioon, harrastevariaatiota on riittävästi ja budjetti (n. 25€/kk) on hallinnassa. Näillä mennään tähän syksyyn. Lapsen harrastuskuviot eivät tuohon päälle ole kuin korkeintaan saman verran, todennäköisesti jää vajaaksikin kun tämän syksyn osalta ei mielenkiintoa enää kalliiseen harrastukseen hänellä ollut.

Kevättä rinnassa

 

Iospherelläkin tulee pää kipeäksi kun liikaa pohtii...

 Tervehdys toiselta puolelta aitaa! Siellä näyttää ruoho vihreämmältä, täällä maasta tupsahtelee sellaisia kuivahtaneita heinänkorsia...

Toisin sanoen, heikohkosti menee. Tai se on mahdollisesti jopa understatement, heikohko. No, elossa kuitenkin!

Syksyn muuttunut elämäntilanne haasteineen otti ihan uuden muodon (olen ilmeisen vetovoimainen mitä tulee muutoksiin ja käänteisiin heh..) ja rimannostoa harjoitettiin jälleen urakalla.

Jos kaikki tähänastinen työ blogin aloittamisesta lähtien on ollut sellaista piiritason kikkailua niin nyt ollaan treenattu ahkerasti taloustumpeloiden SM-kisoja varten. Itseni uunottamisessa ja huonossa säkässä olen jo niin hyvä että se ei vaadi enää työskentelyä. Ehkä myös muuttuneisiin tilanteisiin sopeutuminen on paikallaan, kovin helposti tunnun mieltävän tilanteen X pysyväksi asianlaidaksi ja sitten sivulta tuleva tilannemuutos Y tulee yhtä yllättäen kuin talvi autoilijoille. Voin ehkä siis pärjätä niissä keimeissä!

Selvennystä varmaan vaatii:

Aivan ensimmäisenä myönnän sen että en ole osannut tehdä ilmeisesti tarpeeksi uhrauksia kun talous on eri syistä venynyt tiukemmalle ja tiukemmalle.

En ole osannut hakea apua tarpeeksi ajoissa koska "minähän pärjään perkele!" (en ole kyllä luovuttamassa vieläkään että ei sen puoleen).

Varmasti vetoan monessa asiassa johonkin syyhyn. Usein niillä syillä on kuitenkin alla peruste, vaikkapa se että en asu terveyssyistä talossa jota yritän myydä tai että pidän autoa koska tarvitsen sitä lapsen kuljettamiseen toisen vanhempansa luona.

Sitten.

Tästä tulee pitkä kirjoitus ja tulen sen jakamaan niin että se julkaistaan osissa. Lukemismukavuuden nimissä.

Tähän ennen varsinaista päivityksen aloittamista täytyy sanoa että teksti on ollut jo kaksi kuukautta leikepöydällä. Tämä siksi että se on suurien tunteiden varassa kirjoitettu ja halusin edioida sieltä pois sellaista turhaa ja jättää jäljelle sitä kerrontaa missä kerrotaan asioista kuten ne menivät.

Henkilökohtainen talouteni voi huonosti, se on monien ja taas monien asioiden summa. Pahoinvointi lienee tilapäistä mutta ajoittain se on ollut yöunien menettämisen suuruista.

Viimeisimpien tietojen mukaan mikään yksittäinen taho minua ei auta. Joku sen vuoksi että ei mene vielä liian huonosti ja joku toinen että menee liian huonosti. Ihmiset auttamisverkostoissa näkevät tilanteeni ja avuntarpeeni mutta byrokraattinen pykäläviidakko estää avun antamisen.

Olen kerännyt tässä viimeisten kuukausien ajan omakohtaista kokemusta siitä miten vaikeaa on yrittää välttää perintäkierre ja ulosotto pienituloisena. Apua ei monesta paikasta anneta koska luottotiedot eivät ole menneet; toisille vasta se olisi avunannon kynnyksen ylittävä tekijä.

Pienituloinen joka yrittää sitkutella on todella huonossa jamassa systeemissämme. Yrittämisen lopettaminen palkittaisiin sillä että sosiaalihuoltomme auttaisi. Hassu järjestys.

Kerron ensinnä vain viimeisimmät elatusasiaan liittyvässä tilanteessa.

