Kummitytön talousasioiden ensiaskeleet

Varallisuuden kerryttäminen, tai ainakin tulevaisuuteen varautuminen tulisi aloittaa mahdollisimman aikaisin. Itse en koskaan ole pystynyt omalle lapselleni sellaisia säästösummia sivuun laittamaan mitä joissain perheissä tehdään (lapsilisät osakesalkkuun tmv.). Ainakaan vielä. Ehkä jossain vaiheessa saan hänellekin hyvän pesämunan kasvatettua, aloitettu ainakin on jo.

Nyt on kummitytölle vetämässä salkun avaaminen Nordnetiin. Prinsessalla on ikää vuoden verran ja vasta nyt muistettiin arvo-osuustilin avaamisasia kun neitiä äitineen viimeksi nähtiin. Kirjauduin Nordnetin tililleni ja tein tarvittavat toimenpiteet tilin avaamiseksi. Tulostin tilinavaamissopimuksen jonka kummitytön äiti allekirjoitti. Hänen passista otettiin kopio ja se todistettiin vielä oikeaksi toisen henkilön allekirjoituksella.
Nyt on paperinippu valmiina ja lähdössä Nordnetille. Saa nähdä tuleeko miten suuri mutka matkaan kun kyseessä on yksinhuoltajaperhe ja mitään erillistä todistusta ei siihen hätään löydetty. Vaikka lisäselvityspyyntöä tulisikin on kuitenkin homma laitettu käyntiin ja silloin se on helpompi saattaa maaliin asti.

Kummityttö saakoon joskus tulevaisuudessa alun itsenäistymiselleen pienen lisäbonuksen turvin. Meillä on juuri taloudellisesti melko kuormittava vaihe menossa, ja tulee olemaan seuraavat pari vuotta jonka johdosta kuukausittainen säästösumma asetetaan  pienille summille. Mahdollistahan on jopa 15€/kk summilla tehdä säännöllisen säästämisen sopimus joten saadaan konkretian tasollakin säästöpossutus käyntiin ilman merkittävää impaktia omaan talouteen. Kun olemme omia sidonnaisuuksia saaneet työstettyä niin aina on mahdollista muista myös kummilasta avokätisemmin.

Kummivanhempana oleminen on mielestäni sellainen vastuu joka voi koskea myös taloudellisten olosuhteiden tukemista. Kummina olen lupautunut neuvomaan, ohjaamaan ja tukemaan lasta elämänsä polulla. Pikkuisena prinsessana hän saa runsaasti rakkautta ja läheisyyttä sieltä ihan lähipiiristään ja me kummeina voimme hieman etäämpää ilmaista välittämisemme näin(kin). Tarkoituksena ei ole vaihtaa tai ostaa välittämistä rahaan/rahalla, mutta ottaa kokonaisvaltainen näkemys siihen miten eri keinoin muistaminen voi näyttäytyä. Uskon että en ole ainoa joka näin ajattelee.

Tuntui mukavalta pyytää lapsen äidiltä lupa perustaa hänelle arvo-osuustili johon voimme alkaa kerryttämään hänelle rahaa. Suosittelen kaikille joilla on kummilapsia, lapsenlapsia, omia lapsia, sisarusten lapsia tai mitä vain :) Erityisesti kun lapset ovat pieniä, voivat lahjat ja hemmottelut olla pientä ja simppeliä ja siinä samalla laittaa lahjarahaa säilöön kasvamaan ja odottamaan myöhempiä aikoja.

Lapsen viikkoraha

Ottajia rahalle on aina! Kuva täältä

Jo aiemmin meidän taloudessa on ollut kokeilussa viikkoraha lapselle. Jostain syystä lapsi ei kokenutkaan tarpeelliseksi viikkorahaansa, ehkä ikää ei vielä ollut riittävästi rahan käsitteen täydelliselle omaksumiselle. Välillä rahaa käytettiin surutta, välillä sitä säästettiin pidempiä aikoja.

Ainakin kesän yli on menty ilman viikkorahaa. Lapsi on silloin tällöin saanut pientä taskurahaa erityiseen tarpeeseen mutta mitään säännönmukaisuutta siinä ei ole ollut.

