Helmikuun vierailijapostaukset aloittaa Taina, Raha ei tee onnelliseksi, mutta rahattomuus v*tuttaa -blogin kirjoittaja.
Olen kohdannut oman
taloudenhallintaprojektini aikana useita tilanteita joissa olen kärsinyt tilasta
jonka olen diagnosoinut kisaväsymykseksi. Kisaväsymys saa yllättäessään aikaan
tilanteen jossa hanskat lentää nurkkaan ja pahimmassa tapauksessa homma karkaa
käsistä vakavin seurauksin.
Kisaväsymystä on
monenlaista;
Kun ei vaan jaksa enää millään
ja tuntuu, että huumorintajukin alkaa ehtyä.
Olen
ollut muutaman kerran jaksamisen rajalla projektini kanssa. Erityisesti muistan
tämän tuntemuksen liittyneen projektin alkuvaiheeseen. Ajattelin budjetoineeni
ja suunnitelleeni kaiken kohtuudella ja hyvin, kun postiluukusta pamahtikin
kriisi jonka ratkaiseminen vaati aina dramaattisia toimenpiteitä jotka sotkivat
kaikki alkuperäiset suunnitelmani.
Ennen pikavipeistä eroon pääsemistä itkin usein raha-asioitani. Tähän liittyi paljon
syyllisyyttä ja häpeää. Näistä tunteista pääsin eroon, kun aloin puhumaan
tilanteestani ja suunnitelmistani ääneen läheisten ystävieni kanssa.
Määränpään lähestyessä
valtaava epätoivo ja vakaa uskomus siitä, ettei määränpään tavoittelussa ole
sittenkään mitään järkeä.
Itselleni
tämä on ollut kieli vyön alla elämisen mukanaan tuoma tunne. Työelämässä
ollessani saatoin suunnitella velanmaksun ja säästämistavoitteeni utopistisiksi
summiksi joiden myötä olin jatkuvasti luovuttamisen äärellä.
”Kannattaako tätä
NetAnttilaa nyt lyhentää ihan näin paljon? Jos lyhennänkin minimin kun eihän
tämä velka nyt lopu kumminkaan. Ja velkaahan mulla on kymppitonni, että onko
sillä nyt niin väliä lyhennänkö 30€ vai 300€, kun ei tästä loppua tuu
kumminkaan.”
Nyt
olen havainnut, että säästäminen yrittää ottaa valtaa velanmaksulta koko ajan.
Tekee mieli maksaa itselleen mieluummin kuin pankille, vaikka kalliimmaksihan
se niin tulee. Rahojen loppuessa ennen seuraavaa rahapäivää olen ollut myös
useita kertoja tässä tilanteessa. Köyhäilyä edessä viisi päivää ja päädyn
vinguttamaan visaa enemmän kuin käyttäisin rahaa niiden viiden päivän aikana
silloin jos rahaa olisi.
Suorituksen mukanaan
tuomaa luonnollista uupumista.
Nyt
kun olen ollut pitkään ostamatta mitään tavaraa tai vaatetta, huomaan eksyväni
kauppoihin hypistelemään aletuotteita ja surffailevani nettikaupoissa. Onneksi
olen tehnyt tarvelistan, jottei homma karkaa käsistä. Tämäkin liittyy kyllä
pitkälti juuri vähällä elämiseen. Jos liian pitkään on antanut kaikkensa, ei
jaksa enää antaa parastaan…jos enää nyt ylipäänsä jaksaa antaa mitään.
Saman
tunnistan itselläni muiden ”totaalikieltäytymisten kanssa”. Laihduttamiskeinona
minulle ei toimi herkkulakot tai karkkipäivät. Päädyn syömään
karkkipäivänä/lakon päättyessä koko rahan edestä. Ennemminkin tulee pohtia
sitä, millaisia valintoja päätyy tekemään, ettei tuloksena ole jotakin aivan
absurdia.
Kisaväsymys yllättää jos
henkinen kapasiteetti ei riitä. Silloin tulee pohtia motivaatiota ja etsiä
uusia keinoja kannustaa itseään tai pitää hetki taukoa tai tehdä jotakin muuta.
 |
| Motivaatiolla on oma matemaattinen kaavansa. |
”Onnistumisen mukanaan tuoma ilo” Itse olen yrittänyt pohtia omia
tavoitteitani ja niiden kokonaisvaikutusta elämääni ja hyvinvointiini
yleisesti. Mitä velkojen poismaksaminen minulle edustaa? Olenko niiden
maksamisen jälkeen velaton?
Vai olenko sen
lisäksi;
Itsenäinen?
Määrätietoinen?
Lähempänä
unelmiani?
Ylittänyt itseni?
Vastuullinen
aikuinen?
Tällainen pohdinta
vaatii tavoitteiden auki kirjaamisen lisäksi pohdintaa siitä, millaisia
seurauksia tavoitteiden saavuttamisella on. Kyse on omien tavoitteiden
tarpeellisuuden perustelemisesta.
”Onnistumisen todennäköisyys” Usein pitkissä ja kärsivällisyyttä
vaativissa projekteissa onnistuminen siintää jossakin kaukana horisontissa ja
tämän vuoksi usko meinaa ajoittain ehtyä. Epätoivon vallatessa itselleni on
ollut hyötyä
tavoitteiden pilkkomisesta. Tavoitteiden muuttaminen mahdollisiksi, kasvattaa kiinnostusta ja ehkäisee
kisaväsymystä.
Mikäli kuitenkin
päädyt siihen ratkaisuun että on aika pitää taukoa, tee se ilman syyllisyyttä.
Jos pidät taukoa lainan lyhentämisestä, blogin kirjoittamisesta, säästämisestä
tai mistä hyvänsä projektista täytyy tauon mukanaan tuomat riskit minimoida.
Riskien minimointiin apuna voi olla taukolupaus. Mieti mitä tauko tarkoittaa ja
pohdi onko joitakin asioita joita voit ylläpitää myös tauon ajan. Ennen kaikkea
päätä myös koska tauko päättyy.
Opintovapaani ajan
olen pitänyt taukoa ”Payment per day” säästötekniikastani. Kuitenkin päätin
pitää yllä 100€/kk tahtiani. Jos jättäisin blogin tauolle, voisin luvata
jatkavani kuitenkin kuukausittaisen menoseurannan jatkamista.
Muistetaan että motivaatio
syntyy ja kasvaa usein pienen pienistä mielenliikkeistä.
-Taina
Kirjoittaja on
kolmekymppinen naurettavilla asioilla velkaantunut nainen joka on päättänyt
lopettaa lottovoitosta haaveilun.
Tarkan markan Taina
julkaisee blogiaan
Raha ei tee onnelliseksi, mutta rahattomuus
v*tuttaa