Lapsen elatukseen liittyvä asia on edennyt piiiitkännnnnsitttkeässssttiii.... Yksi stressaavimmista projekteista ever, eikä se ole edes ohitse vielä. Näin ei varmaan saisi sanoa ja tämä on toki vain oma kokemukseni, mutta eri viranomaisia kohdatessani on tullut tunne että isänä tällaisen asian ajamisen on tarkoitettava sitä että hommassa on jotain mätää, jotain jota en kerro, jotain mitä haluan peitellä tai ainakin jotain mitä vääristelen. Olen luonteeltani peruskiltti enkä pidä minkäänlaisesta asioiden vääntelystä tai kahden ihmisen välisestä konfliktitilanteesta. Oli erittäin hankalaa ja voimia vievää vaatia asianajajaa uskomaan minua ja tekemään elatuskanne niillä faktoilla jotka tilanteessa ovat alusta asti vaikuttaneet. Minun näkökulmastani jouduin väkisin puskemaan (tarkoittaa että sekä sanallisesti että kirjallisesti useaan otteeseen pyytämään ja selittämään) vaikka sellaisen vaateen että lapsen elatus tulee turvata tai ainakin dokumenteissa tulee lukea että olen pyytänyt elatusta siitä hetkestä lähtien kun lapsi on luonani asunut ja toinen vanhempi on elatuksen laiminlyönyt ja jättänyt vastaamatta viranomaisten yhteydenottoihin. Ajattelisi että ei ole vaikeaa, mutta se on helkkarin vaikeaa saada virallisiin papereihin asioita kuten ne ovat.

Oletuksiin perustuva asioiden hoitaminen on vahva käytäntö: enhän minä isänä/miehenä varmaankaan tarvitse elatukseen apua koska miehenä tienaan valtavasti rahaa. Niin.. Asianajaja ehdotti että elareita haettaisiin vasta siitä hetkestä kun kannetta tehdään (muutama kuukausi asian heidän toimistoon tulon jälkeen, 7kk elatustarpeen alkamisen jälkeen) mikä oli pöyristyttävää siihen nähden että olin joutunut lukuisia kertoja kysymään koska asiaa hoidetaan kun aikataulut eivät pitäneet. Heinäkuussa olen siis asian laittanut vireille ko. toimistossa, syyskuussa sain ajan jolloin asia on käyty läpi, toiselle vanhemmalle lähetettiin "kosiskelukirje" kai marraskuussa jolloin olisi saanut asian vielä sopia, kanne lähti juuri ennen joulua. Summa summarum, vaade äidin osallistumisesta lapsensa elatukseen jäi sen varjoon että eikö minulla kuitenkin olisi ollut keino elättää lasta. Totta kai on ollut, eihän tässä ole muuta mahdollisuutta kun toisen vanhemman annetaan pelleillä ja nauraa järjestelmälle ja käyttää sen hidasta toimivuutta hyödykseen. Apua elatukseen en ole sen sijaan saanut ja sitähän asia koskeekin. Kysymys on myös siitä että viranomaistaho tunnustaisi sen kuinka ja millä aikataululla olen asioita yrittänyt hoitaa. Nykyään tälle jo hymähtelen mutta unettomia öitä aiheen parissa on vietetty lukuisia. Oma ymmärrys on edelleen vähissä siinä mikä se perustavanlaatuinen ero on niissä kahdessa lapsessa joista toisen vanhemmat ovat tehneet elatussopimuksen ja toisen vanhemmat eivät sitä ole tehneet. En osaa sanoa miten pitkään vielä kuluu ennen kuin tuomari sopimuksen nuijallaan olevaisuuteen tuottaa. Tällä hetkellä elatusavullisia kuukausia on kulunut 12. Siinä alkaa olla jo tuntuva rahasumma jopa minimielatusavuin laskettuna. Joka sentti on ollut perheemme käyttövaroista pois tässä muutenkin tiukentuneessa tilanteessa.

Kunhan päätös elatusoikeudesta saadaan, alkaa mietintä siitä mistä lähtien tuo laitetaan maksuun.

