Velanmaksukrapula

Olen huomannut että minulle on kehittynyt kausittainen velanmaksukrapula. Diagnosoin sen kun huomasin käyttäytyväni ja ajattelevani välillä tavalla joka ei ole ollenkaan rakentavaa.

Kuvaan tunnetta krapulana sillä siihen liittyy yhdistäviä tekijöitä oikean krapulatilan ja sen syiden kanssa.

Täällä ahdistaa kuin purkissa olisi.

Olen kohta vuoden ajan pyrkinyt vauhdilla parantamaan tilannettani. Näin onkin käynyt, velkaa on maksettu pois tuhansia euroja ja enää jäljellä on yksi kulutusluottoihin liittyvä laina jota maksan pois. Lähtötilanteeseen nähden aivan hurjan hyvä tilanne, siis. Tässä onkin pulma.

Kun hyvinä kuukausina velkojia on tippunut kelkasta tai lyhennetty summa on ollut tavallista suurempi, on se aiheuttanut tiettyä painetta seuraavalle kuukaudelle. Tai eihän se oikeasti ole mitään painetta aiheuttanut mutta jotenkin itse olen kokenut että vauhdin pitäisi olla koko ajan kiihtyvä. "Tavallinen" kuukausi, jolloin maksaisin suunnitelman mukaisen lyhennyksen, ei tunnukaan enää niin suurelta saavutukselta. Vaikka vuosien ajan en pystynyt edes minimilyhennyksiä tekemään ilman niiden takaisin käyttöön ottoa.

Panoksia pitäisi siis suurentaa koko ajan, nosteessa kun ollaan. Sitten kun näin ei tapahdu (tai vaikka tapahtuisikin) niin sitä miettii mistä ja miten saisi lisää valuuttaa että voisi maksaa nopeammin ja enemmän. Loistavan fiiliksen saavuttamiseen tarvitaan enemmän kuin edellisellä kerralla. Velan maksamisesta on tullut eräänlaista huumetta ja annosten eli maksamisen loppuessa tulee krapula.

"Normaalin" krapulan vahva tunnetila on jonkinlainen sekoitus ahdistusta ja levottomuutta, alistumista ja alakuloisuutta. Omatuntoa kolkuttaa vaikka ei oikein tiedä miksi. Moraalinen krapula eli morkkis on päällä; olisi / ei olisi pitänyt tehdä sitä ja tätä.
Velanmaksukrapulassa tulee helposti tunne että edistymistä ei tapahdu tai että koko projekti on tuomittu epäonnistumaan. Sitä pohtii onko jossain tulevaisuudessa siintävä tavoite kaiken tämän hetken tapahtumien arvoista. Tästä on lyhyt matka luovuttamiseen. Kuinkahan moni on lyönyt hanskat tiskiin tässä kohtaa? Kun unohtaa että jokainen maksettu euro on juuri sitä; euro velasta pois!

En ole luovuttanut enkä luovuta. Se on varmaa. Velanmaksukrapulan tiedostaminen auttaa selviämään niistä kohdista kun se tulee. Hetki voi olla lyhyt, ohimenevä kuiskaus joka hiipii takavasemmalta ja supisee korvaan tuskin huomattavasti tai sitten se iskee kuin olisin nyrkkeilykehässä johtaen melkein täystyrmäykseen.

Tämä projekti vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa ja onkin aivan luonnollista että kaikenlaisia ajatuksia tuona aikana tulee. Kielteisen mahdollisuus täytyy hyväksyä että sen voi ohittaa.

Jatkan ylöskirjauksia ja listauksia että muistan ja huomaan että edistystä tapahtuu koko ajan. Krapuloita saa tulla ja mennä, suunta kuitenkin on koko ajan kohti parempaa.