Nyt hänellä on noussut ajatus säännöllisen viikkorahan saamisesta. Motivaattorina toimii tietokonepeli johon haluaisi säästää. Tomerasti laskien ilmoitti viikkomäärän joka tulisi säästää että pelin itselleen saisi jos/kun viikkorahan suuruus on 5€. En yhtään epäile etteikö säästämisen kohde tulisi muuttumaan tai tuhlaamisen tarve kasvamaan ennen tavoitesuman täyttymistä mutta suostuin viikkorahan aloittamiseen. Lapsi saakoon kerran viikossa 5€ jonka saa laittaa omaan lompakkoonsa säästöön. Lompakko on minun takana ja sen voi ottaa harkituissa tilanteissa mukaan. Vaikka edellinen viikkorahaharjoittelu jäikin vain pienen hetken kokeiluksi, täytyy ennemmin tai myöhemmin lapsen opetella vastuullista rahankäyttöä. Kokemus omasta rahasta ja sen katoavaisuudesta opettaa tulevaa varten. Sen verran haluan rajata rahojen käyttöä että jokaista viikkorahaa ei ole tarkoitus karkkiin ja herkkuihin käyttää vaan käyttö tosiaan mietitään yhdessä.

Vitosen viikkorahoilla ei rikastuta. Lapsen säästötilille on kerätty synttärirahoja ja muita kertaluontoisia rahalahjoja ja niitä on käytetty yhteisiin matkoihin lapsen osuuksiin. Oma taloustilanteeni ei ole ollut vielä sellainen että olisin pystynyt pidempiaikaisia säästöjä tekemään. Nyt aloitan Nordnetin kautta pitkäjänteisen säästämisen lapsen omaan salkkuun, pienellä summalla kuukausittain.

Muistelen omia viikkoraha-aikojani. Perjantain koittaessa oli aina hieno fiilis kun tunsi olonsa rikkaaksi, vaikka vain pienen hetken ajan. Itse käytin enemmän harkitsemattomasti rahojani, säännöstelyn taitoa en juuri taitanut. Toisaalta käyttörahaakaan ei ollut kuin vain vähän. Joillain kavereilla tuntui rahaa olevan enemmän käytössä, osittain koska saivat enemmän ja osittain koska osasivat säästää. Toivon että osaan ohjata oman lapsen tielle jossa hän sekä arvostaa rahaa että sitä mistä ja miten sitä ansaitaan.

Elatusasian ratkeamisen hetket(kö?)

Ylös voi olla pitkä matka. Silti ollaan lähellä! Kuva: iosphere

Tuossa kuvassa ukko osoittelee portaiden yläpäässä olevaa rahakasaa. Joskus palkinto ponnisteluista on kovin lähellä, melkein kosketeltavissa. Silti on vielä pieni matka että on ihan konkreettisesti perillä.

Elatusavun saamisesta on nyt oikeuden päätös. Se tuli kirjeenä kotiin ja oli parasta mustaa valkoisella mitä olen hetkeen lukenut.

Tein Kelassa sisällä olleeseen hakemukseen lisäyksen että nyt on päätös minulla. Sainkin pian pyynnön toimittaa päätös myös heille.

Tässä on tällainen loppuvääntö nyt tulossa joka on ainoastaan byrokratian jäykkyyttä muuten jo erittäin selvässä asiassa. Olen kuin tuo kuvan ukkeli, yritän pitää hymyn huulilla vaikka jo hamuan palkintoa joka asian lopussa odottaa. (Täytyy korostaa että en kyllä ahneudella ole asiaa ajanut, olen vaatimassa lain mukaista minimielatusta joka jokaiselle vastaavassa tilanteessa olevalle lapselle kuulu. Siinä mielessä kuva on väärä. Kuitenkin se mielestäni kertoo tarpeeksi).

Toimitin Kelan sähköisessä järjestelmässä päätöksen. Muutaman päivän kuluttua sain viestin että tulisi toimittaa alkuperäinen tuomio Kelaan että voivat asiaa ajaa. Ei siinä, olisivat voineet heti kertoa että tarvivat alkuperäisen, että tässä tapauksessa ei sähköinen asiakirja ole tarpeeksi pätevä.

