Tavarataivas 2 & 100 asiaa myyntiin

Joskus aikaa sitten kirjoitin mielestäni dokumentista Tavarataivas (löytyi, postaus on täällä.)

Tavarataivas -dokkari oli juuri tullut ja käsitteli hienolla tavalla kulutusta ja ihmisen suhdetta siihen.
Nythän televisiossa pyörii dokumentin pohjalta tehty tv-sarja Riisutut, jossa muutama ihminen luopuu kaikesta ja pikkuhiljaa hakee omaisuuttaan tärkeysjärjestyksessä takaisin itselleen.

Tavaranpaljous on itselle alati ajankohtainen asia. Vaikka koko ajan luopuu asioista niitä tuntuu silti vain kertyvän nurkkiin. Muutin noin kuukausi sitten ja samalla myin ison kasan tarpeetonta tavaraa, vaatetta, kirjoja yms.
Nyt kun muuton jäljiltä viimeisetkin laatikot on purettu ja tavarat löytäneet paikkansa huomaan ahdistuvani jälleen siitä miten paljon turhaa tavaraa joka paikassa on.

Haastoin itseni myymään sata asiaa. Varsinaista aikarajaa tähän ei ole, tuotot laitetaan velanmaksuun tai muuhun vastaavaan kun sata on täynnä. Aloitin kirjanpidon siitä hetkestä kun luulin että olen jo myynyt kaiken mitä myytävissä on. Kummasti yhä vain tulee vastaan sellaista joita en halua omistaa.


Tässä lista siitä mitä olen viimeisen parin viikon aikana myynyt:

1. Pussillinen pehmoleluja 5€
2. Pari cd-levyä 5€
3. Harrasteväline 8€
4. Pulmapeli 5€
5. Pulmapeli 5€
6. Lapsen kumpparit 7€
7. Päiväkirja (uusi) 5€
8. Pari astiaa 3€

Yhteensä 43€.

Yllättäen kaikista Facebookin foorumeille listaamistani tuotteista euron ja kahden kamat jää ostamatta ellei niitä niputa yhteen ja pyydä enemmän. Listauksissa on tällä hetkellä vaan 8 myytyä tuotetta vaikka lukumääräisesti se olisi tuplat. Lasken kuitenkin myydyn yksikön yhdeksi vaikka se sisältäisi useamman irtonaisen tavaran.

Myynti jatkuu. Listaan päivittäin tuotteen tai pari. Kunnes sata myytyä tavaraa on täynnä.

Kulutusjuhlaan rohkaisua!

Velaksi eläminen ja ostaminen kannattaa! Nimittäin silloin kun olet myyjä tai velkaa tarjoava taho. Jos jätetään pikavipit ja tällaiset luotot kokonaan sivuun niin hyvin nopealla naputtelulla pystyisin ostamaan aivan valtava määrän tavaraa velaksi.

Talouttaan taitavasti hoitavalle ihmiselle tietyt maksutavat kuten Klarna tai Qliro tarjoavat vaivattomia ja edullisia tapoja hoitaa ostoksensa. Korottomat ja pelkällä laskutuslisällä hoidetut ostokset eivät tule ostajalle muutaman euron kulua kalliimmaksi. Joskushan sitä hoitaa nettiostoksiaan niin että nettipankkitunnukset tai pankkikortti ei ole käsillä.

Talouttaan vähemmän taitavasti hoitavalle ihmiselle tietyt maksutavat kuten Klarna tai Qliro tarjoavat myös vaivattomia ja edullisia maksutapoja. Korottomat ja pelkällä laskutuslisällä hoidetut ostokset eivät tule ostajalle muutaman euron kulua kalliimmaksi. Paitsi jos tulevat. Kuukausieriin jaetut ostokset kun liian helposti kertyvät isoksi kasaksi kuukausieriä. Tai jos ajatellaan kokonaismäärää niin suureksi saldoksi velkarahaa.

Muutamalla napin painalluksella saisin esimerkiksi Soneran omien sivujeni mukaan 1500€ edestä uutta laitteistoa jos mielisin.
Puhelin tai tietokone eivät vaihtoa tässä vaiheessa tarvitse (koputtaa puuta) mutta hetken mielijohteesta saisin vaikka tonnin luurin. Helpompaa se olisi ostaa rahalla jota ei ole edes koskaan nähnyt ja sitten miettiä kuinka sitä kahden tai kolmen vuoden aikana pikkuhiljaa maksaisi pois.

Vaatetarpeisiin vastataan ainakin H&M:n toimesta kun siellä omat sivuni kertovat että minuun luotetaan (vaatimattoman) 175 euron verran. Klik klik ja saisin itselleni tai lapselleni uutta pukinetta ja niin olisi hauskaa ja mukavaa. Kunnes lasku tulee. (Onneksi sain ilmaiseksi lapselle koko kevätkauden vaatteet Facebookin kautta. Sori H&M).

Näitä mahdollisuuksia tulee vastaan siellä täällä. Pyrin välttämään näitä liian helppoja tapoja haalia tavaraa tai palveluja. Täysin rehellisiä jos ollaan niin ostin jokin aika sitten tulevaan ammattiini liittyvää tarpeistoa osamaksulla. Osamaksu oli koroton tietyn ajanjakson verran. Toki kuukausittainen laskutuslisä hälventää käsitettä "koroton", otin tämän huomioon ja silti hankintojen kokonaishinta oli huokea. Itse asiassa olen maksanut saldoa etuajassa niin että laskutuslisiäkin tulee kuuden sijasta neljä.

Vaikka olen hieman löysännyt otettani siitä mitä se 17 000€ velan maksu-urakan aikana oli, tiettyä itsehillintää, varovaisuutta ja järkeilyä pyrin käyttämään arjessani edelleen. Toivon että pieni Hyvä Veli keikkuisi olalla kuiskimassa aina jos/kun olen availemassa lompakkoa liian kepeästi. Hyvä lopputulos rakentuu pienistä talouden hallinnan osasista. Ja matka jatkuu.

Ei mainoksia

Tämä on tavallaan samaa sarjaa kuin tuo edellinenkin juttu. Laitetaan tämä linjoille nyt ja huomenna kun on vuoden viimeinen päivä julkaisen ensi vuoden tavoitteet.

Kuva: iosphere

Olen asunut nyt muutaman viikon uudessa asunnossa. En ole saanut aikaiseksi laittaa oveen "Ei mainoksia tai ilmaisjakeluja, kiitos!" - ilmoitusta. Vastaava ilmoitus on ollut postilaatikossa viimeiset viisi vuotta enkä ole joutunut kohtaamaan sitä mainostulvaa mikä suurinta osaa ihmisiä odottaa kun postinsa hakevat. Poikkeuksen on tehnyt kaupunkilehden jakaja joka ei joko osaa lukea tai sitten ei osaa kieltä, hän kun on sitkeästi jakanut tuon mainossontalehden joka viikko postilaatikkooni. Tai sitten jakajat koulutetaan siten että tuo mainoksia täynnä oleva ilmaisjakelulehti ei ole ilmaisjakelulehti ja sen voi jakaa joka kotiin.

Kuitenkin. Nyt kun kaikki mahdolliset lipareet ja tarjouskupongit ovat jonkun aikaa tulleet kolisten oven postiluukusta olen vakaasti sitä mieltä että niiden määrä on kasvanut hurjasti vuosien takaiseen! Tai sitten muisti tekee tepposet. Parissa päivässä voi tulla pitkälti toistakymmentä erilaista mainoslehtistä! Järkyttävää!

Ensimmäiset viikot laitoin kasan oven viereen heti niiden tullessa ja vein lehtikeräykseen seuraavan kerran kun lähdin kotoa. Ensimmäisenä joulunpyhien jälkeisenä lauantaina, kun mainokset taas alkoivat tulla, uhrasin kuitenkin aamukahvini mainoksia lukien.

Voi hyvänen aika miten taidokkaasti sohvia ja petivaatteita tuputetaankaan! Itsekin hetken mietin miten huonosti oma petauspatjan hankkiminen sattuikaan kalenteriin, nyt olisi saanut koko sänkysetin vain kuusi-seitsemänsataa enemmän sijoittamalla (sänkysetin aleprosentti oli varmaan fonttikoolla sata muun tekstin ollessa pientä leipätekstiä). Lidlin mainoslehdessä oli oikeastaan aika hienostikin esitelty koko aukeamalla erilaisia juomia, uuden vuoden lähestyessä talvihenkisesti. Halpatavaratalotkin esittelivät jo valmiiksi halpoja hintojaan alennusmyynnin tuomin vielä halvemmin hinnoin. Raketteja oli siellä täällä, tietysti aina halvimpaan hintaan.

Voivoi. Ne oli viimeiset mainokset mitä luin. Olen pärjännyt ilman mainoksia tähänkin asti, en halua alkaa elää niiden mukaan. Tulee vain tarve lähteä kaupoille ostelemaan sellaista mitä ei edes tarvitsisi. Tästä olen aiemminkin kirjoittanut, sainpahan taas konkreettisen esimerkin miten taidokkaasti meille myydään turhaa.

Oveen laitoin ilmoituksen "Ei mainoksia tai ilmaisjakeluja, kiitos!". Heti tuli taas parempi mieli. Vielä kun laskujen tulemisen saisi estettyä niin olisi jo aika hieno juttu.


PS: Eilen kerroin tarvitsevani työkalupakin. Löysin sopivan, halvan ja hyvän. Ei ollut tarjouksessa mutta koska hinta vastasi mielikuvaani siitä mitä sen pitäisi olla päätin sen ostaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Välipäivä- ja tammialennusmyynnit

Ajankohtainen aihe näin joulun jälkeen ja vuodenvaihteen molemmin puolin: Alennusmyynnit. Fiksulle loistokeino tehdä loistavia kauppoja, vähemmän fiksulle loistokeino ostaa suuret määrät asioita joita ei tarvitse.

Vuosi sittenkin aihe oli blogissa esillä, linkki tässä.

Kuva Vlado

Menepä tässä näinä päivinä kaupoille. Löydät toinen toistaan isompia ja houkuttelevampia bannereita ja mainoksia alennusmyynneistä. Pikaiseksi tarkoitettu käynti ostoskeskuksen yhdessä liikkeessä voi helposti muuttua labyrintiksi jossa lähtö- ja päätepisteenä on koti mutta koukkauksia tehdään kymmenen liikkeen kautta.

Paras keino välttää alennusmyynteihin törsääminen on olla menemättä alennusmyynteihin. Hyvin yksinkertaista. Tarvitsee vain olla kiertelemättä kauppoja. Jos tietää mitä haluaa, sekin on kovin helppoa. Menee liikkeeseen, ostaa sen mitä haluaa ja lähtee pois.

Itse tarvitsen työkalupakin. Sellaista ei ole aiemmin ollut. Edellisessä kodissa oli tilava monihyllyinen kaappi erilaisia työkaluja ja rompetta varten. Nykyisessä kodissa vastaavaa kaappitilaa ei ole. Siispä tarvitsen työkalupakin johon saan hyvin kompaktiin ja helposti kuljetettavaan tilaan nikkarointivälineet.

Sain joululahjaksi muutaman kympin rahaa ja tuon rahan aion käyttää työkalupakkiin ja mahdollisesti sen täytteeksi ostan jotakin. Menen liikkeeseen jossa näistä löytyy valikoimaa ja mikäli siellä on alennusmyynti, hyödynnän sen. Muuta en osta koska en tarvitse. Tämä on järkevin tapa hyödyntää alennusmyynnit.

