Kakkostyön ansioden historia

Lisäansioista pisimpään säännöllistä pikkuvirtaa on tuonut yksi yritys jonka toiminnassa olen mukana. Lisäansiolistauksissa tämä näkyy sarakkeessa "Kakkostyön palkka". Omissa intresseissä ei ole täysipäiväinen työskentely ko. yrityksessä mutta firman arvon nousu ja tietysti oman työpanoksen vaihtaminen hyödykkeisiin (työmatkat, puhelinetu, työkoneet, palkka, osingot jne.) houkuttaa. Jos yrityksestä joskus irrottaudun, sen teen niin että koko putiikki myydään ja saan omistustani vastaavaan siivun myyntihinnasta. Koko juttu lähti alunperin liikkeelle hyvin leikkimielisesti mutta leikki olikin sellainen joka jatkuu edelleen. Yrityskuviossa mukana oleminen on myös valmistellut osa-aikaiseen yrittäjyyteen kun on läheltä nähnyt mitä kaikkea yritystoiminnan pyörittämiseen kuuluu.

Olen tähän juttuun sitoutunut eikä työ kuormita sen vähäisen tuntimäärän vuoksi. Pitkään tätä tehneenä se hoituu osana kuukausittaisia juttujani ja vaikeaapa tuo olisi yhtäkkiä lopettaa monen vuoden jälkeen, kun koko juttu tuntuu vähän kuin harrastukselta.
Ihan kuriositeetista kokosin palkkakuitit ja sitten vuosiansiot taulukoksi. En ole koskaan näin tarkkaan katsonutkaan mitä olen tienannut tässä yrityksessä osa-aikaisesti työskentelemällä. Firman maksamat päivärahat eivät kuulu taulukon lukuihin, olisikin vaikeampi etsiä kaikki suoritukset tiliotteista vuosien ajalta. Päivärahoja olen saanut säännöllisen epäsäännöllisesti parin viime vuoden ajalta tästä firmasta. Huipputienestit olivat opiskeluja edeltäneeltä vuodelta, tämän jälkeen taso on ollut maltillisempi. Vuonna 2014 taisin tehdä muutenkin perse ruvella töitä: ykköstöitä, kakkostöitä, lisätöitä, keikkatöitä. No niin teen nykyäänkin mutta silloin tein ihan maksimit ja loppuvuodesta olin aivan kuitti kun aloin lisäksi valmistautumaan opiskeluihin "esiopinnoilla" ja lisäksi oli muuttokuviot (mikä on toisaalta hassua, sillä nykyään kaiken muun ohella pyörii nimenomaan opiskelut ja juuri oli taas muuttourakka remontteineen ajankohtainen asia.)

Tuossapa taas lukuja tsekattavaksi. Jos leikitellään ajatuksella että kaiken tuon rahan olisi kaatanut pelkästään velkaan, tuntuu kivalta että se pieni panos mitä teen olisi kuitannut yli kymppitonnin velkarahaa pois. Tosiasiassa osa varmasti on mennyt ihan tavan käyttöön, mutta ehdottomasti valtaosan käytöstä ja sijoittelusta olen ollut tietoinen ja siirrellyt milloin velanhoitoon, milloin säästöön, milloin "ylimääräiseksi hussausrahaksi". Vuonna 2014 kun tein suurimmat ansiot tästä säännölliseksi muodostuneesta lisätyöstä, panostin kyllä velkaan varmasti kaiken mitä vain pystyin.

Jos mietin tulevaa niin tämä taulukko toimii kannustimena. Mikäli pystyn laittamaan joko säästöön tai velanhoitoon kaiken kakkostyöstä tulevan rahan niin seuraavien vuosien aikana saavutan taas tuhansien eurojen hyödyn. Työpanokseni on pieni ja tulee tämän vuoden todennäköisesti olemaankin joten suurentuvia ansioita en voi odottaa. Mutta säännöllisen hyvän lisätienestin saan satavarmasti niin kauan kuin tätä jatkan.

Talousahdingossa painiva ihminen tarvitsee ominaisuuksia jotka eivät aina siinä hetkessä tunnu oikeilta vastauksilta pulaan: sinnikkyyttä, pitkäjänteisyyttä ja riittävän avaraa näköalaa. Asiat eivät välttämättä muutu radikaalisti heti, huomenna eikä viikon päästä mutta kuukausien ja vuosien vieriessä pienellä panostuksella voi olla näinkin suuri merkitys. Puhutaan kuitenkin verojen jälkeen yli 10 000€ summasta joka oikein kohdennettuna tekee ison loven moneen velkaan.

Valmennuksella kohti velattomuutta

Olen ollut viime päivät suhteellisen fiiliksissä. Olen kirjoittanut tätä blogia ajallisesti suhteellisen pitkään vaikka päivitystahti onkin ollut viime aikoina verkkaisempi eikä niin yksityiskohtiin menevä (sitäkin pitäisi olla tulossa vielä, tiedoksi heille jotka tykkäävät kun asioita kaivellaan hammastikulla). Aihepiirinä talous on kuitenkin aina läsnä meidän jokaisen elämässä, eri aikoina korostuu erilaiset tarpeet ja toiveet.

Tämä blogi on VelatOn - velat on mutta tavoitteena olla velaton. Moni joka tänne hakeutuu, tekee sen juuri sen vuoksi että etsivät kenties toisia jotka ovat samassa tilanteessa, neuvoja, apua, ymmärrystä, tukea. Ja vaikka vielä mitä muuta. Kirjoittamalla ajatuksia ja kokemuksia olen saanut kohdistettua ponnisteluni ja ohjattua energiani kohti päämäärää joka matkan alkutaipaleella oli hyvin vaikeasti tavoitettavan tuntuinen. Yksi hieno aspekti kaikessa tässä on ollut välillä hyvinkin konkreettisen tuntuinen fiilis yhteisöllisyydestä. On muitakin joilla on sama päämäärä, samat tavoitteet ja toiveet. Se on auttanut monessa vaikeassa kohdassa. Tämä alustus toimikoon aasinsiltana itse postauksen aiheeseen.


Olen saanut kunnian olla mukana ottamassa osaa verkkovalmennukseen jonka tavoite on loistava: Vähennä velkaasi 15% kolmessa kuukaudessa. Ja jos virtaa riittää niin miksei enemmänkin.

Nina Nordlund on Lapset ja raha -blogin kirjoittaja ja varallisuusvalmentaja (ja kaikkea muutakin!). Hänen järjestämä verkkovalmennus "Eroon veloista!" alkaa 3.4.2017. Valmennus antaa avaimet oman talouden hallintaan saattamiseksi konkreettisella ja ajatuksen tasolla. Molempia nimittäin tarvitaan!

Osallistumalla verkkovalmennukseen

• Saat viikoittain käytännönläheiset tehtävät, joiden avulla maksat velkojasi pois nopeutetussa tahdissa
• Saat henkilökohtaisen valmentajan kurssin ajaksi, jolta voit kysyä neuvoja, jos tilanne tuntuu vaikealta – et jää yksin velkojesi kanssa
• Saat valmentajalta henkilökohtaista palautetta omaan tilanteeseen joidenkin tehtävien kautta
• Saat tsemppiyhteisön, joka tulee sinua tielläsi kohti velattomuutta (salainen FB-ryhmä VAIN tämän kurssin opiskelijoille, jos haluaa)
• Voit osallistua valmennukseen halutessasi ANONYYMISTI
• Saat käytännön esimerkkejä mistä ylimääräistä rahaa voit hankkia lisälyhennyksiin
• Opit miten sinusta tulee velaton odotettua nopeammin
• Saat heittää hyvästit loputtomalta tuntuvalle lasku- tai velkavuorelle
• Saavuttaessasi tasapainoisen taloudellisen tilanteet, sinulta vapautuu aikaa ja energiaa
• Haluat jälleen suunnitella tulevaisuutta ja saavuttaa niitä asioita, joita oikeasti haluat
• Saat kurssin lopuksi e-kirjan, jotta voit palata kurssimateriaalissa käsiteltyihin asioihin.

Kurssin sisältä löydät myös omia ajatuksiani ja vinkkejä aihepiiristä teemoittain. On upeaa ja hienoa yrittää kiteyttää omia kokemuksia sellaiseen helposti pureskeltavaan muotoon joka on helppo omaksua ja ottaa käytäntöön.

VelatOn-blogin lukijat saavat 10% alennuksen verkkovalmennuksen hinnasta koodilla VELATON2017.

Porukassa on voimaa. Lue lisää ja liity mukaan tästä!

Maksoin 10 000€ velkaa 17 kuukaudessa

Tämä on lyhyt kuvaelma siitä miten on mahdollista avata umpisolmu kukkaronnyöreistään ja selvittää tiensä mahdottomalta tuntuvasta taloudellisesta tilanteesta selkeämpään ja yksinkertaisempaan taloudenhallintaan.

Suomeksi sanottuna siis kerron kuinka maksoin 10 000€ kulutusluottotyyppistä, "kevytkenkäistä" velkarahaa. Tai en kyllä kerro ehkä odotusten mukaisesti, sitä kerrontaa kun on tämä blogi pullollaan jo valmiiksi.

Aloitan kertomalla miltä tuntuu olla tässä, kirjoittamassa näitä sanoja. Voin sanoa että se tuntuu hyvältä. Se on vähän samankaltainen tunne kuin se kun asunnossa tuoksuu omenapiirakka joka on jäähtymässä liedellä ja tiedät että pian saa tuoretta kahvia ja omatekemää leipomusta. Tai kun olet pitkän lenkin jälkeen väsynyt mutta onnellinen. Tai kun vaihdoit itse renkaat autoosi vaikka olisit mieluummin maksanut toiselle työn tekemisestä. Se tunne on oman työn tuloksen ihailu ja tieto siitä että asia on valmis. Aika mahtava juttu, siis.