Meni yli viikko. Kysyin että mistä kiikastaa kun luulin asian olevan selvän ja että päätös maksatuksista on enää vain siitä paperista kiinni jonka jo olen toimittanut. Sain vastauksen että alkuperäinen hakemukseni on tehty sillä perusteella että elatustukea ei ole oikeudessa vahvistettu ja joudun siten tekemään uuden hakemuksen. Olin siis lisännyt siihen ensimmäiseen hakemukseen tiedon että olen päätöksen nyt saanut ja sen johdosta pyydettiin niitä asiakirjoja.

Jos olisin heti saanut tiedon että minun tarvitsee tehdä uusi hakemus sekä toimittaa oikeuden päätös paperisena Kelaan, olisin ollut tässä tismalleen samassa tilanteessa jo kolme viikkoa sitten. Joo, toisaalta kolme viikkoa on lyhyt aika kun tässä on kulunut jo pitkälle toistakymmentä kuukautta eikä asia ole siltikään vielä valmis. Mutta..

Viimeisimmän tiedon mukaan nyt eletään viimeistä odotuspätkää. Nimittäin: Edes oikeuden tekemään päätöstä ei voida vielä laittaa käytäntöön; ensin elatusavun laiminlyöneeseen vanhempaan otetaan Kelasta yhteyttä ja kysytään onko tämä laiminlyönyt elatusmaksuja. Se että se ihan selvällä suomen kielellä ilmoitetaan oikeuden tuomiossa ei ole tarpeeksi vaan jälleen se toinen ihminen saa vastineaikaa, tällä kertaa kolmisen viikkoa. Vasta tämän ajan  ja mahdollisen vastineensa käsittelyn jälkeen lapselle voidaan maksaa se mistä on jo päätös. Ei voi muuta kuin nauraa että on meillä jumalauta turhaa paperin pyörittelyä tässä maassa ja paljon! Se kolme viikkoa mitä "menetin" sirpaleisen hakemuksen täydentämisen ja korjaamisen vuoksi, saa nyt kaveriksi uuden kolme viikkoa kun odotellaan taas kun "annetaan mahdollisuus".
Olin erittäin optimistinen että toukokuussa olisi tämä kappale elämästä paketissa, mutta kait se kesäkuussakin vielä hyvin paketoituu.

Jos joku vanhempi tuskailee samassa tilanteessa, missä tahansa prosessin vaiheessa, niin toivotan päätöksen lujuutta ja vankkumattomuutta asian hoitoon! Tämä vie paljon aikaa jos kalenterista katsoo, toisaalta yhden pykälän eteenpäin saattaminen on usein vain yhden tai parin paperin täytön vaivalla tehty.

Vihdoin hyviä uutisia

Juhlan paikka iospherellakin!

Kaikkien epäselvien ja hankalien tilanteiden jälkeen nyt alkaa olla juhlan paikka. Asiat alkavat selkiämään. Ensimmäisiä askelia on jo otettu kuivettuvalla maaperällä, odotellaan vielä hetki niin nähdään asettuvatko asianlaidat paikalleen vai jääkö fiksattavaa kuinka paljon.

Jos nyt selkeyden vuoksi avaisi sitä että lapsen elatukseen liittyvä oikeuden päätös on vihdoin tullut! Päätös on myötämielinen tilanteeseen nähden ja siinä todetaan lapsen toisen vanhemman pakoilleen vastuutaan tahallisesti, lisäksi siihen on määritelty reilun vuoden aikana syntyneiden elatusapujen määrä.

