Tarinani omistusasumisesta

Talollinen iosphere

 Ihmiset ovat silloin tällöin kyselleet ja kommentoineet omistusasuntoani. Riippuen missä vaiheessa blogin elämänkaarta kommentit tai sähköpostiyhteydenotot ovat tulleet, niiden sävy on vaihdellut laidasta laitaan. Osin on tullut kannustavaa tekstiä siitä että velkaisena ja/tai velkojen maksua optimoivana palkansaajana saa silti hoidettua omistusasunnon ja siihen liittyvät velvoitteet. Toki enemmän on tullut esimerkiksi vinkinomaisia viestejä ja kyselyitä siitä että eikö sitä irtoaisi enemmän rahaa velanmaksuun kun tuollaiset omistusvelvoitteet poistaisi elämästään. Erityisesti nyt kun tilanne on huomattavastikin erilainen kuin vaikka kaksi vuotta sitten kun velanmaksussa oli suurin vaihde silmässä, noita kehotuksia on tullut enemmän. Se taas on ymmärrettävää. En saa kuitenkaan mitenkään ilkeitä yhteydenottoja, enkä mitään suuria määriä. Pääosin ihmiset ovat erittäin kannustavia ja ehdotukset tulevat vilpittömästi tilanteen paremmaksi saattamista varten.

Koska oma epämääräisyyteni asian tiimoilta on johtanut väärinkäsityksiin siitä mitä haluan ja tahdon tai ajattelen omistusasunnon suhteen, koen että on parempi avata taustoja tästä osa-alueesta elämääni.

Jos ajatellaan taloudellista tilannettani tällä hetkellä, on pakko erotella siitä osa-alueita jotka muodostavat koko paketin. Yksi selkeä vaikuttava tekijä omaan henkilökohtaiseen talouteeni ovat olleet asumiskulut jotka ovat eronneet monesta muusta henkilöstä siinä että olen maksanut yksin vuosien ajan sellaisia asumiskuluja joita yleensä on maksamassa kaksi ihmistä. Tässä taas on omat taustansa.

Ei liene kovin erikoista että uusi, kasvava perhe hankkii itselleen oman kodin. Niin kävi omallakin kohdalla. Minä, silloinen puolisoni ja oma sekä puolison jälkikasvu tarvitsimme uuden kodin koska pitkäaikainen vuokra-asuntomme oli ilmeisesti kosteusvaurioinen ja aiheutti (ilmeisesti) perheellemme ja naapureillemme terveydellisiä ongelmia. Työn puolesta näytti hyvältä: olimme molemmat alalla jolla töitä riittäisi vaikka vakituisen papereita ei herunutkaan. Lainaa myönnettiin ilman omia säästöjä, marginaalit olivat kovin alhaisella tasolla. Kaikki näytti hyvältä. Puolisoni ei ollut raha-asioissaan ollut niin huolellinen ja oli polttanut tietonsa joten minä otin itse lainan kokonaisuudessaan nimiini.

Auvoista perhearkea ei kauaa kestänyt ennen kun alkoi selvitä että rakkausromaanin ainesosia täytyisi etsiä jostain muualta. Puolisosta selvisi että rahankäyttö oli sellaista että perinnän ja ulosoton yhteydenotot olivat säännöllisiä. Meillä oli yhteisiä menoja yhteisen tilin kautta mutta myös omat tilit ja siten itsenäinen rahankäyttö kaikissa muissa paitsi puhtaasti yhteisissä menoissa (asuntolainan maksu puoliksi, autojen kulut, vakuutukset yms.). Täten en ollut täysin perillä siitä että missä mennään.

Kun olimme päättäneet erota, oli ajatus että eksäni etsii rauhassa asuntoa joka olisi sopiva sekä kooltaan että sijainniltaan. Sovimme että hän maksaa tämän ajan asumiskuluina sähkö- ja vesilaskut. Tilanne jäi tähän pisteeseen joiksikin kuukausiksi.
Miksi kerron tätä? Koska tässä kohtaa tulee ensimmäinen syy siihen miten jäin talooni tavallaan jumiin.
Kun eksä vihdoin löysi sopivan asunnon ja muutti pois, alkoi selvitä ikävä totuus. Hän ei ollut maksanut yhtäkään sähkö- tai vesilaskuista joita oli minun nimelläni tullut. Kaikkihan oli minun nimissä koska toinen henkilö ei saanut mitään omiin nimiinsä ilman suuria ennakko-/takuumaksuja luottotiedottomuuden vuoksi.
Jouduin makselemaan rästilaskuja pois pikkuhiljaa. Samalla eksä oli tehnyt laskelmiaan joiden mukaan olen velkaa hänelle 3000€ puutarhatöistä joita oli edellisenä kesänä tehnyt.

Kun tilanne alkoi tasoittumaan, jouduin uudelleen loukkuun jonka vuoksi asuinkin asunnossa kauan. Eksän elämä oli sellaista että hänelle sattui ilkeitä ja ikäviä työpaikkoja ja vuokranantajia. Tai niin minulle uskoteltiin. Vasta kun kerran olin lasta hakemassa ja ulosottomiehet saapuivat varmistamaan eksäni lähtemistä silloisesta asunnostaan, ymmärsin että kaikki ilkeät vuokranantajat olivatkin olleet vain vihoissaan maksamattomista vuokrista ja todennäköisesti huonot työpaikatkin olivat olleet jotain muuta, ehkä huonoon työntekijään liittyvää. Lapsen toinen koti vaihtui noin kerran vuodessa, kun häädön vuoksi täytyi etsiä uusi hetkellinen koti. Oli aika jolloin lapseni olisi joutunut asumaan asumiskelvottomassa pihamökissä pari kuukautta ellen olisi ottanut lasta itselleni tuoksi aikaa.
Tämän hirveän epävarmuuden ja epävakauden vuoksi minulla ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin tarjota lapselleni vakaa ympäristö edes toisen vanhemman luona. Näin sitten meni monta vuotta.

Omistusasuminen toki onnistui kun kävin töissä ja tein paljon keikkatöitä. Ylimääräisen työn tekeminen oli helppoa kun olin kuitenkin joka toinen viikko yksin lapsen ollessa toisen vanhemman takana. Onnistuipa velkojen maksukin erityisen hyvin tuossa elämäntilanteessa.

Olin päättänyt että asiat muuttuvat kun lapsi on tietyn ikäinen. Pidin kouluikää sellaisena. Olimme puhuneet toisen vanhemman kanssa että kouluikäisen olisi hyvä asua vain toisessa kodissa. Pidin itseäni tulevana lähivanhempana. Aloin tehdä suunnitelmia siitä miten toimisin. Näihin suunnitelmiin kuului akateemisten opintojen aloittaminen toisessa kaupungissa. Aloin valmistautumaan toden teolla erityisen vaativiin pääsykokeisiin, mielessä se että tietyn ajan päästä olisin lapsen kanssa aloittamassa uutta elämää. Opintojen pituuden vuoksi tämä elämänvaihe tulisi kestämään useamman vuoden eikä siten haittaisi että kerrankin myös minun kautta tulee muutoksia.
Täynnä tarmoa, olin niin päättäväinen pyrkimyksissäni että aloin aika nopealla aikataululla toteuttamaan eräänlaista downshiftingia. Muutin kodistani pienempään "opiskelijaboksiin", tarkoituksena hakea parin kuukauden aikana sellaista tavaran ja huonekalujen määrää ja kokoonpanoa jolla pärjäisi tulevat vuodet. Pomppu isosta tilavasta asunnosta pieneen tehoasumiseen on suuri mutta otin tämän positiivisena haasteena. Lisäksi pääsisin jo vähän aiemmin pois siitä asunnosta jossa en oikeasti ollut moneen vuoteen asunut muuta kuin ulkopuolisista syistä. Olisi aikaa ensin vähentää kamaa ja sitten myydä ylimääräistä pikkuhiljaa pois.

Suhteellisen hyvin toimeentulevana ei ollut edes ajatuksen tasolla mitään ongelmaa siinä että hetken asuu vuokralla, kun myy omistuskämppäänsä. Kunnes sitten tuli jälleen haaste.

Entinen puolisoni ilmoitti vaihtavansa maisemia ja muuttavansa pois. Ilmoitus tuli reilun kuukauden varoajalla ja oli kaikkinensa mullistava. Lasta hän ei ottaisi sillä on oman osansa kasvatuksesta tehnyt lapseni isosisarusten kanssa (katkeruus ehkä paistaa läpi mutta nämä ovat hänen omia sanoja). Kävi erittäin nopeasti selväksi että tämä muuttunut tilanne vaikutti monella tapaa. En pystynyt enää keskittymään pääsykokeiden lukemisiin. En pystynyt tekemään ylimääräisiä työvuoroja tai keikkoja juuri lainkaan. Itsekin olin juuri vaihtanut hetkellisesti työpaikkaa ja jäänyt virkavapaalle omasta työstäni, tämä vei voimavaroja. Lapsi alkoi oireilemaan kun toinen vanhempi oli yhtäkkiä lähtenyt, kuka lapsi ei niin tekisikään? Ei lapsi ymmärrä muuta kuin sen että hänet on jätetty. Keskityin siis ensisijaisesti tähän uuteen työhön ja lapseen ja kotielämän vakauttamiseen.

Lopputulemana jäinkin samaan kaupunkiin vuokralle missä myös omistamani asunto sijaitsi. Kun lähes joka osa-alueella oli tullut seinä vastaan ja/tai ennalta odottamattomat tapahtumaketjut osuivat kohdalle, sitä ikään kuin vain katseli omaa elämäänsä ja sitä kuinka se leijaili ohitse.
Vaikeudet asunnon myynnissä jatkuivat, aika ei vain ollut suotuisa sen myyntiin. Itse voin pahoin kun vain ajattelinkin koko asuntoa enkä voinut sinne mennä ilman paniikkioireita ja tunnetta että oksennan minä hetkenä hyvänsä. Samalla tulotason tiputtua 500-800€/kk alkoi taloudellinen painekin taas kasvamaan.

Kun asiat laajalti vaikuttavat toisiinsa ja ovat sidoksissa keskenään, on vaikea eritellä jotain asiaa pois kokonaisuudesta ilman että ei jäisi jotain oleellista sanomatta. Kun kuitenkin tästä asumisesta en ole halunnut aiemmin kertoa henkilökohtaisimpia asioita, on se varmasti ollut vaikuttamassa väärinymmärrysten syntyyn.

Viime ajat olen halunnut, enemmän kuin mitään muuta, että tuo omistusasunto päätyisi jo menneeseen aikamuotoon elämässäni. Tästä on onneksi nyt kevään mittaan alkanut ilmetä kannustavia merkkejä että näin tapahtuisi.

Ehkä tämä selvensi vähän sitä miksi ja miten.

Diakoniatoimisto

Uhka vai pelastus? Kuva täältä.

Tämän "kamppailuni" valopilkkuna on ollut hetkittäinen yhteys diakoniatoimistoon. Siellä olen saanut asioida ihmisen kanssa joka oikeasti kuuntelee ja välittää. No, ainakin kuuntelee empaattisesti. Joskus auttaa paljon kun on joku (ulkopuolinen) jolle vuodattaa omia asioitaan ja ahdistuksiaan.

Sain siis sosiaalitoimesta "toimeksiannon" hakeutua diakoniatoimistoon koska "sieltä voit saada ruoka-apua". Laitoin viestiä alueeni toimistoon yhdelle työntekijälle jonka kanssa sovin ajan jolloin tapaisimme. Annoin etukäteen tilanteestani niin paljon informaatiota kun vain viitsin sähköpostiin kirjoittaa, halusin että jotain perustietoa toimistossa olisi kun sinne menen.

