Parisuhteen vaikutus talouteen

Kuva: iosphere

Joskus ehkä hieman raotin tai annoin ymmärtää että ihmissuhderintamalla on tapahtunut muutoksia.

Menin rakastumaan (mikä ei haittaa lainkaan, mutta oli aika yllättävä juttu tapahtuessaan) ja nykyään olen varsin tiiviissä parisuhteessa. Tässä suhteessa olen erityisen onnekas ihminen, rinnalle kun on tullut rakastava ja lämmin ihminen.




Rakkautta lähellä ja kaukana
Olen joutunut kuitenkin pohtimaan, voiko rakkaudelle asettaa hintalappua tai mitä rakkaus maksaa?
Miksi näin? Koska olihan tämänkin asian elämässäni tapahduttava pienen twistin kera. Kumppani siis sattuu asumaan toisella puolella Suomea, vajaan 400km päässä.

Matkaaminen ei ole halpaa, ainakaan valtion rautateillä. Ehkä tämä uusin hintamuutos saattoi vähän alentaa lippujen hintoja mutta vain jos asuu pääratojen varrella ja jos tietää ennalta milloin matkaa. Tai pystyy joustamaan matkustusajoissa.
Aiemminhan olen hankkinut auton jolla kuljettaa lasta toisen vanhempansa luona. Luonnollisin tapa kulkea itse kumppanin luona on ollut auto kun samalla on hoitunut lapsen kuljetus.

Rakastuneena saa paljon hyviä ideoita. Myös "hyviä" ideoita, jotka ovat ehkä muiden silmissä vailla järjen hiventä. On sanottu että rakastumisen tilaa voisi verrata psykoottiseen mieleen siinä että rakastunut ihminen tulkitsee ympäristöä ja itseä suhteessa siihen eri tavoin kuin valtaosa ihmisistä. Yltiöpositiivinen mielenlaatu ja kaikkivoipaisuuden tunne saa aikaan juuri niitä hyviä ideoita, kuningasideoita ja ihminen lähtee pyrkimyksiin joihin ei normaalisti lähtisi. Mitä se normaali sitten onkaan. Omaa rajallisuutta ei ehkä tunnista, moni asia kuittaantuu olankohautuksella ja toteamalla että kyllä ne asiat hoituvat. Positiivisessa ajattelussa ei tosiaan ole mitään vikaa mutta erilaiset romanttiset ilmaukset tuntuvat kyllä helposti kukkarossa kun ajatukset ovat kukkaistuoksua täynnä ja mielessä on vain toisen ihmisen ihanuus. Siispä: aivan varmasti olen laittanut satoja euroja sellaiseen mitä ennen rakastumista olisin pitänyt hömppänä ja kuinka pelkällä järjellä olisin pitänyt massin nyörit hyvin kireänä. Olen tuhlannut toisen ihmisen vuoksi ihan reippaasti rahaa. Ja aikaa ja energiaa monella muullakin tapaa. Alkuhuuman tasaannuttua uskallan nyt myöntää itselle ja muille että eräskin ulkomaanreissu olisi säästänyt satoja euroja, mutta koin sen siinä huumassa ainoaksi mahdolliseksi oikeaksi tavaksi toimia. Rakkauden vuoksi mitä vain, heh.. Ehkä toimisin niin nytkin jos kokisin että suhteen eteen tulisi lähteä ulkomaan reissulle suhteen syvenemisvaiheen luonnollisena jatkeena tai muusta syystä, meinaan yhtään euroa tai sellaisen käyttöä tämän parisuhteen eteen en kadu tai vaihtaisi pois. Ainakaan vielä. Vaikka matkaaminen opiskelun ja keikkatöiden ja lapsen ja kaiken muun säätämisen ohessa onkin välillä rankkaa ja sitä on joutunut miettimään miten saa kaiken muun lisäksi dieselit ostettua, ei pelkät eurot ja niiden puute ole estäneet kulkemisiani.

Rakkaus saa, rakkaus antaa 
Rationaalinen minä näkisi miten huonosti istuu rakastuminen pitkän matkan päähän juuri kun on tulopuolta pienennetty. Se minä kauhistelisi sitä miten paljon piilokuluja lisääntyneestä kulkemisesta ja viikonloppureissulaisuudesta syntyy siihen verrattuna että olisi kotona / töissä. Tuo strategia kuitenkin piti edelliset vuodet hyvin pintansa ja toi tuloksia.
Pelkällä järjellä kun ei ole tähän hetkeen asti tultu niin olen tehnyt kompromisseja. Ensinnä siirryin sellaiseen ehdottomuuksista lievempään tapaan toimia. Toiseksi aloin hakea sellaisia minua itseä vahvistavia ja voimistavia elementtejä uudesta tilanteesta niin, että järkiminä näkisi myös hyötyä siinä missä ehkä ensin olisi nähnyt pelkkää menetystä.
Olen useassa talousaiheisessa blogissa, yleensä ulkomaisissa, nähnyt kerrontaa autottomuudesta vs. taksin käytöstä. Ihmiset ovat perustelleet suhteellisen vapaata taksin käyttöä siihen miten paljon halvemmaksi kokonaisuutta ajatellen heille tulee se että ottavat silloin tällöin muutamien kymppien taksimatkoja sen sijaan että maksaisivat auton lyhennyksiä, vakuutuksia, menovettä ja huoltokuluja. Autottomuus tuo heille vapauden autosta ja sen lisäksi mahdollisuuden valita jotain muuta sen tilalle. Kertamaksulla kerta-auto, periaatteessa. Pääpointti on se että taksin käytöstä saatu hyöty on suurempi kuin haitta. Hinta matkaan nähden on kohtuullinen kun palvelun käyttäjä laskee mitä maksaisi pitää omaa autoa.

Kulutetun rahan olisi korvauduttava vähintään yhtä suurella määrällä jotain joka vastaisi tuota menetettyä rahaa. Raha monesti edustaa tavalla tai toisella mielenrauhaa, tyydytystä, jotain perustarpeita täyttävää tai jotain mitä haluamme. Rahan voi vaihtaa näihin erilaisten tavaroiden tai palveluiden muodossa. Se voi olla kokemuksellista, ei pelkästään materiaa. Periaatteessa voisin siis verrata tiettyä rahamäärää tietyntyyppiseen ja tiettyyn määrään jotain kokemuksellista asiaa.