17 kuukautta sitten asetin itselleni tavoitteen joka tuntui vielä hyvin kaukaiselta, osin utopistiseltakin. Aioin sen toki saavuttaa mutta tänne asti oli vaikea nähdä. Porauduin tilanteeseeni asian vaatimalla vakavuudella. Vähän kuin olisi astunut peilin eteen. Avasin lompakkoni tähän blogiin ja aloin selvittämään fiaskoa nimeltä henkilökohtainen talouteni. Ehkä olin törmännyt omaan "rock bottomiini", ehkä olin vain väsynyt pyörittämään velkasirkusta, ehkä aavistin että jos en olisi ryhtynyt toimiin vaan olisin jatkanut sitä tietä mitä kuljin, olisin tässä vaiheessa, 17 kuukauden jälkeen ehkä joutunut luopumaan kodistani tai menettänyt luottotietoni tai molemmat. Ehkä kaikkia noita. Olin jo aiemmin miettinyt että omassa tilanteessani ei ole enää sellaista kestävää pohjaa ja noiden mietteiden perusteella aloitin koko blogin.

Miten tyhjätasku maksaa velkansa pois?

Hyvä kysymys. Helpoin olisi vastata että rahalla, mutta rahalla maksaminen on vain seurausta jostakin muusta. Aiemmin elin elämää jossa hädin tuskin selvisin kuukaudesta toiseen, raahasin hitaasti kasvavaa velkamäärää mukanani. Talouteen tuleva rahamäärä ei suunnattomasti ole muuttunut, sekään ei siis ole selittävä tekijä. Kiistatta olen tehnyt välillä perse ruvella lisähommia tulojen vuoksi, ja monina kuukausina niiden osuus kokonaistuloista on kuitenkin merkittävä. Mutta näin on ollut monen monta vuotta jo.

Jotakin on siis täytynyt tapahtua asennoitumisessa rahaan ja omaan tilanteeseen. Tulojen huomioiminen ja siihen asennoituminen että ne käytetään hyödyllisesti. Ei mikään pienen piirin salainen taikakeino, mutta helkkarin toimiva!! Sitä käytännön toteutusta tämä blogi on pullollaan kuten aiemminkin sanoin ja sitä on turha lähteä tässä kertaamaan. Kun olin harjoittanut taloudellista tietoisuutta vuoden verran kirjoitin erilaisemman katsauksen, Vuosi velkaista tarinaa pikakelauksella. Siitä voi lukea mitä on tapahtunut, tai sitten painaa tuolta Velka numeroina -napista niin saa kaikki 17 kuukauden numerolistaukset ja pääsee backtrackaamaan mitä milloinkin on maksettu.

Vielä tänä päivänäkään en tiedä jokaisen sentin tai euron kohdalla sitä mihin ne menevät. Useimpien kohtalon kuitenkin tiedän. Tätä tarkkailua jatkan koska se on aika elintärkeää jos haluan ylläpitää taloudellista hyvinvointia ja tasapainoa.

Tuohon kysymykseen tyhjätaskun velkojen maksamisesta voisi vastata myös niin että unohdin harhan siitä että olen tyhjätasku. Illuusio sellaisesta saa itsen tekemään sen todeksi. Sen vaurauden mitä itsellä on kun laittaa taiten käyttöön, se alkaa tuottaa tulosta. Huolimatta siitä miten pientä vaurautta kenelläkin on, sitä kuitenkin on. Ja sen voi laittaa työskentelemään itsensä hyväksi. Yksi pieni osamaksuerä kerrallaan. Tai monta lainanlyhennystä kerrallaan. Tai isoja könttösummia kerrallaan. Kuinka vain.

Think Big, act Small

Jos ajattelee "isosti" ja pitää arjessa sellaisen minimalismin ja kohtuuden välimaastossa olevan otteen, sitä alkaa vääjäämättä ajautua kohti sitä isoutta. Kaikki on mahdollista on klisee mutta siinä on myös todenpoikanen! Oma asenne ja käyttäytyminen muovaavat omaa todellisuutta koko ajan ja se kuinka kaukana tai lähellä mahdollinen on. Käytännön esimerkkinä vaikka se että jos teen kuukaudessa lisätöitä päästäkseni parempaan taloudelliseen (ja sitä kautta kokonaisvaltaiseen) elämäntilanteeseen, ja palkkapäivän tullen joko vahvistan päätöksen laittamalla lisätyön rahat johonkin järkevään, se tietysti edesauttaa sitä omaa Kaikki on mahdollista -hetkeäni. Jos kuitenkin päätänkin ostaa niillä rahoilla vaikka uuden ratinlämmittimen ja imagorillit, laiminlyön itseäni ja edesautan ainoastaan Kulutuksen Jumalia jotka nauravat Rahavuoren huipulla.

Edellisen kappaleen voi siis tiivistää toiseen kliseehen, "Kuluta vähemmän mitä tienaat!". Ei ollenkaan mediaseksikästä mutta taas, helkkarin toimivaa.

Anteeksi että elän, not!

Hitto vieköön. Hartiavoimin tehty työ oman itsensä hyväksi on niin loistava juttu että omassa surkeudessa kylpeminen täytyy unohtaa välittömästi ja itselle on annettava arvonimi joka kuvastaa uutta minää. Otin oikeuden jo aiemmin kutsua itseä ja kaikkia muitakin Mammonan Markiiseiksi.

Matkan varrella sinusta tulee henkilökohtaisen talouden yliasiantuntija, Mammonan Markiisi. Tiedostat omat vahvuutesi ja sudenkuoppasi ja osaat navigoida TomTomia paremmin eurojen maailmassa. Prosessin aikana löydät itsellesi soveliaimmat tavat käyttää rahaa, kuten välttää käteisen käyttöä tai nettikauppojen selaamista. Pystyt tekemään suunnitelmia ja budjetoida niin että aiemmin yllättävät menot eivät lopulta olekaan niin yllättäviä eivätkä oikeasti yllättävät menot olekaan se korttitalon kuuluisa viimeinen kortti. Kaikki tämä tapahtuu oikeastaan kuin itsestään, prosessoivan ja aktiivisen mielen sivutuotteena. Sitä vain tulee päiviä kun huomaa että tietyissä asioissa toimii automaattiasetuksilla omaan tilanteeseen parhaiten soveltuvalla tavalla.
Ymmärtäen että Mammonan Markiisi on huumoria, en missään nimessä sano olevani täydellinen tai kaiken jo omaksunut yli-ihminen. Elämää on minulla edessä kymmeniä vuosia (oletettavasti) ja kaikki tuo aika tulee olemaan lisäoppia ja syvennystä ja taitojen karttumista. Mammonan markiisina saamme edes puolitosissamme tuumata tehneemme edes jotakin oikein kun arvonimikin tupsahtaa kaiken muun hässäkän keskellä.

Kuvat: iosphere

Sitä voi alkaa olemaan Markiisi ennen ensimmäistäkään varsinaista hyödyllistä tekoa, kunhan vain alkaa muuttaa omia ajatusmallejaan siitä miten pitäisi kuluttaa rahansa ja miten tulisi toimia. Suurin osa noista malleista kun on peräisin kaupallisen ympäristön lähteistä. Kun alkaa elämään kuin nöyrä voittaja jo TÄNÄÄN niin ennen pitkää sitä onkin juuri se, nöyrä voittaja. Itsellä aikaa meni 17 kuukautta kun voitin tuon yhden esteen. Toisenlaisilla tuloilla, toisenlaisella velkamäärällä tuo aika olisi jotakin muuta mutta koska lopputulos on sama niin sillä ei ole väliä. Kuka tahansa voi sen saavuttaa ja siksi se onkin niin hienoa!

Jumalauta, maksoin kymppitonnin rahaa joka ei ollut ollut minun mutta olin sen silti käyttänyt! Tein sen alle kahdessa vuodessa! Samalla painoin vanhaa Veliä kaikista mahdollisista kipupisteistä ja laitoin häpeänurkkaan ikuisuudeksi seisomaan.

Päämäärät

Selkeän päämäärän asettaminen, ilman aikarajoituksiakin, antaa hommalle kuin hommalle vaadittavan fokuksen. Tahdotko olla velaton? No laita se päämääräksi sen sijaan että tahtoisit vain selvitä kuukauden loppuun. Vaikka fokus on jossain kaukana se ei tee tyhjäksi tässä hetkessä toimimista.
Päämäärä auttaa tekemään valintoja kuten aiemmin mainittujen imagolasien ostaminen vs. ostamattomuus.
Päämäärään asennoituminen muokkaa omat ajatukset ja urautuneet tavat toimia uudelle, kestävälle pohjalle.
Tasapaino työskentelyn ja työskentelemättömyyden välillä pitää jalat maassa jos meinaa vahingossa hurahtaa "Maksan kaikki velat hurmoksessa enkä syö kolmeen kuukauteen"-uskonlahkoon.

Porkkana helpottaa

Mitä sain siitä että suoriuduin urakasta? Porkkanan tietysti. Olin saanut tehdä suunnitelmia siitä mitä ovat ne asiat jotka mahdollistuvat velanmaksun jälkeen ja mitä lähden seuraavaksi ajamaan takaa. Suuren kuvan sijaan sain miettiä yhä suurempaa kuvaa ja punnita elämääni ja toiveitani. Itselle asetettu porkkana, palkinto voi olla mitä vain. Minun porkkana on se että jatkan yhä edemmäs tätä polkua ja katkaisen siivet kaikilta muiltakin taloudellisilta pakotteilta. 17 kuukautta sitten en voinut säästää rahaa ja opintolainallakin oli maksuaikaa vielä yli kymmenen vuotta. Nyt on mahdollistunut sekä säästäminen että opintojen loppulaskun kuittaaminen huomattavasti lyhyemmällä aikajänteellä.

Ylpeä saa olla

Velanmaksua helpotti koko ajan se että sain (kuka olisi estänytkään?) olla ylpeä jokaisesta saavutuksestani. Milloin tavoitettiin uusi tasaluku, se oli juhlat. Milloin tein ylimääräisiä lyhennyksiä, se oli juhlat. Me suomalaiset ollaan vähän kumma kansa kun omia saavutuksia ylpeilevä leimataan tolloksi jolla ei ole tilannetajua tai hakee egoboostausta muilta tai kärjistetyimmillään on jopa (trendi)narsisti. Paskanmarjat. Omista saavutuksistaan ylpeä ihminen arvostaa itseään ja tekojaan.