Tämä on tämän hetken tilanteen tasaisin edennyt aihealue. Tarina eteni vuodenvaihteessa yhä nöyryyttävämpään suuntaan kun eri vaiheet johtivat meidät leipäjonoon asti. Kerron lisää heti kun saan aikaa viimeistellä luonnostekstiä valmiimmaksi. Tottapuhuen vähäsen hirvittää syöksyä tekstin kimppuun, aihe on hankala ja ahdistusta herättävä edelleen. Mutta täältä noustaan vielä ylös joten sen tulen julkaisemaan edes sen vuoksi että joskus itse saan lukea miten ikäviä vaiheita elettiinkään.

Pienituloisen jouluajatuksia 1

Joulukuvan oikeudet Iospherella

 Alkaa olla aika suunnata katsetta tuohon vuoden ehkä humuisimpaan juhlaan. H-hetkeen on matkaa vielä runsaasti, mutta en liene väärässä jos sanon että tästä seitsemän viikon päästä väki ihmettelee kuinka se joulu vaan saapuikin nopeasti ja on jo pian ohi. Seitsemän viikon kuluttua on joulupäivä ja se suurin päivä ainakin lasten kannalta on ohi.

Vaan onpa alkanut mieltä vaivaamaan miten nykyisellä tulotasolla joulun järjestän. Opiskelijabudjetilla loihditaan se mitä pystytään.

Joulun kulueriin liittyvät erilaiset koristeet ja valot. Tästä ei tule päänvaivaa sillä tarkasti valikoidut muutama koriste ja kausivalo löytyvät jo komerosta. Kaksi vuotta sitten hankin uusia valoja, niistä lyhyesti kirjoitinkin koska valohankinta oli osa kuukausihaastetta. Nolla euroa siis näihin.

Poltan paljon kynttilöitä pimeään aikaan kuten monet. Näitä olen varastoinut kun hyviä tarjouksia on tullut vastaan. Pärjään todennäköisesti joulun ajan olemassa olevilla tuikuilla ja pöytäkynttilöillä. Kai. Ehkä. Toivottavasti.

Jouluruokiin tuskin menee tänäkään vuonna rahaa sillä joulun pyhät vietän seurustelukumppanin luona lapsen ollessa toisen vanhempansa kanssa tämän joulun. Seurustelukumppani on joulun töissä joten tuskin näemme vaivaa ja käytämme paljon rahaa ison aterian tekemiseksi. Ehkä käymme jouluaterialla jossakin ravintolassa ennen aattoa. Jouluateria seisovasta pöydästä taitaa kuitenkin olla aika arvokas. Todennäköisesti on tyytyminen perunaan kastikkeineen ja valmiiksi leikattuihin kinkkuviipaleisiin. Menee se niinkin.

Mutta ne lahjat. Lasten toiveet eivät taida ainakaan halvemmiksi mennä kun ikää tulee lisää. Jo nyt olen kuullut niin päätä huimaavia ideoita pukin lahjakassin täytteeksi että huh!
Olen ajatellut hankkia meille yhteiseksi harrastukseksi ja iloksi akvaarion. Seurustelukumppanilla on kaksikin ja lapsi on osoittanut suurta kiinnostusta aiheeseen. Kalojen ruokkiminen ja akvaarion hoitaminen ja puhtaana pitäminen voisi toimia myös hyvänä ja sopivana vastuualueena ekaluokkalaiselle. Tai yhdessä nuo hoituisivat. Tai alkuinnostuksen jälkeen kaikki jäisi minulle. Kuitenkin.

Sen mitä olen fisunaarioiden hintoja katsellut, on suodattimineen kaikkineen kokonaishinta melkolailla liian paljon. Uutena ei ole mitään mahdollisuutta hankkia sellaista ei-pienintä-mahdollista akvaariota. Se on selvä ja hyväksytty fakta. Ei ole ongelmaa lähteä etsimään käytettyä, niitä kuitenkin myydään paljon. Juuri tuossa katselin ja sopivan paketin hinta pyörii sekin monessa sadassa eurossa. Sellaisen, missä on tankin lisäksi kaikki tarpeellinen tekniikka kasvien ja kalojen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Kun täytyy vielä ostaa kalat ja kasvitkin.

Höh.