Tuhluri

Iospherella on paljon rahaa.

Muutto on kohta siinä mallissa että uudessa paikassa voi viettää aikaa. Parin seuraavan päivän aikana olisi vielä ruokapöydän ja sänkyjen kantaminen. Lähes kaiken muun olen yksin saanut kannettua viime viikon aikana. Viikko on ollut tosi kiireinen ja kuormia olen vienyt joko aamuvarhain tai iltamyöhään, tai kahden työn välissä jos on ollut aikaa.
Vanhassa kodissa on vielä luonnollisesti paljon tavaraa mutta uudessa alkaa olla välttämättömyydet joiden lisäksi en ylimääräistä liikaa haluakaan. Tarpeettoman tavaran määrä kasvaa päivittäin kun teen jättämispäätöksiä milloin mistäkin. Kierrätyskelvottoman kasan lisäksi myyntikelpoinen kasa on kasvanut. Kun tämä rumba on ohitse ja vietän yöni uudessa kodissa, sitten voi alkaa miettimään tavaran myymistä.

Uusi koti tarvitsee jotakin uutta, sellaista mitä vanhassa ei ole tai minkä hankkimista olen miettinyt useaan otteeseen.

Kävin ostamassa maailman parhaimman kahvinkeittimen. Se on kyllä oikeastaan aika tavallinen, Philipsin termoskeitin. Siihen kun keittää aamulla kahvit niin termos pitää sen kuumana tunteja. Toisin kuin nykyinen Moccamasterin termoskeitin. Se on huono, termososuus päästää lämmön läpi tosi nopeasti vaikka itse laite keittää hyvää ja kuumaa kahvia. Ajattelin putsata ja laittaa vaikka kirpparilla Moccamasterin pikkuhintaan eteenpäin jos joku vaikka haluaa muodon vuoksi ns. arvostetun merkin laitteen kotiinsa tai mökillensä. Tällä uudella keittimellä oli hintaa 70€. Vanhalla satanen enemmän silloin kun sen ostin. Vanha on palvellut kuusi vuotta vaikka sen lämmönpito on ollut melkein alusta asti huono. Uusi keitin saa olla vähintään toiset kuusi vuotta joten hyväksyn hinnan.

Sohva. Minulla on uusi sohva! Sitä ei ole koskaan tapahtunutkaan. Aina ollut muiden vanhoja.
Nykyiset kaksi olohuoneen sohvaa ovat keskenään ihan erilaiset. Se ei haittaa sinänsä, mutta se haittaa että toinen niistä on niin huonokuntoinen että siinä ei oikein viitsi edes istua. Toinen on nahkasohva, vanha kylläkin, mutta varmasti sen pienellä hinnalla eteenpäin saisi. Opiskelijalle tai ensimmäiseen asuntoon muuttavalle.
Uuden sohvan mukaan tulee iso rahi joka toimittaa sohvapöydän virkaa. Nykyisen lasisen sohvapöydän voin siis myydä eteenpäin. Sohvalle tuli hintaa raheineen ja kuljetuksineen noin 1350€. Maksu on vapaa puolen vuoden ajan, ts. kuluton ja koroton kunhan sen puolessa vuodessa hoitaa. Sohvaan menee kaikki myytävistä tavaroista tuleva raha ja sitten makselen sitä pois kuukausittain. Jos siitä on velkaa keväällä kun puoli vuotta tulee täyteen niin sitten se täytyy ottaa listauksissa huomioon. Ehkä joidenkin mielestä pitäisi jo nyt mutta en ajatellut näin tehdä koska sohvasta on jo suunnitelma ja myyntituotot tekevät maksun helpommaksi. Lähinnä ajatuksena että ns. pesukonerahasto tulee siinä kohtaa kuvioon kun viimeiset hetket korotonta aikaa on käsillä.
Sohvasta muuten sen verran että kaverillani on vastaava kokonaisuus, sohva + rahi, samalla kankaalla. Se on kestänyt viisi vuotta ilman merkittävää tyynyjen jämäkkyyden muutosta eikä kankaassa näy kuluminen. Uskon sohvan menevän siksi pitkään vaikka oli myymälän halvimpia malleja (ainahan ne yrittää puhua paksumman kankaan tai kalliimman mallin).

Matto. Uudet matot ovat yleensä enimmäkseen haluja eivätkä välttämättömyyksiä.  Tiedän monta taloutta jossa on varasto täynnä erilaisia mattoja, niitä aina välillä vaihdellaan mielen ja kauden mukaan. Itselläni ei tällaista tilannetta ole. Mattoja on vanhassa talossa useita, kukin omilla paikoillaan. Sellaista riemun kirjoa edustavat että ei mitään rajaa. Paria lukuunottamatta kaikki joko kirpparilöytöjä tai sukulaisten vanhoja. Uudessa kodissa on makkarin, keittiön ja eteisen matot paikoillaan. Olohuoneeseen haluan uuden maton, sinne pitää saada vaalea matto koska muuten tila tulee liian tummaksi. Sopivaa vaaleaa mattoa en omista joten yksi viidenkympin sijoitus lienee paikallaan. Vanhoista matoista pari kelpaa viedä kirpparille kunhan ne ensin pesee ja siistii. Osa saa muuttua lämpöenergiaksi jätteenkäsittelylaitoksella.

Televisio. Juu, ostin uuden telkkarinkin. Vanha oli sellainen että kun viisi vuotta sitten tuli television tarve, ostin halvimman mahdollisen mallin. Pieni telkku on edelleenkin ihan toimiva mutta hurjan epäkäytännöllinen kun ruutua pitää tihrustaa tekstit nähdäkseen. Uudessa kämpässä välimatka sohvan perukoilta televisioon kasvoi ja se näytti niin pieneltä ja yksinäiseltä siellä huoneen toisella laidalla että kävin katsomassa nykytelkkujen hintoja. Netistä löytyi yksi erittäin hyvä tarjous ja kymmenien positiivisten arvioiden perusteella tein sitten hankinnan. 350€ kuljetusmaksuineen. Menee puoleen kuuhun vähän tiukkistellen ennen kuin palkka tulee mutta on ainakin ns. järkevä ostos. Vanhan telkkarin saan myytyä parilla kympillä ihan varmasti, laskee omalta osaltaan näiden uusien hankintojen kokonaiskustannuksia. (Jutun kirjoittamisen jälkeen telkku menikin jo kaupaksi hintaan 30€.)

Huh. Tuhluri oikein. Onpahan tavara kuitenkin oikeasti käyttöön tulevaa. Silti vähän huono omatunto, miksi sitä nyt on kaikkea tullut ostettua kun aina on pärjännyt vähemmälläkin jne.. Uusi koti vaikuttaa tällä hetkellä varsin minimalistiselta vanhaan nähden. Siistiltä ja selkeältä, tavara ei pursua joka paikasta. Vielä ainakaan. Nyt tietää jälleen miksi käy töissä, sohvasta riittää iloa sekä mielelle että kukkarolle, ei ratkea liitoksistaan hetkeen.

Älä Osta Mitään -päivä 28.11.2014

Kuvakaappaus Luontoliiton Älä osta mitään -kampanjasivulta

Älä Osta Mitään -päivää vietetään vuosittain marraskuun viimeisenä perjantaina.
Kanadassa alunperin vuonna 1992 vietetty No Shop Day on meille Suomeenkin rantautunut kulutuskriittinen, kerskakulutuksen vastainen kannanotto. Tiesittekö että päivää on teemoitettu erilaisilla painoarvoilla vuodesta 2007 lähtien? Viime vuonna teemana oli Krääsätön Joulukuu ja niin on itse asiassa nytkin, Krääsätön joulu. Jos et jo ole käynyt niin avaa toiseen välilehteen päivän virallinen sivu alaosta.fi ja lueskele se läpi tämän jälkeen.

Onkin hyvä että yhden yksittäisen päivän ostottomaksi julistamisen sijaan ihmisiä kannustetaan miettimään kulutustaan laajemmalla näkökulmalla.

Olen vuositavoitteisiini listannut pyrkiväni vähintään 120 kulutusvapaaseen päivään vuoden aikana. Kuukausitavoitteissani on näkynyt kymmeneen ostovapaaseen päivään pyrkiminen. Ajatuksissani oli viettää karkeasti kolmasosa koko vuoden päivistä käyttämättä rahaa. Turhuuksiin kuluttaminen on tietysti yksi osatekijä tässä tavoitteessa mutta myös kulutuksen parempi ennakoiminen sekä suunnittelu esittää suurta roolia.

Marraskuussa oma kulutukseni ei ole ollut tavoitteiden mukainen, ellen nyt ihan viime päivinä saa rahavapaita useampia putkeen. Sillä ei kuitenkaan ole väliä koska tässä on enää yksi kuukausi jäljellä vuoden kestänyttä kulutuksen seurausta jäljellä. Kokonaisuus on se joka merkitsee enemmän kuin yksi kuukausi, tai yksi päivä.
Vuonna 2014 olen ollut käyttämättä rahaa lokakuun loppuun mennessä 96 päivää. Pidän tätä hyvänä suorituksena. Kun oikein miettii miten helppoa on joka päivä laittaa rahaa johonkin niin ei ole ollenkaan itsestään selvää että noita päiviä kertyy noin vain. Tai ainakaan kaikille ei ole. Itse olen huomioinut kaikki rahanvaihtotapahtumat, joissa raha lähtee minulta muualle, kulutukseksi. On se sitten suklaapatukan ostamista tai laskujen maksua. Kaikki. Jos maanantaina käy ruokakaupassa, tiistaina maksaa laskut, keskiviikkona käy kaupungilla muuten vaan ja maksaa parkkimaksun, torstaina ostaa uudet sukat, perjantaina käy täydennysostoksilla, lauantaina menee elokuviin ja sunnuntaina käy kahvilla, ei viikossa kerry yhtään kulutusvapaata päivää. Näin raa'asti sen olen laskenut. Siksi että oppisin paremmin yhdistämään asiointeja ja tehostamaan/tiivistämään niitä hetkiä ja retkiä kun olen jossakin kuluttamassa.
Ei ole suuri vaiva laittaa illalla rastia ruutuun jos on ollut käyttämättä rahaa.

Joulukuusta pyrin tekemään mahdollisimman krääsättömän. Siitä tulee itse asiassa erittäin mielekästä ja helppoa. Kohta alkava muutto tekee sen että joudun puntaroimaan tarkasti mitä tavaraa kannan uuteen asuntooni. Kun tila pienenee tavaran määrän merkitys kasvaa. Turha ja tarpeeton jää pois matkasta. Krääsä jää pois kuormasta. Ja voin olla varma että lisää krääsää en tule hankkimaan koska sitä ei tilanne kestä, tarkoitushan on juuri päinvastainen.

Joulukrääsään on helppo sortua. Viime vuonna kuitenkin ostin uusia jouluvaloja sille asetetun budjetin rajoissa. Edellisvuosilta on jouluisia kirpparikoristeita jonkun verran jäljellä. Näillä tehdään tänä vuonna uuteen kämppään joulu ja se riittää. Ei mitään uutta.

Haastan kaikki lukijani sekä pohtimaan Älä Osta Mitään -päivän ja -kampanjan tarkoitusta sekä osallistumaan siihen. Ei yhdeksi päiväksi vaan moneksi. Turhan kulutuksen välttämisen tulisi olla kansalaisvelvollisuus jo senkin puolesta että se ei palvele oikeastaan ketään, vähiten kuormittunutta palloamme. Pyydän myös että levitätte kampanjaa muille mahdollisille kiinnostuneille, joko tätä juttua jakamalla tai kampanjan sivua linkittämällä omissa kanavissanne.

