Vaimo töissä, mies kotona lapsen kanssa

Tämän viikon vierailijapostauksen on kirjoittanut Kitupiikki, joka vuorotteluvapailee ja pitää siinä samassa blogiaan.


Vuonna 2012 kotihoidontuen saajista 5,5% oli miehiä ja 94,5% naisia. Kotihoidon tukea saa siis jos perheessä on alle 3-vuotias, joka ei ole kunnallisessa päivähoidossa. Jos hiekkalaatikolla on yhtä aikaa 20 kotihoidontuen saajaa katsomassa tuleeko hyvä vai huono kakku, näistä kahdestakymmenestä vain yksi on mies. Vuosien saatossa miesten osuus on kasvanut mutta tosi pienihän se edelleen on.

Pikku Kitupiikki

 Itse jäin elokuussa 2013 vuorotteluvapaalle vuoden ajaksi. Samassa kuussa meille syntyi pieni ihana tyttövauva. Kun vauva oli viikon vanha, lähti vaimoni ekan kerran yksin kaupungille muutamaksi tunniksi. Siitä lähtien olen 2-3 päivää viikossa ollut kahdestaan kotona vauvan kanssa. Ja kivaa on ollut. En ymmärrä miksi jotkut isät eivät käytä edes minimi-isyyslomaa. Miksi hankkia lapsi jos sen kanssa ei halua olla?

Vaimoni on yksityisyrittäjänä nopeatempoisella alalla. Jos hän jäisi vuodeksi pois, moni asiakas löytäisi toisen tekemään työn ja vuoden päästä voisikin olla vaikea päästä takaisin. Sitäpaitsi hän rakastaa työtään ja halusi sitä jatkaa. Minun taas oli helpompi jäädä töistä pois kokonaan koska olin vakituisessa työsuhteessa joten pystyin jäämään vuorotteluvapaalle. Joten voin siis palata takaisin samaan työhön ensi  kesänä mikäli haluan.

Viikossa jää 4-5 päivää kun vaimoni on kotona (eikä töissä). Eli useimpina päivinä voimme molemmat olla hoitamassa lasta. Toki olemme onnekkaita että meillä oli tämmöinen mahdollisuus, jokaisella ei ole vakituista työtä mistä jäädä vuorotteluvapaalle. Ja onhan sitä 10-vuoden työhistoriaakin saanut kerätä.

Esimerkin vuoksi kerron lukemia millä rahalla nyt pärjäämme. Selväähän on että enemmän rahaa saisimme jos olisin töissä. Olen tilastojen valossa melko keskituloinen, kuukausipalkkani oli 2750€ kun jäin vuorotteluvapaalle. Tajusin liittyä ajoissa (34 viikkoa) työttömyyskassaan. Muuten vuorottelukorvaus olisi 70 % siitä työttömyyspäivärahasta, johon vuorottelija olisi oikeutettu työttömänä ollessaan (25 vuoden työhistorialla vuorottelukorvauksen määrä on 80 % työttömyyspäivärahasta). Kelan maksamana vuorottelukorvaus olisi ollut alle 500€/kk. Työttömyyskassan jäsenenä korvaus on 1038,40€/kk. Loppuvuodesta 2013 sain korvauksen kokonaan käteen koska olin keväällä maksanut veroja hieman reilummin. nyt vuoden 2014 puolella veroprosenttini on 13,50% eli käteen jää vuorottelukorvauksesta vajaa 900€/kk. Töissä ollessani käteen jäävä osuus oli hieman päälle 2000€. Kuukaisittainen "tappio" tulojeni osalta on siis n. 1100€/kk.

Vaimoni saa Kelan tukia 9kk:n ajan (äityisraha 4kk + vanhempainraha 5kk). Sunnuntaisin saa vapaasti tehdä töitä ilman tuen pienenemistä. Niiltä arkipäiviltä (lauantait mukaanlukien) kun on töissä, saa vain minimituen (n.24€). Yrittäjänä voi valita joitakin työpäiviä sunnuntaille jolta osin tuki ei siis pienene ollenkaan. Ja meidän onneksi varsinaiset työpäivät ovat hieman paremmin palkattuja ja niitä ei niin kovin usein ole. Ja silti näiltä päiviltäkin saa tuon minimimääräisen Kelan tuen.

Itseasiassa vasta tätä kirjoittaessani huomaan että meidän järjestelyllä jäämme taloudellisesti voitolle verrattuna siihen jos minä olisin töissä ja vaimo olisi kotona hoitamassa lasta. Olisimme silti valinneet näin  vaikka tulot olisikin tippuneet. Mietityttää se miksi niin harva mies haluaa olla kotona lapsen kanssa? Ehkä perinteiset roolimallit istuvat niin tiukassa, mies tekee töitä ja vaimo on kotona tiskaamassa ja lasta hoitamassa.

Kitupiikki


(Laitahan seurantalistalle siis miehen blogi http://kitupiikkivuorotteluvapaalla.blogspot.fi/ )