Olin jo laittamassa sosiaaliseen mediaan viestiä akvaarion ja/tai tarvikkeiden vastaanottamisesta, mikäli sellaisia jollain käyttämättömänä olisi. En kuitenkaan laittanut koska näin jo sieluni silmin miten ihmiset loukkaantuisivat kun he hyvää hyvyyttään ilmaiseksi antaisivat mutta jos joutuisin kieltäytymään laitteiden / välineistön väärän koon / vanhanaikaisuuden tai muun syyn vuoksi niitä ottamasta vastaan. Koska näinhän ihmiset tekevät. Vaikka haluaisinkin lapselle lahjan antaa, en välttämättä halua antaa ihan mitä tahansa.

Jouluahdistus taitaa tänä vuonna iskeä vaikka sen suurin piirtein onnistuneesti olen väistänyt edellisinä vuosina. Täytyy vain ratkoa lahjakuviot mahdollisimman aikaisin niin itse joulun odotus sujuisi mutkattomasti. Jouluajatuksia tulee takuulla lisää kun juhla lähestyy ja kauhu kasaantuu, heh..

Aikuiskoulutustuki

 Aikuiskoulutustuki ei ole sama kuin opintotuki

 Aikuisopiskelijalle yksi parhaista tilanteista on mahdollisuus hakea ja saada aikuiskoulutustukea. Olen keskustellut usean ihmisen kanssa jotka ovat kertoneet tietävänsä mitä se on mutta keskustelun alkuhetkistä lähtien on käynyt selväksi että heillä ei olekaan oikeasti mitään haisua asiasta. Aikuiskoulutustuki ei ole opintotukea jota saa opiskelija joka on aikuinen, kuten ihmiset sen ovat mieltäneet.

Tavanomaisesti opiskelija saa Kelalta opintotukea joka koostuu opintorahasta, asumislisästä ja opintolainan valtiontakauksesta. Aikuiskoulutustuki on siitä erilainen että se on (tuloihin perustuva) etuus jonka maksaa Kelan sijaan Koulutusrahasto. Tuen suuruus määräytyy sen mukaan miten paljon on hakemista edeltävän vuoden aikana tienannut. Aikuiskoulutustuki jakaantuu kuitenkin perusosaan sekä tuloihin perustuvaan ansio-osaan.
Perusosan suuruus on 705,20€/kk. Alla taulukko Koulutusrahaston sivulta tuen määrästä erisuuruisilla tuloilla.

Mitä paremmat tulot työelämässä, sen paremmat tulot opiskellessa. Tässä kohtaa moni ehkä hieraisee silmiään: "herrat" saavat duunarin verran rahaa vaikka päättävät opiskella samalla kun duunarit saavat vähemmän. Tämä on kuitenkin poikkeuksellinen systeemi ja aina parempi vaihtoehto kuin jättäytyä pelkän opintorahan varaan. Sitä paitsi yleensä suurituloisilla on suuremmat juoksevat menot myöskin. On autot ja talot ym. Samalla lailla vaatii kulutuksen ja rahaan suhtautumisen asennoitumis- ja muutostöitä, oli sitten missä luokassa tahansa.

Tulojen laskennassa otetaan huomioon KAIKKI tulot joita on tehnyt edeltävän vuoden aikana, kunhan tulo on jatkuvaluonteista tai merkittävää sivutuloa. Itse toimitin palkkatiedot jatkuvasta lisätyöstäni ja tämän johdosta sain tukeni kohtuullisen suuruiseksi.

Pärjääkö pelkällä aikuiskoulutustuella?

Oli siis miten oli, tulot tippuvat kun jää tälle tuelle. Itse laitoin ihan vain kokeilun vuoksi myös yleisen asumistukihakemuksen vireille ja sieltä tuli varsin nopeasti päätös jonka mukaan saan muutaman kympin myös sitä tukea.
Lisäksi aikuiskoulutustukea saava korkeakoulussa opiskeleva on oikeutettu opintolainan valtiontakaukseen. Kukkaron täytettä voi siis saada halvan lainan muodossa myös. Oma lukunsa on vuosi sitten voimaan tullut mahdollisuus opintolainan hyvitykseen. Tätä käsittelen myöhemmin omassa postauksessa.