Hauskana vastakohtana tälle päivälle on Black Friday, joka on amerikkalainen joulusesongin avauspäivä. Se sijoittuu kiitospäivän jälkeiseen perjantaihin. Amerikkalaiset kun ovat niin fiksuja niin ovat kehittäneet sopivan kulutuksen boostauspäivän kahden juhlan, kiitospäivän ja joulun väliin. Viime vuonna meilläkin kohkattiin Black Fridaystä, muistan siitä nähneeni televisiossakin uutisissa. Tänä vuonna rytisee vielä suuremmalla voimalla todennäköisesti. Nettikaupat huutavat jo suurista alennuksista ja kutsuvat ostamaan.
Älkää menkö. Pliis.

Veli haluaa

Kuva: iosphere

 Haluan monenlaista. Haluamisen synnyinsija voi olla tarve mutta usein ne ovat mielitekoja. Pidin jossain kohtaa listaa sellaisista asioista joita haluan. Usein kuitenkin lista jää joko tosi lyhyeksi tai sitten kasvaa mahdottoman pitkäksi. Lyhyeksi se jää sellaisina hetkinä kun ajatusmaailma lähtee sieltä missä "Minä en voi haluta tällaisia asioita, onhan kaikki kuitenkin aivan hyvin". Pitkä lista tulee silloin kun "En kertakaikkiaan kestä ilman sitä ja sitä asiaa!".

Uusin halulistaan vaikuttava tekijä on muuttamiseen liittyvä. Kun joka päivä käyn jotain tavaroita läpi ja vien niitä kierrätykseen tai roskiin, mietin myös esim. huonekalujen kohdalla haluanko tai viitsinkö niitä enää kantaa seuraavaan paikkaan.

Sänky jota olen pitänyt hyvänä taitaakin olla uutta patjaa vailla. Sain käytännössä uudet rungot joitain kuukausia sitten joten niitä en tarvi. Patja ja petari kuitenkin ovat alkaneet tuntua häiritsevän kovilta. Nukun kyljelläni ja on ilkeä tunne kun tuntee käsivarren puutuvan hetken makaamisesta. Tyynyt ovat ihan susia ja joka aamu niska-hartia-alue on jäykkänä ja vähän kipeänä. Tyynyjen uusiminen nyt ei maksa mutta tuplasängyn patja + petari = €€€.

Sohvista taisin mainitakin jossain aiemmassa postauksessa. Nämäkin alkaa olla loppuu käytetty. "Omassa" sohvassa on selkeä painauma ja se ottaa selkään jos makoilee ja määrittelee paikan missä tulee istua, muuten istuma-asento tuntuu vinolta jos puoli peffaa on siellä painaumassa ja toinen puoli korkeammalla. Muksun käyttämä sohva on siivousyrityksistä huolimatta niin täynnä kaikenlaista tahraa ja läikkää että siitä ei enää siistiä saa. Sillä kangassohvalla on ikää kymmenen vuotta ja sohvan pehmusteet ovat olleet jo kauan aika epätasaisia. Kivan näköinen se olisi mutta.. Mukavuuskerrointa tarvitaan tähän huonekaluun kyllä. Sohvat ovat L-mallisesti olkkarissa, olen unelmoinut siitä täydellisestä kulmasohvasta jo pitkään! Uusi sohva = €€€!

Samanlainen uusimishalu koskettaa monia pienempiä ja/tai edullisempiakin asioita kuten leivänpaahdinta, kahvinkeitintä, valaisimia, kirjahyllyä.. Lopputuloksena reilusti rahanmenoa jos heikolla hetkellä kaupoille lähden.

Todennäköisesti kyseessä on jonkunlainen uuden alun ajatus. Aloitus puhtaalta pöydältä, jossa ei ole juuri mitään vanhasta muistuttavaa. Koska tunnen itseni tiedän että tulee olemaan kova pala yrittää laittaa tunteita (uuden alun tarve, asioiden korvaaminen) ja järkeä (tavaroiden käyttökelpoisuus, kierrätysideologia, rahan käyttö) sopuun keskenään. Vanha elämäni alkaa vain olla auttamattomasti, no, vanhaa ja taakse jäävää, niin paljon tapahtuu ja tulee muuttumaan.

Pyrkimys on nyt ollut se että joka ikinen kerta kun lähden kotoa, lähtee mukanani tavaraa pois. Mitä enemmän pengon, sen enemmän tajuan miten paljon kaikkea onkaan kertynyt. Urakka ei tunnu kuitenkaan toivottomalta sillä kiire ei ole. Rauhassa hyvä tulee. Kiirettä en kyllä kestäisi muuttamisen ja tavaran karsimisen suhteen sillä jo muutenkin on enemmän kuin tarpeeksi tekemistä. Täytyy muistutella koko ajan itselle että "parin viikon päästä helpottaa, parin viikon päästä helpottaa...". Tuo pari viikkoa tietysti liukuu eteenpäin koko ajan.

Nyt pitäisi vielä kestää tätä silkkaa haluamista jonkun tovin. Voisin tehdä kartoittavia kierroksia huonekaluliikkeissä ja tutkiskella isojen huonekalujen uusimisen kokonaissummaa, se varmaan tuo vähän jäitä hattuun.

Ei se hullu ole joka...

...pyöräilee. Päinvastoin.

Tartuin omaan tavoitteeseeni kulkea työmatkat pyörällä oikein kunnolla. Tarkoitan tyyliin härkää sarvista ja heti reippaalla otteella! Kuljen nyt kaikki muutkin matkat pyörällä koko kuukauden ajan.

Laitoin vireille auton liikennekäytöstäpoiston. Tai vireille ja vireille, netissä parin minuutin juttu ja nyt auto on ns. seisonnassa. Koko elokuu mennään fillarilla!

Trafin sivuilla tehdään tuo poisto ja myöhemmin taas käyttöönotto. Siellä oli myös liikennekäytöstäpoiston kannattavuuslaskuri johon oikeat arvot syöttämällä selviää onko poisto kannattavaa vai ei. Itse sain seuraavanlaisen tuloksen

 Vakuutusmaksuissa, polttoaineessa jne. säästyisi kuukauden ajalta reilu 90€. Ok.

Itse laskuri näyttää tältä.

Kannattaa käydä katsomassa jos alkaisi pyöräily kiinnostaa jos säästöt nousisivat oikein suuriksi!

Autoa en ole käyttänyt nyt ehkä viikkoon kertaakaan. Sateeseenkin kerran menin pyörällä hetken kipuilun jälkeen. Jes, hyvä minä!

Pyöräily toi kuitenkin yhden lisähaasteen. Ostin kesäkuussa uuden fillarin, joka on paljastunut meikkausten alta huonoksi yksilöksi. Myyjä kertoi puhdistaneensa kaikki laakereista lähtien huippukuntoon. Taisi olla käynyt sellainen juttu että on jättänyt kaiken niin puhtaaksi että siellä on liikkuvat osat sitten hanganneet hiekan ja pölyn kera tässä kesän aikana paikat rikki. Pyörässä nimittäin kosahti oikeastaan kaikki mahdollinen parin päivän sisällä. Ei auta putsaukset tai voitelut enää. Rahaakin olen ehtinyt jo kunnostamiseen laittaa enkä enää haluaisi lisää siihen tuhlata.

Siispä nousi ajatus. Jos olen jo tehnyt mahdottomaksi autolla ajon ja saanut siitä säästöä 90€, voi tuon käyttämättä jääneen rahan mieltää alkupääomaksi uuteen pyörään. Perusmankeli lähtee suunnilleen hintaan 250€. 160€ siis enää omasta pussista maksettavaksi! Heinäkuussa meinasin myydä tavaraa ulkomaille ja hankkia rikkauksia sitä kautta. Homma meni jäihin mitä ulkomaihin tulee, maan rajojen sisäpuolelle olen kuitenkin kaappien sisältöä ehtinyt tyhjätä hyvää vauhtia. Tilillä olisi myyntivoittoa enemmän kuin riittävästi tuon loppuosan kattamiseen!

Pyörä tulisi siis ilmaiseksi, tai pikemmin vaihtamalla. Joitain tavaroita itseltä pois, yksi kappale uutta pyörää tilalle. Lisäksi tietysti jokainen fillaroitu kilometri vähentää auton kulutuksesta aiheutuvaa huollon tarvetta sekä tuo säästöä kun polttoainetta ei kulu. Vanhat polkupyörät voin säilyttää ja korjata jossain vaiheessa tai myydä eteenpäin projektipyöriksi näin edelleen vähentäen lopullista uuden pyörän hintaa.

On ollut aika mahtava fiilis kun joka ilta on jalat olleet siinä mallissa että huomaa niiden olleen muussakin käytössä kuin sohvalla vaakatasossa! Olen erittäin innostunut tästä!

Taidan huomenissa käydä ihan tosissani pyöräkaupoilla.

Tule ulos lompakosta!

Yksi fiksuimmista asioista mitä olen tehnyt viime vuosina on se että tulin taloudellisesti ajateltuna "lompakosta ulos".

Kuva razvan ionut

Moi! Olen Veli, toipuva rahan väärinkäsittelijä. Mahdollisesti myös väärinkäyttäjä.

Olen tehnyt matkaa parantaakseni sekä elintapojani että nostaakseni elintasoani. Sekä taloudellisesti että kokemustasolla. Hyvää mieltä hakemassa.

Itselle on käynyt kuten aika monelle muullekin. Jossain nuoruuden ja varhaisaikuisuuden välimaastossa sitä vain solahti tietynlaiseen keskiluokkaiseen elämäntyyliin, monessa asiassa. Nuoruuden ehdottomasta idealismista jäi paljonkin rippeitä jotka ovat nykyiseen cityvihreyteen rinnastettavissa olevia tekoja ja arvoja, mutta kyllä sitä on menty sitten ihan toiseenkin äärilaitaan. Todisteena kasa velkaa mitä tässä on reilun vuoden aikana maksettu urakalla pois.

Onneksi heräsin todellisuuteen ja näin oman tilanteeni mahdottomuuden. Ei yhden duunarin palkoilla pyöritetä velkakarusellia kun pään päällä on omakotitalon verran kattoa, pankille siitä tuhdisti maksettavaa ja juoksevia kuluja maksettavaksi niin talosta kuin perheen elättämisestäkin. Nykyisin perhe koostuu ainoastaan yhdestä lapsesta, sitäkin suuremmalta tuntuu kuitenkin vastuu siitä kun ei ole ketään muuta sitä jakamassa.

Osamaksuviidakossa on tullut seikkailtua. Kaikenlaista on ostettu ja maksettu, oppirahoja lyöty tiskiin useamman kerran. Ja aina oppituntien jälkeen haettu tukiopetusta kun on ollut "pakko" hankkia jotakin maksamalla erissä "vain" niin-ja-niin-monta-kymppiä kuussa. Löytyy kännykkää, telkkaria, pesukonetta ja tietokonetta, osarimaksuilla hankittuna.  Tällä hetkellä en maksa mistään eriä, ja se vasta hankalaa onkin. Ei sellaista kuukautta ettenkö hekumoisi tietokoneen päivittämisestä tai sohvan ostamisesta. Sängynkin meinasin ostaa heti kerralla usean tonnin hintaisena, "koskaan kun en ole uutta sänkyä omistanut vaan muiden vanhoja". Hetken mielijohteesta voisin aivan hyvin sitouttaa itseni uuteen kännykkäänkin vuodeksi tai kahdeksi vaikka vanhakin pelittää aivan täydellisesti. Tekemistä siis vielä riittää ainakin itsekurin rintamalla.