Kun tapaamisen ajankohta sitten koitti, menin seurakuntatalolle vähin odotuksin. Vilpittömästi ajattelin että mikä tahansa apu on parempi kuin ei mikään apu. Työntekijä otti lisää tietoja tilanteestani ylös: tuloja, menoja, selkoa juoksevista ja eräluontoisista kuluista ja sen sellaista. Nopeasti päästiin sen vedenjakajan äärelle mikä tässä on kaikista huominarvoisin; tilanteeni on kaiken järjen mukaan suhteellisen tilapäinen, mutta haastava. Onko tilanne hyvä, huono, olenko autettavissa vai avun ulottumattomissa? Ihmisenä työntekijä ymmärsi sen että jos en maksa laskuja ja eriä joita on maksettavana se johtaisi ikävämpään tilanteeseen. Pykälät eivät tätä tunnistakaan sitten kuten jo aiemmin totesimme.

Jossain vaiheessa diakoniatyöntekijä kertoi että voisi auttaa vähän. Jos tiivistetään lyhyeksi niin sain rahallista apua laskujen maksuun. Toimistosta maksettiin osa rästissä olleesta vuokrasta, mikä oli tietysti suuri helpotus. Sain lapselle talviurheiluvälineen hankintaan apua. Lisäksi saisin kupongin jolla hakea ruoka-avustusta noin kerran kuukaudessa.

Se, että sain ymmärrystä ja pientä apuakin, auttoi suunnattomasti. Rahallisesti puhutaan vain muutamasta satasesta mutta se auttoi siinä tilanteessa enemmän kuin paljon, kun vuokria oli maksettavana enemmän kuin mitä oli varaa maksaa. Sain sitä kannatteluapua mista aiemmin kirjoitin.

Tilanne on tällä hetkellä oikeastaan sama kuin silloin pari kuukautta sitten, mutta olen selvinnyt osin sen avulla tänne asti. Ehkä tästä sitten taas mennään pari kuukautta eteenpäin.

Diakoniatoimessa selviteltiin mahdollisuutta saada rahallista apua laskuihin ja rästisaataviin jostain diakoniatoimen omasta harkinnanvaraisesta avustusrahastosta. Asiani käsiteltiinkin siellä, harmikseni siellä oltiin todettu että tilanteeni on liian huono, että apu ei muuttaisi mitään vaan pitkittäisi tilannetta. Eli toisinsanoen kannatteluapua ei enempiä sieltä tulisi. Koska en ollut odottanutkaan enempiä apuja niin en tuosta sen pahemmin ahdistunut.

Tietysti olisi hauska tietää mikä on se paikka ihmisen olla mikä on juuri sopivasti huono mutta tarpeeksi hyvä. Tässähän kuitenkin taas on kysymys siitä miten apua olisi saatavilla kun ihan kaikki on huonosti eikä ylhäällä pysy ilman jatkuvaa ja vankkaa ulkopuolista tukea. Oma tilanteeni degeneroituu kuukausi kuukaudelta, se on selvä. En vain haluaisi luovuttaa, ehkä se on se este joka täytyy ylittää (tai alittaa) että julkiset instanssit rientäisivät apuun. Ehkä se selviää viimeistään ensi vuonna kun Kela alkaa maksaa toimeentulotukea. Tuota aihetta voisikin pohtia kun sitä on ensin julkisuudessa heruteltu.

Diakoniatoimistosta jäi kaiken kaikkiaan hyvä mieli. Sieltä saatu kuuntelu ja ymmärrys sekä myös konkreettinen apu merkitsee paljon. Käyn noin kerran kuukaudessa siellä hakemassa ruokakupongin jolla saan toisaalta hakea ruokakassin. Sen taas olen hakenut kuukauden siinä vaiheessa kun raha on todella jo loppumassa eikä kaupasta pahemmin enää mitään haeta. Oikein hyväksi olen kokenut.

Kevättä rinnassa

 

Iospherelläkin tulee pää kipeäksi kun liikaa pohtii...

 Tervehdys toiselta puolelta aitaa! Siellä näyttää ruoho vihreämmältä, täällä maasta tupsahtelee sellaisia kuivahtaneita heinänkorsia...

Toisin sanoen, heikohkosti menee. Tai se on mahdollisesti jopa understatement, heikohko. No, elossa kuitenkin!

Syksyn muuttunut elämäntilanne haasteineen otti ihan uuden muodon (olen ilmeisen vetovoimainen mitä tulee muutoksiin ja käänteisiin heh..) ja rimannostoa harjoitettiin jälleen urakalla.

Jos kaikki tähänastinen työ blogin aloittamisesta lähtien on ollut sellaista piiritason kikkailua niin nyt ollaan treenattu ahkerasti taloustumpeloiden SM-kisoja varten. Itseni uunottamisessa ja huonossa säkässä olen jo niin hyvä että se ei vaadi enää työskentelyä. Ehkä myös muuttuneisiin tilanteisiin sopeutuminen on paikallaan, kovin helposti tunnun mieltävän tilanteen X pysyväksi asianlaidaksi ja sitten sivulta tuleva tilannemuutos Y tulee yhtä yllättäen kuin talvi autoilijoille. Voin ehkä siis pärjätä niissä keimeissä!

Selvennystä varmaan vaatii:

Aivan ensimmäisenä myönnän sen että en ole osannut tehdä ilmeisesti tarpeeksi uhrauksia kun talous on eri syistä venynyt tiukemmalle ja tiukemmalle.

En ole osannut hakea apua tarpeeksi ajoissa koska "minähän pärjään perkele!" (en ole kyllä luovuttamassa vieläkään että ei sen puoleen).

Varmasti vetoan monessa asiassa johonkin syyhyn. Usein niillä syillä on kuitenkin alla peruste, vaikkapa se että en asu terveyssyistä talossa jota yritän myydä tai että pidän autoa koska tarvitsen sitä lapsen kuljettamiseen toisen vanhempansa luona.

Sitten.

Tästä tulee pitkä kirjoitus ja tulen sen jakamaan niin että se julkaistaan osissa. Lukemismukavuuden nimissä.

Tähän ennen varsinaista päivityksen aloittamista täytyy sanoa että teksti on ollut jo kaksi kuukautta leikepöydällä. Tämä siksi että se on suurien tunteiden varassa kirjoitettu ja halusin edioida sieltä pois sellaista turhaa ja jättää jäljelle sitä kerrontaa missä kerrotaan asioista kuten ne menivät.

Henkilökohtainen talouteni voi huonosti, se on monien ja taas monien asioiden summa. Pahoinvointi lienee tilapäistä mutta ajoittain se on ollut yöunien menettämisen suuruista.

Viimeisimpien tietojen mukaan mikään yksittäinen taho minua ei auta. Joku sen vuoksi että ei mene vielä liian huonosti ja joku toinen että menee liian huonosti. Ihmiset auttamisverkostoissa näkevät tilanteeni ja avuntarpeeni mutta byrokraattinen pykäläviidakko estää avun antamisen.

Olen kerännyt tässä viimeisten kuukausien ajan omakohtaista kokemusta siitä miten vaikeaa on yrittää välttää perintäkierre ja ulosotto pienituloisena. Apua ei monesta paikasta anneta koska luottotiedot eivät ole menneet; toisille vasta se olisi avunannon kynnyksen ylittävä tekijä.

Pienituloinen joka yrittää sitkutella on todella huonossa jamassa systeemissämme. Yrittämisen lopettaminen palkittaisiin sillä että sosiaalihuoltomme auttaisi. Hassu järjestys.

Kerron ensinnä vain viimeisimmät elatusasiaan liittyvässä tilanteessa.

Lapsen elatukseen liittyvä asia on edennyt piiiitkännnnnsitttkeässssttiii.... Yksi stressaavimmista projekteista ever, eikä se ole edes ohitse vielä. Näin ei varmaan saisi sanoa ja tämä on toki vain oma kokemukseni, mutta eri viranomaisia kohdatessani on tullut tunne että isänä tällaisen asian ajamisen on tarkoitettava sitä että hommassa on jotain mätää, jotain jota en kerro, jotain mitä haluan peitellä tai ainakin jotain mitä vääristelen. Olen luonteeltani peruskiltti enkä pidä minkäänlaisesta asioiden vääntelystä tai kahden ihmisen välisestä konfliktitilanteesta. Oli erittäin hankalaa ja voimia vievää vaatia asianajajaa uskomaan minua ja tekemään elatuskanne niillä faktoilla jotka tilanteessa ovat alusta asti vaikuttaneet. Minun näkökulmastani jouduin väkisin puskemaan (tarkoittaa että sekä sanallisesti että kirjallisesti useaan otteeseen pyytämään ja selittämään) vaikka sellaisen vaateen että lapsen elatus tulee turvata tai ainakin dokumenteissa tulee lukea että olen pyytänyt elatusta siitä hetkestä lähtien kun lapsi on luonani asunut ja toinen vanhempi on elatuksen laiminlyönyt ja jättänyt vastaamatta viranomaisten yhteydenottoihin. Ajattelisi että ei ole vaikeaa, mutta se on helkkarin vaikeaa saada virallisiin papereihin asioita kuten ne ovat.

Oletuksiin perustuva asioiden hoitaminen on vahva käytäntö: enhän minä isänä/miehenä varmaankaan tarvitse elatukseen apua koska miehenä tienaan valtavasti rahaa. Niin.. Asianajaja ehdotti että elareita haettaisiin vasta siitä hetkestä kun kannetta tehdään (muutama kuukausi asian heidän toimistoon tulon jälkeen, 7kk elatustarpeen alkamisen jälkeen) mikä oli pöyristyttävää siihen nähden että olin joutunut lukuisia kertoja kysymään koska asiaa hoidetaan kun aikataulut eivät pitäneet. Heinäkuussa olen siis asian laittanut vireille ko. toimistossa, syyskuussa sain ajan jolloin asia on käyty läpi, toiselle vanhemmalle lähetettiin "kosiskelukirje" kai marraskuussa jolloin olisi saanut asian vielä sopia, kanne lähti juuri ennen joulua. Summa summarum, vaade äidin osallistumisesta lapsensa elatukseen jäi sen varjoon että eikö minulla kuitenkin olisi ollut keino elättää lasta. Totta kai on ollut, eihän tässä ole muuta mahdollisuutta kun toisen vanhemman annetaan pelleillä ja nauraa järjestelmälle ja käyttää sen hidasta toimivuutta hyödykseen. Apua elatukseen en ole sen sijaan saanut ja sitähän asia koskeekin. Kysymys on myös siitä että viranomaistaho tunnustaisi sen kuinka ja millä aikataululla olen asioita yrittänyt hoitaa. Nykyään tälle jo hymähtelen mutta unettomia öitä aiheen parissa on vietetty lukuisia. Oma ymmärrys on edelleen vähissä siinä mikä se perustavanlaatuinen ero on niissä kahdessa lapsessa joista toisen vanhemmat ovat tehneet elatussopimuksen ja toisen vanhemmat eivät sitä ole tehneet. En osaa sanoa miten pitkään vielä kuluu ennen kuin tuomari sopimuksen nuijallaan olevaisuuteen tuottaa. Tällä hetkellä elatusavullisia kuukausia on kulunut 12. Siinä alkaa olla jo tuntuva rahasumma jopa minimielatusavuin laskettuna. Joka sentti on ollut perheemme käyttövaroista pois tässä muutenkin tiukentuneessa tilanteessa.

Kunhan päätös elatusoikeudesta saadaan, alkaa mietintä siitä mistä lähtien tuo laitetaan maksuun.

Tämä on tämän hetken tilanteen tasaisin edennyt aihealue. Tarina eteni vuodenvaihteessa yhä nöyryyttävämpään suuntaan kun eri vaiheet johtivat meidät leipäjonoon asti. Kerron lisää heti kun saan aikaa viimeistellä luonnostekstiä valmiimmaksi. Tottapuhuen vähäsen hirvittää syöksyä tekstin kimppuun, aihe on hankala ja ahdistusta herättävä edelleen. Mutta täältä noustaan vielä ylös joten sen tulen julkaisemaan edes sen vuoksi että joskus itse saan lukea miten ikäviä vaiheita elettiinkään.

Lapsen oikeudesta elatukseen

Myös Iospherea tympii sopimukset..