Kyllä, olen ylpeä mutta en ylpeile. Itse asiassa tässä on kiire jo seuraavaan päämäärään asennoitumiseen joten anteeksi, poistun takavasemmalle.

Velanmaksu ei ole pelkkää matematiikkaa

 Tässä sitä ihminen taas muistaa että olemme erilaisia. Osa meistä katsoo kuuta ja saa mieleensä juuston, osa näkee sen pinnassa kasvot. Yksi mietti sen pinnan kraaterien syvyyttä, joku ei piittaa kuuta katsoakaan.

Mitä tulee velanmaksuun, näemme senkin eri tavalla. Osin riippuen siitä minkälaisessa tilanteessa itse olemme, osin muista elämänkatsomuksellisista ja persoonallisista piirteistämme lähtien.

Olen esitellyt erilaisia tapoja asennoitua taloudellisen tilanteen tasapainottamiseen ja hallintaan sekä konkreettisesti kertonut omaa tarinaani velanmaksusta. Taloudellinen tilanteemme heijastaa ja väreilee muihin elämän osa-alueisiimme. Mitä myrskyisämpää kukkaron puolella, sen enemmän se vaikuttaa kaikkeen muuhunkin elämässämme. Toisaalta, mitä seesteisempi taloudellinen tilanne on sen verran enemmän se antaa tyyneyttä muille alueille. Raha ei tuo onnea mutta hallinnassa oleva henkilökohtainen talous ei ainakaan lisää stressiä.

Motivaation, mikä on tärkeä elementti missä tahansa pyrkimyksessä, lisäksi olen kertonut erilaisista tavoista säästää ja kerätä rahaa sekä maksaa velkaa pois. Näistä esimerkkeinä Velkatsunami ja Lumipallomenetelmä.

Tsunami maksutapana perustuu siihen että ihminen maksaa velkansa siinä järjestyksessä kuinka paljon mikäkin laina aiheuttaa ahdistusta tai minkä taakka on henkisesti suurin. Lumipallossa eli snowballingissa ajatus on maksaa velat pienimmästä suurimpaan, keräten vauhtia lisäämällä jo maksettujen velkojen kuukausierät seuraavan lainan "lumipalloerään".

Tämä on aiheuttanut kommentteja blogin olemassaolon aikana aivan hiljattain mutta myös aiemmin joten päätin tehdä kokonaisen kirjoituksen selittämään MIKSI voi toimia tavalla joka ei välttämättä ole taloudellisesti tehokkain.

Jos avaatte toiseen välilehteen tuon Lumipallojutun. Käytän siinä esitettyjen esimerkkilainojen summia. Lumipallon jutussa on jätetty korko laskuista pois, sitä ei ole huomioitu. Todellisuudessa eri lainoissa on erilaiset korot. Puhtaasti taloudellisesti ajateltuna järkevintä olisi maksaa aina se laina pois jossa on suurin korko. Näin suurempia korkoja maksetaan vähemmän kuin lainat saa nopeammin pois.

Sanon tähän väliin että monet hankalaan tilanteeseen velkaantuneet eivät ole taloudellisesti täydellisen järkeviä! En minäkään! Jos olisin ollut, olisinko joutunut velkoihin? En. Jos ihmiset ajattelisivat rationaalisesti, kukaan ei milloinkaan olisi ottanut pikavippiä, pitänyt luottokorteilla saldoa, ostanut osamaksulla tavaroita joihin ei olisi oikeasti varaa jne. Mikään tällainen käyttäytyminen ei osoita sellaista taloudellista järkevyyttä joka toisilla ihmisillä on luonnostaan. (Itsestä riippumattomista syistä tapahtunut velkaantuminen ei kuulu tähän ajatukseen sitten ollenkaan eli ei herneitä nekkuun, kiitos).

Siispä olemme lähtökohtaisestikin erilaisia ja se täytyy ymmärtää.

Velamaksun prosessin aloittamiseen ja taloudellisen hallinnan saavuttamiseen liittyy kiinteästi myös tunnepuoli!

Tässä on Lumipallojutussa käytetty esimerkkivelkataulukko. Lisäsin nyt lainoihin myös korot.

Tässä esimerkissä ei saavuteta huomattavaa hyötyä, valitsee sitten kumman tavan tahansa. Käytin maksutapana minimisummia + 50€ lisälyhennystä kuten alkuperäisessä esimerkissäkin. Korkojen lisääminen yhtälöön toi pari kuukautta lisää myös snowball -menetelmään, älä siis ihmettele jos vertaat toisen jutun taulukkoon.
Tietysi leikkimällä lainalaskurin numeroilla erilaisilla koroilla ja velkasummilla, jokainen pääsee katsomaan mikä vaikutus milläkin lähestymistavalla asiaan on.

Vaikka lopputulos ei eroa juurikaan, aivan lainan alkumetreillä ero tulee selvästi esiin.

Suuremmaksi, klik!

Käyttämällä snowball-menetelmää näihin velkoihin, kolmen erän jälkeen saa ensimmäisen lainan kuukausierän vyörytettyä seuraavaan. Viiden (kuudennessä erässä enää muutama euro korkoja) maksun jälkeen taas seuraavaan.
Korkoperusteisessa täytyy odottaa kauemman sillä vasta viiden maksun jälkeen saa lisää poweria toisen lainan maksuerään.

Mitä luulette, malttaako ihminen joka on päättänyt vihdoin ottaa itseään niskasta kiinni ja kääntää taloutensa kelkan odottaa VIISI kuukautta jos on mahdollisuus saada tuloksen syntymisen kokemus KOLMESSA kuukaudessa? Aivan. Alussa niin tärkeä saavutuksen tunne on se syy mikä pesee kliinisen matematiikan, silloin se tunne on suurempi kuin matemaattinen arvo korkohyödyssä.

Jos ihminen on maksanut vuosia vaikka tapissa olevaan luottokorttiin minimilyhennystä ottaen lyhennetyn osan takaisin käyttöön ennen seuraavaa lyhennystä, on hän maksanut pelkkiä korkoja jatkuvasti. Näin todennäköisesti tapahtuisi jatkossakin jos kipinä talouden hallinnasta katoaa ja ihminen alistuu velkojensa alle. Jos kipinä sen sijaan syttyy kunnon liekkeihin lienee hyväksyttävää että tuota korkoa maksetaan pari kuukautta kauemmin jos velka kuitenkin saadaan maksettua pois.

Alkuun pääsyn ja etenemisen kokemus on niin tärkeää että se pitää suoda. Voihan tietysti olla että joku kokee tärkeämmäksi maksaa velkansa korkojärjestyksessä pois. Silloin hän saa onnistumisensa niin ja se on aivan yhtä oikein kuin muita maksutapoja käyttäväkin. Monet varmasti lähestyvät asiaa jonkunlaisella kompromissiratkaisulla ja -järjestyksellä.

Säästämiseen ja sijoittamiseen liittyy enemmän tietynlainen tunneviileämpi, tavoitteellinen suunnitelmallisuus. Ihminen tekee SISUn, sijoitussuunnitelman, jota toteuttaa ja pyrkii välttämään tunneostoja ja -hankintoja. Velanmaksussa tunteita ei voi välttää vaan ne kuuluvat siihen. Velkojen takana piilee niin monesti joku syy, jos kyse on kulutusluottotyyppisestä velkaantumisesta. Kyse ei tarvitse olla edes mistään ostosriippuvuudesta mutta jotakin holtiton rahakäyttö kielii.

Jos jo aiemmin totesin että usein emme ole täydellisesti taloudellisesti järkeviä, on vain oikein että sitä voi kompensoida tunnepuolen älyllä. Euroja parempi palkinto voi olla henkinen vakaampi mieli.

Ja siksi velanmaksu ei ole vain pelkkää matematiikkaa.

Lumipallota itsesi velattomaksi! (Debt Snowballing)

Henkilökohtaiseen talouteen / velanhoitoon liittyviin blogeihin yhdistetään monesti omanlaisensa sanasto. Tässäkin blogissa on usein viljelty velkojen lumipallottamista, snowballingia, säästämisen lumihiutaleita jne. Velanmaksun menetelmiä on aiemmin avattu esimerkiksi kirjoituksessa Velkatsunami.

Nyt käytän tämän kirjoituksen kertomaan siitä mitä on velkojen lumipallotus. Aiheen parissa yhtään aikaa viettäneet tietävät mistä on kyse mutta jollekin ajatus saattaa olla silmiä avaava.

Snowballingia wikipediasta.

Lumipallon ajatus on erittäin yksinkertainen. Jos ajattelee lumipalloa jota lähdetään vierittämään, tiedämme kaikki että kerätessään lisää lunta itseensä se kasvaa ja kasvaa. Aluksi se kasvaa maltillisesti mutta mitä enemmän pallon pinta-ala kasvaa, sen nopeammin se saa kerättyä lisää lunta itseensä kasvaen nopeammin ja nopeammin.

Kun yhtälöön lisää velanmaksun, on ajatuksena se että matkaan lähdetään hitaasti mutta varmasti ja pikkuhiljaa kerätään vauhtia ja kasvatetaan lumipallon kokoa. Miten se sitten tapahtuu?

Kuvitteellisena esimerkkinä käytetään tapausta joka voisi aivan hyvin olla totta. Esimerkkihenkilö on valmistautunut listaamalla velkansa velkasaldon mukaan ja tuloksena on seuraava taulukko.

Taulukon saa klikkaamalla suuremmaksi. Velkasaldojen lisäksi hän on listannut kuhunkin velkaan käytetyn sovitun minimilyhennyssumman. Lisäksi viimeisessä sarakkeessa on merkittynä se miten monen kuukauden kuluttua kukin velka on maksettu kokonaisuudessaan pois. Yksinkertaistamisen vuoksi näissä laskelmissa ei ole otettu huomioon korkoja. Nykyisellä suunnitelmalla velat on maksettu pois 12 vuodessa. Ilman opintolainaa aikaa kuluu 3 vuotta 7 kuukautta. Jokaiseen lainaan tehdään siihen sovittu minimilyhennys kuten normaalistikin. Esimerkkihenkilömme ei kuitenkaan tyydy tilanteeseensa vaan haluaa näistä taloudellisista taakoista nopeammin eroon. Siksi hän lisää yhden sarakkeen.