Alkaa olla aika selvää mihin pyrin, vai mitä? Itselle on selvää että olen vaihtanut nyt jo pidemmän aikaa x määrän rahaa sellaisiin kokemuksellisiin asioihin jotka ovat vähintään vastanneet menetetyn rahan koettua arvoa.
Olen saanut elämääni minua tukevan ja kannattelevan ihmisen joka arvostaa minua ja sitä mitä edustan. Tukee ja rakastaa. Se että joku näin tekee ja tekee sen vielä erittäin selväksi sanoillaan ja teoillaan, saa aikaan lisää positiivisia ajatuksia, ne muodostavat uusia positiivisia käytösmalleja ja nämä mallit vaikuttavat koko oman elämänpiirin ihmisiin. Vaikutus on siis laaja. Lisäksi olen saanut luotettavan ihmisen jolle purkaa tuntojani esimerkiksi kokemuksistani yksinhuoltajana ja vaikeuksista joita sen suhteen olen kokenut. Oma pieni perheyksikköni on saanut lisäkkeen joka on sekä otettu hyvin vastaan että on myöskin todettu lisäkkeeksi jonka varaan voi tukea. Voin jakaa osan kotivastuusta kumppanilleni. On erittäin suuri apu kun toinen voi tehdä vaikka ruokaa samaan aikaan kun itse tekee muita kotitöitä. Entiseen nähden saan tuplanopeudella erilaiset arkiset rutiinit tehtyä silloin kun olen kumppanini kanssa. En ole ainoa jolle esitetään lapsen ajatusmaailmassa pyörivät loputtomat kysymykset. On uusi näkökulma asioiden pohtimiseen ja miettimiseen. Niin loistava juttu! Silloin kun itse epäröin, toinen muistuttaa vahvuuksistani. Kun en jaksaisi, toinen hoputtaa. Kun tarvin jotain jolle purkaa huonoa oloani, on läsnä tai puhelimen päässä joku joka tietää mitä tarvitsen. Not a bad deal jos minulta kysytään!

Jos lasketaan rakkauden kustannuksia, täytyy muistaa mitä kaikkea se hinta sisältää. Tiedostan että jo muutoin tiukassa tilanteessa olen joutunut vielä tiukemmille mutta samalla ymmärrän että olen saanut paljon tilalle, ehkä jopa niin paljon että sen avulla olen jaksanut viimeisimmät vaikeat ajat kun paineistus on ollut kova joka suunnasta.
Jos tämän "vaihtokaupan" lopputulemana jaksan vielä jonkun aikaa, siihen asti kunnes helpotuksia alkaa tulla, ovat satsaukseni kannattaneet ja euromääräinen miinusmerkkisyys suhteen aikana syntyneistä "ylimääräisistä" kuluista hukkuu helpotuksen aaltoon. Jos ei, ainakin olen saanut hurjasti positiivista tsemppiä kuluneiden useiden kuukausien aikana.

Ei se hullu ole joka...

...pyöräilee. Päinvastoin.

Tartuin omaan tavoitteeseeni kulkea työmatkat pyörällä oikein kunnolla. Tarkoitan tyyliin härkää sarvista ja heti reippaalla otteella! Kuljen nyt kaikki muutkin matkat pyörällä koko kuukauden ajan.

Laitoin vireille auton liikennekäytöstäpoiston. Tai vireille ja vireille, netissä parin minuutin juttu ja nyt auto on ns. seisonnassa. Koko elokuu mennään fillarilla!

Trafin sivuilla tehdään tuo poisto ja myöhemmin taas käyttöönotto. Siellä oli myös liikennekäytöstäpoiston kannattavuuslaskuri johon oikeat arvot syöttämällä selviää onko poisto kannattavaa vai ei. Itse sain seuraavanlaisen tuloksen

 Vakuutusmaksuissa, polttoaineessa jne. säästyisi kuukauden ajalta reilu 90€. Ok.

Itse laskuri näyttää tältä.

Kannattaa käydä katsomassa jos alkaisi pyöräily kiinnostaa jos säästöt nousisivat oikein suuriksi!

Autoa en ole käyttänyt nyt ehkä viikkoon kertaakaan. Sateeseenkin kerran menin pyörällä hetken kipuilun jälkeen. Jes, hyvä minä!

Pyöräily toi kuitenkin yhden lisähaasteen. Ostin kesäkuussa uuden fillarin, joka on paljastunut meikkausten alta huonoksi yksilöksi. Myyjä kertoi puhdistaneensa kaikki laakereista lähtien huippukuntoon. Taisi olla käynyt sellainen juttu että on jättänyt kaiken niin puhtaaksi että siellä on liikkuvat osat sitten hanganneet hiekan ja pölyn kera tässä kesän aikana paikat rikki. Pyörässä nimittäin kosahti oikeastaan kaikki mahdollinen parin päivän sisällä. Ei auta putsaukset tai voitelut enää. Rahaakin olen ehtinyt jo kunnostamiseen laittaa enkä enää haluaisi lisää siihen tuhlata.

Siispä nousi ajatus. Jos olen jo tehnyt mahdottomaksi autolla ajon ja saanut siitä säästöä 90€, voi tuon käyttämättä jääneen rahan mieltää alkupääomaksi uuteen pyörään. Perusmankeli lähtee suunnilleen hintaan 250€. 160€ siis enää omasta pussista maksettavaksi! Heinäkuussa meinasin myydä tavaraa ulkomaille ja hankkia rikkauksia sitä kautta. Homma meni jäihin mitä ulkomaihin tulee, maan rajojen sisäpuolelle olen kuitenkin kaappien sisältöä ehtinyt tyhjätä hyvää vauhtia. Tilillä olisi myyntivoittoa enemmän kuin riittävästi tuon loppuosan kattamiseen!

Pyörä tulisi siis ilmaiseksi, tai pikemmin vaihtamalla. Joitain tavaroita itseltä pois, yksi kappale uutta pyörää tilalle. Lisäksi tietysti jokainen fillaroitu kilometri vähentää auton kulutuksesta aiheutuvaa huollon tarvetta sekä tuo säästöä kun polttoainetta ei kulu. Vanhat polkupyörät voin säilyttää ja korjata jossain vaiheessa tai myydä eteenpäin projektipyöriksi näin edelleen vähentäen lopullista uuden pyörän hintaa.

On ollut aika mahtava fiilis kun joka ilta on jalat olleet siinä mallissa että huomaa niiden olleen muussakin käytössä kuin sohvalla vaakatasossa! Olen erittäin innostunut tästä!

Taidan huomenissa käydä ihan tosissani pyöräkaupoilla.

Tule ulos lompakosta!

Yksi fiksuimmista asioista mitä olen tehnyt viime vuosina on se että tulin taloudellisesti ajateltuna "lompakosta ulos".

Kuva razvan ionut

Moi! Olen Veli, toipuva rahan väärinkäsittelijä. Mahdollisesti myös väärinkäyttäjä.

Olen tehnyt matkaa parantaakseni sekä elintapojani että nostaakseni elintasoani. Sekä taloudellisesti että kokemustasolla. Hyvää mieltä hakemassa.

Itselle on käynyt kuten aika monelle muullekin. Jossain nuoruuden ja varhaisaikuisuuden välimaastossa sitä vain solahti tietynlaiseen keskiluokkaiseen elämäntyyliin, monessa asiassa. Nuoruuden ehdottomasta idealismista jäi paljonkin rippeitä jotka ovat nykyiseen cityvihreyteen rinnastettavissa olevia tekoja ja arvoja, mutta kyllä sitä on menty sitten ihan toiseenkin äärilaitaan. Todisteena kasa velkaa mitä tässä on reilun vuoden aikana maksettu urakalla pois.