Viimeiset kuukaudet olen osin epäuskon vallassa paininut byrokratiamme syvässä viidakossa. Machete on unohtunut matkasta, enkä kyllä tiedä olisiko siitä apua ollut lainkaan tällä luontoekskursiolla. Seuraavassa hieman henkilökohtaiseen angstiin verhottua faktaa ja omaa kokemuspolkua lapsen etuihin liittyen.

Kysymys on lapsen elatukseen liittyvistä asioista kuten otsikkokin paljastaa.

Suomessa on laki lapsen elatuksesta. Lyhyesti ilmaistuna ja kaikille itsestäänselvänä asiana jokaisella lapsella on oikeus riittävään elatukseen.

Asia on yksinkertainen ja useimmiten eroperheissä selvä. Lapsen elatuksesta tehdään sopimus jonka perusteella toinen vanhempi maksaa elatusmaksuja tai sitten esimerkiksi vuoroviikkovanhemmat voivat tehdä ns. nollasopimuksen. Mikäli elatusvelvollinen vanhempi on vähävarainen tai varaton, saa lapsi määritellyn alimmaiselatustuen Kelasta.

Paitsi että ei välttämättä saakaan.

Jos lapsen isyys on tunnistettu eli lapsen molemmat vanhemmat ovat "virallisesti" tämän vanhempia, ovat vanhemmat lapseen nähden elatusvelvollisia. Näin ajattelisi. Täällä ruohonjuuritasolla eli oikeassa elävässä elämässä asiat kuitenkin voivat mennä ajatuksen ja logiikan vastaisesti.

Jos lapsen vanhemmat eivät syystä tai toisesta asu samassa taloudessa, asuu lapsi tuolloin jomman kumman vanhemman luona, paperilla ainakin. Käytännössä asuminen on voitu järjestää viikko-viikko -asumisjärjestelyin kuten nykyään ilmeisesti enenevissä määrin tunnutaan tekevän. Väestörekisterissä lapsi on kuitenkin tuolloin yhdessä paikassa kirjoilla. Se, kumman vanhemman luona lapsi on, mukaan määräytyy esimerkiksi hoitomaksut päivähoidosta ja yleensä sille vanhemmalle ohjautuu lapsilisä.

Oikeusministeriön v. 2007 julkaisemassa suosituksessa "Ohje lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi" perustellaan elatuksen tarpeellisuuden lähtökohtia näin:

Lapsen elatuksesta annetun lain 1 §:n mukaan lapsella on oikeus riittävään elatukseen, joka käsittää lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset.

Samassa suosituksessa mainitaan myös että eri kunnissa vallalla olevat erisuuruisten minimielareiden syyt johtuvat siitä, että jos toisen vanhemman maksettavaksi katsotun elatustuen lasketaan olevan pienempi kuin mikä vähimmäismäärä on, kunta voi joutua maksamaan erotuksen (jos tuen saaja tai elatuksen maksaja näin hoksaa)!! Siis: jos pienituloinen vanhempi joutuu maksamaan tuloihinsa nähden liian suuria elareita, voi laskenta johtua huonosta kuntataloudesta ja NÄIN EI SAISI OLLA, se sanotaan selkeästi suosituksessa joka on kuntatasolle tarkoitettu! Suora lainaus: "Käytännössä on ilmennyt, että eräissä kunnissa kuntataloudelliset tekijät ovat vaikuttaneet elatusapujen suuruuden määräytymiseen. Elatusapua ei mielellään ole vahvistettu täysimääräisen elatustuen määrää pienemmäksi, koska kunta saattaisi tällöin joutua maksamaan elatustukea." 

Voi terve! Kunta 1 - yksilö 0.

Mutta asiaan taas.

Kun nyt on todettu että lapsi on oikeutettu elatukseen, joudun kertomaan että tietyissä olosuhteissa ei periaatteessa olekaan.

Nimittäin silloin kun toinen vanhempi ei suostu allekirjoittamaan elatussopimusta. Nyt on sellainen tilanne että lapseni äiti paljastui kylmäkiskoisemmaksi kun uskoinkaan. Tai välinpitämättömämmäksi. Usean kuukauden ajan hän kertoi kuinka hoitaa omalta osaltaan elatukseen liittyvää asiaa toimittamalla tarvittavat dokumentit sosiaalitoimeen lastenvalvojalle. Minä sitten vain ihmettelin että kylläpä asian hoitaminen kestää - kunnes lopulta useiden puhelujen jälkeen todettiin lastenvalvojan kanssa että mitään papereita ei olekaan hukkunut kahden kaupungin sossun pöydistä jommalle kummalle.
Tämä ei ole tarina siitä miten olen surkeassa tilanteessa ilkeän eksän armoilla. Maailma on säälittömiä ihmisiä pullollaan ja tähän tarinaan myös sellainen kuuluu. Ennemmin kuitenkin tämä on tarinaa siitä miten hassusti meidän yhteiskunta toimii.

Aloin siis selvitellä mitä tapahtuu kun lapsen vanhempi ei papereita olekaan tehnyt vaikka toisin väitti. Sellaisen paperin kuitenkin tarvisin että elatusapua lapselle jostain, todennäköisesti Kelalta, tulisi.
Sosiaalitoimesta lastenvalvoja ymmärsi tilanteeni, tuleva opiskelija-yksinhuoltaja ei ole vahvimmilla taloudellisesti ja lainmukainen elatus tulisi enemmän kuin tarpeeseen.

Lapsen äidille lähetettiin kirje jossa oli tapaamisaika asianmukaisten papereiden tekemiseksi, tätä ennen häntä ilmeisesti oltiin yritetty lähestyä puhelimitse. Tapaamiseen hän ei koskaan tullut. Sossu ei muuta sitten voikaan tehdä. Kun kahden ihmisen välissä on kaksi eri kaupunkien sossua, kestää infon kulkeminen luonnollisesti kauan. Lopulta lastenvalvoja ilmoitti että kaikki mitä on tehtävissä on nyt tehty ja elatussopimusta ei nähtävästi vapaaehtoisesti synny. Ohjeistettiin kääntymään oikeusaputoimiston puoleen.

Oikeusaputoimisto ymmärsi asian nopeasti, taitaa olla suhteellisen yleistä tällainen. Aikaa kuitenkin kului kun ensiyhteydenotosta varsinaisen vastaanottoajan saamiseen kului vajaa kaksi kuukautta.

Hain Kelan elatusapua lapselle. Hakemukseen kirjoitin että elatussopimusta vanhempien kesken ei ole koska toinen vanhempi ei sitä suostu kirjoittamaan ja asia on etenemässä todennäköisesti käräjäoikeuteen josta sitten saa oikeuden vahvistaman päätöksen elatuksesta. Selitin myös että sopimusta ei ole mutta on sosiaaliviranomaisten dokumentit että asiaa on yritetty ajaa jo monta kuukautta.

Kelasta tuli hurjan nopeasti päätös joka oli kielteinen. Päätöksen perustelut olivat odotetut: ei ole elatussopimusta joten elatusta ei voida myöntää.
Soitin myös Kelan asiakaspalveluun josta elatusasioista vastaava henkilö kertoi että elatusta voi saada ilman sopimusta vain poikkeustapauksissa. Kelan nainen kesti tuohtumukseni ja sanoi että sosiaalitoimesta voisi saada apua. Yritin kysyä että miten saisin tästä poikkeustapauksesta poikkeustapauksen mutta ilmeisesti isätön lapsi on poikkeustapaus. Eli käytännössä lapsi jonka toinen vanhempi ei tarjoa elatusta. Noh...

Oikeusaputoimistossa lähdettiin ajamaan asiaa. Pääsin sinne haastatteluun jossa käytiin tilanteen taustat ja yksityiskohdat lävitse. Siellä kerrottiin karkeasti miten asia tulisi etenemään. Vanhemmalle lähetetään kirje jossa kerrotaan että asia viedään oikeuteen ellei hän määräajassa tee sopimusta. Itse jo vähän ihmettelin että miksi enää tässä vaiheessa tulisi antaa mahdollisuutta yhtään kenellekään, missään asiassa, jos ihminen on valehdellut ja vältellyt viranomaisia jo pitkään. Tai sitten vain oman turhautuneisuuden lävitse inhimillisyys alkaa tässä kohtaa rakoilemaan. En tiedä.
Oikeusaputoimiston arvioitu aikataulu asiassa toimimisessa vuoti suhteellisen pahoin reisille. Kirjelmä lapsen toiselle vanhemmalle, eräänlainen tiedoksianto että tällaista asiaa nyt lapsen edun nimissä ajetaan, lähti matkaan kahden kuukauden kuluttua asian vireille laittamisesta. Ajan lisäksi vaati useamman soiton että missä vaiheessa ollaan.

Tällä hetkellä on kulunut siinä seitsemän kuukautta kun elatusta olisi lainkin mukaan pitänyt tulla, ja viisi kuukautta olen yrittänyt selvittää miten voin saada jonkun tahon joko ymmärtämään kuinka naurettavaa tämä on tai sitten tekemään päätöksen siitä että myös sellainen lapsi on oikeutettu elatukseen jonka vanhempi siitä kieltäytyy. Kahdeksdas elatukseton kuukausi alkaa raksuttaa alle viikon kuluttua. Yhden nimikirjoituksen puuttuminen on tällä hetkellä jo syönyt tuhottomasti julkisten palveluiden aikaa. Lasku yhteiskunnalle kasvaa siinä kohtaa jos asia joudutaan oikeuteen asti viemään. Elatusasiassa asianomistajana kun on lapsi ja tulottomana prosessi on hänelle ilmainen.

Lapsen oikeuksien puolesta menen vaikka läpi kallion. Lapsi ei tiedä että tällaisia asioita tapahtuu hänen ympärillään.

Ottaa päähän että kun elämäntilanne on taloudellisesti muuttunut hurjasti sinne heikompaan suuntaan, ei ainakaan lain osoittamista avuista olekaan apua. Sen lisäksi että omat tuloni ovat tippuneet reippaasti ja menot lapsen osalta kasvaneet hänen asuessa kokoaikaisesti kanssani, joudun kuljettamaan lasta satoja kilometrejä että hän voi tavata toista vanhempaansa säännöllisesti. Lapsen kuljettaminen vie omalta osaltaan paljon aikaa ja rahaa. Vaikka eihän näitä asioita voi rahassa mitata. Eikä kannatakaan silloin kun sitä ei ole. Eikö niin? Nojoo, aihe aikaansaa välittömän sarkasmin ryöpyn mielessäni. Se suojaa kuluttavimmilta tuntemuksilta. Olen saanut yhden blogiteksti-idean kun olen lasta kuljettanut edestakaisin ja yrittänyt keksiä luovia ratkaisuja matkakulujen kohtuullistamiseksi. Kun itsellä ei välttämättä rahaa olisi auton menoveteen laittaa niin jostain sen on tultava. Tästä lisää jossain vaiheessa.

Etuohjelmien pistekatsaus 2

Heinäkuussa käytiin läpi eri etuohjelmien pistekatsauksia. Siis ohjelmien joissa olen mukana. Mikä on tilanne nyt?

S-Bonukset tulevat edelleen tilille kerran kuukaudessa ja ohjautuvat suoraan rahastoon. Niitä en näe mutta siellä ne kertyvät automaattisesti isommaksi potiksi. Aivan rauhakseen. Olen huomannut että käytän vähemmän keskitetysti "vihreitä" palveluja ja se tietysti vaikuttaa bonuksien määrään mutta voi hyvin alentaa kokonaiskulutustani.

K-Plussa on viime heinäkuun jälkeen tuonut yhden kerran vitosen tilisiirron, jee! Itse asiassa ihmettelin ensin että miten se nyt jo voi tulla koska aika vähän plussapalveluita käytän. Tässä välillä on kuitenkin kirjautunut järjestelmään kaksi eri vakuutusmaksua. Yhtiöni eli If siirtyi keväällä Bonuksista Plussiin, tätä en muistanutkaan.
Tällä hetkellä keräillään taas seuraavaa tuhatta pistettä ja siitä manifestoituvaa vitosta. Ei järin jännää puuhaa tämän odottelu.