Lisälyhennykset. Aivan yhtä tärkeää kuin jokaisen lainan minimilyhennyksen suorittaminenkin on, on myös jokaisen mahdollisen lisäeuron maksaminen aina siihen lainaan jonka saldo on pienin. Se on lumipallomenetelmän etu.
Esimerkkihenkilö sai juuri kaksi kuukautta pois ensimmäisen lainan maksamisesta. Mitä tapahtuu kolmen kuukauden jälkeen? Ensimmäiseen lainaan käytetty minimilyhennys + lisälyhennys siirretään kokonaisuudessaan seuraavaan lainaan. Ensimmäisen taulukon tilanteessa tuo Luottokortti 1 olisi maksettu viidessä kuukaudessa jonka jälkeen siihen käytetty lyhennyssumma olisi todennäköisesti sujahtanut tavalliseen (lue: turhaan) käyttöön.

Kun Luottokortti 1:een (LK1) maksettiin kolmattaerää, jäljellä oli vain 50€ maksettavaa mutta maksuerän suuruus oli 100€. Ylimääräinen 50€ maksettiin Huonekaluliikkeen luottoon (HK). Alusta asti HK on lyhentynyt minimisummalla. Kun neljäntenä kuukautena koko Lumipallomaksuerä siirretään tuohon lainaan, lyhentyy sen maksuaika alkuperäisestä kahdeksasta kuukaudesta viiteen kuukauteen. Huomioi että LK2 -lainasta eteenpäin maksukuukausien määrä on edelleen minimilyhennysten mukainen. Paitsi että kun HK on maksettu viiden kuukauden kuluttua, muuttuu LK2:n tilannekin.

Luottokortti 2, jota alunperin olisi saanut maksaa 22 kuukautta, onkin nyt uuden Lumipalloerän ansiosta historiaa puolet nopeammin. Ja taas seuraavan lainan kimppuun.

Kasvatettu erä on jo niin suuri että Käyttölainakin, alunperin suuruudeltaan 6350€ saadaan maksettua todella nopeasti siitä hetkestä kun fokus on siihen siirtynyt. Muistakaa, siihen on maksettu edelliset 11 kuukautta minimilyhennystä ja vasta sen jälkeen suurempaa yhdistettyä erää.
Jos esimerkkihenkilö haluaa tosissaan lainoistaan eroon hän käyttää menetelmää myös opintolainan tuhoamiseen.

Taulukkoa maksujen jakautumisesta kuukausittain

Lumipallottamalla velkansa esimerkkihenkilö nujersi velkansa yli yhdeksän vuotta etuajassa! Mitä enemmän pystyy lumipallottamaan alusta alkaen, sen nopeammin kaikki tapahtuu. Jos alkuperäinen lisälyhennys olisi ollut 50€ enemmän, olisi velka kuitattu 3kk tästäkin aiemmin. Jos velanmaksu olisi alkanut ainoastaan minimilyhennyksillä ilman lisälyhennyksiä velka olisi kuitattu 43 kuukauden jälkeen (3 vuotta 7 kuukautta).

Velkojen lumipallottaminen ei välttämättä ole edullisin ainoastaan taloudellisesti ajateltuna sillä pienisaldoisemmat velat voivat olla pienikorkoisempia kuin suurempisaldoisemmat. Menetelmä tuo kuitenkin nopeasti tuloksia kun pienimpiä lainoja tippuu kelkasta pois ja kuukausierää kasvattamalla myös suuremmista lainoista alkaa saada korkojen lisäksi myös pääomaa nakerrettua palasina pois.

Voi olla koukuttavaa keksiä lumipallolyhennykseen niin paljon euroja kuin vain pystyy. Näitä lumihiutaleiksikin kutsuttuja pieniä rahaeriä kun yhdistää lumipalloerään, saa jokaiselle eurolle merkittävän tarkoituksen. Lumihiutaleet sopivat niin säästämisen boostaamiseen kuin velanmaksuunkin.

Itse olen hyödyntänyt snowballingia omassa velanmaksussani. En ehkä tyylipuhtaasti mutta varmasti siitä paljon vaikutteita saaneena. Tärkein pointti on ollut koko ajan se että vaikka joku laina jääkin pois ei se tarkoita sitä että pitäisi tai voisi kuluttaa lyhennyssummaa vastaava määrä enemmän. Jos olen maksanut summan X aiemmin ja siis elänyt summalla Y, miksi en voisi tehdä samaa jatkossakin?

Suosittelen jokaiselle snowballingista kiinnostuneelle naputtelemaan omia numeroitaan laskuriin jolla viimeisen kuvan taulukko on tehty. Laskuriin voit määritellä lainojen määrän, saldon, koron, kokonaislyhennyksen minkä pystyt tekemään sekä päättää haluatko maksaa lainat saldo- vai korkojärjestyksessä. Erittäin, erittäin näppärä apuvälinen velkojen maksusuunnitelman tekemiseen!

Tule ulos lompakosta!

Yksi fiksuimmista asioista mitä olen tehnyt viime vuosina on se että tulin taloudellisesti ajateltuna "lompakosta ulos".

Kuva razvan ionut

Moi! Olen Veli, toipuva rahan väärinkäsittelijä. Mahdollisesti myös väärinkäyttäjä.

Olen tehnyt matkaa parantaakseni sekä elintapojani että nostaakseni elintasoani. Sekä taloudellisesti että kokemustasolla. Hyvää mieltä hakemassa.

Itselle on käynyt kuten aika monelle muullekin. Jossain nuoruuden ja varhaisaikuisuuden välimaastossa sitä vain solahti tietynlaiseen keskiluokkaiseen elämäntyyliin, monessa asiassa. Nuoruuden ehdottomasta idealismista jäi paljonkin rippeitä jotka ovat nykyiseen cityvihreyteen rinnastettavissa olevia tekoja ja arvoja, mutta kyllä sitä on menty sitten ihan toiseenkin äärilaitaan. Todisteena kasa velkaa mitä tässä on reilun vuoden aikana maksettu urakalla pois.

Onneksi heräsin todellisuuteen ja näin oman tilanteeni mahdottomuuden. Ei yhden duunarin palkoilla pyöritetä velkakarusellia kun pään päällä on omakotitalon verran kattoa, pankille siitä tuhdisti maksettavaa ja juoksevia kuluja maksettavaksi niin talosta kuin perheen elättämisestäkin. Nykyisin perhe koostuu ainoastaan yhdestä lapsesta, sitäkin suuremmalta tuntuu kuitenkin vastuu siitä kun ei ole ketään muuta sitä jakamassa.

Osamaksuviidakossa on tullut seikkailtua. Kaikenlaista on ostettu ja maksettu, oppirahoja lyöty tiskiin useamman kerran. Ja aina oppituntien jälkeen haettu tukiopetusta kun on ollut "pakko" hankkia jotakin maksamalla erissä "vain" niin-ja-niin-monta-kymppiä kuussa. Löytyy kännykkää, telkkaria, pesukonetta ja tietokonetta, osarimaksuilla hankittuna.  Tällä hetkellä en maksa mistään eriä, ja se vasta hankalaa onkin. Ei sellaista kuukautta ettenkö hekumoisi tietokoneen päivittämisestä tai sohvan ostamisesta. Sängynkin meinasin ostaa heti kerralla usean tonnin hintaisena, "koskaan kun en ole uutta sänkyä omistanut vaan muiden vanhoja". Hetken mielijohteesta voisin aivan hyvin sitouttaa itseni uuteen kännykkäänkin vuodeksi tai kahdeksi vaikka vanhakin pelittää aivan täydellisesti. Tekemistä siis vielä riittää ainakin itsekurin rintamalla.

Ulos lompakosta tuleminen ja oman tilanteen avaaminen muille on helpottanut kaikkea sanoinkuvaamattoman paljon. Blogiin pystyn kirjoittamaan ilman suodattimia niin onnistumiset kuin epäonnistumiset. Yllättäen oikeassa elämässä olen kertonut lähes kaiken tekemäni varsin avoimesti ympärilläni oleville ihmisille. Kertonut lainanmaksuista, ylimääräisen rahan keräämisen tarkoituksista (ylimääräiset lyhennykset), pennin venyttämisestä ja kulutuksen tarkastelusta uudesta näkökulmasta. Olen innostunut oman talouden tarkkailusta niin paljon että se on yksi lempipuheenaiheitani. Omalta innostukselta en aina ymmärrä että jokaista ihmistä ei kiinnosta miten vaikuttaa opintolainan lyhennystahtiin puolen prosenttiyksikön koronmuutos tai miten ruokabudjettini alitus saa hyppimään ilosta.

Olen sitouttanut (kohta 3) itseni hoitamaan raha-asioitani paremmin kuin aiemmin, kerron tekemisistäni ja pyrin pysymään kaidalla polulla ja saamatta enää Tuhlaajapojan leimaa otsaani. Toipuvien rahan väärinkäsittelijöiden tukipiirejä ei ehkä oikeasti missään järjestetä mutta tämä on hyvä paikka meikäläisen julistaa taloudellisen herännäisyyden ilosanomaa ja toivottaa eheytymistä muille väärinkäsittelijöille ja jopa väärinkäyttäjille. Alkutekijöissä vielä ollaan mutta päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Jokainen tänään maksettu velkaeuro tai jemmaan laitettu säästöeuro korostuu perhosvaikutuksen lailla ja niillä voi olla hurja merkitys kun katsotaan kymmenen vuoden päähän.
Koskaan ei ole liian myöhäistä havahtua oman rahankäytön sudenkuoppiin ja alkaa niitä työstämään! Vuodessa saa jo paljon aikaan, mutta tuo ensimmäinenkin vuosi aloitetaan jostain, miksei siis tästä ja nyt!

Jos joku on vielä luurankojen lailla oman lompakkonsa uumenissa, tee itsellesi palvelus ja tule ulos sieltä heti! Kun sen tekee niin voi huomata että suurin häpeä omasta rahankäytöstään karisee kun ei katsele liikoja taaksepäin vaan suuntaa tekonsa ja ajatuksensa paremman tulevaisuuden puolesta.