Onneksi heräsin todellisuuteen ja näin oman tilanteeni mahdottomuuden. Ei yhden duunarin palkoilla pyöritetä velkakarusellia kun pään päällä on omakotitalon verran kattoa, pankille siitä tuhdisti maksettavaa ja juoksevia kuluja maksettavaksi niin talosta kuin perheen elättämisestäkin. Nykyisin perhe koostuu ainoastaan yhdestä lapsesta, sitäkin suuremmalta tuntuu kuitenkin vastuu siitä kun ei ole ketään muuta sitä jakamassa.

Osamaksuviidakossa on tullut seikkailtua. Kaikenlaista on ostettu ja maksettu, oppirahoja lyöty tiskiin useamman kerran. Ja aina oppituntien jälkeen haettu tukiopetusta kun on ollut "pakko" hankkia jotakin maksamalla erissä "vain" niin-ja-niin-monta-kymppiä kuussa. Löytyy kännykkää, telkkaria, pesukonetta ja tietokonetta, osarimaksuilla hankittuna.  Tällä hetkellä en maksa mistään eriä, ja se vasta hankalaa onkin. Ei sellaista kuukautta ettenkö hekumoisi tietokoneen päivittämisestä tai sohvan ostamisesta. Sängynkin meinasin ostaa heti kerralla usean tonnin hintaisena, "koskaan kun en ole uutta sänkyä omistanut vaan muiden vanhoja". Hetken mielijohteesta voisin aivan hyvin sitouttaa itseni uuteen kännykkäänkin vuodeksi tai kahdeksi vaikka vanhakin pelittää aivan täydellisesti. Tekemistä siis vielä riittää ainakin itsekurin rintamalla.

Ulos lompakosta tuleminen ja oman tilanteen avaaminen muille on helpottanut kaikkea sanoinkuvaamattoman paljon. Blogiin pystyn kirjoittamaan ilman suodattimia niin onnistumiset kuin epäonnistumiset. Yllättäen oikeassa elämässä olen kertonut lähes kaiken tekemäni varsin avoimesti ympärilläni oleville ihmisille. Kertonut lainanmaksuista, ylimääräisen rahan keräämisen tarkoituksista (ylimääräiset lyhennykset), pennin venyttämisestä ja kulutuksen tarkastelusta uudesta näkökulmasta. Olen innostunut oman talouden tarkkailusta niin paljon että se on yksi lempipuheenaiheitani. Omalta innostukselta en aina ymmärrä että jokaista ihmistä ei kiinnosta miten vaikuttaa opintolainan lyhennystahtiin puolen prosenttiyksikön koronmuutos tai miten ruokabudjettini alitus saa hyppimään ilosta.

Olen sitouttanut (kohta 3) itseni hoitamaan raha-asioitani paremmin kuin aiemmin, kerron tekemisistäni ja pyrin pysymään kaidalla polulla ja saamatta enää Tuhlaajapojan leimaa otsaani. Toipuvien rahan väärinkäsittelijöiden tukipiirejä ei ehkä oikeasti missään järjestetä mutta tämä on hyvä paikka meikäläisen julistaa taloudellisen herännäisyyden ilosanomaa ja toivottaa eheytymistä muille väärinkäsittelijöille ja jopa väärinkäyttäjille. Alkutekijöissä vielä ollaan mutta päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Jokainen tänään maksettu velkaeuro tai jemmaan laitettu säästöeuro korostuu perhosvaikutuksen lailla ja niillä voi olla hurja merkitys kun katsotaan kymmenen vuoden päähän.
Koskaan ei ole liian myöhäistä havahtua oman rahankäytön sudenkuoppiin ja alkaa niitä työstämään! Vuodessa saa jo paljon aikaan, mutta tuo ensimmäinenkin vuosi aloitetaan jostain, miksei siis tästä ja nyt!

Jos joku on vielä luurankojen lailla oman lompakkonsa uumenissa, tee itsellesi palvelus ja tule ulos sieltä heti! Kun sen tekee niin voi huomata että suurin häpeä omasta rahankäytöstään karisee kun ei katsele liikoja taaksepäin vaan suuntaa tekonsa ja ajatuksensa paremman tulevaisuuden puolesta.

Alkuun pääsee esimerkiksi näin:

8 vinkkiä joilla saat velat maksuun

8 vinkkiä lisää joilla saat velat maksuun

Tulossa 8 vinkkiä joilla saat pidettyä vauhdin yllä velanmaksussa.

Älä tylsistytä itseäsi

Tässä viikon aikana olen ällistyneenä kiinnittänyt huomiota siihen kuinka tylsistyttävää kuraa meille uutisoinneissa tarjotaan. Erityisesti iltapäivälehdistössä.
Kun keskimäärin käytämme yhä enemmän aikaa verkon erilaisissa palveluissa emme voi välttyä uutisilta. Moni lukee iltapäivälehdet päivittäin, ainakin sen mitä etusivulla on tarjolla. Niin minäkin usein teen. En kyllä tiedä miksi sillä aika vähän sieltä koskaan mitään lopulta luen. Nyt (kirjoitan tätä eri aikaan kuin mitä jutun julkaisen) epäuskoisena olen yrittänyt löytää jotakin oikeaa uutisointia mutta eihän sieltä sellaista löydy.
Radiostakin kuulee välillä niin mitäänsanomatonta jutustelua että... Viimeksi kun autoilin, radiojuontajat kertoivat vuolaasti "Kielinaisen" levytyssopimuksesta ja kehuivat tätä maasta taivaisiin. Juu, tiedän kuka tämä Kielinainen on mutta minulle riitti yhdet naurut eri maiden kielistä ja tämäkin silloin kun video oli tuore. Se että tämä nuori neito pääsi tuon videon siivittämänä rapakon taakse luomaan uraa on hieno juttu, mutta miksi pitää lähes päivittäin uutisoida "Kielinainen kävi kaupassa!", "Nyt puhuu Kielinainen: "Jenkit ovat kivoja!"", "Kieli-Sara yhteiskuvassa suurtuottajan kanssa!" jne.. Luokoon uraa, niin moni muukin tekee eikä siinä itsessään ole mitään pahaa. Tuo Sara puhuu muuten karehdittavan hyvänkuuloista englantia.

Otin kuvakaappauksen Ilta-Sanomien viikon luetuimmista jutuista. Näitä ihmiset sitten lukee..

Korkeakulttuuria heinäkuulta 2014

1. On tietysti harmillista kun ihminen kuolee. Itse olin alaikäisen sukulaisen hautajaisissa alkukesästä, se vasta harmi oli. Onneksi kukaan suvusta ei ole julkkis niin ihmisten surua ei kaupallistettu. Tämä luetuin juttukin on jo jatko-osa. En ole lukenut.