Pins -tilille on kertynyt heinäkuun jälkeen kivasti pisteitä. Lähinnä siitä että olen käyttänyt maksuaikakorttia joihinkin ostoksiin ja kuitannut kortin saldon pois ennen laskutusta / korkojen kertymistä. Ohjelman kautta on myös mahdollista tehdä ostoksia esim. joistain nettikaupoista ja hankkia pisteitä siten. Tämän hetken pistetilanne 2190. Sinänsähän se ei ole juuri minkään arvionen, Siwassa saisi ostettua n. 12€ arvosta. Toisaalta tuo on puolet edullisimpien lentolippujen vaadittavasta pistemäärästä.
Jatketaan noiden kerryttämistä kuitenkin myös.

Ostohyvityksen kautta on maksettu hyvityksiä 97,32€. Lisäksi tilillä on jonkun verran odottamassa seuraavaa kotiutusrajaa mikä oli siis sen 15€. Palvelun käyttäminen kyllä kannattaa silloin kun on muutenkin ostamassa jotakin. Edelleen tässä palvelussa on se riski että alkaa ostamaan vain sen hyvityksen tähden ja näin ei tietysti missään nimessä kannata tehdä.
Tuollahan on usein joku tuplabonuskampanja käynnissä, nyt näyttäisi oleva kuun loppuun tuplat valituista lastenvaatteiden ja lelujen verkkokauppojen ostoksista.

Nielsenin Kuluttajapaneelissa pisteitä on 5650. Tuo alkaa olla jo aika lähellä haluamaani 40€ arvoista tietyn kaupan lahjakorttia varten. Nielsenissähän ajatuksena on se että kaikki kotiin ostetut tuotteet skannataan ja näin kerätään dataa kuluttajien ostokäyttäytymisestä. Skannaus on muodostunut tavaksi enkä sitä niin ajattele. Aika vähän kuitenkin kaupasta tavaraa raahaan että sikäli kohdallani vaivanpalkka on kohtuullinen. Nielsenistä olen kirjoittanut huhtikuussa täällä.

Puretaan seuraavaksi lahjakorttien ym. tilanne josta kirjoittelin toukokuussa jutun Ostovoimaa.

Siispä nyt,
Ostovoimaa, marraskuu edition!

Ruokabudjetin ylijäämillä hankittu ostovoima on edelleen keittiön kaapissa piilossa. Harvakseltaan sinne kuitenkin kajotaan, mutta vain siksi että kasan päälle heitetään uusi kortti. Toukokuussa olin saanut kahden kuukauden ylijäämällä ja Ostohyvityksen palkinnolla yhteensä 70€ arvosta lahjakortteja. Tällä hetkellä niitä on yhteensä 400€ arvosta!!!
Tämä on aivan nerokkaan yksinkertainen ja tehokas keino siirtää rahaa omasta taskusta toiseen. Sellaiseen piilotaskuun joita joissain vaatteissa on ryöstöjen varalta. Kun vielä joulukuussa hankin yhden lahjakortin, ollaan hyvin siellä 500€ tuntumassa. Viissataa! Huh.. Joko joululahjat, kuukauden sapuskat tai sitten kerrytän näitä lisää. En tiedä vielä.

Lahjakortteja on vielä muitakin. Yksi hotelliyö odottaa vieläkin käyttöä. Virtaa taitaa olla jonnekin helmikuulle. Lisäksi hallussa on lentolahjakortti jolla saa vähän ajankohdasta riippuen meno- tai menopaluulipun johonkin Euroopan kohteeseen. Nice! Pitäisi ilmeisesti alkaa lomaa suunnittelemaan..

Ostovoimaa

Tämän kuun lisälyhennyksen toimeksianto lähti matkaan ennen kuin edes sain palkkakuitin. Ajattelin että no problemo, maksan velkalyhennykseni ja pärjään ilman sen kummempia. Nyt palkkapäivänä kun kaikki lyhennykset ja aikataulutetut tilisiirrot lähtivät tililtä kohteisiinsa jouduin kuitenkin kohtaamaan ajatuksen että mitä jos en pärjääkään seuraavaan tilipäivään. Mitä teen jos rahat loppuvat kesken?
Tilanne on se että kaikki laskut on maksettu, budjettitilit tai lähinnä ruokatili on vasta odottamassa ensimmäistä kauppareissua tuoreilla rahoilla. Hätää ei pitäisi tulla. Mutta mitä jos tulee? Olen ryssinyt jossain vaiheessa sillä peräti kolme laskua, joiden ei olisi pitänyt tulla, tulikin maksettavaksi. Kaksi noista kolmesta on ollut suoraveloituksena niin kauan kuin muistan. Olisiko pitänyt hyväksyä jokin uusi suoramaksusopimus kun systeemit tänä vuonna muuttuivat? Vai oliko laskun lähtötilillä vajetta katteesta silloin kun eräpäivät ovat olleet? En tiedä. Se nyt on tilanne että lähes 200€ lähti ns. ylimääräistä mitä en osannut odottaa.

Joitain laskuja on varmasti vielä matkalla, vaikka en satukaan muistamaan mitä ne voisivat olla. Aina niitä tulee. Käyttötilillä on 270€ jonka pitäisi riittää kattamaan KAIKKI menot ruoat ja autokulut poislukien. Tuon summan pitäisi riittää mutta en vain päässyt ensin ajatuksesta että puskan takaa tulisi jokin ikävä yllätys.

Onneksi olen valmistautunut tällaiseenkin. Muistatteko keittiössä säilyttämäni hätävaran? Ruskeassa paperipussissa olevia vitosen seteleitä ruokarahana suureen hätään?

Tuo raha on saanut kavereita.

Muistatteko kun kerroin että voitin Ostohyvityksen arvonnassa? Kerroin siitä täällä. Postia saapui kuten lupasivat. Käyttöä odottaa 20€ lahjakortti vihreään kaupparyhmään. Lisäksi olen ostanut lahjakortteja aiempien kuukausien ruokabudjetin ylijäämällä. Kahdella kortilla on yhteensä 50€ ostovoimaa.
Ja onpa vielä virikkeellistä apuakin saatavilla. Smartumin seteleitä on 85€ arvosta ja näillä ajattelin ostaa ainakin sarjalipun uimahalliin sekä kustantaa itselle hierojalla käynnin.

Erityisesti tuo lahjakorttien etukäteen ostaminen on ollut hyvä ajatus. Mikäli en niitä tarvitse nyt tässä kuussa ja myöhemminkin saan ylijäämällä niitä lisää hankittua, ideana olisi viettää hyvin miellyttävä joulukuu kuluttaen mahdollisimman vähän rahaa ja hyödyntäen näitä kortteja.

Tavallaan tämä on ollut jälleen yksi keino huijata itseä mutta toisaalta myös valmistautua tilanteeseen nimeltä hätä ja tarve. Kummasti helpottaa kun tietää että vaikka joutuisin kanavoimaan saatavilla olevat käteisvarat - vaikka ruokatililtä - pystyn silti asioimaan ruokakaupassa ja jopa harrastamaan turvautumatta luoton käyttämiseen. Tällainen henkilökohtaisen talouden vakauttamispaketti tällä kertaa.

Velanhoitorahalla saisi paljon ruokaa

Laitoin tuossa mietintämyssyä päähän kun kirjoittelin yhtä tekstiä ideointiasteelta raakileeksi, odottamaan viimeistelyä joka ehkä tapahtuu joskus tai sitten ei.

Joka tapauksessa, halusin saada itselleni vähän perspektiiviä siitä miten paljon kulutan velkoihin rahaa kuukaudessa, suhteessa siihen mitä kulutan muuhun sekä kuinka paljon tuon rahaa kotiinpäin.

Pelkästään tähän yhdistelylainan hoitamiseen laskin keskiarvoksi peruslyhennyksen + 200€ lisälyhennyksen. 200€ tulee siitä että sitä ajattelin käyttää nyt jatkossa minimilisäsummana. Tämä tekee kuukaudessa yhteensä 583€. Summana tämä on sellainen että olen siihen toisaalta jo tottunut. Snowballingillahan lyhennyssumma pysyy samana vaikka velkojien määrä pienentyisikin. Aika lailla tuon verran olen pystynyt kuukausittain velkoihin laittamaan.

Jos summan kuitenkin suhteuttaa vaikka asuntolainaan niin johan laittaa miettimään. Maksan nimittäin molempia lainoja suunnilleen saman verran, asuntolainaan menee parisen kymppiä enemmän. Nämä kaksi tekevät yhteensä 1180€ kuukaudessa. Pelkästä peruspalkasta käteen jää vähän alle 1500€ kuukaudessa. No joo, teen vuorotyötä ja vuorolisät ovat ihan merkittävässä roolissa palkan osana. Lisäansiot vielä tuohon päälle.

Kuitenkin. Maksan kulutusluottoja sen 583€ kuukaudessa. Ruokatilille siirrän 270€ kuukaudeksi. Kahden kuukauden ruokiin menee 540€. Kuukaudessa maksan siis yli kahden kuukauden ruokakauppalaskua vastaavan summan.

Freedigitalphotos.net, Suat Eman

Mitäs jos velan loputtua siirtäisin ruokatilille vastaavan summan kuukausittain? Neljän kuukauden aikana ylijäämää tulisi vähintään 8:ksi kuukaudeksi. Seuraavat 8 kuukautta voisin käyttää sekä velanhoitoon että ruokaan aiemmin kuluneet rahat johonkin muuhun. Summa olisi jo 583 + 270 = 853€. Tuolla summalla hoitaisin opintolainan noin viidessä kuukaudessa.
No joo... Utopiaa, en millään pystyisi neljää kuukautta elämään niin että ruokatilille kertyisi koko ajan hurjempi summa. Pakko niillä rahoilla on jotain muuta tehdä. Ja teenkin.

En vain ole aiemmin miettinyt sitä suhdetta millä rahaa pumppaan menemään. Tällä hetkellä on täysin tietoista että velkaan lähtee kaikki mitä vain pystyn, aiemmin laitoin tuota samaa summaa pieninä osasina useaan eri lyhennykseen joista suurimman osan otin takaisin kulutukseen lainojen lyhentymättä juuri mitään.

Jälleen yksi hyvä syy päästä velasta eroon. Se vie kolmasosan peruspalkkani brutosta ja yli kaksi kertaa niin paljon mitä käytän ruokakauppaan - joka kuukausi! Ja kyse on vain kulutusluotosta. Maksavatko muut yhtä kummallisella suhdeluvulla velkaansa?

Vuosi velkaista tarinaa pikakelauksella

Vuosi yhdessä viestissä. Not so simple. Yhdellä lauseella vuoden voisi kiteyttää näin: Raha ei enää aiheuta ahdistusta. No joo, vaatii avaamista.
Tässä jonkunlainen kronologinen tiiviste siitä mitä on ollut.

Huhtikuussa 2013 sain päähäni kirjautua velivelkaisen sähköpostiin ja sitä kautta blogiin. Blogiin jonka olin luonut jo noin 8 kuukautta aiemmin mutta jonka kirjoittamiseksi vaadittavaan elämäntapamuutokseen en ollut kyennytkään. Ehkä tuona aikana koin jonkunlaisen miesraskauden ja huhtikuussa olin valmiina synnyttämään pienen blogilapsen lisäksi peilin jonka eteen astuin kaikessa karmeudessaan. ( Mielikuva peilin synnyttämisestä on häiritsevä, pahoittelut siitä )

Tuossa huhtikuun ensimmäisessä kirjoituksessa totesin:

 " Mikään ei ole parempi päätös kuin päätös muutoksesta parempaan!"

Ihme kyllä, oman spontaanin ja helposti kyllästyvän luonteeni tuntien olen pitänyt tuon päätöksen. Päätin vihdoin selvittää taloudelliset takkuni ja elämäntyylini mahdottomuuden ja luoda itselleni uuden, kestävällä pohjalla olevan elämän.

Velkojeni yhteissumma asunto- ja opintolaina poislukien oli karvaa vaille 10 000€. Lähtölaukaus projektille pamahti ja Veli lähti suojuoksuun.