Tällä hetkellä Kelassa on hakemus sisällä. Tein jo toisen elatustukihakemuksen tuossa aiemmin keväällä (ensimmäisen tein syksyllä) ihan vain pitääkseni asian vireillä ja koska halusin purkaa kiukkuani byrokratialle laittamalla byrokraattisesti pätemättömän hakemuksen realistisesti todenperäisestä asiasta. Hakemus tuli käsittelyyn juuri sopivasti suunnilleen samoihin aikoihin oikeuden päätöksen saapuessa, näin sain mahdollisuuden esittää tuon päätöslauselman Kelaan. Nyt on kuuleman mukaan virkailijasta/toimistosta kiinni saanko elatusmaksuja takautuvasti vai täytyykö ne ensin kierrättää ulosoton kautta. Tässä vaiheessa kun ollaan niin on jo voitto, ainakin tästä eteenpäin tulen saamaan elatustuen vaikka menneitä joutuisinkin odottelemaan lisää. Laskennallisesti tappiolliset kuukaudet viimeisen reilun vuoden ajalta saavat vähän tasoitusta sillä saan maksettua jotain luottokorttivelkaa pois jos/kun erääntyneet maksut jonain päivänä saapuvat.

Asian ratkeamiseen menee mitä tahansa päivästä moneen viikkoon, kuitenkin jo pelkkä tieto tästä että päästiin seuraavaan vaiheeseen helpotti suuresti. Eikä tämä ollut ainoa positiivinen uutinen viime päiviltä..

Lapsen oikeudesta elatukseen

Myös Iospherea tympii sopimukset..

Viimeiset kuukaudet olen osin epäuskon vallassa paininut byrokratiamme syvässä viidakossa. Machete on unohtunut matkasta, enkä kyllä tiedä olisiko siitä apua ollut lainkaan tällä luontoekskursiolla. Seuraavassa hieman henkilökohtaiseen angstiin verhottua faktaa ja omaa kokemuspolkua lapsen etuihin liittyen.

Kysymys on lapsen elatukseen liittyvistä asioista kuten otsikkokin paljastaa.

Suomessa on laki lapsen elatuksesta. Lyhyesti ilmaistuna ja kaikille itsestäänselvänä asiana jokaisella lapsella on oikeus riittävään elatukseen.

Asia on yksinkertainen ja useimmiten eroperheissä selvä. Lapsen elatuksesta tehdään sopimus jonka perusteella toinen vanhempi maksaa elatusmaksuja tai sitten esimerkiksi vuoroviikkovanhemmat voivat tehdä ns. nollasopimuksen. Mikäli elatusvelvollinen vanhempi on vähävarainen tai varaton, saa lapsi määritellyn alimmaiselatustuen Kelasta.

Paitsi että ei välttämättä saakaan.

Jos lapsen isyys on tunnistettu eli lapsen molemmat vanhemmat ovat "virallisesti" tämän vanhempia, ovat vanhemmat lapseen nähden elatusvelvollisia. Näin ajattelisi. Täällä ruohonjuuritasolla eli oikeassa elävässä elämässä asiat kuitenkin voivat mennä ajatuksen ja logiikan vastaisesti.

Jos lapsen vanhemmat eivät syystä tai toisesta asu samassa taloudessa, asuu lapsi tuolloin jomman kumman vanhemman luona, paperilla ainakin. Käytännössä asuminen on voitu järjestää viikko-viikko -asumisjärjestelyin kuten nykyään ilmeisesti enenevissä määrin tunnutaan tekevän. Väestörekisterissä lapsi on kuitenkin tuolloin yhdessä paikassa kirjoilla. Se, kumman vanhemman luona lapsi on, mukaan määräytyy esimerkiksi hoitomaksut päivähoidosta ja yleensä sille vanhemmalle ohjautuu lapsilisä.

Oikeusministeriön v. 2007 julkaisemassa suosituksessa "Ohje lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi" perustellaan elatuksen tarpeellisuuden lähtökohtia näin:

Lapsen elatuksesta annetun lain 1 §:n mukaan lapsella on oikeus riittävään elatukseen, joka käsittää lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset.