2. Intian lääketieteelliset ihmeet, kaikenlaiset hännälliset jumalapojat on sentään melkein sen arvoisia että niistä olisi pikkujuttu Tieteen Kuvalehdessä. Mitä enemmän joku on epämuodostunut, sen enemmän taidamme tuudittua omaan erinomaisuuteemme.

3. Tästä on nyt viikko jauhettu. Suomalaiset ei tervehdi jne. Koko juttu on lähtenyt aivan väärille raiteille ja vääristetty muutenkin. Miksi luemme siitä että olemme niin huonoja?

4. Pari Alkoa on muualla kuin S- tai K-kaupan yhteydessä. Suuri vääryys!! Lehtijuttua kehiin.

5. EVVK. En ole lukenut.

6. Kts. kohta 1.

7. Kukkahatut syvälle päähän! Homovaroitus! Ja näitä luetaan ja kauhistellaan. Voi hyvää päivää, ketään ei pitäisi kiinnostaa jos henkilö A tykkää henkilöstä B. Paitsi jos ovat julkkiksia ja erityisesti samaa sukupuolta kuuluu tuo tieto jakaa ilmeisesti kaikille.

8. EVVK. En ole lukenut.

9. Oho, täällähän on yksi uutinenkin joukossa. Tätä en kyllä kuitenkaan ole lukenut.

10. EVVK. En ole lukenut.



Tässä nyt ihan tällainen esimerkki siitä kuinka meidän ajattelukapasiteettiamme aliarvioidaan. Meidän olisi niin hyvä ja turvallinen olla sohvalla ja katsoa televisiosta tuntitolkulla kun Petri tekee illallisen, Marja käy naapurimaan kaupungissa ja Eino tekee ja syö illallisen naapurimaan kaupungissa. Meidän olisi niin hyvä ja turvallinen tuudittua ajatukseen että maailman suurin uhka on se että ei ole vielä osallistunut uusimpaan superdieettiin tai että olohuoneessa on epämuodikas matto.

Pystymme kyllä itse luomaan omaan elämäämme sisältöä, sellaista sisältöä johon ei liity liian kiinteästi toisten elämän seuraaminen. Mitä enemmän keskitymme omaan toimintaamme ja siihen että se on kehittävää tai tuottoisaa jollakin elämän osa-alueella niin sen parempi.

Nyt olen parina päivänä käyttänyt verkkoaikaani lähes yksinomaan sellaiseen toimintaan joka jollain tapaa kehittää jotain elämäni osa-aluetta. Erityisesti taloudellisiin juttuihin liittyviä toimia on tullut tehtyä aika paljon. Olen kirjoitellut paljon muutamaan paikkaan. Lukenut hyväsisältöisiä nettisivuja. Joka kerta kun olen eksynyt iltapäivälehtien tyylisille sivustoille olen ahdistunut. Joten: nyt on pakko pitää tauko tylsistyttävältä sisällöltä! Ei hupisivuja, ei keltaista lehdistöä, ei typeryyksiä! Ei Suomi24-tyylisten keskustelutrollifoorumien lukemista. Vain sellaista johon oikeasti on hyödyllistä käyttää aikaansa. Aivot narikkaan -meiningillä ehtii juutuubissa pyöriä sitten vaikka viikon päästä. Kehotan kaikkia muitakin minimoimaan turhan verkkoaikansa vaikka vain kokeiluluontoisesti. Vaikutukset näkyvät heti!

Haaveet eivät maksa mitään

Olen elänyt monta vuotta sellaista elämää että kuukaudesta toiseen on menty kädestä suuhun. Toki, tietyt valinnat ja elämäntavat ovat tehneet ja tulevat vastakin tekemään osansa siihen että käytettävää käteistä on vähänlaisesti kaikkien menojen jälkeen.
Kenellekään ei taida tulla yllätyksenä se että viimeisen vuoden verran olen pumpannut velkoihin niin paljon rahaa kuin vain olen pystynyt. Oman työn lisäksi olen tehnyt niin paljon ylimääräistä työtä kuin vain terveyden ja mielekkyyden puitteissa olen kyennyt tekemään. Välillä tietysi töitä on ollut tarjolla vähemmän kuin mitä olisin halunnut ja välillä enemmän mitä olisin pystynyt tekemään.

Koska takaisin maksettavaa vielä riittää, enkä pysty tulojakaan määräänsä enempää nostaa enkä kulutuksesta juuri tämän enempää karsia, en oikein tiedä että mitä tässä pitäisi tehdä. Oikeasti mitään ei pidä tehdä ja kaikkihan menee paremmin kuin hyvin mitä tulee maksuaikatauluihin mutta koska joka tilanteessa on aina mahdollisuus parempaan, miksi en pyrkisi siihen?

Kuva täällä

Makoilin jokin aika sitten päivälevolla. Ajatukset tulevat ja menevät sellaisessa levollisessa mielentilassa, sitä on sellaisessa unenkaltaisessa udussa. Huomasin eläväni hauskoja tilanteita joissa piili taloudellistakin hyötyä. Ajatukset liittyivät tilanteisiin joissa olisin voittanut jotakin. Näköjään tämä oma taloustilanteeni ja projektini on hyvin iskostunut kun alitajunta syöttää näitä asioita puoliunessakin.
Valveilla ollessani tein listaa sellaisista asioista joita olisi kiva saada, sellaisista jotka helpottaisivat elämisen kuluissa.

Mitä siis haluaisin jos lähtökohtana on että saisin sen ilmaiseksi esim. arvontavoittona?

1.Ostoskärry ilmaiseksi -kisa
Olisi aivan huikeaa päästä osallistumaan sellaiseen kauppakärryrundiin, missä saa tietyn ajan puitteissa kerätä ostoskärryihin mitä vain ja miten paljon vain. Niissä taitaa olla vähän variaatiota, joissain voi ottaa vain yhden kappaleen yhtä tuotetta ja toisissa ei ole erikseen määritelty sen kummemmin muuta kuin aika.
Mietin omia lähikauppojani ja niiden hyllystöjen asettelua. Kuinka menisin siinä kaupassa ensin sille hyllylle ja ottaisin tätä ja tuota, täyttäisin kuiva-ainekaapit pitkäikäisillä herkuilla jne. Tällaisessa tulee todennäköisesti paniikki ja kärryyn syytää tavaraa jota ei muuten edes ostaisi tai josta ei tykkää.
Ehkä joskus näen edes ilmoituksen että omassa kaupassa järjestetään tällainen, osallistun välittömästi arvontaan!

2. Vuoden tuotteet
Aika monessa arvonnassa on palkintoina "vuoden tuotteet" -tyyppinen ratkaisu. Tai kuukauden. Tai puolen vuoden. Riippuen täysin siitä millaista asiaa ollaan arpomassa. Olisi kelpo juttu saada laskennallisesti tietyksi aikaa riittävä setti melkeinpä mitä vain, kunhan kyse olisi jostain sellaisesta jota käytän muutenkin. Vuoden pyykinpesuaineet, murot, bensat, polttopuut, sormiparistot tai mitä vain. Harmi että arpaonni on päättänyt väistää meikäläisen tällaisissa.