Toukokuussa pohdin mm. lisätyön tekemistä. Tuo kuukausi oli taloudellisesti hyvä enkä joutunut turvautumaan luottojen käyttöön. Pohdin kesää odotellessa että

"Voisiko sitä oikein olla rahaa ostaa tänä vuonna terassille kalusteet...?"

 Ja näin kävikin. Ensimmäistä kertaa viime kesänä terassiani koristi pöytä tuoleineen. Pieni asia mutta kuitenkin todella suuri juttu, velkakierteessä kun ei todella ole helppo ostaa edes käytettyjä puisia terassikalusteita.

Kesäkuun suurin saavutus oli kun maksoin "Käyttölaina 2:n" kokonaan pois. Lisätyöansioista ja lomarahoista pystyin tekemään 150€ suuruisen peruslyhennyksen lisäksi yli 800€ loven tuohon yhteen lainaan, näin poistaen sen olemassaolon (tuo laina näkyy kyllä edelleen nettipankissa statuksella "laina on maksettu loppuun). Tämä upea tapahtuma ei rokottanut minua kesäkuussa melkein tuhannella eurolla vaan se jätti kaikille tuleville kuukausille 150€ enemmän käyttövaraa. Tässä muuten yksi lainanmaksun keskeinen ajatus. Se ei ole itseltä pois kun maksaa lainaa, ainoastaan itselle enemmän tulevaisuudessa!

Heinäkuussa tein uutta velkaa kun ostin kameran. Toisaalta tuo tuli tarpeeseen, toisaalta se menee kyllä needs and wants -ajattelulla halujen puolelle. Kameran ostaminen teki sen että kesäkuun tilanteeseen nähden heinäkuun velkalukemat olivat vain hieman pienentyneet.
Leikkasin myös Mastercardini kahtia ja kävin pankissa lopettamassa luottosopimuksen. Tässä vaiheessa mielessä oli koko ajan erilaisia suunnitelmia ja ajatuksia velkojen kuittaamisesta. Suunnitelmat muovautuivat ja muuttuivat harva se viikko, kaikille yhteinen tekijä kuitenkin oli velkataakan pienentäminen.

Blogiin alkoi eksymään porukkaa ja kirjoitin 8 vinkkiä joilla saat velat maksuun. Vaikka olin itsekin, ja olen edelleen, opintiellä aiheen parissa koin havainneeni joitain tärkeitä tekijöitä taloudellisen ajattelun ja muutoksen aikaansaamiseksi.

Heinäkuussa aloitin säästämään ja tätä käsiteltiin ensin omassa blogissaan. Myöhemmin integroin kaikki säästöblogin tekstit tähän blogiin. Pohdin säästämistäni ja syitä miksi kaikki aiemmat säästöyritykseni ovat epäonnistuneet. Aiheeseen liittyen totesin

"Haluan säästää saadakseni taloudellisen tilanteeni siihen jamaan, että ei olisi tarvetta säästää."

Elokuun teema oli hyvin vahvasti yhdistelylaina. Laitoin hakemuksia rahalaitoksille ja pankkeihin. Lopulta loppukuusta asia ratkesi oman pankin kanssa ja rahaa ropisi, pili pili pom kun yhdistelylaina tupsahti tilille. Otin lainan lähes koko jäljellä olleelle velkasummalle joka elokuun lopulla oli lähes tasan 7000€.

Syyskuu oli ensimmäinen (ja tähän mennessä ainoa) kuukausi kun velkasummani kasvoi edellistä kuukautta suuremmaksi. Taloudellinen vastaisku rokotti satoja euroja, lisäksi uusi yhdistelylaina ei vielä tässä kuussa lyhentynyt. Kuukausi edusti kuitenkin käännekohtaa projektissani sillä velkojia oli jäljellä enää kaksi! Yhdistelylaina omaan pankkiini sekä Visa-kortti.
Säästämiseni virtuaalimaailmassa eteni myös, syyskuussa säästötilini saldo oli 380€, mikä oli yksi suurimpia säästösaldoja pitkiin aikoihin.
Katse oli vahvasti eteenpäin, hyvin mielin.

Lokakuussa alkoi yhdistelylainan takaisinmaksu. Velkasaldo tippui taas kivasti mutta ei ollut aivan vielä elokuun matalimman lukeman kohdilla. Säästötilin saldon sain tavoitteeseen eli siellä oli 500€. Tämä pesukonerahastoksikin ristitty hätävararahasto merkitsi itselleni paljon. Jatkossa taloudellinen takapakki korvautuisi sillä luotolla elämisen sijaan.
Tässä kuussa myös ensimmäisen kerran budjetoin kun listasin epäsäännöllisten (harvemmin kuin kerran kuussa maksettavien) laskujen vaikutusta kuukausitasolle.
Lopetin kuukauden miettimällä Mitä luotoilleni tapahtui. Oppimiskokemuksena luottojen käyttäminen ja/tai olemassaolo antaa edelleen miettimisen aihetta.

Marraskuu oli suhteellisen tasainen kuukausi. Ajatusprosessit olivat koko ajan käynnissä velanmaksuun ja velattomuuteen liittyen. Pohdin miten ihmisen täytyy olla valmis velattomuuteen sekä makoin velkoja ja säästöönkin vähän sain.

Joulukuu oli jo melkoisen vauhdikasta. Kerroin miten luottokorttivelkaa voi rökittää superlyhennyksillä. Tämä johtui erityisesti siitä että lähdin jahtaamaan Visaa suuremmilla panoksilla kuin aiemmin. Velkaa oli noin 4000€ vähemmän kuin huhtikuussa. Tein lisätyötä melkein 800€ edestä.
Pohdin kulunutta vuotta ja matkaani siihen pisteeseen asti. Tuo teksti sekä tavoitteet vuodelle 2014 voit lukea tästä.  Asetin myös säästötavoitteet tulevalle vuodelle.

Vuosi päättyi  aika upeissa tunnelmissa. Kokonaisuus näytti kulkevan oikeaan suuntaan ja hyvä niin. Runsaasti suunnitelmia ja ajatuksia. Osaa toteutin, osaa yritin pitää salassa myöhempää ajankohtaa varten. Sisällä velloi suunnaton inspiraatio ja innostus. Tavoitteeni, velattomuus ja kestävä elämäntapa tuntuivat asioilta jotka ihan oikeasti voisivat tapahtua.


Vuosi 2014, tammikuu.
Kuukausi oli täynnä monenlaista, hyvä kuukausi. Kirjoitin 8 vinkkiä lisää helpottamaan velanmaksua. Veloista suli Chuck Norrisin avustamana hurja määrä euroja pois.
Koko tammikuu avautuu tästä. Siellä on mm. kolikkopurkkisäästämistä, säästöprojekti kakkosta, lisätyön pohdintaa vol 4 ja pari muutakin ei-täytepostausta.
Kuntopohjaa oli otettu edellinen vuosi, kuluva vuosi tulisi olemaan huikea.

Helmikuussa blogi vietti postaus per päivä -tyyppistä eloa. Joka päivälle oli eri teemaisia kirjoituksia. Sain mukaan vierailijoita. Oman osionsa kirjoittivat Taina, Kitupiikki, Sanna sekä P.Ohatta.
Helmikuun 28 tekstiä löysivät lukijansa. Oli kiva seurata kommenttikeskusteluja sekä suoria yhteydenottoja joita tässä kuussa alkoi tulla enemmän kuin aiemmin.
Velkamäärä oli tässä vaiheessa noin 4200€. Ilon hetki oli kun Visa kuoli. Lähtötilanteesta olin päässyt alaspäin jo yli 5500€! Lisäksi paljastin että myös minä otan osaa suosittuun 52 viikon säästöhaasteeseen.

Maaliskuu on jo niin lähihistoriaa että siitä ei sen enempää. Suunnitelmia on hiottu ja mietitty pitkälle syksyyn. Tein yli 650€ edestä lisätöitä, sain prosenttihaasteen alkuun ja velkamäärä alkaa nykyään tuhatluvulla 3.

Vuodessa sain veneeni rei'istä suurimman osan tilkittyä, ohjattua paattini karikoilta takaisin avovesille sekä pudotin kuormasta suunnilleen 6168€ arvosta ahdistusta ja pahaa oloa. Vuodessa kasvoin enemmän kuin minään muuna vuoden ajanjaksona. Vuodessa tulin itsevarmemmaksi ja luottavaisemmaksi pyrkimyksissäni. Nämä hyveet kantavat paljon pidemmälle kuin taloudellisiin asioihin, ne auttavat elämän kaikilla osa-alueilla.

Olen joskus kirjoittanut että teen sata lasissa töitä, konkreettisesti ja mielen tasolla, niin kauan kun on turhaa taakkaa mukana kannettavaksi. Sitten kun olen vapaa tai edes löysemmissä kahleissa voin hiljentää liekkiäni ja keskittyä elämän sietämättömään keveyteen. Yksi kahle irtoaa kun saan yhdistelylainan maksettua. Nykyisellä ajatuksella se tapahtuu nopeammin kuin mitä vuositavoitteeseen olen kirjannut. Jopa useita kuukausia etuajassa.

Aion jatkaa tätä matkaa juuri niin kauan kuin on tarpeen. Raha ei enää aiheuta ahdistusta. Saatte tästä esimerkin myöhemmin tässä kuussa kun julkistan säästötilanteen. Aiemmin olen sen verran kertonut että olen säästöjä joutunut käyttämään. Tärkein pointti kaikille on se että työskentelemällä itsensä ja asioidensa parissa voi päästä siihen pisteeseen että

RAHA EI ENÄÄ AIHEUTA AHDISTUSTA!!


Jos vuoden tapahtumat todella pitäisi kiteyttää yhteen lauseeseen, se voisi olla tuo. Toki se voisi olla moni muukin, aika paljon kun on tapahtunut.

Olen sanonut ennenkin ja sanon uudestaan; jos minä pystyn tähän, pystyt sinäkin!

Seuraavan puolen vuoden aikana ravistetaan kaikki loput kulutusluotot pois! Seuraavan merkkipaalun haluan kirjoittaa jotakuinkin otsikolla "Näin maksoin 10 000€ kulutusluottoa 18 kuukaudessa!". Katsotaan pitääkö tämä aikataulu kutinsa.

Mobiilipankit

Kirjoitin joulukuun lopussa verkkopankkien mobiiliversioista. Joihinkin on tullut päivityksiä ja niistä voisi laittaa uutta tietoa. Kaipaisin tietoa myös muoden pankkien mobiiliversioista.

Mobiilipankkien paras puoli on se että sovellukset ladattuaan ja pankkiin ensimmäistä kertaa kirjauduttuaan et tarvitse enää tunnuslukulistoja. Ensikäynnillä itselle asetetaan salasana, jonka avulla kirjautuminen jatkossa onnistuu. Laskujen maksamiseen tarvitsee tunnuslukulistan mutta esim. pankin sisäiset tilisiirrot eivät (ainakaan käyttämissäni pankeissa) niitä vaadi. Mobiilipankissa asiointi on nopeampaa jos käy enimmäkseen vain tarkastamassa tilin saldon tai katselemassa tilitapahtumia.

S-Pankilta tuli jokin aika sitten kysely, mitä ominaisuuksia mobiilikäyttikseltä toivotaan. S-Pankin lisäksi sovelluksessa on tälläkin hetkellä S-Edut -osio, joka kyllä itselläni jää aivan turhaksi. Kyselyssä oli mukana ehdotukset rahastojen seurannalle ja muille oikeasti näppärille jutuille mutta myös aivan turhalle toiminnalle, tyyliin ateriapassien sähköiselle versiolle.

S-Pankin mobiili on tässä joulukuun jälkeen ollut katkoksissa muutamia kertoja, satunnaisesti kuitenkin. Tuon sovelluksen kuten koko pankinkin huono puoli on se että tilitiedot eivät ole ajantasalla. En ole päässyt jyvälle siitä miksi S-Pankista tehdyt korttimaksut rekisteröityvät paljon myöhemmin verrattuna muiden pankkien tilitietoihin. Tilitietojen lisäksi bonukset tulevat myös hieman jälkijunassa, ehkä vuorokauden viiveellä.