Ulos lompakosta tuleminen ja oman tilanteen avaaminen muille on helpottanut kaikkea sanoinkuvaamattoman paljon. Blogiin pystyn kirjoittamaan ilman suodattimia niin onnistumiset kuin epäonnistumiset. Yllättäen oikeassa elämässä olen kertonut lähes kaiken tekemäni varsin avoimesti ympärilläni oleville ihmisille. Kertonut lainanmaksuista, ylimääräisen rahan keräämisen tarkoituksista (ylimääräiset lyhennykset), pennin venyttämisestä ja kulutuksen tarkastelusta uudesta näkökulmasta. Olen innostunut oman talouden tarkkailusta niin paljon että se on yksi lempipuheenaiheitani. Omalta innostukselta en aina ymmärrä että jokaista ihmistä ei kiinnosta miten vaikuttaa opintolainan lyhennystahtiin puolen prosenttiyksikön koronmuutos tai miten ruokabudjettini alitus saa hyppimään ilosta.

Olen sitouttanut (kohta 3) itseni hoitamaan raha-asioitani paremmin kuin aiemmin, kerron tekemisistäni ja pyrin pysymään kaidalla polulla ja saamatta enää Tuhlaajapojan leimaa otsaani. Toipuvien rahan väärinkäsittelijöiden tukipiirejä ei ehkä oikeasti missään järjestetä mutta tämä on hyvä paikka meikäläisen julistaa taloudellisen herännäisyyden ilosanomaa ja toivottaa eheytymistä muille väärinkäsittelijöille ja jopa väärinkäyttäjille. Alkutekijöissä vielä ollaan mutta päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Jokainen tänään maksettu velkaeuro tai jemmaan laitettu säästöeuro korostuu perhosvaikutuksen lailla ja niillä voi olla hurja merkitys kun katsotaan kymmenen vuoden päähän.
Koskaan ei ole liian myöhäistä havahtua oman rahankäytön sudenkuoppiin ja alkaa niitä työstämään! Vuodessa saa jo paljon aikaan, mutta tuo ensimmäinenkin vuosi aloitetaan jostain, miksei siis tästä ja nyt!

Jos joku on vielä luurankojen lailla oman lompakkonsa uumenissa, tee itsellesi palvelus ja tule ulos sieltä heti! Kun sen tekee niin voi huomata että suurin häpeä omasta rahankäytöstään karisee kun ei katsele liikoja taaksepäin vaan suuntaa tekonsa ja ajatuksensa paremman tulevaisuuden puolesta.

Alkuun pääsee esimerkiksi näin:

8 vinkkiä joilla saat velat maksuun

8 vinkkiä lisää joilla saat velat maksuun

Tulossa 8 vinkkiä joilla saat pidettyä vauhdin yllä velanmaksussa.

Velkakierre melkein ohi

Jälleen postaus jonka aihe määrittyi blogiin johtaneella hakusanalla.

Velkakierre melkein ohi. Aikamoisen positiivissävytteinen lause. Siitä kumpuaa helpotus, onnistuminen, kokemus, ehkä viisauskin. Toisaalta se voi kuvastaa epävarmuutta ja hämmentyneisyyttä.

Melkein ohi.

Velkoja tiiviisti maksellessa urakan konkreettinen tunnusmerkki on se että käytettävissä olevista varoista suuri osa uppoaa velkoihin. Jokainen tietysti määrittää omaan tilanteeseensa soveltuvan tahdin ja osuuden jonka pystyy käyttämään velanhoitoon. Ollaan aivan eri lukemissa mitä sinkkuihminen ja kahden lapsen yksinhuoltaja pystyvät maksamaan saman suuruisista nettotuloista.

Itse voisin hahmottaa velanhoitooni liittyviä lukemia. Otan mukaan myös asuntolainan koska se on velkaa ja kuluerä joka maksetaan joka tapauksessa (no joo, lyhennysvapaata ei nyt tässä huomioida vaikka sekin on mahdollista ja itsekin viime syksynä sitä käytin).

Kuukaudessa velkoihin menee keskimäärin näin:

- asuntolaina 570€
- opintolaina 47€
- yhdistelylaina 383€

Yhteensä  1000€. Aika paljon pelkästään lainoihin. Yhdistelylainaan ei noita normilyhennyksiä kyllä mennytkään montaa, suurin osa oli suurempia. Tuohon summaan kaikki elämisen kulut päälle. Mitoitus onkin tehty niin että jokaiselle tilille kilahtavalle eurolle on oma tarkoituksensa, joko kuluihin tai säästämiseen liittyvä.

Blogissa on käsitelty aiemminkin sitä miten tärkeää on valmistautua velattomuuteen. Kun budjetti on laskettu tosi tiukaksi ja jopa merkittävä osa tuloista kuluu velanhoitoon, on muutos hirmuisen suuri kun velkaa ei enää tarvitsekaan maksaa.

Itselläni on hyvinkin vaihtelevat tulot. Perusduuni on vuorotyötä ja palkka on sitten täysin niistä työvuoroista riippuvainen. Karkeasti voisi ajatella että tuon kotiin nettona 2200€, tuossa on peruspalkan lisäksi vuorolisät ja esim. ylityöt. Joskus paljon enemmän, joskus jää tuon alle. Lomarahat nostavat keskiarvoa. Laskemista helpottamaan käytetään nyt tuota lukua 2200€.

Velkojen jälkeen kaikkeen muuhun jää 1200€. Tuosta katetaan siis säästöt ja ihan kaikki kulut. Tosi tiukille on vedetty tämä talous. Mutta se on tarkoituskin. Oma velkakierteeni saa pian aivan uuden näkökulman kun 383€/kk muuttuu miinusmerkkisestä kulusta plusmerkkiseksi tuloksi. Summana tuo vastaa yli kuukauden (n.5vk) ruokakauppakuluja.

Tottakai lisäduuneista kertyvä raha tulee tuohon päälle. Muuten en kyllä olisi ikimaailmassa selvinnytkään ottaen huomioon kuinka paljon ylimääräistä olen velkoihin laittanut. Tai ehkä pitäisi ajatella niin päin että nimenomaan lisätyöt ovat mahdollistaneet ylimääräiset lyhennytkset.

Kuva Stuart Miles

Anyway. Koska velkakierre on melkein napsahtanut poikki täytyy jo asennoitua siihen. Mitä teen sitten kun rahaa ei menekään enää pakosta velkaan? Yksi kirjoitus on tuolla hahmotelmana aiheesta osamaksut. Olisi nimittäin helppo lähteä ajattelemaan että raha riittää jatkossa siihen ja tähän ja tuohon. Vaan ei. Fokus täytyy pitää, muuten lähtee lapasesta. Velanmaksusta se vain siirretään johonkin muuhun. Muuten löytää pian itsensä uudelleen rähmimästä laskukasoissa luotot tapissa. Jostain kumman syystä ei sellainen kiinnosta pätkääkään enää, heh..

Aion antaa itselleni luvan höllätä tahtia hieman. Jäljelle jäävä opintolaina ketuttaa ja haluan siitä eroon mutta en kyllä pysty varmaankaan samalla intensiteetillä sitä deletoimaan elämästäni kuin tätä kulutusluottoa. Aion tehdä vähän sellaisen kompromissiratkaisun ja keskittyä keräämään puskurirahaston valmiiksi, keskittyä siihen ja siinä ohessa hoitaa opintolainaa suunitelmaa nopeampaan tahtiin pois.

Velaton.com pitää meikäläisen sillä tavoin ruodussa että koska olen asettanut itseni tilitysvelvolliseksi en viitsi hirveästi mokailla raha-asioiden kanssa. Nyt on menty vuosi aikamoista tahtia, kyllä se hyvä hiljempaakin tulee.
Velkakierre on melkein ohitse mutta matka jatkuu. Jää kanavalle seuraamaan mihin se vie!!

Korttirumbaa

Kerroin aiemmin että vaihdoin lisätyökortiksi uuden kortin. Tuo teksti joulukuulta on täällä.


St1 - Visa syrjäytti Dinersin jota aiemmin olin käyttänyt. Tarvitsin, tai halusin, lisätöihini kortin jolla voin hoitaa tankkaukset sekä satunnaiset lounaat ja muut pienet kulut. Maksuaikakortti on siitä kätevä että kuukausittain hurjasti vaihtelevat ylimääräiset kustannukset eivät mene omista rahoistani eikä työn tekoon vaadittavia kustannuksia tarvitse erikseen budjetoida. Saadessani palkan maksan kortille kertyneen saldon pois eikä velkatilannetta pääse syntymään.
Korttia tilatessa valitsin pienimmän mahdollisen luottosaldon ihan vain varmuuden vuoksi. Jos jotakin pahaa tapahtuisi en pystyisi kuitenkaan lisävelkaa tällä uutukaisella tekemään kuin 500€. Siinä mielessä hyvä vaihto, Dinersilla oli 2000€ limiitti ja nykyisellään tuosta vain neljäsosa.
St1 Visa mainostaa itseään vuosimaksuttomana korttina. Toki näin onkin, könttäsummaa ei veloiteta. Kuukaudessa tosin käsittelymaksuna menee 2,50€, tämä tekee vuositasolla 30€. Näin vain siinä tilanteessa että kortilla ei ole edellisilta kuukausilta velkaa. Käsittelymaksu on muuten 3,50€ eli 42€ vuodessa.

Kuva Ratch0013

Koska lisätöistäni saatava matkakorvaus on suurempi kuin summa jolla ostan bensaa, olen ajatellut tuon 2,50€ kuittaantuvan näistä rahoista. Aiemmin olen kertonut että lisätöiden nettoarvoa laskiessani otan huomioon kaikki kulut mitä töiden tekemisestä tulee, niin taukokahvit kuin eväätkin. Myös tämän laskutuslisän otan huomioon kun lasken työn kannattavuutta.

Kortilla on cashback-ominaisuus. Sillä tehdyistä ostoista saa prosentuaalisen hyvityksen. St1-tankkauksista saa suurempaa prosenttihyvitystä kuin vaikkapa ruokakauppaostoksista. Tuo hyvitys nollaa kuukauden laskutuslisän muutaman sadan ostoksilla, vähän riippuen mitä ostaa ja mikä prosenttihyvitys on. Nyt kesällä ainakin oli tulossa tuplaetukampanja niin että tuota cashbackia vähän nopeammin tulisi.

Kortti on ollut puhtaasti työkäytössä ja kuukausittainen veloitus kortilta on ollut siinä 80-150€ alueella. Toisaalta pieni raha pitääkseen ylimääräistä korttia vain tällaiseen työkäyttöön. Toisaalta hirvittävän kätevä.

MUTTA.

Koska olen pisteiden ja etuisuuksien perään olen miettinyt että jos vaihtaisinkin tämän kortin toiseen. Ykkösbonus-järjestelmähän uusiutui jokin aika sitten ollen nykyään PINS-etuohjelma. Koska tuohon järjestelmään kuuluu aika paljon sellaisia liikkeitä joita itse käytän ainakin toisinaan, en nähnyt mitään syytä olla rekisteröitymättä mukaan. Liittyessäni huomasin että tähän järjestelmään kuuluu myös maksuaikakortti. Hakiessa PINS Mastercardia saa 1000 pinssipistettä. Mikä olisi jo kovin hyvä aloitus parhaan mahdollisen palkinnon eli lennon lunastamiseen. PINSsejä voisi käyttää myös Siwassa maksamiseen mikä ei myöskään ole paha vaihtoehto.