3. Lahjakortti
Avoin lahjakortti tiettyyn liikkeeseen tai tuotemerkkiin kelpaisi myös. Muutamaan otteeseen olen törmännyt arvontaan jossa kauppaan sai jättää sieltä saadun kassakuitin. Kuittien joukosta arvottiin voittaja joka sai kauppaan lahjakortin arvoltaan kuitissa oleva loppusumma. Tuollainenkin versio toimisi hyvin vaikka kertaostokseni yleensä aika pieniä ovatkin. Takataskussa on lahjakortti tietyn lehtitalon lehtitilaukseen, sen turvin sain vähentää vuosibudjetistani lehtitilausten osuuden lähes kokonaan pois.

4. Matkustukseen liittyvät lahjakortit
Tämän laitan erikseen koska se poikkeaa muunlaisista lahjakorteista aika paljon. Olen intohimoinen matkustelija, vaikkakin viime vuosina olen joutunut rajoittamaan kulkemistani tosi paljon. Suurempia reissuja en tule lähitulevaisuudessakaan tekemään koska tämä velkaprojekti menee edelle. Suomen sisälläkin on monenlaista ja pääasiassa siihen on tyytyminen. Sen vuoksi yksi erityisen onnistunut voitto olisi vaikkapa lahjakortti hotelliyöpymiseen tai kahteen, juna- tai bussiliput itse valitsemalle reitille, kylpylämatka tai juuri sopivassa kaupungissa olevan nähtävyyden sisäänpääsy.
Minulla on tällä hetkellä yksi hotellilahjakortti, mutta se ei ole palkinto. Myös ilmaisen risteilyn sain, niitä kyllä saa melko helposti ja parilla eurolla muutenkin. Risteilyn ajankohta on tiedossa, hotellilahjakortin käytän ehkä kesälomalla, jos taas tekisi jonkun pienen kaupunkireissun.

5. Elämykselliset lahjat ja sekalainen käyttötavara
Ravintolaillallinen, huvipuistokäynti, festariliput, ym. Näistä löytyy arvontoja joka lähtöön ja jotain tällaista voisi joskus jopa onnistua saamaankin. Alkuvuodesta laitettiin pojalle arvontalippu legoista menemään, hänelle itse osallistuminen oli elämys vaikka voittoa ei kuulunutkaan.

6. Über-siistit palkinnot
On olemassa sellaisia asioita jotka uusisin jos rahasta ei olisi puute mutta joita tulen käyttämään aivan kaatopaikkakuntoon saakka. Sänky ja sohvat esimerkiksi. Kumpaakaan en ole koskaan omistanut uutena, ainoastaan toisten vanhoja. Autoa en lähtisi uusimaan, en myöskään jääkaappia, niillä pitäisi käyttöikää olla vielä hyvin. Ruokapöytä on järkyttävässä kunnossa, samoin ruokapöydän tuoleista osa jo aika puhki-istuttuja. Kuivausrummun jos voittaisin niin sitä käyttäisin, muuten pärjään ilmankin. Kottikärryt täynnä työkaluja, aiai kun olisi hymy herkässä. Überiä olisi myös kirjahylly, lipasto tai jokin muu säilytys- ja sisustustekninen systeemi jonka ostamiseen ei rahaa vielä ole.

Olipas kiva miettiä asioita joista tulisi onnelliseksi! Haaveet - vaikka kuinka isoja/pieniä - kuuluvat elämään ja niitä pitää olla! Tuossa oli omia haaveitani asioista joita olisi kiva saada. Millaisia vastaavia haaveita lukijoilla on?

Ihana, kamala mukavuusalue

Mukavuusalue ja sen ylittäminen on yksi mielipuuhiani. Nuoruudessa vietin suurimman osan ajasta yrittäen pysyä omien rajojeni sisällä (kuten aika moni muukin siinä iässä) mutta jossain vaiheessa matkalla aikuisuuteen huomasin ajautuvani kohti uutta ja pelottavaa.

Aloin tehdä sellaisia asioita joista en ollut edes uskaltanut haaveilla. Siellä täällä olen kertonut erilaisista asioista mitä olen tehnyt, lähinnä työn (lue: lisätyön) merkeissä. Näistä vaikkapa opettaminen on sellainen asia mitä alle 18-vuotias minä olisi pitänyt täytenä utopiana.
Kuvassa oma mukavuusalue on violetin värinen alue. Vihreällä merkitty, huomattavasti suurempi alue sisältää elämän koko kirjon kaikkine kokemuksineen ja mahdollisuuksineen. Alitajuisesti ehkä aloin ymmärtämään että oma pieni kuplani ei voi sisältää kaikkea sitä mitä elämä itsessään voi sisältää.

Niinpä aloin laajentamaan horisonttiani aika konkreettisesti.

Opiskeluaikana lähdin kaverin luokse Eurooppaan. Kaveri oli vaihto-opiskelussa vuoden ajan ja siinä oli tarpeeksi tekosyytä lähteä ensimmäiselle omalle seikkailulle suureen maailmaan. Osin yksin tehty matka sai tietynlaisen kipinän syttymään ja rakkaus matkailuun leimahtikin nopeasti liekkiin. Koska suurin osa ystävistäni olivat köyhiä opiskelijoita (kuten minäkin), en saanut heistä koskaan matkaseuraa koska heistä oli tärkeämpää käyttää vähät varansa baariin tai jotenkin muuten. Itse vietin kengännauhabudjetilla monta kertaa vuodessa pitkiä viikonloppuja ympäri Eurooppaa. Lähes aina yksin. Matkaan lähtemisen jännitys ei oikeastaan koskaan loppunut tai edes vähentynyt, mutta matkalta palatessa olin joka kerran enemmän onnellinen. Onnellinen siitä että olin uskaltanut lähteä ja saanut kokea upeita juttuja. Vuosien aikana olen ollut ympäri maailmaa tilanteissa joissa en ole toivonut mitään niin paljon kuin sitä että olisin omassa sängyssä turvassa, silti olen kaikesta selvinnyt ja kiitollinen että olen niitä vähän kummallisempiakin tilanteita kohdannut. Mitä matkustamiseen tulee, mukavuusalue on ylittynyt reippaasti ainakin kun:

• lähdin yksin työharjoitteluun ulkomaille
• kiinalainen huijaritaksi jätti pienelle hiekkatielle keskelle maaseutua
• hukkasin kaikki matkatavarani keskelle Hong Kongia
• jäin maksullisella tiellä tullipuomin ja rekan väliin vihaisten ranskalaisten huudellessa kirouksia niskaan
• jouduin tunisialaisten mattokauppiaiden nurkkaan ahdistamaksi, kirjaimellisesti
• lähdin usean kuukauden reissuun vailla määränpäätä tai oikeastaan mitään muutakaan

 Kommelluksia on sattunut paljon muitakin, mutta pointti on siinä että tällaisten kokemusten jälkeen se tunne kun tulee takaisin kotiin ja kaikki asiat hoituvat niin helposti ja vaivatta, on hieno. Matkustamista harrastaneet tietävät mitä tarkoitan. Tällaista tunnetta ei pääsisi syntymään  jos pysyisi vain kotona.