Nordean mobiilipankkiin tuli juuri päivitys. Kirjautumisen jälkeen etusivun listauksiin tuli näkyville listaus lainoista joita asiakkaalla pankissa on. Kokeillessani lainatiedot eivät kuitenkaan avautuneet, näkymästä näkee siis vain kulloisenkin hetken lainasaldon. Tämä on kuitenkin hyvä lisä sillä aiemmin lainoja ei mobiilissa saanut näkyviin.

Tilin valitsemalla näyttöön avautuu siihen liittyvät tapahtumat, varaukset ja tulevat maksut. Sisäiset tilisiirrot onnistuvat helposti, laskujen maksukin onnistuu vaikka itse käytän siihen mieluummin varsinaista nettipankkia.
Kirjautuminen on helppoa kun käyttäjätunnus tallentuu laitteeseen, riittää kun naputtelee oman salasanan ja pim!, sitä on pankin sisällä.

Päivitys 15.6.2014: Uutena Nordean mobiilipankissa näkymä lainojen tarkempaan tarkasteluun. Kirjoitin asiasta tänne.






Dansken mobiili on edelleen paras. Siihen tuli hetki sitten päivitys joka mahdollistaa viesteihin pääsyn. Asiakaspalveluun saa kätevästi yhteyden kirjekuorikuvakkeen avulla. Tilitapahtumien jaottelu kategorioihin on niin koukuttavaa että olen naputellut vuoden ajalta jokaisen tapahtuman omaan luokkaansa. Nämä näkyvät sitten erivärisinä palkkeina, jokaisen kategorian pystyy avaamaan erikseen haluamaltaan ajanjaksolta jne. Näpertelyä parhaimmillaan!
Danskella tabletille tarkoitettu sovellus on parempi kuin puhelimelle tarkoitettu. Kuvassa on puhelimen kirjautumisnäkymä, joka on erilainen kuin tabletissa.
Jos sattuu olemaan Dansken asiakas ja tykkää kaavioista, on suuri mahdollisuus että mobiilipankin parissa vierähtää tovi jos toinenkin!
Laskujen maksu tabletversiolla tuntuu oikemmalta kuin esim. Nordean versiossa, koska maksunäkymä muistuttaa hyvin paljon varsinaisen verkkopankin näkymää.


Osuuspankista kerrottiin kommenteissa joista kopioin tähän.

"Laskuja voi maksaa mutta tilinumero täytyy olla iban muodossa, joka oli jollain tapaa hankala laittaa.. olen kerran kokeillut tätä ja en enää tarkemmin muista mikä siinä teki asiasta hankalaa. Maksamatta lasku kuitenkin jäi... ... .. Ja kävinkin juuri mielenkiinnosta katsomassa, että millainen tuo laskusysteemi on ja nykyään puhelimella voi näemmä lukea viivakoodin. Eli ei tarvitse naputella ibania. Ja siellä oli näemmä tallennettuna maksupohjatkin. Vanhassa versiossa tätä mahdollisuutta ei muistaakseni ollut.
(Nettipankissa) näkyy kaikki tilitapahtumat reaaliajassa. Rahaa on helppo siirtää tililtä tilille ja sieltä näkee helposti myös luoton tilanteenkin. Samasta sovelluksesta pääsee myös hyvin yhteyteen asiakaspalvelun kanssa ja sitä kautta on mahdollista kuollettaa kortti. "



Tilitietojen tarkistamisesta ilman tunnuslukulistoja sen verran, että ilmeisesti OP:lla voi valita yhteen laitteeseen asetuksista laajan mobiiliasiakkuuden, mikä helpottaa päivittäistä käyttöä.

"OP:lta on tullut myös erikseen tablet-versio verkkopankista, joka nopealla silmäyksellä näytti hyvältä. Ongelmana on se, ettei molempia voi käyttää yhtäaikaa ilman avainlukulistaa. Yllä mainittu Laaja mobiiliasiakkuus toimii vain yhteen laitteeseen kerrallaan."


Olisiko joku halukas laittamaan pienen esittelyn muiden pankkien mobiiliversioista, mielellään kuvan kera? Kerättäisiin muidenkin pankkien esittelyt tähän.

Rahabalanssi

Pysyyko se pystyssä? Kuva täältä

Taloudellinen tasapaino. Kai se on jonkunlaista tasapainoa että kun tili tulee, muuttuu pankkitilin saldo lähes samoihin lukemiin kun kaikki ohjelmoidut maksut ovat lähteneet. Eli se menee.

Vaatii taiteilua että pääsen kuukauden päähän ilman sen merkittävämpiä miinuksia kokonaisuudessa. Seuraava palkkapäivä on odotettu jo nyt. Se suuri rahallinen panostus mistä aiemmin kirjoitin ja jota en enempää avaa tulee vastaan vielä tuolla loppukuusta. Vuorolisät tulevat maksuun kuun vaihteessa, se auttaa kuitenkin ihan hyvin.

Kuukausitavoitteisiin kirjasin lisäansioista täysin absurdilta tuntuvan tavoitteen. Kuitenkin (ei ehkä lopuksi kuitenkaan yllättäen) tilaisuuksia ylimääräisen rahan tekemiseen on kuluvalla viikolla tarjoutunut tosi kivasti. Lisätyötä on tullut tehtyä ja omaan työhöni sain pitkän päivän lisätyötunteina joka mukavasti lihottaa rahapussukkaa. Olen pitänyt kirjaa miten paljon mikäkin työ tuo rahaa nettona, vielä on tavoitteeseen reilusti matkaa mutta olen ansainnut jo kahdessa viikossa sen verran mitä ajattelin todennäköisemmäksi koko kuukauden ajalta. Se on hyvä se.

Sentinvenyttämisen jalo taito ja keittiöpuskuri

Jälleen löydän itseni siitä tilanteesta että kun tilipäivä on lähellä, rahat ovat vähissä. Tai oikeastaan eivät ole mutta sitten kuitenkin taas ovat. Riippuu vähän mistä katsoo.

Käyttötilillä on 19€ tai jotain sinne päin. Ruokatilillä 30€ millä teen ostokset ensi maanantaihin saakka. Silloin pitäisi jo uusien ruokarahojen olla omalla tilillään. Budjettitileiltä löytyy rahaa mutta niistä en käytä.
Tilipäivän jälkeen siellä ei kovin paljon enempää tule olemaan sillä raha virtaa välittömästi eteenpäin. Kerroin aiemmin ylimääräisestä menosta, se verottaa monta sataa euroa.

Miksi tätä sitkuttelua ei osaa yhtä hyvin välittömästi tilipäivän jälkeen? Vasta viikko ennen palkkaa tuntuu että osaa käyttää kaikessa rahansa järkevästi. Opittavaa siis vielä riittää.

Keittiöpuskurista tein äsken löydön. Tuo on kyllä kätevä pitää vitosia piilossa.  30€ euroa jemmassa, ruoka- tai muita katastrofeja varten. Otin sieltä aiemmin tässä kuussa kun yhteisvastuukerääjä kävi ovella. Ilman tuota paperikuorta olisi jäänyt avustus antamatta, lompakossa kun ei ollut mitään. Löysin myös kasan 2€ kolikoita, jotka olin jättänyt toiseen kaappiin, syytä voin vain arvailla. Niitä oli 10 kappaletta. Kahvirahoiksi kakkostyöpaikkaan, osan otin jo tänään mukaan. Löytäisipä joka päivä tällaisia!

Perjantaita ja tiliä odotellessa!

Vaimo töissä, mies kotona lapsen kanssa

Tämän viikon vierailijapostauksen on kirjoittanut Kitupiikki, joka vuorotteluvapailee ja pitää siinä samassa blogiaan.


Vuonna 2012 kotihoidontuen saajista 5,5% oli miehiä ja 94,5% naisia. Kotihoidon tukea saa siis jos perheessä on alle 3-vuotias, joka ei ole kunnallisessa päivähoidossa. Jos hiekkalaatikolla on yhtä aikaa 20 kotihoidontuen saajaa katsomassa tuleeko hyvä vai huono kakku, näistä kahdestakymmenestä vain yksi on mies. Vuosien saatossa miesten osuus on kasvanut mutta tosi pienihän se edelleen on.

Pikku Kitupiikki

 Itse jäin elokuussa 2013 vuorotteluvapaalle vuoden ajaksi. Samassa kuussa meille syntyi pieni ihana tyttövauva. Kun vauva oli viikon vanha, lähti vaimoni ekan kerran yksin kaupungille muutamaksi tunniksi. Siitä lähtien olen 2-3 päivää viikossa ollut kahdestaan kotona vauvan kanssa. Ja kivaa on ollut. En ymmärrä miksi jotkut isät eivät käytä edes minimi-isyyslomaa. Miksi hankkia lapsi jos sen kanssa ei halua olla?

Vaimoni on yksityisyrittäjänä nopeatempoisella alalla. Jos hän jäisi vuodeksi pois, moni asiakas löytäisi toisen tekemään työn ja vuoden päästä voisikin olla vaikea päästä takaisin. Sitäpaitsi hän rakastaa työtään ja halusi sitä jatkaa. Minun taas oli helpompi jäädä töistä pois kokonaan koska olin vakituisessa työsuhteessa joten pystyin jäämään vuorotteluvapaalle. Joten voin siis palata takaisin samaan työhön ensi  kesänä mikäli haluan.

Viikossa jää 4-5 päivää kun vaimoni on kotona (eikä töissä). Eli useimpina päivinä voimme molemmat olla hoitamassa lasta. Toki olemme onnekkaita että meillä oli tämmöinen mahdollisuus, jokaisella ei ole vakituista työtä mistä jäädä vuorotteluvapaalle. Ja onhan sitä 10-vuoden työhistoriaakin saanut kerätä.

Esimerkin vuoksi kerron lukemia millä rahalla nyt pärjäämme. Selväähän on että enemmän rahaa saisimme jos olisin töissä. Olen tilastojen valossa melko keskituloinen, kuukausipalkkani oli 2750€ kun jäin vuorotteluvapaalle. Tajusin liittyä ajoissa (34 viikkoa) työttömyyskassaan. Muuten vuorottelukorvaus olisi 70 % siitä työttömyyspäivärahasta, johon vuorottelija olisi oikeutettu työttömänä ollessaan (25 vuoden työhistorialla vuorottelukorvauksen määrä on 80 % työttömyyspäivärahasta). Kelan maksamana vuorottelukorvaus olisi ollut alle 500€/kk. Työttömyyskassan jäsenenä korvaus on 1038,40€/kk. Loppuvuodesta 2013 sain korvauksen kokonaan käteen koska olin keväällä maksanut veroja hieman reilummin. nyt vuoden 2014 puolella veroprosenttini on 13,50% eli käteen jää vuorottelukorvauksesta vajaa 900€/kk. Töissä ollessani käteen jäävä osuus oli hieman päälle 2000€. Kuukaisittainen "tappio" tulojeni osalta on siis n. 1100€/kk.

Vaimoni saa Kelan tukia 9kk:n ajan (äityisraha 4kk + vanhempainraha 5kk). Sunnuntaisin saa vapaasti tehdä töitä ilman tuen pienenemistä. Niiltä arkipäiviltä (lauantait mukaanlukien) kun on töissä, saa vain minimituen (n.24€). Yrittäjänä voi valita joitakin työpäiviä sunnuntaille jolta osin tuki ei siis pienene ollenkaan. Ja meidän onneksi varsinaiset työpäivät ovat hieman paremmin palkattuja ja niitä ei niin kovin usein ole. Ja silti näiltä päiviltäkin saa tuon minimimääräisen Kelan tuen.