Niin. En nyt osaa päättää mitä teen. Olen helppo kohde tällaisille bonus- ja piste- ja palkintojärjestelmille. Olen hetki sitten aloittanut Nielsenin paneelissa ostosten skannauksen ja onpa siinäkin oma palkintosysteeminsä.
Päättää pitäisi sillä tottakai hetken mielijohteesta hain tuota Mastercardia vain saadakseni sen 1000 pistettä PINS-tilille. Ajattelin että ehkä en korttia saa mutta kyllä sieltä hyväksytty ilmoitus tuli. Viimeistään siinä vaiheessa kun nuo molemmat kortit on kourassa niin toinen pitää lopettaa. Tai sitten molemmat ja siirryn käyttämään pelkästään S-Pankin Visaa joka on täysin maksuton. Tätä nimittäin edes ehtinyt ajatella koska olen jotenkin urautunut siihen ajatukseen että työtä varten tarvin ihan erillisen kortin, ja vaikka S-Visa olisikin ihan käyttämättömänä niin se on kuitenkin henkilökohtainen eikä töihin liittyvä. Ajatusvirhe tavallaan, koska sitä korttia ei ole enää tarkoitus luotto-ominaisuudella käyttää.

Tällaista tällä kertaa.

Nielsen kuluttajapaneeli

Monta viikkoa sitten laitoin hakemuksen kuluttajapaneeliin. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, monenlaiseen sitä on vuosien saatossa tullut kuuluttua. Tämä oli kuitenkin erilainen. Kyselyjen sijaan saisin kotiin skannerin jolla skannataan jokaisen kotiin ostetun elintarvikkeen viivakoodi. Näin siis jos minut hyväksyttäisiin paneelin jäseneksi.

Nielsenillä on ilmeisen laaja otos suomalaisista kotitalouksista mukana paneelissaan. Ajattelin ensin että ehkä kaltaistani pienperheellistä ei huolita mukaan, kuitenkin jo hakuprosessissa kävi selväksi että mukaan tarvitaan kaikenlaisia talouksia.

Paneelin jäsenenä saa kerättyä pisteitä, joilla voi tilata itselleen palkintoja. Palkinnot ovat laadukkaita eikä aivan nippelikamaa. Tietysti "ilmaisia lounaita" ei ole olemassakaan eikä hyviä palkintoja voi odottaa parin viikon kuluttua saavansa.

Nielsen saa kerättyä kattavaa dataa suomalaisten ostoskäyttäytymisestä, todennäköisesti myyvät näitä tietoja sitten kaupan alalle. Esimerkiksi jos tuotemerkistä "Z" lanseerataan uutuus "Z with Stevia sweetener", voi valmistaja haluta tietää ostetaanko uutuutta kokeiluluontoisesti useampaan talouteen vai siirtyykö perusmerkin ostava uutuuteen pysyvästi.

Hakemuksen jättämisen jälkeen sain ilmoituksen että alustavasti hyväksytty jäsenyys on plakkarissa. Saisin puhelinsoiton joidenkin viikkojen kuluttua. Minulle sitten soitettiinkin ja kerrottiin perustietoa paneelista. Olin edelleen halukas liittymään ja sain seuraavaksi laittaa joitain perustietoja netin kautta eteenpäin. Tässä vaiheessa jokainen mukaan liittynyt on "mukana". Ymmärsin että jos tietyntyyppisestä kotitaloudesta (perhetyyppi, sijainti jne.) on jo tarvittava edustus halukas panelisti jää tavallaan jonoon, odottamaan että joku muu jää touhusta pois. Itse sain aika nopeasti tiedon että hyväksyttiin mukaan. Kotiin lähetettiin skannaamiseen tarvittavat laitteet ja nyt sitten skannaillaan tietoja tuotteista ylös sitä mukaa kun niitä kotiin ostetaan.
Kaikkeen sitä ihminen ryhtyykin. Toisaalta lukemieni kokemusten perusteella ihmisen tietoisuus ostoskäyttäytymisestään todella herkistyy kun jokaisen ostamansa tuotteen joutuu vielä kotona "kohtaamaan". Ei yhtään paha asia siis. Tässähän on oman taloudenpidon tietoisuusprojektia vuosi menty.

Jos olet kiinnostunut niin ei muuta kuin hakemusta naputtelemaan. Prosessi kestää eli paras on kirjoittaa hakemus ja unohtaa koko asia kunnes ottavat yhteyttä. Kannattaa ottaa ylös lopuksi annettava (tai sähköpostilla ilmoitettu) puhelinnumero ja tallentaa se että tietää kun sitten soittavat jäsenyyttä koskien.

Nielsenin Kuluttajapaneeli. Ilmoittaudu nyt!*


Onko joku lukija ollut aiemmin tai nykyään paneelin jäsen? Kokemuksia?

 * affilinkki ja -banneri. Tämä ei ole "ostettu" postaus, liityin itse omasta mielenkiinnostani. Saan kuitenkin korvauksen jos joku liittyy hyväksytysti sivun kautta paneeliin.

Klarnan käsittelymaksut - fiasko!!

Voi jumankauta.

Tilasin lahjan nettikaupasta. Maksutapana käytin Klarnan laskua (ei ollut pankkitunnuksia käsillä)... Tai niin ainakin luulin. Olin valinnut jonkun kampanjasopimuksen, jossa sai korotonta maksuaikaa monta kuukautta. Kai. No ei siinä, lahja tuli ja se oli mitä piti.

Sitten tuli lasku Klarnalta.

Avasin sen, ajattelin maksaa heti pois. Lahjan hinta, noin kolmekymppiä, tämä ok. Mutta mitä helkkaria, käsittelymaksu 29,95€!!!!

Ei voi olla totta!

Halusin varmistaa että onko todella näin, muistin että tulisi laskutuslisä 2,95€. Menin  kaupan sivuille, lisäsin jotakin ostoskoriin ja laitoin kaikki tilaustiedot valitakseni saman maksuvaihtoehdon että näen mitä se käsittelymaksu on siellä kaupan sivulla merkittynä - ja painoin vahingossa tilauksen vahvistusnappia! Ei helkkari. Ei mitään tietoa mitä sieltä lähti tilaukseen, eikä tietoa minkä hintainen tuote. Löysin toki sähköpostista välittömästi tilausvahvistuksen mutta en erittelyä tuotteista mitä olisin tilannut.

Kymmenen minuutin sisään oli itkuvirsivalitus sekä nettikaupan että Klarnan asiakaspalvelussa. Ei, en halunnut oikeasti tilata uudestaan mitään ja ei, en todellakaan halua maksaa 29,95€ siitä että sain kotiin laskun tuotteesta jonka haluan maksaa heti.

Olen itseni kanssa sopinut että Klarnan osamaksua en enää käytä. Tämän episodin jälkeen taidan varoa myös tätä laskuvaihtoehtoa jos vahingossa valitsenkin kalliin korotonta aikaa tarjoavan laskutuksen.

Lopputulos oli se että lapsi saa kaksi synttärilahjaa, maksan laskun kerralla pois ja samalla sain Klarnasta ystävällisen kehotuksen tarkistamaan jatkossa minkä maksuvaihtoehdon valitsen - ottivat myöskin tuon hurjan lisämaksun loppusummasta veks.

Kuluttamisesta elämän eri vaiheissa

Tehdään pintapuolinen tarkastelu täysin kuvitteellisen henkilön taloudellisesta tilanteesta eri elämänvaiheissa.

Esimerkki-ihmisemme Erkki on juuri valmistunut koulusta ja saanut ensimmäisen työpaikkansa. Hän on nuori ja innokas, viettää paljon vapaa-aikaa kavereidensa kanssa juhlien ja käy paljon konserteissa.

Luvut voisivat olla mitä tahansa mutta lopputulos on selkeä; kaikki menee mitä tulee.
Nuori Eki vierailee usein vanhempiensa luona, syö siellä. Ruokakaupasta tarttuu mukaan vain voileipätarvikkeita ja einesruokia. Eki syö paljon ulkona, pitseria ja pikaruokalat ovat tuttuja paikkoja. Nämä menot sisältyvät kohtaan Muut menot.
Musiikki ja siihen liittyvä harrastaminen vievät suuren osan viihdeosaston kuluista. Baarissa vietetään viikonloppu jos toinenkin.
Eki käy paljon keikoilla ja ostaa mieliyhtyeidensä t-paitoja ym. fanivaatetta.
Auto löytyy, tutun vanha mutta vielä toimiva Corolla. Sillä tulee ajoa jonkun verran. Vakuutuksia on vain autoon ja kotivakuutuksena vuokra-asunnon irtaimiston kattava suppea vakuutus.
Eki elää kuten suuri osa hiljattain itsenäistyneistä nuorista. Elämästä nautitaan täysillä, eikä huolta huomisesta ole. Säästöön ei jää mitään eikä Eki oikein edes tiedä mihin rahansa käyttää. Kuitenkin Ekillä on mukava elämä, hyvät puhelimet ja tietokoneet, hänessä on pientä hifistelijän vikaa.

Muutamien vuosien kuluttua Eki on vakiintunut ja hän on perustanut vaimonsa kanssa perheen. Taloudesta löytyy kaksi pientä lasta. Vaimo on palannut työelämään ja osa kuluista jaetaan.

Vuokra-asunto on vaihtunut isompaan omistusasuntoon. Asumisen kulut sisältävät Ekin osuuden asuntolainasta sekä sähkön, veden ja muut asuntoon liittyvät juoksevat kulut. Ruokakauppaan menee huomattavasti enemmän rahaa, ruokamenojen lisäksi kategoria sisältää hygieniatuotteet ja esim. vaipat.
Ekillä on puhelin- ja nettikulujen lisäksi maksullinen kanavapaketti josta katsotaan sekä urheilua että lastenohjelmia.
Autokulut ovat lisääntyneet, taloudessa on kaksi autoa joista Eki enimmäkseen vastaa. Molemmat autot ovat yli viisi vuotta vanhoja, käytettynä ostettuja.
Pienten lasten vakuutukset sekä kotivakuutus ovat huimat.
Eki ei enää ehdi käymään keikoilla mutta musiikkiharrastus on tärkeä; posti tuo kotiin useasti cd-levyjä ja fanituotteita.
Eki maksaa osansa päivähoitomaksuista.
Nuoren perheen talous on tiukka mutta viivan alle jää edes hieman. Osa ylijäämästä menee automaattisesti eläkesäästöön, osa käytetään täyttämään jonkun toisen kategorian vajausta riippuen kuukaudesta.


Aikaa on kulunut yli kymmenen vuotta. Lapset ovat muuttaneet pois kotoa.

Eki ja vaimonsa ovat ns. uransa huipulla. Asunto on vaihtunut pienempään ja on velaton. Eki on ostanut sopivan kesämökin jossa viettää paljon aikaa.
Ruokakulut ovat erityisen pienet siksi että vaimo hoitaa suurimman osan ruokakustannuksista.
Ekillä on pari vuotta vanha auto josta maksaa rahoitusyhtiölle kuukausittaista lyhennystä.
Vakuutukset koostuvat omistusasunnon, vapaa-ajan asunnon ja autojen vakuutuksista.
Eki perheineen on matkustellut paljon viime vuosina, tämä on rakas harrastus ja ulkomailla käydään vähintään kerran vuodessa, useimmiten kaksi.
Tulot ja menot ovat hyvässä suhteessa, viivan alle jää kuukaudessa reilusti pelivaraa. Tuo ylijäämä käytetään miten milloinkin, usein säästetään vaikka toiseen lomamatkaan, kodin tai mökin remonttiin tai johonkin muuhun. Velkaa ei ole kuin autosta ja kesämökistä. Säästöjä on kertynyt vuosien aikana kohtuullinen summa.