Alkuun pääsee esimerkiksi näin:

8 vinkkiä joilla saat velat maksuun

8 vinkkiä lisää joilla saat velat maksuun

Tulossa 8 vinkkiä joilla saat pidettyä vauhdin yllä velanmaksussa.

Maksusuunnitelmia II

Reilu viikko sitten pohdin maksusuunnitelmia. Nyt kuitenkin on aivan pakko palata aiheeseen.

Asuntolainan korkokannan muuttamisesta tuli kaksi erittäin hyvää muutosta. Toinen on se että kun kuukausittainen lyhennyssumma pieneni laitoin erotuksen menemään opintolainaan nostamalla sen lyhennyssummaa.

Kuva Renjith Krisnan

Toista en ensin hoksannutkaan. Kun katselin asuntolainan lyhennystietoja pisti silmään että lyhennysosan suuruus oli kasvanut. Samalla kun koron osuus oli pienentynyt niin lyhennys suurentui myös. Tavallaan tästä eteenpäin niin kauan kun korot keikkuvat näillä leveyspiireillä, maksan alemmalla kuukausittaisella summalla noin 50€ enemmän lainan pääomaa pois! Jeah! Tekemättä mitään saan entiseen verrattuna lainaa nopeammin pois. Oikein hyvä, sopii minulle.

Nyt on mennyt viikon verran niin että olen pohtinut kuumeisesti talousasioita joka suunnasta. Enkä oikein tiedä miten nyt tekisin.

Pitäisikö noihin velkalistauksiin ottaa mukaan myös asuntolaina? Itselle kasvaa koko ajan enemmän houkutus tehdä myös siihen ylimääräisiä lyhennyksiä. Pienikin summa merkitsee kuitenkin kokonaisuutta ajatellen paljon. Jossain vaiheessa korot lähtevät taatusti nousuun ja mitä enemmän olen saanut sitä maksettua sen vakaammalla pohjalla olen. Edelleenkin pidän asuntolainaa kulueränä joka ei tuota painetta, asumisesta kun jokatapauksessa pitää maksaa, jos ei pankille niin vuokranantajalle.

Vähän lisätietoa asuntolainasta. Nyt sen kokonaiskorko on naurettava 0,702%. Korkeampien korkojen ja matalien marginaalien aikaan otettu laina pääsee nyt etuuksiinsa.

Opintolainan nykyinen suunnitelma tuntuu passelilta. Kuten aiemmassa maksusuunnitelmapostauksessa mietin, sen lyhennyserän nosto on tavallaan ilmainen ja onhan tuo uusi suunnitelma ajallisesti kuitenkin vähintään kohtuullinen. Jos siihen ensi kesänäkin esimerkiksi tekee siivun lomarahoista niin sillä saa taas kuukausia maksuaikaa lyhemmäksi.

Joo, tiedän mitä moni haluaa ehdottaa. Että sijoittaisin rahani enkä laittaisi niitä velanmaksuun, sijoittamalla kun saisi paremman tuoton rahoilleen kuin maksamalla pienikorkoista lainaa. En kuitenkaan tee niin. Blogin nimi on VelatOn. Velat on, mutta tavoitteena on olla velaton. Minulla on oma pieni säästö- ja sijoitussuunnitelmani jota kuitenkin toteutan samaan aikaan velanmaksun ohessa. Ja se riittää. On hirmuisen hankala selittää järkevästi asiaa joka on erityisen sidoksissa tunteisiin. Jos käyttää vain järkeä ja perusmatikkaa niin on selvää että toimin "kalliimmin" jos en sijoita kaikkia ylimääräisiä rahoja vaan maksan niillä velkaa. Lähtökohtanani on kuitenkin vuosien kituuttaminen ja kikkailu. Yhden ihmisen tuloilla on helppo mennä metsään kun yrittää pyörittää omakotitaloa ja miniperhettä, enkä suoraan sanottuna halua halua sinne enää kun näyttäisi että olen onnistunut navigoimaan sieltä pois. Helpotus minkä kokonaislainojen vähentyminen saa aikaan on suurempi kuin sijoitustuottojen maksimointi. Ainakin tällä hetkellä. Voihan ajatukseni olla vuoden päästä taas aivan toisenlainen, tilanne kuitenkin koko ajan elää ja muuttuu.

Toivottavasti kuitenkin olen sellaiseen terveeseen tasapainoon tässä matkaamassa. Niin, miten tekisin? Ottaisinko myös asuntolainan näihin listauksiin? Onko se sellainen mikä kiinnostaisi? Vai ruokkisiko se liikaa himoa maksaa sitäkin äkkiä pois niin että se tapahtuisi sen terveen säästämisen kustannuksella?

Maksusuunnitelmia

Kävin tänään nyt siellä pankissa keskustelemassa asioista.

Ensimmäisenä käytiin opintolainaan liittyvä maksusuunnitelman muutos läpi. Päädyin sellaiseen ratkaisuun että elokuusta lähtien maksan tuota lainaa 150€ kuukaudessa eli reilun satasen enemmän kuin aiemmin. Mikäli lisälyhennyksiä en tuohon tekisi on laina kuitattu toukokuussa 2017. Lainan korko on sama kuin aiemmin, 1,85%.

Tuo kuva on esimerkkinä miten laina lähtee pienentymään. Kokonaan en saanut maksutaulukkoa kuvakaappaukseen mahtumaan vaan liekö sen väliä kun tuohon nopeutusta lisälyhennyksin jokatapauksessa jossain vaiheessa tulee.

Asuntolainaan tehtiin viitekoron muutos. Muistin oikein, lainaehdoissani oli maininta että korkokannan muuttaminen olisi vielä tämän kerran ilmainen. Jos jatkossa haluan korkoa muuttaa kustantaa se 140€. Aiemmin sain hyviä kommentteja tuohon viitekorkoon liittyen. Olin harkinnut joko 6kk tai 12kk euriboria mutta aloin todella miettimään myös noita lyhyempiä vaihtoehtoja. Pankista sanottiin heti että 1kk euribor ei ole mahdollinen mutta 3kk kyllä. Valitsin tuon 3kk koron ihan sillä perusteella että vaikka se reagoi nopeiten korkotasojen nousuihin se myös laskee nopeiten. Lainanmaksua on kuitenkin sen verran monta vuotta vielä jäljellä että matkan varrelle mahtuu aivan varmasti niin nousuja kuin laskujakin, sitä ei minkään korkokannan valitseminen estä. Tässä on vielä jonkun verran kuitenkin tätä matalan koron aikaa jäljellä ja sen jälkeen todennäköisesti pitkään kohtuullisenkin korkotason aikaa jäljellä. Tuohon kun saisi ylimääräisiä lyhennyksiä tehtyä niin se on aina kotiinpäin kun korot lähtevät taas nousuun.

Asuntolainan maksuerä tipahti melkein 80€/kk. Tämä tarkoittaa sitä että opintolainan maksuerän lisäys tuntuu omassa kukkarossa vain 20€/kk. Nyt heinäkuussa kun tulee tämä yleiskorotus 20€/kk (no joo, miinus verot) voisi sanoa että plus/miinus nolla vaikka sainkin lisävirtaa tuohon lyhentämiseen.

Eli hyvin menee. Yhdistelylainasta elokuun viimeisen erän jälkeen "yli" jäävä raha menee nyt ensin ensisijaisesti puskurin kerryttämiseen, katsotaan sitten miten ja millaisella tahdilla syksyn mittaan teen lyhennyksiä, ja mihin.

Velkatsunami (Debt Tsunami)

Opintolainaan liittyvän kirjoituksen kommenteissa tuli tänään kysymys joka kirvoitti tekemään tämän postauksen. Olin ajatellut tätä jossain vaiheessa tehdä ja nyt sain siihen sopivan motivaattorin. Kommentissa kysyttiin sitä, kannattaako maksaa matalakorkoista opintolainaa nopeasti pois jos samalla rahalla voisi saada sijoitettuna velan korkoja suurempaa tuottoa.

Velkojen lumipallottamisesta eli snowballingista ja (säästämisen/velanmaksun) lumihiutaleista eli snowflakeista onkin ollut aiemmin puhetta. Snowballing on noussut esiin esimerkiksi täällä ja snowflaket täällä. Lumipallo ansainnee ihan oman nimikoidun kirjoituksen, ehkä hyvinkin pian.

Kuva Luigi Diamanti

Debt Tsunami eli vapaasti suomennettuna velkahyökyaalto on periaatteeltaan samantyylinen kuin lumipallotus. Tarkoitus on tuhota velka mahdollisimman nopeasti pois. Toteutus onkin sitten eri asia.

Tsunamista nousee useimmille mieleen sekä Aasian Tapaninpäivän 2004 koko maailmaa järkyttänyt onnettomuus. Osalle tuoreempi Fukushiman onnettomuuteen johtanut maanjäristys ja hyökyaalto on se mielikuva mikä sanasta tulee. Tähän velkatsunami perustuukin; tunnepitoisuuteen.

Siinä missä velkojen lumipallotus pyrkii nopeaan tulokseen velkojien määrää pienentämällä ja motivaatioboostia antamalla, tsunami pyrkii samaan lopputulokseen kohdentamalla toimet sinne minkä tunnepitoisuus on suurin.

Pähkinäkuoressa tsunamivelanmaksu menee niin että kaikkiin velkoihin maksetaan minimilyhennykset. Siihen velkaan minkä kokee ärsyttävimmäksi, kamalimmaksi tai vaikkapa talouttaan eniten uhkaavaksi panostetaan kaikki ylimääräinen raha minkä vain saa irrotettua.

Omassa tilanteessani asia näkyy siten että olen kohta enää opintovelkainen (asuntolainaa ei huomioida tässä). Opintolainoissa on matalat korot. Maksuaikataulu on pitkä ja lyhennyssumma pieni. Erityisesti nyt matalan koron aikana omassa opintolainassani kuukausittainen korko on monen silmissä olematon. Matematiikka sanoo että häviän jos maksan opintolainaa sen sijaan että sijoittaisin samat rahat sillä sijoitusten tuotto-odotus on varovastikin arvioiden suurempi kuin pieni lainan korko.

Miksi sitten haluan kuitenkin maksaa opintolainan nopeammin pois?