Naapurin puolella ruoho näyttää vihreämmältä, sanotaan. Mutta kun menee itse käymään siellä aidan toisella puolella ja kurkkaa omaa nurmea, voi nähdä että näkymä on aivan yhtä hieno jos ei hienompikin. Sen oman nurmikon voi nähdä kokonaisuudessaan vasta kun ottaa vähän etäisyyttä. Mutta! Naapurilta voi lisäksi saada hyvää lisäoppia oman nurmikon ehostamiseen.

Kun itse ensimmäisiä kertoja olin tilanteessa jossa jouduin opettamaan, oli kyse lähinnä pakkoraosta. Jouduin tavallaan yllättäen vetovastuuseen tietystä asiasta enkä ollut lainkaan mielissäni. Jos olisi ollut aikaa pohtia ja miettiä, olisin laistanut tilanteet. Tällaisista kauhun paikoista jäi pieni kokemuksen poikanen kasvamaan, ja jossain vaiheessa pystyin omaksumaan sen että olin selviytynyt hengissä ja kokonaisena sellaisesta joka oli tuntunut todella vaikealta asialta.
Kypsyessään tuo kokemus teki sen että hakeuduin itse vapaaehtoiselta pohjalta noihin kamaliin tilanteisiin.

On mielenkiintoista ajatella että moni asia joita nykyään teen, tuntuu luontevalta ja niitä tehdessäni olen itsevarma. Olen siis kasvanut ihmisenä niissä tilanteissa / asioissa. Jokin toisentyyppinen asia sitten taas helposti saa aikaan pakoreaktion tai välttämiskäyttäytymisen, ellen saa itseäni kiinni tällaisesta. Nimittäin sillä hetkellä kun huomaan pakenevani takaisin mukavuusalueen lämpöön, teen täyskäännöksen ja pakotan itseni piipahtamaan siellä aidan toisella puolella.

Oli asia mikä hyvänsä niin "kotiin palatessa" onnistumisen tunne on aivan valtava. Seuraavalla kerralla pääsen taas vähän pidemmälle tai pystyn oleskelemaan vähän kauemman siellä jossain ennen kuin palaudun pienemmän pallon suojaan.
Näen ihmisen koko elämänkaaren oppimisprosessina, aina on jotakin uutta mistä oppia. Näin ollen siellä oman alueen ulkopuolella on aina jotakin jota täytyy käydä katsomassa ja omaksumassa. Lisäksi elämä ei muutu turhan yksitoikkoiseksi kun välillä virittää adrenaliinit virtaamaan. Samalla se oma alue kasvaa ja laajenee, jatkuvasti ja loputtomasti.

Elin pitkään melko staattisessa tilassa velkojeni kanssa. Niiden suhteen pysyin mukavuusalueellani enkä ollut valmis kohtaamaan itseni sitä puolta ja niitä kehityksen paikkoja mitä taloudenhallinnassani oli. Vasta kun astuin sen näkymättömän rajan ulkopuolelle saatoin alkaa kasvamaan ja saamaan onnistumisen kokemuksia.

Voisiko tuon mukavuusalueen yhdistää mielikuvaan urheilutreenistä; kun lähtee juoksulenkille, on aikomus hyvä, mieli positiivinen ja vire kohdillaan. Alku menee hienosti, omalla painollaan. Jossain vaiheessa alkavat jalat olla hapoilla, sitä hengästyy ja hiki virtaa. Pian mielessä kamppailee kaksi ajatusta joista toinen käskee lopettamaan juoksemisen ja toinen jatkamaan sitä. Oikein rankka treeni tekee jopa oksettavan olon. Treenin loputtua ihminen on aivan puhki, kaikkensa antanut, rikki ja mäsänä. Kunnes pian koko olemuksen valtaa mahtava raukeuden ja levollisuuden aalto ja hyvänolon hyöky. Onnellisuus siitä että lähti lenkille.

Olisi kiva kuulla minkälaisissa asioissa te olette tehneet tällaisia rajanylityksiä! Näettekö mukavuusalueen ulkopuolella tallustelun pelkästään positiivisena, vai onko teillä kenties joitain ikäviä kokemuksia kun olette pistäneet itsenne haasteelliseen tilanteeseen? Vai onko koko termi pelkkä klisee? Jos niin, miksi?

Liikunta lisää virtaa

Mikä klisee. Mutta tottahan se on. Liikunta lisää virtaa.

Olen joskus miettinyt miten toimisin jos jäisin vaille töitä. Olisi niin helppo jämähtää kotiin neljän seinän sisälle ja olla tekemättä mitään. Olen maalannut hienoja mielikuvia joissa kulkisin joka päivä juoksulenkeillä, tekisin tuntien pyöräilyreissuja jne. Tosiasiassa näin ei tulisi tapahtumaan sillä kuulun siihen ihmisryhmään jolle matkaan lähteminen on vaikeinta, varsinkin mitä tulee "tavalliseen" lenkkeilyyn.

Näin jumppaa Sancho McCann

Koska olen suhteellisen allerginen perinteiselle liikunnalle ja varsinkin joukkuelajeille olen joutunut kehittämään omanlaisen lähestymistavan että saan oman osuuteni liikkumisen terveysvaikutuksista.

Sen sijaan että lähtisin juoksulenkille, yritän keksiä aina uudenlaisia asioita mihin voi sisällyttää / sisältyä liikuntaa. Olen ollut aina etujoukoissa huutelemassa "Minä! Minä!" jos on tarjoutunut mahdollisuus kokeilla vaikka seinäkiipeilyä, melontaa, hot joogaa tai kössiä. Kokeilen siis mielelläni kaikkea. Mitä aktiivisempaa, sen parempi.
Tiedän että saan liikunnasta itselleni hyvän olotilan jälkeenpäin. Pari viikkoa sitten kuntosalilla tein soutulaitteella niin kovat harjoitukset että oksennus oli lähellä. Mutta se ei haittaa. Kymmenen minuutin kuluttua etovan olon korvasi loistava olo.

Olen harrastanut joitain lajeja sen verran että minulla on perusteet niitä harrastaa ominpäin, ilman ohjausta. Synkeimpinäkin päivinä kun sataa kissoja ja koiria, voin muuttaa olohuoneen kuntokeskukseksi ja tehdä jotakin. Joskus venyttelen, joskus nostan painoja tai teen pientä kuntopiiriä. Selkeällä säällä ja erityisesti kesäaikaan hänmästytän naapureita muistelemalla sirkus- ja akrobatiaharrastuksia käytännön treenein takapihalla. Joogailut ja muut vastaavat kokeilut voivat myös näyttää kummalliselta.