Kuten alussa kerroin, tämä oli suppea katsaus kuvitteellisen ihmisen menojen ja tulojen kehityksestä. Tarkkaa budjettia on turha tehdä koska se ei ole tarpeen. Sain alunperin idean ja aloin pohdiskella omaa tilannettani nyt sekä mitä se voisi olla jos pompattaisiin määrittämättömän ajan päähän tulevaisuuteen.
Koska tiedän oman tilanteeni nyt se ei välttämättä kerro mitään siitä missä olen kahden vuoden kuluttua. Mitä jos löydän maailman ihanimman naisen jonka vien vihille ja teen toisen lapsen ja perustan perheen? Entä jos en löydäkään? Mitä jos vaihdan toiseen työhön viiden vuoden päästä, ja tuossa työssä on 500€ parempi kuukausipalkka? Näin tuskin on mutta mikä vaikutus sillä olisi käytännön arkeeni? Erilaisia skenaarioita on lukemattomia. Ajatus on että riippumatta siitä mitkä olosuhteet vallitsevat, on niillä jonkunlainen ohjastava vaikutus elämäntyyliini.

Teinkin itselleni noita esimerkkejä tarkempia "mitä jos" -budjetteja. Muistelin menneitä ja tein laskelmia siitä kun muutin omilleni. Toisen laskelman tein siitä ajasta kun elin perhe-elämää. Nykyajan tiedänkin aika hyvin joten sitä en taulukoksi asti tehnyt. Kiinnostavimpia oli kaksi tulevaisuuteen sijoittuvaa, ei ehkä koskaan todeksi asti tulevaa laskelmaa. Erittäin mielenkiintoista ajatella miten oma kulutus muuttuisi jos tietyt asiat tulisivat toteen. Rehellisesti voin sanoa että tulisin käyttämään asumisesta ja elämisestä koituvien kulujen ohi huomattavia summia rahaa. Lähinnä matkusteluun.
Tässä velanmaksuprojektissa on sellainen yhtymäkohta näihin "elämänvaihekulutustottumuksiin" että olen todellakin yhdessä vaiheessa, joka loppuu ennen pitkää. Kun ei ole enää velkaa johon ohjaan niinkin paljon rahaa kuin nyt teen, joudun tekemään uudet laskelmat. Jos en tee, ohjautuu vapautuva raha johonkin turhaan, katoaa tutkalta. Jos kuitenkin laitan kaiken ylös, voin huomata että viivan alle jää rahaa jonka sitten voin hyödyntää siihen tilanteeseen nähden optimaalisesti.

Kehotankin nyt unohtamaan esimerkkitaulukoiden karkeat luvut. Niissähän on monenlaisia epäjohdonmukaisuuksia, tiettyjä menoja puuttuu jne. Taulukoiden tarkoituksena on osoittaa se että erilaisissa tilanteissa tulojen lisäksi myös menot ovat erilaiset ja kulloinkin vallalla olevien olosuhteiden mukaan oikeutetut. Kaikki ei ole mahdollista nyt, eikä myöskään tarpeellista. Kun oman elämän olosuhteet muuttuvat, miten kuluttamisen käyttäytyminen muuttuu?

Ekoillen halvemmalla

Tämän viikon vierailijapostauksessa ääneen pääsee Sanna joka kirjoittaa omaa ekologiseen elämäntyyliin liittyvää blogia Ekojalanjäljillä.

Monilla on nykyään vähän huono mielikuva ekologisesta elämäntavasta. Se koetaan toisaalta hyväksi, mutta toisaalta jotenkin kamalan työlääksi ja jopa kalliiksi tavaksi elää. On tietysti totta, että erilaisiin eksklusiivisiin luomuvalmisteisiin, ylettömään luonnonkosmetiikkaan tai kotimais-ekologisiin käsintehtyihin koriste-esineisiin saa käytettyä vaikka minkämoisen omaisuuden, mutta pohjimmillaan ekoilu on hyvin yksinkertaista. Sitä voi harjoittaa vähentämällä kuluttamista ja ostelua sekä elämällä yksinkertaisemmin. Ja mikä parasta: silloin se on myös erittäin halpa tapa elää.

Kuva epsos.de

Seuraavassa kuusi asiaa, joissa ekoilemalla selviää halvemmalla.

1. Asuminen
Ekologinen ihanneihminen ei tarvitse satoja neliöitä huonepinta-alaa ympärilleen. Hän asuu pienehkössä asunnossa, jossa on myös pieni hinta, oli se sitten vuokralla tai oma. Pieni asunto kuluttaa vähemmän sähköä, lämpöä ja kaikkea muutakin, eikä sinne mahdu paljoa turhaa tavaraa. Rahaa säästyy huimasti verrattuna ökyasuntoon kaupungin paraatipaikalla.

2. Liikkuminen
Jos ekoihminen asuu hyvien liikenneyhteyksien varrella, hän voi liikkua pelkästään julkisilla eikä tarvitse omaa autoa. Se jos mikä on ekologista, eikä jatkuvasti nousevasta bensan hinnasta tarvitse liiemmin huolehtia. Ekoilija joutuu ehkä käyttämään koulu- tai työmatkoihinsa kauemmin aikaa kuin jos ajaisi itse, mutta toisaalta hän voi käyttää bussissa tai junassa istutun ajan hyödyksi lukemalla tai vaikka vain rentoutumalla. Kun jättää auton ostamatta, rahaa säästyy tonneja, kaikista vuosittaisista vakuutus- ja ylläpitokuluista puhumattakaan. 15 000 euron arvoisen auton hinnalla aikuinen matkustaa Helsingin sisäisellä kausikortilla reilut 27 vuotta.

3. Matkustelu
Ekoilija ei matkusta kovin usein kaukokohteisiin lentokoneella tai laivoilla, vaan harrastaa edullista ja vähän saastuttavaa matkustelua lähialueilla. Matkusteluun voi varata hieman enemmän aikaa, ja lentomatkan voi korvata junalla tai bussilla. Elämyksiä voi hakea myös polkupyöräillen tai luonnossa vaeltaen. Yhteen Aasian-lentoon saa helposti upotettua tonnin, siinä missä opiskelija interreilaa kuukauden ympäri Eurooppaa alle viidelläsadalla. Ekoilija yöpyy kansainvälisten loistohotellien sijaan pienissä majapaikoissa, jotka ovat edullisempia ja rahat myös jäävät paikallisille. Mikäli ekoihminen päättää matkustaa kaukomaille lentäen, hän viipyy siellä kerralla pidemmän aikaa, mikä tulee suhteellisesti halvemmaksi ja saastuttaa vähemmän kuin monta lyhyttä matkaa.

4. Syöminen
Ekoilija nauttii mahdollisimman kasvispainotteista ruokaa ylettömän lihansyönnin sijaan. Kasvisten tuotanto kuluttaa paljon vähemmän luonnonvaroja kuin lihantuotanto eikä eettisiä ongelmia ole, ja kaiken kukkuraksi kasvisravinto (kuten soija, pavut ja linssit) on myös halvempaa kuin ulkofileepihvien mussuttaminen.

5. Shoppailu
Koriste-esineitä, tavaralahjoja, viimeisintä tekniikkaa, vaatteita, koruja, laukkuja, meikkejä, kirjoja, leffoja... Kaikkea sitä voisi kaupasta ostaa. Ekologinen ihanneihmisemme ei yksinkertaisesti osta turhia tavaroita vain ostamisen vuoksi. Rahaa ja maapalloa säästyy jälleen.

6. Tarpeelliset tavarat
Silloin kun ekoilija sitten tarvitsee jotain ja lähtee ostoksille, hän tsekkaa ensin kirpputorin, Huuto.netin, Tori.fin sekä kaverien ja sukulaisten varastot käytettyjen tavaroiden varalta. Näin on mahdollista tehdä todella edullisia tai jopa ilmaisia löytöjä. Kaikkea ei tietenkään voi/halua ostaa käytettynä, mutta uuttakin tavaraa ekoilija ostaa vain silloin kun tietää oikeasti tarvitsevansa sitä. Lisäksi ekoihminen yrittää ostaa tavaransa mahdollisimman laadukkaana ja kestävänä. Kun tavara menee rikki, ekoilija korjaa sen sen sijaan, että ostaisi saman tien uuden.


Ekologisuus aiheena on tärkeä ja mielenkiintoinen. Käykäähän kurkkaamassa Sannan blogia! Sieltä löytyy mm. tämän blogin lukijoita aivan varmasti kiinnostava juttusarja "Köyhäilypäiväkirja". Osoite on http://ekojalanjaljilla.blogspot.fi/ .

Vastakkainasettelua

Päätöksiä. Kuva rosmary

Kuluttamisen taipumukset muodostuvat yleensä pikkuhiljaa. Asioista tulee tapa toimia ja tapoihinsa ei välttämättä kiinnitä huomiota. Sitä toimii automaattiasetuksilla. Emme ymmärrä sitä että jokainen valinta on kuin risteys, ja tilanteen lopputulos muuttuu sen mukaan kun päätöksiä teemme.

Jos kirjataan esimerkkityyppisesti ylös joitain kuluttamisen kohteita joissa tapa on yksi vaikutin, katsotaan minkälaisiin lukemiin päästään.

ELOKUVAILTA

Tuhlaten
Elokuvissa pyörii leffa jonka haluat nähdä. Vaihtoehtoisesti ajattelet että olisi kiva tapa viettää viikonloppuiltaa perheen kanssa käymällä elokuvissa.
Lippujen hinnat varmaankin vaihtelevat mutta 10€ / hlö ei kaukana totuudesta ole. Päälle popcornit 3€/kpl, karkit 2,50€/kpl  ja limut 2€/kpl.
 Hinta kolmelle hengelle 52,50€.

Säästäen
Jos televisiosta ei mieleistä elokuvaa tule suuntaat videovuokraamoon. Löydät ensi-iltaelokuvan joka on kaikkien mieleen, maksat siitä 5€. Leffamässyt viimeisen päälle, irtokarkkisekoitus 8€. Kotona odottaa kaupasta ostettu micropopcorn 1€ ja 1,5l limsapullo 2€.
Hinta kolmelle hengelle 16€.

BURGERI-ILTA

Tuhlaten
Olet päättänyt että tänään herkutellaan. Viet perheesi hampurilaisravintolaan. Aikuisten annokset maksavat kappaleelta 6,95€, lisädippi 0,50€ x2 ja lapsen annos 4,95€. Jos haluat hienostella ja menette vaikkapa Amarilloon, maksaa yksi ateria 14,90€, lisädippi 1,50€ x2 ja juomat vaikkapa 3€ per henkilö.
Hinta kolmelle hengelle 19,85€ - 53,70€.

Säästäen
Teet kotona burgeriateriat. Sämpylöitä ja pihvejä tulee pakkauksissa enemmän joten joko nälkäisimmät santsaavat tai kutsut lisäsuita kesteille. Sämpylät, pihvit, lisukkeet ja mausteet tulevat maksamaan korkeintaan 10€. Lisäksi iso pullo limua josta riittää kaikille, 2€. Ranskalaiset 2€.
Hinta kolmelle hengelle (plus lisäannokset) 14€.