Sen tunnepitoisuuden vuoksi. Minulle merkitsee enemmän se että olen vailla velkaa kuin se että olisin ehtinyt pari vuotta kerätä sijoitusten korkoja. Tietysi sekään ei täysin pidä paikkaansa että valintani olisi joko-tai. Samalla kun maksan velkojani suureen tahtiin olen aloittanut säästämisen. S-Pankin rahastoihin menee kuukausittain rahaa, 52 viikon säästöhaaste tuo kuluvan vuoden aikana 1378€ Nordnetin rahastoihin, todennäköisesti laitan osaa siihen uuteen Superrahastoon josta on parin viime viikon aikana paljon hehkutettu ympäri nettiä. Olen ostanut ja tulen vuoden aikana ostamaan lisää S-ryhmän osuuksia joissa on erittäin hyvä korko. En siis menetä täysin korkoa korolle -efektiä sillä siemenet ovat jo itämässä.

Lisäksi koen olevani sidottu menneisyyteen niin kauan kuin siitä konkreettisesti maksan. Opintolainasta vapautuminen tulee vapauttamaan itseni menneestä jotta voin keskittyä tähän hetkeen ja myös tulevaan.

Fiilikseen perustuva toiminta ei aina talouteen liittyvissä asoissa ole se paras tapa toimia, mutta mielestäni tämä on täysin pätevä lähestymistapa kun miettii omaa tilannettaan ja niitä keinoja kuinka lähteä talouttaan järjestelemään.


Oletko sinä toiminut matematiikan vastaisesti säästämisessä tai velanmaksussa?

Vinkki asuntolainaisille 2 - asuntolainan eräpäivän muuttaminen

Kuva Stuart Miles

Viime heinäkuussa annoin vinkin liittyen lyhennysvapaiden käyttöön ja kuinka kannattaa olla tarkkana mitä lainaehdot sanovat marginaalin muuttamisesta.

Nyt annan toisen vinkin joka tulee myös omakohtaisesta kokemuksesta.

Puolitoista tai kaksi ja puoli vuotta sitten (en nyt tarkasti muista, joulukuuta se kuitenkin on ollut) palkkapäiväni muuttui. Asuntolainan lyhennyspäivä oli sovittu entisen palkkapäivän mukaiseksi ja tuo maksupäivä jäi voimaan.

Nyt kuukausi kuukaudelta on alkanut häiritsemään enemmän ja enemmän se että lyhennys ja palkka tulevat täysin väärässä syklissä suhteessa toisiinsa. Tuntuisi paljon helpommalta kun asuntolainan lyhennys lähtisi samana päivänä kuin palkka tulee sen sijaan että rahoja säilyttää viikkoja tilillä.

Niinpä soitin tänään pankkiin (Nordea). Kysyin minkälaisen paperivyyhdin tällainen muutos toisi tai voisiko sillä kenties olla jotakin vaikutusta lainaehtoihin tai jopa aikaansaada marginaalin tarkastamisen. Koskaan ei voi olla liian varma joten kysyin suoraan näistä.

Papereita ei tarvi allekirjoittaa, takaajia häiritä eikä marginaalikaan muutu. Mikään ei kuitenkaan ole ilmaista ja tästäkin lystistä saa maksaa pankille toimenpidemaksua. Ajattelin että kaikki lainoihin liittyvät muutosmaksut ovat yleensä kolminumeroisia joten olin jopa helpottunut kun hinnaksi selvisi 40€. Kyseessä siis kertamaksu.

Tuon verran nyt siis maksan siitä että heinäkuusta eteenpäin lyhennän lainaani samana päivänä kuin palkka tilille tulee. Rahana tuo on paljon mutta enemmän merkitsee nyt mielirauha siitä että en vahingossa käytä lainanlyhennysrahoja johonkin. Lisäksi selkeyttää kuukausibudjettien väsäämistä kun käytettävissä olevat rahat ovat ne jotka tilillä vielä ovat lyhennyksien mentyä. Vuorolisiä tulee joskus myös palkkapäivien välissä, parhaassa tapauksessa ne voisivat muuttua ns. ylimääräiseksi tuloksi jos saan lainojen loputtua tuosta peruspalkasta hiottua järkevän budjettikokonaisuuden.

Nyt sitten heinäkuussa maksettava erä on tavanomaista suurempi koska korkoa kertyy parilta viikolta normaalia enemmän. Elokuussa summa on taas tuttu ja turvallinen kun kahden lyhennyksen väliin jää se kuukausi.

Niin mikä se vinkki onkaan? Se että lainojen eräpäiviä voi muuttaa, jos joku ei sitä tiennyt. Ja se että ainakin tuossa mainitsemassani pankissa vaihtamisen hinta on 40€. Ehkä hyvin saman suuntaista muillakin pankeilla.

Ostovoimaa

Tämän kuun lisälyhennyksen toimeksianto lähti matkaan ennen kuin edes sain palkkakuitin. Ajattelin että no problemo, maksan velkalyhennykseni ja pärjään ilman sen kummempia. Nyt palkkapäivänä kun kaikki lyhennykset ja aikataulutetut tilisiirrot lähtivät tililtä kohteisiinsa jouduin kuitenkin kohtaamaan ajatuksen että mitä jos en pärjääkään seuraavaan tilipäivään. Mitä teen jos rahat loppuvat kesken?
Tilanne on se että kaikki laskut on maksettu, budjettitilit tai lähinnä ruokatili on vasta odottamassa ensimmäistä kauppareissua tuoreilla rahoilla. Hätää ei pitäisi tulla. Mutta mitä jos tulee? Olen ryssinyt jossain vaiheessa sillä peräti kolme laskua, joiden ei olisi pitänyt tulla, tulikin maksettavaksi. Kaksi noista kolmesta on ollut suoraveloituksena niin kauan kuin muistan. Olisiko pitänyt hyväksyä jokin uusi suoramaksusopimus kun systeemit tänä vuonna muuttuivat? Vai oliko laskun lähtötilillä vajetta katteesta silloin kun eräpäivät ovat olleet? En tiedä. Se nyt on tilanne että lähes 200€ lähti ns. ylimääräistä mitä en osannut odottaa.

Joitain laskuja on varmasti vielä matkalla, vaikka en satukaan muistamaan mitä ne voisivat olla. Aina niitä tulee. Käyttötilillä on 270€ jonka pitäisi riittää kattamaan KAIKKI menot ruoat ja autokulut poislukien. Tuon summan pitäisi riittää mutta en vain päässyt ensin ajatuksesta että puskan takaa tulisi jokin ikävä yllätys.

Onneksi olen valmistautunut tällaiseenkin. Muistatteko keittiössä säilyttämäni hätävaran? Ruskeassa paperipussissa olevia vitosen seteleitä ruokarahana suureen hätään?

Tuo raha on saanut kavereita.

Muistatteko kun kerroin että voitin Ostohyvityksen arvonnassa? Kerroin siitä täällä. Postia saapui kuten lupasivat. Käyttöä odottaa 20€ lahjakortti vihreään kaupparyhmään. Lisäksi olen ostanut lahjakortteja aiempien kuukausien ruokabudjetin ylijäämällä. Kahdella kortilla on yhteensä 50€ ostovoimaa.
Ja onpa vielä virikkeellistä apuakin saatavilla. Smartumin seteleitä on 85€ arvosta ja näillä ajattelin ostaa ainakin sarjalipun uimahalliin sekä kustantaa itselle hierojalla käynnin.

Erityisesti tuo lahjakorttien etukäteen ostaminen on ollut hyvä ajatus. Mikäli en niitä tarvitse nyt tässä kuussa ja myöhemminkin saan ylijäämällä niitä lisää hankittua, ideana olisi viettää hyvin miellyttävä joulukuu kuluttaen mahdollisimman vähän rahaa ja hyödyntäen näitä kortteja.

Tavallaan tämä on ollut jälleen yksi keino huijata itseä mutta toisaalta myös valmistautua tilanteeseen nimeltä hätä ja tarve. Kummasti helpottaa kun tietää että vaikka joutuisin kanavoimaan saatavilla olevat käteisvarat - vaikka ruokatililtä - pystyn silti asioimaan ruokakaupassa ja jopa harrastamaan turvautumatta luoton käyttämiseen. Tällainen henkilökohtaisen talouden vakauttamispaketti tällä kertaa.

Velka numeroina - huhtikuu

Taas kului yksi kuukausi - aika hurjaa vauhtia ollaan menty vuotta 2014, kevät alkaa väistämättä puskea päälle! Tämä on huippua aikaa, miltei päivittäin huomaa uusia lisäyksiä elämän kirjossa. Rikkaruohoja ja muuta vihreää alkaa pilkistää, erilaiset ötökät ja lentävät hyönteiset lisääntyvät, aurinko ihan oikeasti lämmittää saaden ulkona seisovan roskiksen haisemaan ja niin edelleen

Minäkin laitoin haisemaan. Ainakin vähän enemmän kuin viime kuussa. Velkataulukko näyttää tänään tältä.

Peruslyhennyksen lisäksi laitoin matkaan 200€ ylimääräisen lisäyksen. Ollaan muuten aika lähellä sitä summaa mitä alunperin lyhentyi kaikki lainat yhteensä. Snowballing on kantanut tänne asti ja tuo viimeinen laina kellistyy toivon mukaan suhteellisen pian. Ensi kuussa ollaan taas uudella tuhatluvulla ja kesäkuussa olisi tarkoitus räjäyttää* helkkarin suuri lohkare jäljellä olevasta velkamöykystä. Viime vuonna laitoin kesälomarahoista suuren osan lainanmaksuun ja lyhensin käyttölaina 2:sen olemattomuuteen. Tässä lukemat ennen ja jälkeen kun sain sanoa Hei hei, käyttölaina 2! Euroissa kesäkuu 2013 meni niin että tuota käyttölainaa lyhensin ensin normilyhennyksen 150€ ja sitten kokonaan pois, 812€.