En ole koskaan ollut se joka valitaan joukkueeseen ensimmäisenä, toisena tai edes siinä keskivaiheilla. Urheilu ei ole kiinnostanut ja se sitten heijastuu edelleen mitä tulee joukkuelajeihin. Oman juttuni olen löytänyt vähän toista kautta.
En tavoittele maailmanmestaruustason kestävyyttä tai näkyvyyttä rankinglistoilla. Itse asiassa olen kieltäytynyt kilpailemasta sellaisissa urheilulajeissa missä olisin voinut kilpailla. Haen liikunnalta hyvän olon lisäksi yhteyttä mielen ja kehon välillä. On hieno tunne kun treenistä voipuneena viettää hetken rauhoittuen ja venytellen. Se hetki kun kehotietoisuus on herkimmillään ja mieli on tyhjentynyt turhasta hälinästä, siinä on jotain maagista. Tämä on mahdollista meille kaikille tavallisille liikkujille, sitä ei onneksi ole rajoitettu huipputason atleeteille.

Vielä siitä ajatuksesta että jäisin työttömäksi. Miten voisin itseäni tsempata liikkeelle, etenkin kun tiedän jo etukäteen että se olisi se hankalin kohta? Miksi on helpompi jäädä sohvalle kuin lähteä säännöllisesti lenkille? Ehkä olen tietyllä tavalla asiaa ratkonutkin jo. Aiemmin kerroin siitä että yksi lisätulojen ansaintakeinoni on opettamisen parissa, ja yksi mitä opetan liittyy liikuntaan. Vuorotyöläisen on melko hankala sitoutua säännölliseen harrastamiseen. Työttömyys tietysti poistaisi tuon ongelman mutta ehkä sitten panostaisin opettamaan enemmän, sitä kautta saisin liikuntaakin säännöllisemmin.

Toistaiseksi jatkan kuten olen tehnyt jo pidempään: Liikun monipuolisesti, säännöllisen epäsäännöllisesti. Lähden liikkeelle kangerrellen mutta saan suunnattoman suuren hyvän fiiliksen ja energiaboostin siitä palkinnoksi.

Unelmien aarrekartta

Kuva: Darren Wittko

Melko varmasti olet joskus ollut joko koulutunnilla tai työelämässä, kursseilla tai muualla tilanteessa jossa sinua on pyydetty leikkelemään lehdistä kuvia ja liimaamaan niitä taustapahville.
Tehtävänanto on voinut olla selkeä, tyyliin "Leikkaa kuvia jotka muistuttavat sinua lapsuudesta", tai avoimempi jossa voi tehdä mitä vain.

Aarrekartta on menetelmä jossa käytetään tätä hyvin tyypillistä (ja joidenkin mielestä lapsekasta) tapaa konkretisoida mielen maisemia.

Itse olen tehnyt useamman aarrekartan. Yksikään ei kyllä enää ole tallella, mutta muistan niiden sisältöä kyllä. Ne mitä olen tehnyt ovat olleet sellaisia tehtävänantoja joissa on ollut tarkoitus kuvata omia ajatuksia tiettyyn aiheeseen liittyen.

Unelmien aarrekartta. Mikä se on? Yksinkertaisesti sanottuna se on juuri sitä mitä unelmasikin. Haaveilu ja unelmointi kuuluvat ihmisyyteen ja ne ovat hyviä asioita. Jossain kohtaa menee tietysti raja. Jos ihminen käyttää unelmointia pakona oikeasta, elävästä elämästä, itse unelmointi on unelmien täyttymisen esteenä.

Aarrekartta ikään kuin johdattaa meitä kohti unelmiamme. Leikkaa - liimaa on muutakin kuin sitä itseään. Kun selailemme erilaisia kuvia jotka symboloivat sellaisia asioita joita kohden haluamme elämässä kulkea, aktivoimme samalla itseämme toimimaan niiden saavuttamiseksi.

Haluatko tehdä tietokoneversion itsellesi aarrekartasta? Seuraavassa yksinkertainen ohjeistus siihen.

1. Avaa kuvankäsittelyohjelma, esim. Picmonkey. Picmonkeyn etusivulla, valitse Collage. Valitse jokin kuva koneeltasi, että ohjelma avautuu.

2. Ohjelma avautuu kuvan mukaiseen näyttöön.

• vasemman kolumnin ylimmästä kohdasta voit valita kuvia joita käytät kartassasi.
• Käytä koneellasi olevia kuvia tai etsi vaikka Flickristä. Käytä vaikka Googlen kuvahakua, tallenna kuvat koneellesi ja lataa palveluun. (huom. tekijänoikeudet)

 3. Vasemman kolumnin toiseksi ylin kohta antaa mahdollisuuden muotoilla kuvaslottien määrää ja asettelua. Tämä on karttasi pohja. Kun olet valinnut mieluisan asettelun, täytä slotit kuvilla ylimmässä kohdassa.
Tallenna kun olet valmis.


4. Tuo ohjelma mahdollistaa monenlaisen kikkailun mutta riittää että asettelet kuva. Itse tiedät niiden tarkoituksen.
Valmis kartta voi olla minkälainen vain! Itse tein palvelun esimerkkikuvista ja symboleista seuraavanlaisen esimerkkikartan.

Mitä se sitten voisi tarkoittaa? Kuvien merkitykset voisi avata vaikka seuraavasti. (Nämä tosiaan ovat palvelun esimerkkikuvia ja joidenkin kohdalla piti vähän pohtia että mitä niistä kirjoittaisin.)

1. Haluan ankkuroida parisuhteeni vielä kestävämmälle pohjalle.
2. Haluan oppia uutta, kehittää ajatteluani jne.
3. Kotini sisustus ei edusta minua, haluan selkeyttää sitä.
4. Ensi kesänä aion vihdoin mennä oikealle piknikille.
5. Haluan osoittaa isovanhemmilleni että arvostan heitä, vielä kun se on mahdollista.
6. Rokkitähti. Haluan soittaa bändissä!

Okei. Kun aarrekartta on valmis, kuva on tallennettu, voit laittaa sen vaikka taustakuvaksi tai tulostaa jääkaapin oveen. Kun näet karttaa koko ajan / usein, alkaa mielessä väistämättä raksuttaa. Mitä voisin tehdä saavuttaakseni haaveeni ja tavoitteeni?

Ahaa-elämyksiä syntyisi tässä tapauksessa vaikka näin:

1. Annan aikaa parisuhteelle. Teen mieluisia yllätyksiä. Toteutan kohdan 4. kesäloman ensimmäisenä aurinkoisena päivänä.
2. Menen kirjastoon ja kysyn luettavaa. Harkitsen kirjapiiriin liittymistä. Katson syksyllä avoimen yliopiston tarjonnan.
3. Etsin viisi mieluisaa sisustusblogia joita alan seuraamaan. Muutan kotini edustamaan minua itseäni ja annan siihen aikaa näin ja näin paljon.
4. Kts. kohta 1.
5. Soitan heille NYT! Käyn kylässä ja kerron kuinka mukava on käydä heidän luonaan. Autan koti- tai pihatöissä.
6. Soittelen omaksi ilokseni ja muistinvirkistykseksi ensin kotona niin ja niin kauan. Kesäloman aikana menen aikuisten bändileirille mikäli innostus vielä säilyy.