Samassa suosituksessa mainitaan myös että eri kunnissa vallalla olevat erisuuruisten minimielareiden syyt johtuvat siitä, että jos toisen vanhemman maksettavaksi katsotun elatustuen lasketaan olevan pienempi kuin mikä vähimmäismäärä on, kunta voi joutua maksamaan erotuksen (jos tuen saaja tai elatuksen maksaja näin hoksaa)!! Siis: jos pienituloinen vanhempi joutuu maksamaan tuloihinsa nähden liian suuria elareita, voi laskenta johtua huonosta kuntataloudesta ja NÄIN EI SAISI OLLA, se sanotaan selkeästi suosituksessa joka on kuntatasolle tarkoitettu! Suora lainaus: "Käytännössä on ilmennyt, että eräissä kunnissa kuntataloudelliset tekijät ovat vaikuttaneet elatusapujen suuruuden määräytymiseen. Elatusapua ei mielellään ole vahvistettu täysimääräisen elatustuen määrää pienemmäksi, koska kunta saattaisi tällöin joutua maksamaan elatustukea." 

Voi terve! Kunta 1 - yksilö 0.

Mutta asiaan taas.

Kun nyt on todettu että lapsi on oikeutettu elatukseen, joudun kertomaan että tietyissä olosuhteissa ei periaatteessa olekaan.

Nimittäin silloin kun toinen vanhempi ei suostu allekirjoittamaan elatussopimusta. Nyt on sellainen tilanne että lapseni äiti paljastui kylmäkiskoisemmaksi kun uskoinkaan. Tai välinpitämättömämmäksi. Usean kuukauden ajan hän kertoi kuinka hoitaa omalta osaltaan elatukseen liittyvää asiaa toimittamalla tarvittavat dokumentit sosiaalitoimeen lastenvalvojalle. Minä sitten vain ihmettelin että kylläpä asian hoitaminen kestää - kunnes lopulta useiden puhelujen jälkeen todettiin lastenvalvojan kanssa että mitään papereita ei olekaan hukkunut kahden kaupungin sossun pöydistä jommalle kummalle.
Tämä ei ole tarina siitä miten olen surkeassa tilanteessa ilkeän eksän armoilla. Maailma on säälittömiä ihmisiä pullollaan ja tähän tarinaan myös sellainen kuuluu. Ennemmin kuitenkin tämä on tarinaa siitä miten hassusti meidän yhteiskunta toimii.

Aloin siis selvitellä mitä tapahtuu kun lapsen vanhempi ei papereita olekaan tehnyt vaikka toisin väitti. Sellaisen paperin kuitenkin tarvisin että elatusapua lapselle jostain, todennäköisesti Kelalta, tulisi.
Sosiaalitoimesta lastenvalvoja ymmärsi tilanteeni, tuleva opiskelija-yksinhuoltaja ei ole vahvimmilla taloudellisesti ja lainmukainen elatus tulisi enemmän kuin tarpeeseen.

Lapsen äidille lähetettiin kirje jossa oli tapaamisaika asianmukaisten papereiden tekemiseksi, tätä ennen häntä ilmeisesti oltiin yritetty lähestyä puhelimitse. Tapaamiseen hän ei koskaan tullut. Sossu ei muuta sitten voikaan tehdä. Kun kahden ihmisen välissä on kaksi eri kaupunkien sossua, kestää infon kulkeminen luonnollisesti kauan. Lopulta lastenvalvoja ilmoitti että kaikki mitä on tehtävissä on nyt tehty ja elatussopimusta ei nähtävästi vapaaehtoisesti synny. Ohjeistettiin kääntymään oikeusaputoimiston puoleen.

Oikeusaputoimisto ymmärsi asian nopeasti, taitaa olla suhteellisen yleistä tällainen. Aikaa kuitenkin kului kun ensiyhteydenotosta varsinaisen vastaanottoajan saamiseen kului vajaa kaksi kuukautta.

Hain Kelan elatusapua lapselle. Hakemukseen kirjoitin että elatussopimusta vanhempien kesken ei ole koska toinen vanhempi ei sitä suostu kirjoittamaan ja asia on etenemässä todennäköisesti käräjäoikeuteen josta sitten saa oikeuden vahvistaman päätöksen elatuksesta. Selitin myös että sopimusta ei ole mutta on sosiaaliviranomaisten dokumentit että asiaa on yritetty ajaa jo monta kuukautta.