Tuesta pidätetään automaattisesti 20% veroa. Samoin taidetaan toimia esim. opintotukien kanssa. Ellei sitten lasketa omaa verokorttia ko. tuelle. Itse en ole vielä tätä tehnyt ja ensimmäinen, kuun lopussa maksettava erä taitaakin mennä tuolla prosentilla. Tämä kannattaa huomioida koska tulojen tippuessa myös maksettavien verojen määrä luonnollisesti tippuu. Ellei halua odottaa veronpalautuksia kannattaa laskettaa verokortti uudestaan.

Tukikuukausina saa myös tienata hiukan. Opiskelun on tarkoitus olla päätoimista joten ansioraja on alhainen, 250€/kk. Tämän ylittyessä tuki muuttuu sovitelluksi ja se haetaan jälkikäteen. Rajan kanssa kannattaa olla siis tarkka.

Tärkeitä seikkoja tuesta

Kuka tahansa ei voi hakea aikuiskoulutustukea. Siihen on tiettyjä kriteereitä joista ehkä karsivin on vaatimus työhistoriasta. Ollakseen kelvollinen saamaan tukea vaaditaan 8 vuoden työhistoriaa tai yrittäjyyttä, joista viimeisen vuoden ajan hakija on ollut saman työnantajan palveluksessa tai yrittäjän yhtäjaksoisesti. Itsehän vaihdoin työpaikkaa alkuvuodesta mutta olin varsinaiselta työnantajaltani palkattomalla virkavapaalla eli työsuhteeni oli koko ajan voimassa.
Lisäksi vaaditaan että hakija on palkattomalla opintovapaalla tuen hakuajan, ja että vähimmäisaika tuelle on 2kk yhtäjakoisesti. Maksimiaika jolta tukea on mahdollista saada on 19 kuukautta. Kouluvuoteen lasketaan yleensä 9kk jos ei suorita kesäopintoja, eli noin kahdeksi kouluvuodeksi tätä etuutta on mahdollista saada. Oma koulutus kestää yli tuon tukiajan. Se mitä tapahtuu tukikauden jälkeen on vielä arvailujen varassa mutta toisaalta myös vielä niin kaukana että siitä en murehdi.

Talous ja opiskeleminen

Pakko listata menot! Kuva iosphere

En ole tehnyt lisätyötä juuri lainkaan useaan kuukauteen. Hyvin vähän verrattuna aiempaan. Tuloni ovat tippuneet tämän johdosta aika paljon. Lisätöistä olen kirjoittanut useasti ja niiden tuoma lisävirta käteisvaroihin on ollut joinain kuukausina jopa merkittävä suhteessa päivätyön palkkaan.

Tämä työmäärän vähentyminen on ollut välttämätön muiden elämässä tapahtuneiden muutosten vuoksi. Kolikon kääntöpuolella on ollut kuitenkin niin tärkeä asia että sitä ei ole voinut rahassa mitata. Lisäksi olen tullut toimeen myös vähentyneillä tuloillakin.

Nyt ollaan astumassa kuitenkin jälleen aivan uudelle maaperälle. Aloitan opiskelut ensi viikolla ja tämä luonnollisesti tulee muuttamaan asioita ihan reilusti.

Jos ihan totta puhutaan niin aktiivisen kirjoittamisen lopettamisen jälkeen ote omasta henkilökohtaisesta taloudesta höllentyi. Ei ehkä muuttunut katastrofiksi mutta höllentyi takuulla. Olen tehnyt hankintoja joita olisin miettinyt useamman kerran jos olisin tiennyt kirjoittavani niistä. En välttämättä tällä hetkellä ole tietoinen enää kaikesta siitä mihin rahaa kuukausittain menee. Tai ennemminkin, mitä välttämättömyyksiä ja sitoumuksia kuukausitason menoihin nykyään lukeutuu.

Täytyy alkaa tehdä checklistiä säännöllisistä, jatkuvista menoista. Tämä on erityisen tärkeää budjetoimisen kannalta muutenkin mutta olen saanut viimeisen palkkani työnteosta ja jatkossa tulen saamaan pienempää rahaa, aikuiskoulutustukea.

Suhteellisen korkealla asialistalla tällä hetkellä siis ko. listan tekeminen. Käydään sitä lävitse lähiaikoina. Sattuneesta syystä aihe "opiskelu & talous" tulee olemaan uutena näkökulmana VelatOn-blogissa.