JANOJUOMA

Tuhlaten
Tykkäät kaakaosta ja olet erityisesti hullaantunut Valio Play maitokaakaojuomaan. 2,5dl purkki maksaa suunnilleen euron. Ostat viikossa neljä juomaa lähinnä välipala- ja janojuomiksi.
Hinta viikossa 4€. Kuukaudessa 16€. Kolmessa kuukaudessa 48€.

Säästäen
Päätät tehdä vastedes kaakaosi perinteiseen tapaan maidosta ja kaakaojauheesta sekoittaen. Juot 2,5dl mukillisen neljä kertaa viikossa. Joudut ostamaan kaakaojauhepaketin ensi alkuun mutta se kestää useita kuukausia.
Hinta viikossa 5€. Kuukaudessa 8€. Kolmessa kuukaudessa 16€.


LUKEMISTA 1

Tuhlaten
Ostat iltapäivälehden joka toinen päivä. Lehden ostat joko kioskireissulla tai ruokaostoksilla tapaat lukea sitä kahvia juodessasi pöydän ääressä. Jätät naisten jutut lukematta jos olet mies ja toisinpäin.
Hinta kahdessa viikossa 7 x 1,20€ = 8,40€.

Säästäen
Luet iltapäivälehden tai vaikka kaksi, joka päivä. Teet sen netissä. Luet otsikoiden perusteella ne jutut jotka kiinnostavat. Sinulle tarjoutuu mahdollisuus lukea päivän lehti nettiversiona jos ostat maksullisen lisäpalvelun mutta koska voit lukea suurimman osan jutuista ilmaiseksi, jätät nettilehden ostamatta.
Hinta kahdessa viikossa 0€.


LUKEMISTA 2

Tuhlaten
Tilaat aikakauslehden kestotilauksena. Tilausjaksoon sisältyy 10 lehteä, tilaushinta 8,95€ / nro eli 89,50€. Saat tilaajalahjaksi veitsisetin, sääaseman tai kuulakärkikynän, meikkipussin, rantapyyhkeen tai jotain muuta jota ilman et voisi elää.
Hinta 10 numerolle 89,50€.

Säästäen
Ostat saman lehden irtonumeroina, 8,95€/nro. Et pääse hyötymään tilaajalahjasta mutta pystyt elämään asian kanssa. Kymmenestä numerosta yksi tai jopa kaksi myydään alehintaan vuodenvaihteen tai kesän kynnyksellä, tai jostain muusta syystä. Saatat jättää yhden numeron ostamatta sillä sisällysluettelon perusteella et lukisi koko lehteä.
Voit myös lukea lehden kirjastossa.
Hinta 10 numerolle 71,60-89,50€. Tai 0€.


JÄÄTELÖKESÄ

Tuhlaten
Hellepäivänä on mahtavaa syödä jäätelöä. Menet perheesi kanssa jäätelökioskille. Tötteröksi koko porukka valitsee sen paremman vohvelin, 0,20€/hlö. Perheen lapselle ostetaan lasten tötterö joka on tavallinen yhden pallon jäätelö (3€) johon laitetaan päälle nomparellia ja sateenvarjokoriste (0,50€). Toinen aikuinen haluaa tavallisen yhden pallon jäätelön, sinun tekee mieli kahden pallon isoa jäätelöä (4,50€). Se on niin iso että osa jää syömättä.
Hinta kolmelle hengelle 11,60€.

Säästäen
Kipaiset lähimpään markettiin ja ostat kaikkien lempijäätelöt. Lapsi ja toinen aikuinen saavat 1,50€ maksavat jäätelöt ja itse kaivat pakastealtaan suurimpiin kuuluvan tuutin, 2,50€.
Hinta kolmelle hengelle 5,50€.


Kun näiden muutamien esimerkkien summat lasketaan yhteen voidaan todeta että säästäväisemmät valinnat tehnyt perhe pulittaisi aktiviteeteistaan 133€ (kaakao kuukauden hinnan mukaan, aikakausilehdet täyden hinnan mukaan) ja tuhlaavaisimmat valinnat tehnyt maksaisi 231,70€ (kaakao kuukauden hinnan mukaan, burgerit kalliimman vaihtoehdon mukaan).

Nämä ovat muutama esimerkki aivan todellisista valinnoista joita teemme jokapäiväisessä elämässämme. Teemme monesti valinnan perustuen siihen miten olemme toimineet ennenkin. Jos pysähtyy miettimään voi huomata että samaan tai lähes samaan lopputulokseen pääsee paljon halvemmallakin!

Talouden mustat aukot

Suurin osa minun kauttani kulkevasta rahasta on olemassa ainoastaan virtuaalisesti. Muun muassa asumiseen ja lainoihin menevät rahat tulevat ja menevät olematta koskaan konkreettista valuuttaa käsissäni. Jäljelle jäävä raha saatta joskus tuntua mystisesti katoavan jonnekin. Monesti olen ollut tilanteessa jossa olen kokenut että tili tuli, tili meni. Lisätulot eivät auta niin kauan kun vene vuotaa.

Mihin sitä rahaa sitten katoaa?

Kuva Phil Plaitt

Meinasin jättää tämän koko tekstin julkaisematta sillä sen jälkeen kun sain ajatuksen pukea sisältö näihin sanoihin, löysin peräti kaksi vastaavilla termeillä sanoitettua artikkelia kahdesta eri paikasta. No, eipä tuo nyt niin ainutlaatuista olekaan etteikö moni muukin saisi samoja ajatuksia ja/tai käyttäisi samoja kielikuvia.

Mietin sitä miten voisin kutsua sellaisia kuluttamisen kohteita joita on hankala jälkeenpäin jäljittää. Rahavirtoja joita itse pitää voimissaan mutta joihin ei tarpeeksi kiinnitä huomiota. Rahoja jotka lipuvat käsistä joko kortin välityksellä tai konkreettisesti mutta huomaamatta.

Omassa elämässäni mustiin aukkoihin on lähtenyt rahaa varmasti kymmenistä erilaisista syistä. Tässä niistä neljä. Osaan on mennyt vähemmän, osaan enemmän. Yhteen vain hetken aikaa ja pariin edelleen.

1. Karhukirjeet
Aiemmin olen esittänyt hypoteettisen laskelman siitä miten paljon laskujen muistutusmaksuista voi koitua lisäkuluja vuositasolla. Omaan maksuhistoriaani kuuluu kiistatta suuri tukku laskuja joita on koristanut monen euron muistutuslisä. Vaikka hankalaa taloutta ei kuukaudessa tai kahdessakaan käännetä loisteliaaksi, voi pienillä järjestelyillä ja päättäväisyydellä selvästi vähentää karhukuluja tai jopa välttyä niiltä kokonaan. Itse olen päättänyt elää vuoden 2014 ilman ainoatakaan muistutusmaksua. Se voi olla haaste, sillä huolettomuuteni vuoksi voin hyvin kuvitella unohtavani montakin laskua pyörimään nurkkiin.

2. Kioski
Käyn aika paljon kioskeilla. Lisätyötä tehdessäni taukokahvit ostan monesti viereiseltä kioskilta. Tupakat ostan pääasiassa kioskilta. Joojoo. Rööki on aivan turha kulu mutta ei kuitenkaan musta aukko sillä tiedän meneväni ostamaan tupakkaa ja tiedän kuinka paljon siihen käytän rahaa. Mutta se suklaa! Ja karkki! Melkein voisi sanoa että joka ikisellä kioskireissulla matkaan tarttuu suklaapatukka, karkkipussi tai vähintään aski Sisua.
Lisätyökahvit kuuluvat tavallaan budjettiin sillä lasken lisäansioiden todellisen arvon vähentämällä niistä matkakulut ja esim. ruokailuiden tuomat kustannukset. Tupakka kuuluu budjettiin sillä olen laskenut sille oman osionsa. Herkut eivät kuulu budjettiin sillä en ole niitä koskaan aikonutkaan ostaa.

3. Veloitussopimus luottokortilta
Kerran kokeilin erästä palvelua johon sai rekisteröitymisen yhteydessä ilmaisen jakson. Tuon jälkeen sopimus oli kuukausimaksullinen. Maksu veloitettiin automaattisesti luottokortilta. Samaan tyyliin kuin Netflix (jonka ilmaista kokeilukuukautta en ole vieläkään käyttänyt). Päädyin kokeilujakson aikana siihen tulokseen että homma ei ole minua varten ja unohdin koko asian. Kuukausimaksu ehti mennä kaksi tai kolme kertaa ennen kuin huomasin veloitukset. Automaattinen kortilta laskutus oli tässä tapauksessa erittäin huono asia. Vaikka tämä musta aukko ei imaissut valtaisasti rahaa, luulisin että tällainen voi olla aika yleistä.

4. Kirpputorit
Aktiivisena kirpparien kiertäjänä tiedän säännöllisesti syyllistyväni siihen että ostan jotakin miettimättä loppuun asti tavaran tarpeellisuutta. Kirpparilla päätös kun täytyy tehdä heti. Seuraavana päivänä tai jo minuutin kuluttua myyntipöydän ohittamisesta tuote saattaa olla jo myyty toiselle. Ei siinä että ostosten hinnat hipoisivat pilviä, olen kirppariympäristössä tavallista pihimpi. En voisi kuvitellakaan maksavani hupparista vitosta tai elokuvasta neljää euroa. Mielestäni kirpparilla pitää olla sen ajatusta edustavat hinnat. Silti, pienet summat kasaantuvat ja jos tietäisin vaikka vuositason kustannukset ostoistani, voisin pyllähtää siihen paikkaan.
Voisi olla tarpeellista asettaa itselle kirppisbudjetti. Taidankin muuten sellaisen ottaa käyttöön nyt!

Taitaa tuo budjetointi ja menojen erityisen tarkka kirjaaminen olla se ainoa tehokas keino saada mustat aukot tutkalle.

Ajatelkaa nyt, niinkin yksinkertainen asia kuin kynä ja paperi olisi tähänkin ratkaisuna! Mitä enemmän mustia aukkoja on, sitä enemmän nuo kaksi yksinkertaista asiaa taikoisivat rahaa takaisin itselle sen sijaan että rahasta kuuluisi vain PUFF!

Mitä talouden mustia aukkoja sinun elämässä on tai on ollut? Mihin rahaa voi livahtaa huomaamatta?

Tilastojen valossa

Lähdin tutkimaan yleisellä tasolla suomalaisten kulutustottumuksia. Luettavaa löytyi ja löytyy paljon mutta muutaman taulukon päädyin kopioimaan purettavaksi.

Klikkaamalla saa alla olevan taulukon suuremmaksi. Siinä on eritelty tiettyjen asioiden, lähinnä ruoka-aineiden kulutusta yhtä suomalaista kohden eri vuosina. Ensimmäiset tilastot ovat vuodelta 1970, siitä kymmenen vuoden pompuissa lähestytään nykypäivää. Viimeisimmät tilastot vuosittain.

Mihin kulutamme tilastojen valossa?