Itseasiassa vasta tätä kirjoittaessani huomaan että meidän järjestelyllä jäämme taloudellisesti voitolle verrattuna siihen jos minä olisin töissä ja vaimo olisi kotona hoitamassa lasta. Olisimme silti valinneet näin  vaikka tulot olisikin tippuneet. Mietityttää se miksi niin harva mies haluaa olla kotona lapsen kanssa? Ehkä perinteiset roolimallit istuvat niin tiukassa, mies tekee töitä ja vaimo on kotona tiskaamassa ja lasta hoitamassa.

Kitupiikki


(Laitahan seurantalistalle siis miehen blogi http://kitupiikkivuorotteluvapaalla.blogspot.fi/ )

Vastatuulessa

(Enpä tajunnutkaan että sääteemalla tämäkin menee. Menköön.)

En ole laskenut kuinka monta kertaa oma raha-asioideni kurssinmuutoksen yritys on lässähtänyt ennen kuin on päässyt alkuunkaan. Monta, se on varmaa.

Haluatko tietää pari kiveä joihin olen matkan varrella kompastunut?

Kerron silti.

Kuva Jiri Zuna

Minussa on pari luonteenpiirrettä joiden vuoksi olen ajautunut taloudellisesti hankaliin tilanteisiin. Yksi niistä on tietyissä asioissa liiallinen sinisilmäisyys.

Lupauduin vuosia sitten eräälle hyvin tutulle, nykyään entiselle läheiselle ihmiselle avuksi kun hän oli taloudellisesti tukalassa tilanteessa. En antanut rahaa, sen sijaan annoin nimeni erilaisten sopimusten tekemiseen. Luottotiedottomana ihminen kun ei saa ilman pantti- tai etukäteismaksuja juuri mitään sopimuksia tehtyä. Otimme hänelle kytkypuhelimen, johon hän oli valinnut edullisen liittymäpaketin.
Meni pari kuukautta. Sain postissa muistutuksen laskun maksamisesta. Tuo ihminen lupasi hoitaa asian. Pian tuli toinen muistutus. Taas ihminen lupasi hoitaa asian. Tuli lasku perinnästä. Ihminen lupasi hoitaa asian... paitsi että ei hoitanut. Maksoin itse että asia ei mene eteenpäin. Edullisen liittymäpaketin minuutti- ja viestirajat oli ylitetty ja varsin reippaasti. Laskua oli satojen eurojen edestä. Jouduin maksamaan kaiken. Meni useita viikkoja että tavoitin tuon ihmisen ottaakseni puhelimen itselleni. Olin luonnollisesti jo sulkenut liittymän että lisälaskua ei tulisi. Kun sain puhelimen takaisin sain myös syytökset että hän ei vuokseni pysty hoitamaan enää työasioita kun ei ole liittymää.
Tarinoissa on joskus koukku. Tässä tarinassa koukku on se että myös itselläni oli kytkysopimus menossa. Maksoin vuoden verran kahta eri puhelinta ja kahta eri liittymäpakettia. Onneksi oman puhelimen kuukausiosuus oli muutaman euron luokkaa, korkeintaan vitosen kuussa. Joku peruspuhelin.
Tässä tarinassa on vielä toinenkin koukku. Tein toisen ihmisen kanssa saman asian, paitsi että silloin otin omiin nimiini sopimuksen nettiliittymästä. Jonka lopulta maksoin kokonaisuudessaan useiden perintäkulujen kera.
No hei, laitetaan kolmaskin koukku. Tein saman asian kolmannenkin kerran. Autovakuutuksen kanssa. Neljättä häpeän niin paljon että en viitsi sitä kertoa, mutta se virhe maksoi noin 1000€, tuolloin uskoin samaa ihmistä joka oli jo ollut "reilu kaveri" netin kanssa.

Sinisilmäisyyteni on maksanut rahassa varmasti tuhansia euroja. Oppirahani olen maksanut enkä enää aio antaa muiden hyväksikäyttää itseäni millään tavoin.
Kummelit laulavat "Apinaa huijataan, apinaa koijataan". Nuo huijaukset ovat siitä vinkeitä juttuja että ne tapaavat rysähtää kerralla maksettavaksi erinäisten uhkien saattelemana. Kun talous on ollut muutenkin tiukka, ovat nämä yllärimaksut olleet kriisin paikka joka ikinen kerta. Jos kuukauden menoihin laskujen jälkeen on jäänyt vaikkapa 300€, miten siitä voi maksaa 1000€ hintalapulla varustetun perintäyhtiön "lahjan"? Maksittamalla luotot, ottamalla ehkä vähän lisää, jättämällä omia laskuja maksamatta jne.

Kuva Anna

Toinen luonteenpiirre on tietynlainen huolettomuus. Sehän on oikeastaan aika hyväkin juttu mutta kaikessa on kääntöpuolensa. Huoleton ihminen ei nimittäin välttämättä huomaa selkänsä takana väijyvää monsteria vaikka muut sen tunnistaisivat.

Kun olin opiskelija, kävin samalla töissä. Eräänä vuotena laskeskelin tulorajojen ylittyvän ennen vuoden vaihtumista, ja katkaisin opintotuet. Kiperä tilanne sinällään oli kaksi lähes täysin tulotonta kuukautta, kun opintotukia ei tullut, palkkaa ehkä satasen verran (töitä ei ollutkaan niin paljon kuin yleensä) ja sossusta sain apua muistaakseni alle satasen. En nyt muista miten vuokra-asiat ja muut järjestyivät mutta lirissä olin.
Valmistumisen jälkeen oli mukavaa. Töissä käytiin ja ammattipaperit takataskussa palkkakin nousi siitä mitä se opiskeluaikoina oli. Jossakin vaiheessa tuli kirje Kelalta. Opintotukia oli maksettu liikaa ja saisin ne palauttaa Kelaan 15% korolla varustettuna. Summa oli hyvin lähelle 1000€.
Tuo oli selkeää matematiikkaa ja kyllä odotettavissa, mutta arvatkaapa olinko pyyhkinyt kaiken opintoihin liittyvän mielestä jo tuossa vaiheessa? Kyllä vain.
Seuraavana vuonna sain jälleen kirjeen Kelasta. Saisin jälleen palauttaa liikaa maksettuja opintotukia heille. Tälläkin kerralla summa oli noin tonni. Niin sitä taas makseltiin 15% korolla varustettuna tukiaiset takaisin. Olisin voinut ennakoida tämänkin sillä tiesin kyllä että aiemmin maksamani koski opiskelujen toiseksi viimeistä vuotta ja viimeisen vuoden jutut tulisivat myöhemmin kyllä vastaan. Kun olin ne ensimmäiset maksanut, halusin jälleen totta kai unohtaa kaiken opintoihin liittyvän.
Tuhat euroa on helkkarin kova raha lähteä pulittamaan kun se tulee ns. puskista.

Huolettomuuteni on vuosien aikana saanut unohtamaan monenlaisia laskuja. Olen voinut aivan hyvin tehdä niin että olen hakenut postin, avannut esim. laskut, laittanut ne johonkin epämääräiseen paperikasaan ja sitten tyystin unohtanut ne. Kun seuraavassa kuussa tulee samoilta laskuttajilta karhukirjeet ja uudet laskut lisäksi, on vähän sellainen "Ups"-olo. Onneksi tähän on aikalailla suuri muutos tullut eikä hupsistakeikkoja niinkään enää tapahdu.

Pienikin vastatuuli on menneisyydessä notkauttanut koko hienovaraisen korttitaloni. Summat ovat olleet kerrallaan maksimissaan sitä tuhannen euron luokkaa. Mistähän tavoitteeni tuhannen euron vararahastosta mahtaa olla peräisin? Tiedostetusti tai tiedostamatta tuo vastaa juuri niitä kriisisummia joita olen kohdannut useamman kerran menneisyydessäni. On se jännä.

Kun tonnin säästö alkaa olla todellisuutta, taidan olla vahvistanut korttitaloa sen verran että seuraava kriisi ei sitä enää kaada. Siitä olen aivan helkkarin onnellinen.

Netti- ja kirpparimyynnin ABC

Tavaran myyminen. Lisätulojen hankkimiskeinoista yksi helpommista toteuttaa. Vauhtiin päästäkseen tarvitaan vain itselle turhaa tavaraa jota jokaiselta kyllä melko varmasti löytyy. Tavaroitaan eteenpäin laittamalla voi ansaita itselleen pientä taskurahaa, näppärä ja ahkera myyjä taikoo itselleen satoja euroja kuukaudessa. Useimmat meistä myyvät vain omaa tavaraansa ja kohtuudella, toiset jäävät koukkuun ja jopa aloittavat trokarin uran ostamalla halpaa ja myymällä kalliimmalla.

Olen kiertänyt kirppareita kauan. Ensimmäiset kokemukset kirpparimyynnistä ovat jo pikkupojasta kun isän kanssa vietettiin viikonloppuja perinteisillä kirppareilla myymässä. Itsepalvelukirppiksellä ensimmäinen oma pöytäni oli kun olin noin 15-vuotias, ja siitä on kulunut yhtä monta vuotta. Nettikirppiksillä, käytännössä huuto.netissä olen pyörinyt vuodesta 2005 tai -06. Livekirppareilla ja netissä toimimisessa on erilaisia huomioon otettavia asioita. Tässä joitain.
Kirpputoreja koskeva tekstin osuus on peräisin kirppisaiheisesta blogista jota joskus pidin ja joka on ollut suljettuna jo pitkään.

Huuto.netissä / muilla netin kirpputoripalstoilla huomioon otettavia seikkoja:

• Tee taustatutkimusta. Katso mikä on yleinen hintataso myymälläsi tavaralla. Käytetään tässä esimerkkinä kaukosäädintä.
• Oma hintasi ei välttämättä ole ostajan mieleen. Käytetyn tavaran myyminen on kompromissien tekemistä.
• Netissä on turha myydä oikeastaan mitään ilman kuvia. Panosta niihin.
• Tällaisilla kuvilla ei myy mitään:

• Pimeät ja tärähtäneet kuvat korostuvat kun niiden yhteydessä mainitsee "Kamera vähän tärähti", "Vähän pimeä kuva".
• Sen sijaan samalla vaivalla saa aikaan seuraavan kuvan:

• Kuva kertoo paljon. Potentiaalisen ostajan ei tarvitse miettiä tiettyjä ominaisuuksia kun hän näkee ne kuvasta. Sen sijaan hän voi tehdä välittömästi ostopäätöksen.
• Kuvien lisäksi kattava ja tyhjentävä tuoteseloste myy paremmin kuin pelkkä "myydään kaukosäädin". Miltä kuulostaisi "Myydään LG:n kaukosäädin. Kaikki nappulat toimivat, patterikansi ei heilu, ei havaittuja vikoja. Kulkee edullisemmin postissa ilman pattereita. Ei tietoa toimiiko muiden televisioiden kanssa".
• Määrittele lähetyskulut etukäteen ja mainitse ilmoituksessa. Itellan sivuilta näet hintataulukon.
• Ole rehellinen ilmoituksessasi. Pyri selvittämään mahdolliset viat niin tarkasti kuin mahdollista, huuto.netissä negatiivinen palaute vaikuttaa nopeasti myynteihin.
• Kommunikoi ostajan kanssa nopeasti. Huuto.netissä voit tehdä automaattiviestin jossa on tervehdyksen lisäksi tilitiedot, näin nopeutat kaupankäyntiä.
• Ilmoita / sovi itsesi kanssa että maksetut tuotteet lähetät X vuorokauden kuluessa. Pidä tästä lupauksesta kiinni.

Nettimyyminen vaatii alkupanostusta ajallisesti, mutta jos kerran lähtee ilmoituksia tekemään kannattaa ne tehdä heti kunnolla. Vaikutuksen huomaa toteutuneiden kauppojen määrässä.