Kelasta tuli hurjan nopeasti päätös joka oli kielteinen. Päätöksen perustelut olivat odotetut: ei ole elatussopimusta joten elatusta ei voida myöntää.
Soitin myös Kelan asiakaspalveluun josta elatusasioista vastaava henkilö kertoi että elatusta voi saada ilman sopimusta vain poikkeustapauksissa. Kelan nainen kesti tuohtumukseni ja sanoi että sosiaalitoimesta voisi saada apua. Yritin kysyä että miten saisin tästä poikkeustapauksesta poikkeustapauksen mutta ilmeisesti isätön lapsi on poikkeustapaus. Eli käytännössä lapsi jonka toinen vanhempi ei tarjoa elatusta. Noh...

Oikeusaputoimistossa lähdettiin ajamaan asiaa. Pääsin sinne haastatteluun jossa käytiin tilanteen taustat ja yksityiskohdat lävitse. Siellä kerrottiin karkeasti miten asia tulisi etenemään. Vanhemmalle lähetetään kirje jossa kerrotaan että asia viedään oikeuteen ellei hän määräajassa tee sopimusta. Itse jo vähän ihmettelin että miksi enää tässä vaiheessa tulisi antaa mahdollisuutta yhtään kenellekään, missään asiassa, jos ihminen on valehdellut ja vältellyt viranomaisia jo pitkään. Tai sitten vain oman turhautuneisuuden lävitse inhimillisyys alkaa tässä kohtaa rakoilemaan. En tiedä.
Oikeusaputoimiston arvioitu aikataulu asiassa toimimisessa vuoti suhteellisen pahoin reisille. Kirjelmä lapsen toiselle vanhemmalle, eräänlainen tiedoksianto että tällaista asiaa nyt lapsen edun nimissä ajetaan, lähti matkaan kahden kuukauden kuluttua asian vireille laittamisesta. Ajan lisäksi vaati useamman soiton että missä vaiheessa ollaan.

Tällä hetkellä on kulunut siinä seitsemän kuukautta kun elatusta olisi lainkin mukaan pitänyt tulla, ja viisi kuukautta olen yrittänyt selvittää miten voin saada jonkun tahon joko ymmärtämään kuinka naurettavaa tämä on tai sitten tekemään päätöksen siitä että myös sellainen lapsi on oikeutettu elatukseen jonka vanhempi siitä kieltäytyy. Kahdeksdas elatukseton kuukausi alkaa raksuttaa alle viikon kuluttua. Yhden nimikirjoituksen puuttuminen on tällä hetkellä jo syönyt tuhottomasti julkisten palveluiden aikaa. Lasku yhteiskunnalle kasvaa siinä kohtaa jos asia joudutaan oikeuteen asti viemään. Elatusasiassa asianomistajana kun on lapsi ja tulottomana prosessi on hänelle ilmainen.

Lapsen oikeuksien puolesta menen vaikka läpi kallion. Lapsi ei tiedä että tällaisia asioita tapahtuu hänen ympärillään.

Ottaa päähän että kun elämäntilanne on taloudellisesti muuttunut hurjasti sinne heikompaan suuntaan, ei ainakaan lain osoittamista avuista olekaan apua. Sen lisäksi että omat tuloni ovat tippuneet reippaasti ja menot lapsen osalta kasvaneet hänen asuessa kokoaikaisesti kanssani, joudun kuljettamaan lasta satoja kilometrejä että hän voi tavata toista vanhempaansa säännöllisesti. Lapsen kuljettaminen vie omalta osaltaan paljon aikaa ja rahaa. Vaikka eihän näitä asioita voi rahassa mitata. Eikä kannatakaan silloin kun sitä ei ole. Eikö niin? Nojoo, aihe aikaansaa välittömän sarkasmin ryöpyn mielessäni. Se suojaa kuluttavimmilta tuntemuksilta. Olen saanut yhden blogiteksti-idean kun olen lasta kuljettanut edestakaisin ja yrittänyt keksiä luovia ratkaisuja matkakulujen kohtuullistamiseksi. Kun itsellä ei välttämättä rahaa olisi auton menoveteen laittaa niin jostain sen on tultava. Tästä lisää jossain vaiheessa.