Haaveet ja unelmat, pienet tai suuremmat, muistuttavat kuvamuodossa omalla aarrekartalla. Se auttaa muistamaan ne tavoitteet joita itsellesi asetat. Totuus kuitenkin on että aina välillä tavallinen arki kiireineen tulee kylään, ja niinhän sen kuuluukin tehdä. Mieli ohjautuu kuitenkin takaisin tavoitteiden täyttymiseen tuollaisen visuaalisen apuvälineen avulla.

Kukaan ei määrittele millaisia haaveidesi tulisi olla. Ne voivat olla hyvin arkisia tai hyvin suuria. Päivän aihe on hyvä olo, parempi mieli. Tarkoitus on ottaa askel talouden hoitamisesta sivuun, toisaalta myös taloudelliset tavoitteet soveltuvat erittäin hyvin aarrekartan yhdeksi osa-alueeksi.

Antaminen

Haluan puhua sanasen tai pari antamisesta. Sitä on monta lajia, tässä puhun sellaisesta antamisesta jossa panoksena on aika sekä oma itse. Päivän teeman mukaisesti tuon esiin yhden näkemyksen jolla saa hyvän olon ja aivan ehdottomasti paremman mielen.

Kerron yhden sellaisen puolen itsestäni jota en ole tainnut mainita kertaakaan tässä blogissa. Vaikka tämä on ehdottoman hyvä ja positiivinen asia sen jakaminen julkisesti tuntuu haastavalta koska se on niin henkilökohtainen. En tässäkään kerro asiasta yksityiskohtaisesti sillä se ei tunnu oikealta, mutta yleisellä tasolla jaan tämän, pohdiskelun jälkeen. Sen esiin saattaminen voi tuntua egoistiselta, minua itseäni korostavalta seikalta vaikka tarkoitus on päinvastainen. Ehkä siksikin olen varautunut tästä asiasta puhumaan.

Tässä yksi salaisuuteni.

Vapaaehtoistyö.

Olen tehnyt vapaaehtoistyötä kahden vuoden ajan. Lähdin mukaan kun eräs ihminen lähipiiristäni ilmoitti että vapaaehtoistyö jota hän silloin teki voisi sopia minullekin. Koska olen spontaania ja helposti innostuvaa sorttia, lähdin aika nopeasti mukaan. Tekemäni vapaaehtoistyö on yksin tehtävää luottamussuhdetoimintaa apua ja tukea tarvivien kanssa. Toimin kerrallaan yhden ihmisen kanssa, niin monta kertaa tai niin kauan kuin hän haluaa. Keskustelua ja toiminnan järjestämistä. Vapaamuotoista toimintaa ilman liian tarkasti määriteltyä kaavaa. Toimin tietynlaisen ihmisryhmän kanssa mutta sitä en halua tarkemmin kertoa, eikä sen ole väliäkään.

Perusasiani ovat kunnossa. On pieni perheeni, terveys ja työ. On arjen ilot ja surut. On sosiaalinen ympäristö, tekemistä ja harrastuksia. Ja sitten on sellaisia ihmisiä ja perheitä joissa joku tai melkeinpä kaikki noista puuttuvat. Tässä koin loistavana mahdollisuutena tehdä jotakin tärkeää.
Olin monena vuonna lähdössä itänaapuriin, yksi tuttavani oli mukana auttamisreissuilla jotka kohdistuivat aina tietyn kylän asukkaiden auttamiseen. Sinne minua puhuttiin kolmisen vuotta, en kuitenkaan päässyt liikkeelle asti. Ehkä se ei ollut juttuni. Voi olla että koin kiinnostavammaksi tuohon liittyvän matkustamisen. Kun löysin jutun joka tuntui itselle omalta ja luonnolliselta, en epäröinyt kovinkaan kauaa.

En ole koskaan listannut erilaisia tahoja missä voisi päästä alkuun vapaaehtoistyössä. Tarvetta etsimiseen ei ole ollut. Tiedän sen verran että järjestöt, seurakunnat, yhdistykset toimivat asian parissa. Parissa paikassa olen nähnyt että yhdistys joka etsii tukihenkilöitä jäsenilleen, kouluttaa vapaaehtoiset ennen toiminnan aloittamista.
Tiedän että on paljon ihmisiä jotka käyvät erilaisissa laitoksissa viihdyttämässä tai vaikka ulkoiluttamassa asukkaita. Tiesitkö että on täysin mahdollista ottaa yhteyttä lähimpään vanhustenhuoltoyksikköön ja kysyä voisiko sinne mennä joskus vaikka kitaran kanssa laulamaan tai lukemaan runoja? Tai juttelemaan jonkun yksinäisen ihmisen kanssa? Ottamalla seurakuntiin yhteyttä voi kysyä tarvitaanko esimerkiksi ruoka-aputoiminnassa lisäkäsiä. Pienet yhdistykset saattavat tarvita apua vaikkapa tietokoneiden kanssa, nettisivujen tekijää, kahvinkeittäjää tapahtumaan jne.

Antamalla aikaansa ja osaamistaan, saa itselleen jotakin paljon enemmän. Hyvän mielen lisäksi tietynlaista turvallisuuden tunnetta siitä että maailma ei ole täysin paha paikka. Kun on osana pienessäkin auttavassa ketjussa ja näkee sen ajan ja energian mitä ihmiset käyttävät toistensa vuoksi ilman vaatimuksia takaisinmaksusta tai vastalahjasta, se on aika sanoinkuvaamaton! Meihin on sisäänrakennettuna lähimmäistä arvostava järjestelmä. On lopulta hyvin helppoa toimia toisia kohtaan siten kuinka haluaisi itseään kohdeltavan. Jokaisen elämään sopii tunti tai pari kuukaudessa jonka voi käyttää pyyteettömästi. Vaikkapa vain sukulaismummon tai -vaarin luona koti-/ulkotöitä tekemällä.

Tällä hetkellä tekemäni vapaaehtoistyö on vähemmällä. Jos se loppuu kokonaan, en tiedä yhtään jatkanko samaa vai etsisinkö toisentyyppistä tekemistä. Kiinnostaisi olla ruokapankkitoiminnassa tai vastaavassa mukana. Ehkä vielä joku päivä.

Onko teillä kokemuksia vapaaehtoistyöstä? Mikä voisi olla The Juttu juuri sinulle? Voisiko joku tekemäsi asia, jonka olet mieltänyt talkootyöksi, ollakin suoraan toisten hyvinvointiin vaikuttanutta auttavaa työtä?

*********************************

Huomenna LinkkiVinkki esittelee erittäin edullista ruokaa.