****************************************

Itsepalvelukirpputorin myyjälle:

• Jos asut kaupungissa, jossa on useita kirppiksiä, valitse tarkasti mihin haluan viedä. Edullisin hinta ei takaa mitään. Mieti, missä itse tykkäät asioida, ja missä todennäköisimmin käy sellaiset asiakkaat, jotka haluavat juuri sinun tavarasi.
• Hyödynnä vuokra-aika; vie tavarat ensimmäisen päivän alussa, hae viimeisen päivän lopussa. Jos viet noin puolessa välissä aukioloaikaa ja haet samoin, menetät yhden myyntipäivän.
•  Panosta esillepanoon. Älä vie kaikkea tavaraa heti, vaan vaikka alkupäivien ajan lisäilet päivittäin jotakin. Käy muutenkin usein pöydälläsi, mieluiten päivittäin, siistimässä ja korjaamassa muiden pöytien tavarat paikoilleen.
• Älä ahda pöytääsi täyteen!! Jos vaatteet eivät mahdu liikuteltavaksi vaaterekillä, niitä ei kukaan katsokaan läpi. Vaatteet ovat usein myös pöydällä olevien tavaroiden tiellä. Rikkoutumisen pelossa useimmat jättävät myös ne katsomatta.
• Muista että kirpputorimyynnin tärkeä aspekti on kiertoon laittaminen, ei voiton maksimointi. Ole siis valmis alentamaan hintoja, vaikka itse olet ensin hinnoitellutkin toisin. Hinnan päättää lopulta asiakas, tekemällä osto- tai ostamattomuuspäätöksen.
• Useimmissa paikoissa on käytössä -50% tarjous. Laita viimeisenä tai jopa toiseksi viimeisenä päivänä kaikki hinnat alas, niin kotiin jää vähemmän kannettavaa. Laita myös ilmoitukseen aika, mihin asti pöytä on siinä. Ihminen tekee spontaanimmin ostopäätöksen huomatessaan että se on ainoa mahdollisuus koska huomenna myyntipaikka on jo seuraavalla.
•  Vaihtoehtoisesti, ja jos siihen on mahdollisuus, alenna tuotteiden hintoja säännöllisesti. Usein kiertävät asiakkaat tulevat uudestaan katsomaan pöytääsi, kun huomaavat ilmoituksen että "monien tuotteiden hintoja alennettu". Näin voit samalla sekä siistiä pöytääsi, alentaa jo esillä olleiden tuotteiden hintaa sekä tuoda uutta myytävää.
• Tämä on oma valinta joten toimi kuten parhaaksi näet. Kirppareilla päivystävät trokarit tulevat monesti penkomaan tuomisiasi uteliaisuuttaan, ennen kuin ne on nostettu esillekään. Nämä trokarit ostavat alihinnoiteltuja tuotteita; samat tuotteet löytää jopa jo samana päivänä naapuripöydästä. He myös helposti tinkaavat ja yrittävät ostaa naurettavaan hintaan ohi kassan. "Asiantuntevuudestaan" huolimatta he ovat vain ihmisiä, ja heitä voi pyytää jättämään sinut rauhaan kunnes olet saanut kaiken esille. Olenpa nähnyt lapunkin jossa on pyydetty trokareita jättämään pöydän antimet niille jotka ostavat ne omaan käyttöön.
• Ensimmäinen viikko on paras. Vaikka kuinka houkuttelisi vuokraamaan heti toinen viikko tai ottamaan pöytä kuukausivuokralle, jäävät ansiot suhteessa lähes varmasti pienemmäksi. Parhaat tavarat menevät ensimmäisinä päivinä, joten tarvitset kotona pidettäväksi laajan varavaraston hyvää tavaraa, että pidempi vuokraaminen olisi kannattavaa, jos tarkoituksesi on normaali kirpputorimyynti, ei kotikutoinen antiikkikaupan pito / trokarina oleminen.

• Käytä aikaa tuote- ja hintalappujen kanssa. Voit toimia muutenkin kuin merkitsemällä tylsästi kuulakärkikynällä hinnan. Huomiota kiinnittää värilliset tuotelaput, ja erikoiset yksityiskohdat. Piirrä vaikka pöydän numero ja tuotteen hinta ilmapallon sisään leijailemaan.
• Älä pinoa kirjoja / elokuvia / cd-levyjä päällekkäin. Alimmaisiin ei kosketa koska koko pino kaatuu muuten. Laita näille omat laatikot, joissa ovat lappeellaan ja selaaminen käy helposti.
• Jos myyntipöydässäsi on tavaravoittoinen tarjonta, käytä henkaritankoa niin että kiinnität siihen vaatehuoneisiin tarkoitettuja lokerohyllykköjä, saat hyvän "näyteikkunan" tietyille tavaroille ja siis lisää tasotilaa.
• Pöydän koon rajoissa voit tuoda oman pienen hyllykön siihen, jälleen tuomaan tasotilaa enemmän.
• Vuokra-ajan loppuessa, kerää tavarasi mutta älä heti mene kuittauttamaan pöytääsi. Kierrä itse koko kirpputori läpi. Näin huomaat mahdolliset omat tavarasi jotka ovat kulkeutuneet vääriin pöytiin, sekä annat aikaa niille jotka olivat juuri ennen tuloasi ottaneet pöydästäst jotakin mutta eivät ennättäneet kassalle saakka maksamaan.
• Käy vielä ennen kuittausta, ja mahdollisesti pari päivää vuokra-ajan jälkeen katsomassa löytötavarahuone jos sellainen on. Joku on voinut repiä hintalapun pois tuotteestasi ja se on jäänyt "kodittomana" kuljeksimaan.
• Kuittauksen jälkeen pöytääsi tulleet tilitykset yleensä hoituvat myös. Itselleni joskus soitettiin kirpputorilta, että jotenkin joku tavarani oli myyty paljon sen jälkeen kun olin hakenut tavarani, ja sain hakea rahat siitä kun seuraavan kerran kirppikselle menin.

Perinteisen kirpputorin myyjälle:

• Myynti tapahtuu joko yhtenä, tai korkeintaan kahtena päivänä viikonloppuna. Skarppaa siis siihen. Asiakas tulee myyntipaikan luo sekä tavaran perusteella, mutta myös myyjän. Ensivaikutelmaan menee kaksi sekuntia, sitten päätös on tehty. Jos vietät aikasi tuolilla istuen ja keskittyen itseesi, et saa asiakkaita.
• Perinteinen kirpputorimyynti on vuorovaikutuksellinen tapahtuma, ja siihen liittyy ostotapahtuman lisäksi viatonta juttelua, vertailua, small talkia. Ole mukana seurustelumielessä, ei ainoastaan rahantekoa varten.
• Tinkiminen on olennainen osa kirpparitouhua. Älä närkästy siitä.
• Mieti haluatko hinnoitella tuotteesi valmiiksi. Voit houkutella ihmiset juttusillesi kiintoisalla tuotteella, jossa ei ole hintalappua. Toisaalta aremmat ostajat saattavat jättää ostamatta koska eivät tohdi kysyä hintaa. Ihan oikeasti. Hintalapuista ihmiset näkevät luonnollisesti tuotteiden hinnan, mutta jos hintoja pidetään "lopullisena", voi monet kaupat kaatua asiakkaan vain kävellessä pois juttelematta kanssasi.
• Jos hinnoittelet, voit laittaa näkyvälle paikalle lapun jossa ilmoitat että ei tinkimistä. Näin, jos itse koet olevasi huono siinä ja joutuvasti luopumaan tavaroista liian halvalla.
• Koko valikoimaa ei tarvitse mahduttaa myyntipöydälle; Jos sinulla on rahakansioita, laita yksi sellainen esille, ja lappu että näitä on "tiskin alla" paljon lisää, kysymällä selviää löytyykö tiettyä rahaa / kolikkoa.
• Ota eväät mukaan. Kahviossa käydessäsi hyvä myynti voi mennä ohi suun, jos olet yksin matkassa.
• Myös itse myydessä liika tavarapaljous häiritsee. Vaaterekkejä ei haluta koluta jos pelätään että puolet tippuvat myyjän läsnäollessa maahan, tai että koko rekki hajoaa silkasta kosketuksesta. Jos pöytä on täynnä pikkutavaraa ja tilpehööriä, ei pysty keskittymään vaan silmä harhailee siellä täällä.
• Peräkonttikirppiksen myyjälle ehdottoman kätevä myyntivaltti on hierontapöytä tai tapetointipöytä. Lakana päälle ja tavarat peräkontista siihen.
• Kenkiä myydessä, laita esille ainoastaan parin toinen kenkä. Vie vähemmän tilaa ja vähentää varastamisen riskiä
• Anna vaatteille sovitusmahdollisuus, panttia vastaan. Mukavankin oloinen ostajaehdokas voi olla todellisuudessa jotakin muuta. Lisäksi, oikeissa ostoaikeissa oleva ymmärtää varmasti pantin pyynnön syyt. 

JA OSTAJALLE:


Itsepalvelukirpputorilla:

• Kierrä paikkakuntasi eri kirpputoreja muodostaaksesi käsityksen, millainen hintataso missäkin on. Yleensä myyjä vie tavaransa sellaiseen paikkaan, missä itsekin asioi, jolloin hän hinnoittelee tuotteet sen mukaan mikä ko. paikassa on vallitseva käytäntö. Tämä on yleisluontoinen huomio, mutta selvästi havaittavissa.
• Kun ostat käytät käytettyä, tiedosta että se todella on käytettyä. Voit toki löytää aivan priimaakin, mutta naarmut, kolhut, nukat jne. tulevat halvan hinnan kylkiäisenä.
• Joku kirpputori saattaa tuotteen ottaa palautuksena mikäli syy on painava ja myyjä ei ole pöytäänsä vielä tyhjännyt. Kuitenkaan impulssiostoja ei noin vain palautella jos tuleekin katumapäälle.
• Edellinen kannattaa muistaa varsinkin elektroniikan kanssa. Varmista jo kirpputorilla, että elektroninen tuote toimii!!
• Koreussanat ovat vain koreussanoja. Tuotteessa voi lukea "uusi!", vaikka pakkaus on karmean näköinen ja itse tuote selvästi käytetty. Sama pätee "ihanan pehmeä", "vain vähän pidetty", "lämmin", "virheetön (älä avaa pakettia ennen ostoa)" ja muihin vastaaviin fraaseihin.
• Älä osta vain koska saa halvalla. Jos ostat tavaraa ilman tarvetta, jää tuotetta oikeasti tarvitseva ihminen sitä vaille.
• Kirpparihintoihin voi sokaistua; mieti mitä itse pyytäisit samasta tuotteesta jos olisit myymässä sitä. Kirpputoripaikkojen hinnat nousevat koko ajan, myyjät eivät valitettavasti voi kaikkea aivan ilmaiseksikaan pois antaa.
• Tämä on vain oma mielipiteeni, mutta älä osta sellaisista pöydistä, joissa myydään vain uutta tavaraa. Tämä on jonkun ihmisen liiketoimi, ei sitä mikä on kirppiksen tarkoitus eli laittaa vanha kiertoon.
• Jos pyörrät ostopäätöksesi tai vaihdat vastaavaan, edullisempaan tavaraan toisesta myyntipöydästä, vie jo ottamasi tuote omalle paikalleen. Pidä muutenkin edes omalta osaltasi huoli siitä että et sotke toisten myyntipaikkoja. Tämä lisää sekä omaa viihtyvyyttäsi, että myyjien vaivaa.
• Älä moiti sitä mitä toiset myyvät. Toisen romu on toisen aarre. Aivan liian usein kuulee ihmisten päivittelevän mitä "kaikkea roskaa sitä myydäänkin". Ei olisi kiva kuulla toisen sanovan omasta tavarasta noin.
• Nauti jokaisesta kerrasta, kun sinulla on mahdollisuus löytää kierrätettyjä aarteita!

Perinteisellä kirpputorilla:

• Edellä mainitut kohdat pätevät myös perinteisellä kirpparilla asioimista.
• Kirpputoripäivän loppua kohden myyjät antavat parempia tarjouksia, toki alkupäivästä parhaat viedään päältä pois.
• Tinkiminen ja rupattelu kuuluu perinteisen kirppiksen henkeen. Se on sosiaalinen tapahtuma.
• Jokaisella esineellä on tarina. Perinteisellä kirppiksellä voit saada esineen lisäksi mukaasi myös siihen liittyvän tarinan!!