Jos lähdetään purkamaan taulukkoa suurin piirtein järjestyksessä. Maitotuotteiden ja voin kulutus henkeä kohden on vähentynyt selkeästi. Maitotuotteissa lasku johtuu todennäköisesti siitä jos laktoosittomia ym. maitojuomia ei maidoksi lasketa. Lisäksi mehut ja virvoitusjuomat taitavat olla suuremmalla käytöllä kuin 40 vuotta sitten. Tai sitten maidon överihinta yksinkertaisesti vaikuttaa sen ostamiseen. Voin kulutuksen laskun ajattelin selittyvän margariinilla, mutta koska sen kulutus ei juuri ole muuttunut, en sitten tiedä. Hieman sen kulutus on noussut viime vuosina mutta silti ollaan kolmasosassa vuosikymmenten takaisesta.
Juuston kulutus on viisinkertaistunut vuodesta 1970! Mikä voisi selittää noin ison kasvun? Onko erilaisten vaihtoehtojen tarjonta tehnyt luksuksesta arkiruokaa? Hinnan perusteella juuston pitäisi kyllä olla ainoastaan sunnuntaiherkkua.
Kananmunissa ei ihmeempää. Vehnän ja rukiin kulutuksessa on mielenkiintoinen ilmiö. Siinä missä vehnän kohdalla ei suurta muutosta ole tapahtunut rukiin kulutus on laskenut huomattavasti enemmän.
Perunan kohdalla ei syystä tai toisesta ole täydellistä tilastointia, mutta laskun huomaa selvästi. Kotipihassa kasvatettujen pottujen määrän väheneminen / kaupungistuminen taitaa näkyä aivan suoraan kulutuksen määrässä. Tuoreiden vihannesten, hedelmien sekä lihan kulutus on kasvanut hurjasti! Tuo oli oikeastaan arvattavissa lihan ja hedelmien kohdalla, vihannesten osuuden olisin veikannut laskeneen omavaraistalouden vähenemisen vuoksi. Kala on tainnut antaa osuuden lihan kulutuksen kasvulle, sen kulutus on tippunut melkein neljä kiloa henkeä kohden.
Suomalaiset ovat kahvikansaa, vaikka tilastojen mukaan senkin kulutus on hieman tippunut.
Tupakointi näkyy hitaasti mutta varmasti laskevana trendinä. Siitä tehdäänkin koko ajan sosiaalisesti hyväksymättömämpää.
Kuningas alkoholin kulutus on oikeastaan tuplaantunut 40 vuodessa. Selityksiä? Vaikea sanoa mitään kun en juuri mitään ota, ilmeisesti hinta ei ainakaan yleisellä tasolla ole este jos meille maistuu yhä vain enemmän.

Tästä pienestä "ruokakorista" päätellen melkein kaikkea kuluu enemmän. Onhan niin että kaikkea on tarjolla enemmän kuin vuonna 1970. Tarjonta lisääntyy kun kulutus lisääntyy ja toisinpäin.

Seuraava kaavio näyttää yleisemmällä tasolla suomalaista kulutuskäyttäytymistä.

Yksityiset kulutusmenot : Suomalaisten kulutus kaksinkertaistui 1900-luvun alusta 1950-luvulle. Kulutusmenojen kasvu taittui ainoastaan maailmasotien ja 1930-luvun laman aikana. Kulutus kiihtyi edelleen vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla, vaikka 1990-luvun laman aikana yksityinen kulutus tilapäisesti väheni. Nykypäivän suomalaiset kuluttavat yksitoistakertaisesti sadan vuoden takaiseen verrattuna. (Lähde tilastokeskus )

Yksitoistakertaisesti. Oho. Minä en missään tapauksessa kykene ymmärtämään mitä isovanhempani oikeasti ovat tarkoittaneet kun ovat puhuneet "Ennen vanhaan.." -juttuja. Kuinka kauan tuo graafi voi jatkaa nousuaan ennen kuin tulee aivan väistämätön romahdus luonnonvarojen ehtyessä tai itsensä talouden kompastuessa omaan mahdottomuuteensa?

On varmaan syytäkin jatkaa tätä omaa kulutustottumuksiensa arviointia ja kaiken kattavaa kohtuullistamista..

Viimeisenä kiva pieni värikartta joka näyttää yksityisen kulutuksen jaoteltuna eri ryhmiin.

Eri kulutusmenoryhmien osuus koko yksityisestä kulutuksesta, prosenttia

Eka taulukko kertoi kuinka vuonna 1970 kulutus henkilöä kohtaan oli monin osin pienempää kuin nyt. Silti silloin ruokamenot edustivat noin 40%:ää prosenttia kaikesta kulutuksesta kun nykyään luku on noin 20%. Kaiken muun osuus onkin lisääntynyt. Käytämme enemmän rahaa asumiseen, liikenteeseen, vapaa-aikaan ja ylipäänsä kaikkeen muuhun. Sata vuotta sitten lähes kaiken kulutuksen veivät aivan perusteellisimmat edellytykset; ruoka ja suoja. Se vähä mitä jäljelle jäi käytettiin muihin menoihin. Nykyään käytämme puolet rahoistamme muuhun kuin asumiseen ja ruokaan. Aika hurja muutos. Uskaltaisi väittää että elintaso on noussut aivan valtavasti, sen mukana meidän nykyihmisten käsitys tarpeellisuudesta ja välttämättömyydestä on eittämättä muuttunut.

Tilastojen valossa kulutamme paljon rahaa "Muihin menoihin". Ensi viikolla etsin omia aivopierujani kulutustottumuksissani.

Kupongeilla säästämistä vuonna 2013

Tarjousupongit ovat kivoja. Vaikka minulla on ollut mainoskielto melkein niin monta vuotta kuin mitä olen yksin asunut, aina joskus tulee sellaista mainospostia joka sisältää kuponkeja. Useammin ne jäävät käyttämättä, mutta silloin tällöin löytyy helmiä tarjouksia.

K-Citymarketissa oli joku kampanja tässä pari viikkoa sitten. Ostosten yhteydessä sai koodin, jonka sai tarkastettua netissä. Vastalahjana sitä sitten tuli jätettyä yhetystiedot arvonnan yhteydessä. Pari päivää sitten Citymarket lähestyi sähköpostilla. Se oli personoitu kuin itse kauppias olisi henkilökohtaisesti ottanut yhteyttä, tai jotain sinne päin. Sisältö oli kuitenkin yksinkertainen; tulosta tai tilaa kännykkääsi pari tarjousta. Ja minähän tilasin.

Pirkan tomaattikastikkeet 35snt/kpl. Kaupassa ei ollut sellaista tarjousta merkittynä, eli sen sai vain kupongilla.
Yrttimaustettu kastike oli oikein hyvää, kun siitä teki spagettikastikkeen. Ruokakerma ja jauheliha vain lisäksi.

Normaalisti käytän tomaattikastiketta joka maksaa n. 1,80€ purkki. Nyt siis viisi kertaa edullisempi hinta oikeastaan samalle tuotteelle. Lisää kuponkeja, kiitos!

Säästämisestä - vedenkulutus

Lukaisin vesiyhtiölle mittarin lukeman eilen. Tuoreilla tiedoilla vuosikulutus taloudessani on 47,4m2.

Motivan sivu pomppasi haussa ensimmäiseksi, kun etsin tietoa suomalaisten vedenkulutuksesta. Sivun mukaan suomalainen tyypillinen kulutus on 90-270 litraa vettä / asukas / vrk. Keskimäärin yhtä suomalaista kohden vettä kuluu 155 litraa vuorokaudessa.

Kuva täältä

Huomioini kiinnitti lause, jossa todettiin tavoitekulutuksen olevan 130 litraa / asukas / vrk. Kuten tuosta tyypillisestä kulutuksesta voi huomata, jakauma on huomattava. Suurimmat läträäjät käyttävät vettä kolme kertaa niin paljon kuin maltillisimmat.

Omassa taloudessa päivittäinen vedenkulutus on vuosiarvon mukaan pyöristettynä 130 litraa vuorokaudessa. Taloudessa asuu yksi aikuinen ja joka toinen viikko yksi lapsi. Meillä siis tavoitetta vähäisempi kulutus.

Kun ensimmäistä kertaa ilmoitin vesimittarin lukemia vesiyhtiön järjestelmään, huomasin että siellä on graafit muutaman vuoden ajalta. Järkytys oli melkoinen kun näin edellisten asukkaiden vedenkulutuksen. Järjestelmä näytti vesimittarin perusteella käyttömäärät, siksi myös edelliset lukemat siellä olivat. Päätin että "meidän kodissa ei turhia läträtä!". Näköjään se on tuottanut tulosta. En ensinnäkään ymmärrä sitä että kesällä kastellaan tuntitolkulla amerikkanurmikkoa naapureiden pällisteltäväksi. En ymmärrä päivittäisiä ammekylpyjä, suihkussa turhaan seisomista (paitsi joskus, heh..), veden juoksuttamista vaikkapa perunoita kuoriessa, omakotitalossa ulkokukkien kastelua vesijohtovedellä, puolityhjien pesukoneiden päälle laittamista jne.

Jos oma kulutus ei ole tiedossa, voi olla hyvä ajatus ottaa siitä selvää. Vettä säästämällä voi säästää käteistä rahaa! Vaikka asuisi taloyhtiössä jossa on kiinteä vesimaksu henkilöä kohden, menee homma lopulta niin että mitä vähemmän taloyhtiö vettä käyttää, sitä vähemmän asukkaat joutuvat siitä maksamaan. Monethan ajattelevat että koska maksu on kiinteä, voi huoletta käyttää vettä. Väärin. Vähemmän käyttävät maksavat enemmän käyttävien veden. Tarpeeksi moni kun kulutusta vähentää, sen huomaa maksuissa.

Elinkustannukset nousevat joka vuosi, joten vähentäminen voi näkyä myös "vain" laskun pysymisenä samansuuruisena. Esimerkiksi oma vesiyhtiö on nostanut veden perusmaksuja kolmen vuoden takaiseen verrattuna "ainoastaan" 19,8%. Siis perusmaksua palvelusta, joka on itsestäänselvä, mutta josta pitää maksaa ennen kuin saa maksaa itse tuotteesta. Höh. Tämä on sellaista mitä en pysty ymmärtämään.
Käytännössä veden perusmaksut ovat nousseet siten että sekä veden että jäteveden vuosittainen perusmaksu vuonna 2010 on ollut 30,48€. Vuonna 2011 33,50€. Vuonna 2012 36,50€ ja tänä vuonna näyttäisi olevan sama (yllättävää). Yhteensä siis maksan perusmaksuista 73 euroa vuodessa.

Vuosittaisen kulutuksen mukaan vuoden 2013 taksoilla vesimaksuni ovat 172,5 euroa. Perusmaksun kanssa 245,5 euroa.
Kuukausittaiseksi hinnaksi jää noin 20,46 euroa. Yhdeltä aikuiselta ja yhdeltä lapselta (joka siis puolet kuukaudesta / vuodesta mukana kuluttamassa).

Jos kulutus taloudessani olisi suomalainen keskiarvo, 155 litraa / vrk. Vesilasku olisi silloin noin 23,28€ / kk.

Alussa mainitun yleisen vaihteluvälin ääripäillä kuukausimaksu olisi 16,05€ / kk (90 litraa / vrk) tai 35,98€ / kk (270 litraa / vrk).

Vaikutus tietenkin kertaantuu mitä enemmän asukkaita taloudessa on.
Itse voisin ottaa tavoitteeksi 40 kuution vuosikulutuksen. Päivittäisessä litramäärässä se olisi 20l.

Kuinka paljon teidän taloudessa näkyisi se, jos kulutus olisi suomalaista keskiarvoa, tai tuolta pienemmästä päästä? Vai onko vedenkäyttö jo hyvinkin kohtuullista?