Prosenttihaasteeseen sai merkitä lisää etenemistä. Kymmenen prosenttia lähempänä maalia ollaan. Jos joku ei tiedä mitä tuolla prosentilla tarkoitan niin tässä pieni kertaus:
Maksan yhdistelylainaa normaalein lyhennyksin noin 380€ kuukaudessa. Alkuperäisen lyhennyssuunnitelman mukaan velka olisi kuitattu helmikuussa 2015. Ajatus on että maksan noita normilyhennyksiä elokuuhun asti normaalisti, kuten tähänkin saakka. Vielä siis 4 lyhennystä (touko-kesä-heinä-elo). Alunperin tuon elokuun lyhennyksen jälkeen velkaa olisi jäljellä karkeasti 2000€. Koska haluan maksaa sen nopeammin pois, päätin muuttaa tuon kaksi tonnia prosenteiksi. Yksi prosentti on 20€. Jokaisen normilyhennyksen päälle voin tehdä ylimääräisen lyhennyksen, ja tuon ekstran perusteella lasketaan prosentteja. Maaliskuulla maksoin ylimääräistä 120€ eli 6%. Elokuun lyhennyksen jälkeen olisi maksettavaa siis 94% jäljellä olevasta lainasta.

Nyt huhtikuulla matkaan lähti 200€ ylimääräinen lyhennys eli 10%. Jäljellä tuosta 2000€:sta on vielä 84%. Ylimääräisiä prosentteja kerään vielä toukokuusta elokuuhun peruslyhennyksien päälle. Syyskuusta eteenpäin myös maksuohjelman mukaiset lyhennykset kerryttävät prosentteja. Elokuu on vain teoreettinen tavoite ja se selkeyttää prosenttien laskemista. Koko prosenttihaasteen ajatus on vain ylläpitää ja ehkä jopa lisätä omaa motivaatiotani kulutusluottojen loppuun maksamisen lähestyessä.
Pelkällä minimilyhennyksellä eriä on jäljellä 9, joista viimeisin eli tammikuun 2015 erä olisi suuruudeltaan enää noin 160€. Seuraavalla lisälyhennyksellä pääsen tämän vuoden puolelle eli tavoiteaikaan. Koska lisälyhennyksiä tulen tekemään myös toukokuun jälkeen, alitan tavoitteen kivasti.

Kuinkas muilla on velanmaksu tai muu taloudellinen pyristely sujunut näin kevään ja kesän kynnyksellä?


* olen oikeasti aikalailla pasifisti, inttiäkään en halunnut käydä. Velkaa kuitenkin mielelläni paloittelen, murhaan, tuhoan, hävitän ja kaikella mahdollisella tavalla lyttään maan alle.

Vuosi velkaista tarinaa pikakelauksella

Vuosi yhdessä viestissä. Not so simple. Yhdellä lauseella vuoden voisi kiteyttää näin: Raha ei enää aiheuta ahdistusta. No joo, vaatii avaamista.
Tässä jonkunlainen kronologinen tiiviste siitä mitä on ollut.

Huhtikuussa 2013 sain päähäni kirjautua velivelkaisen sähköpostiin ja sitä kautta blogiin. Blogiin jonka olin luonut jo noin 8 kuukautta aiemmin mutta jonka kirjoittamiseksi vaadittavaan elämäntapamuutokseen en ollut kyennytkään. Ehkä tuona aikana koin jonkunlaisen miesraskauden ja huhtikuussa olin valmiina synnyttämään pienen blogilapsen lisäksi peilin jonka eteen astuin kaikessa karmeudessaan. ( Mielikuva peilin synnyttämisestä on häiritsevä, pahoittelut siitä )

Tuossa huhtikuun ensimmäisessä kirjoituksessa totesin:

 " Mikään ei ole parempi päätös kuin päätös muutoksesta parempaan!"

Ihme kyllä, oman spontaanin ja helposti kyllästyvän luonteeni tuntien olen pitänyt tuon päätöksen. Päätin vihdoin selvittää taloudelliset takkuni ja elämäntyylini mahdottomuuden ja luoda itselleni uuden, kestävällä pohjalla olevan elämän.

Velkojeni yhteissumma asunto- ja opintolaina poislukien oli karvaa vaille 10 000€. Lähtölaukaus projektille pamahti ja Veli lähti suojuoksuun.

Toukokuussa pohdin mm. lisätyön tekemistä. Tuo kuukausi oli taloudellisesti hyvä enkä joutunut turvautumaan luottojen käyttöön. Pohdin kesää odotellessa että

"Voisiko sitä oikein olla rahaa ostaa tänä vuonna terassille kalusteet...?"

 Ja näin kävikin. Ensimmäistä kertaa viime kesänä terassiani koristi pöytä tuoleineen. Pieni asia mutta kuitenkin todella suuri juttu, velkakierteessä kun ei todella ole helppo ostaa edes käytettyjä puisia terassikalusteita.

Kesäkuun suurin saavutus oli kun maksoin "Käyttölaina 2:n" kokonaan pois. Lisätyöansioista ja lomarahoista pystyin tekemään 150€ suuruisen peruslyhennyksen lisäksi yli 800€ loven tuohon yhteen lainaan, näin poistaen sen olemassaolon (tuo laina näkyy kyllä edelleen nettipankissa statuksella "laina on maksettu loppuun). Tämä upea tapahtuma ei rokottanut minua kesäkuussa melkein tuhannella eurolla vaan se jätti kaikille tuleville kuukausille 150€ enemmän käyttövaraa. Tässä muuten yksi lainanmaksun keskeinen ajatus. Se ei ole itseltä pois kun maksaa lainaa, ainoastaan itselle enemmän tulevaisuudessa!

Heinäkuussa tein uutta velkaa kun ostin kameran. Toisaalta tuo tuli tarpeeseen, toisaalta se menee kyllä needs and wants -ajattelulla halujen puolelle. Kameran ostaminen teki sen että kesäkuun tilanteeseen nähden heinäkuun velkalukemat olivat vain hieman pienentyneet.
Leikkasin myös Mastercardini kahtia ja kävin pankissa lopettamassa luottosopimuksen. Tässä vaiheessa mielessä oli koko ajan erilaisia suunnitelmia ja ajatuksia velkojen kuittaamisesta. Suunnitelmat muovautuivat ja muuttuivat harva se viikko, kaikille yhteinen tekijä kuitenkin oli velkataakan pienentäminen.

Blogiin alkoi eksymään porukkaa ja kirjoitin 8 vinkkiä joilla saat velat maksuun. Vaikka olin itsekin, ja olen edelleen, opintiellä aiheen parissa koin havainneeni joitain tärkeitä tekijöitä taloudellisen ajattelun ja muutoksen aikaansaamiseksi.

Heinäkuussa aloitin säästämään ja tätä käsiteltiin ensin omassa blogissaan. Myöhemmin integroin kaikki säästöblogin tekstit tähän blogiin. Pohdin säästämistäni ja syitä miksi kaikki aiemmat säästöyritykseni ovat epäonnistuneet. Aiheeseen liittyen totesin

"Haluan säästää saadakseni taloudellisen tilanteeni siihen jamaan, että ei olisi tarvetta säästää."

Elokuun teema oli hyvin vahvasti yhdistelylaina. Laitoin hakemuksia rahalaitoksille ja pankkeihin. Lopulta loppukuusta asia ratkesi oman pankin kanssa ja rahaa ropisi, pili pili pom kun yhdistelylaina tupsahti tilille. Otin lainan lähes koko jäljellä olleelle velkasummalle joka elokuun lopulla oli lähes tasan 7000€.

Syyskuu oli ensimmäinen (ja tähän mennessä ainoa) kuukausi kun velkasummani kasvoi edellistä kuukautta suuremmaksi. Taloudellinen vastaisku rokotti satoja euroja, lisäksi uusi yhdistelylaina ei vielä tässä kuussa lyhentynyt. Kuukausi edusti kuitenkin käännekohtaa projektissani sillä velkojia oli jäljellä enää kaksi! Yhdistelylaina omaan pankkiini sekä Visa-kortti.
Säästämiseni virtuaalimaailmassa eteni myös, syyskuussa säästötilini saldo oli 380€, mikä oli yksi suurimpia säästösaldoja pitkiin aikoihin.
Katse oli vahvasti eteenpäin, hyvin mielin.

Lokakuussa alkoi yhdistelylainan takaisinmaksu. Velkasaldo tippui taas kivasti mutta ei ollut aivan vielä elokuun matalimman lukeman kohdilla. Säästötilin saldon sain tavoitteeseen eli siellä oli 500€. Tämä pesukonerahastoksikin ristitty hätävararahasto merkitsi itselleni paljon. Jatkossa taloudellinen takapakki korvautuisi sillä luotolla elämisen sijaan.
Tässä kuussa myös ensimmäisen kerran budjetoin kun listasin epäsäännöllisten (harvemmin kuin kerran kuussa maksettavien) laskujen vaikutusta kuukausitasolle.
Lopetin kuukauden miettimällä Mitä luotoilleni tapahtui. Oppimiskokemuksena luottojen käyttäminen ja/tai olemassaolo antaa edelleen miettimisen aihetta.

Marraskuu oli suhteellisen tasainen kuukausi. Ajatusprosessit olivat koko ajan käynnissä velanmaksuun ja velattomuuteen liittyen. Pohdin miten ihmisen täytyy olla valmis velattomuuteen sekä makoin velkoja ja säästöönkin vähän sain.

Joulukuu oli jo melkoisen vauhdikasta. Kerroin miten luottokorttivelkaa voi rökittää superlyhennyksillä. Tämä johtui erityisesti siitä että lähdin jahtaamaan Visaa suuremmilla panoksilla kuin aiemmin. Velkaa oli noin 4000€ vähemmän kuin huhtikuussa. Tein lisätyötä melkein 800€ edestä.
Pohdin kulunutta vuotta ja matkaani siihen pisteeseen asti. Tuo teksti sekä tavoitteet vuodelle 2014 voit lukea tästä.  Asetin myös säästötavoitteet tulevalle vuodelle.

Vuosi päättyi  aika upeissa tunnelmissa. Kokonaisuus näytti kulkevan oikeaan suuntaan ja hyvä niin. Runsaasti suunnitelmia ja ajatuksia. Osaa toteutin, osaa yritin pitää salassa myöhempää ajankohtaa varten. Sisällä velloi suunnaton inspiraatio ja innostus. Tavoitteeni, velattomuus ja kestävä elämäntapa tuntuivat asioilta jotka ihan oikeasti voisivat tapahtua.


Vuosi 2014, tammikuu.
Kuukausi oli täynnä monenlaista, hyvä kuukausi. Kirjoitin 8 vinkkiä lisää helpottamaan velanmaksua. Veloista suli Chuck Norrisin avustamana hurja määrä euroja pois.
Koko tammikuu avautuu tästä. Siellä on mm. kolikkopurkkisäästämistä, säästöprojekti kakkosta, lisätyön pohdintaa vol 4 ja pari muutakin ei-täytepostausta.
Kuntopohjaa oli otettu edellinen vuosi, kuluva vuosi tulisi olemaan huikea.

Helmikuussa blogi vietti postaus per päivä -tyyppistä eloa. Joka päivälle oli eri teemaisia kirjoituksia. Sain mukaan vierailijoita. Oman osionsa kirjoittivat Taina, Kitupiikki, Sanna sekä P.Ohatta.
Helmikuun 28 tekstiä löysivät lukijansa. Oli kiva seurata kommenttikeskusteluja sekä suoria yhteydenottoja joita tässä kuussa alkoi tulla enemmän kuin aiemmin.
Velkamäärä oli tässä vaiheessa noin 4200€. Ilon hetki oli kun Visa kuoli. Lähtötilanteesta olin päässyt alaspäin jo yli 5500€! Lisäksi paljastin että myös minä otan osaa suosittuun 52 viikon säästöhaasteeseen.

Maaliskuu on jo niin lähihistoriaa että siitä ei sen enempää. Suunnitelmia on hiottu ja mietitty pitkälle syksyyn. Tein yli 650€ edestä lisätöitä, sain prosenttihaasteen alkuun ja velkamäärä alkaa nykyään tuhatluvulla 3.

Vuodessa sain veneeni rei'istä suurimman osan tilkittyä, ohjattua paattini karikoilta takaisin avovesille sekä pudotin kuormasta suunnilleen 6168€ arvosta ahdistusta ja pahaa oloa. Vuodessa kasvoin enemmän kuin minään muuna vuoden ajanjaksona. Vuodessa tulin itsevarmemmaksi ja luottavaisemmaksi pyrkimyksissäni. Nämä hyveet kantavat paljon pidemmälle kuin taloudellisiin asioihin, ne auttavat elämän kaikilla osa-alueilla.

Olen joskus kirjoittanut että teen sata lasissa töitä, konkreettisesti ja mielen tasolla, niin kauan kun on turhaa taakkaa mukana kannettavaksi. Sitten kun olen vapaa tai edes löysemmissä kahleissa voin hiljentää liekkiäni ja keskittyä elämän sietämättömään keveyteen. Yksi kahle irtoaa kun saan yhdistelylainan maksettua. Nykyisellä ajatuksella se tapahtuu nopeammin kuin mitä vuositavoitteeseen olen kirjannut. Jopa useita kuukausia etuajassa.

Aion jatkaa tätä matkaa juuri niin kauan kuin on tarpeen. Raha ei enää aiheuta ahdistusta. Saatte tästä esimerkin myöhemmin tässä kuussa kun julkistan säästötilanteen. Aiemmin olen sen verran kertonut että olen säästöjä joutunut käyttämään. Tärkein pointti kaikille on se että työskentelemällä itsensä ja asioidensa parissa voi päästä siihen pisteeseen että

RAHA EI ENÄÄ AIHEUTA AHDISTUSTA!!


Jos vuoden tapahtumat todella pitäisi kiteyttää yhteen lauseeseen, se voisi olla tuo. Toki se voisi olla moni muukin, aika paljon kun on tapahtunut.

Olen sanonut ennenkin ja sanon uudestaan; jos minä pystyn tähän, pystyt sinäkin!

Seuraavan puolen vuoden aikana ravistetaan kaikki loput kulutusluotot pois! Seuraavan merkkipaalun haluan kirjoittaa jotakuinkin otsikolla "Näin maksoin 10 000€ kulutusluottoa 18 kuukaudessa!". Katsotaan pitääkö tämä aikataulu kutinsa.

Prosenttihaaste maaliskuu

Ensimmäinen lisälyhennys yhdistelylainaan on tehty!!

Kertauksena ideasta parilla sanalla: Maksan normaalit lyhennykset kuukausittain. Olen laskenut siten että jos maksan lyhennykset elokuuhun asti suunnitelman mukaan, jäljelle jää velkaa vielä 2000€. Pilkoin tuon 2000€ prosenteiksi ja alan maksamaan sitä jo nyt. Kun elokuun lyhennys on tehty, kertoo prosenttien määrä sen minkä verran lainaa on enää maksettavana. Yritän tuhota sen mahdollisimman nopeasti.

Kun ensimmäinen lyhennys on tehty on tilanne tällainen:

Peli avattu.

Velanmaksukrapula

Olen huomannut että minulle on kehittynyt kausittainen velanmaksukrapula. Diagnosoin sen kun huomasin käyttäytyväni ja ajattelevani välillä tavalla joka ei ole ollenkaan rakentavaa.

Kuvaan tunnetta krapulana sillä siihen liittyy yhdistäviä tekijöitä oikean krapulatilan ja sen syiden kanssa.

Täällä ahdistaa kuin purkissa olisi.

Olen kohta vuoden ajan pyrkinyt vauhdilla parantamaan tilannettani. Näin onkin käynyt, velkaa on maksettu pois tuhansia euroja ja enää jäljellä on yksi kulutusluottoihin liittyvä laina jota maksan pois. Lähtötilanteeseen nähden aivan hurjan hyvä tilanne, siis. Tässä onkin pulma.

Kun hyvinä kuukausina velkojia on tippunut kelkasta tai lyhennetty summa on ollut tavallista suurempi, on se aiheuttanut tiettyä painetta seuraavalle kuukaudelle. Tai eihän se oikeasti ole mitään painetta aiheuttanut mutta jotenkin itse olen kokenut että vauhdin pitäisi olla koko ajan kiihtyvä. "Tavallinen" kuukausi, jolloin maksaisin suunnitelman mukaisen lyhennyksen, ei tunnukaan enää niin suurelta saavutukselta. Vaikka vuosien ajan en pystynyt edes minimilyhennyksiä tekemään ilman niiden takaisin käyttöön ottoa.

Panoksia pitäisi siis suurentaa koko ajan, nosteessa kun ollaan. Sitten kun näin ei tapahdu (tai vaikka tapahtuisikin) niin sitä miettii mistä ja miten saisi lisää valuuttaa että voisi maksaa nopeammin ja enemmän. Loistavan fiiliksen saavuttamiseen tarvitaan enemmän kuin edellisellä kerralla. Velan maksamisesta on tullut eräänlaista huumetta ja annosten eli maksamisen loppuessa tulee krapula.

"Normaalin" krapulan vahva tunnetila on jonkinlainen sekoitus ahdistusta ja levottomuutta, alistumista ja alakuloisuutta. Omatuntoa kolkuttaa vaikka ei oikein tiedä miksi. Moraalinen krapula eli morkkis on päällä; olisi / ei olisi pitänyt tehdä sitä ja tätä.
Velanmaksukrapulassa tulee helposti tunne että edistymistä ei tapahdu tai että koko projekti on tuomittu epäonnistumaan. Sitä pohtii onko jossain tulevaisuudessa siintävä tavoite kaiken tämän hetken tapahtumien arvoista. Tästä on lyhyt matka luovuttamiseen. Kuinkahan moni on lyönyt hanskat tiskiin tässä kohtaa? Kun unohtaa että jokainen maksettu euro on juuri sitä; euro velasta pois!

En ole luovuttanut enkä luovuta. Se on varmaa. Velanmaksukrapulan tiedostaminen auttaa selviämään niistä kohdista kun se tulee. Hetki voi olla lyhyt, ohimenevä kuiskaus joka hiipii takavasemmalta ja supisee korvaan tuskin huomattavasti tai sitten se iskee kuin olisin nyrkkeilykehässä johtaen melkein täystyrmäykseen.

Tämä projekti vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa ja onkin aivan luonnollista että kaikenlaisia ajatuksia tuona aikana tulee. Kielteisen mahdollisuus täytyy hyväksyä että sen voi ohittaa.

Jatkan ylöskirjauksia ja listauksia että muistan ja huomaan että edistystä tapahtuu koko ajan. Krapuloita saa tulla ja mennä, suunta kuitenkin on koko ajan kohti parempaa.

Kisaväsymys

Helmikuun vierailijapostaukset aloittaa Taina, Raha ei tee onnelliseksi, mutta rahattomuus v*tuttaa -blogin kirjoittaja.


Olen kohdannut oman taloudenhallintaprojektini aikana useita tilanteita joissa olen kärsinyt tilasta jonka olen diagnosoinut kisaväsymykseksi. Kisaväsymys saa yllättäessään aikaan tilanteen jossa hanskat lentää nurkkaan ja pahimmassa tapauksessa homma karkaa käsistä vakavin seurauksin.

Kisaväsymystä on monenlaista;

Kun ei vaan jaksa enää millään ja tuntuu, että huumorintajukin alkaa ehtyä. 

Olen ollut muutaman kerran jaksamisen rajalla projektini kanssa. Erityisesti muistan tämän tuntemuksen liittyneen projektin alkuvaiheeseen. Ajattelin budjetoineeni ja suunnitelleeni kaiken kohtuudella ja hyvin, kun postiluukusta pamahtikin kriisi jonka ratkaiseminen vaati aina dramaattisia toimenpiteitä jotka sotkivat kaikki alkuperäiset suunnitelmani. Ennen pikavipeistä eroon pääsemistä itkin usein raha-asioitani. Tähän liittyi paljon syyllisyyttä ja häpeää. Näistä tunteista pääsin eroon, kun aloin puhumaan tilanteestani ja suunnitelmistani ääneen läheisten ystävieni kanssa.

Määränpään lähestyessä valtaava epätoivo ja vakaa uskomus siitä, ettei määränpään tavoittelussa ole sittenkään mitään järkeä.

Itselleni tämä on ollut kieli vyön alla elämisen mukanaan tuoma tunne. Työelämässä ollessani saatoin suunnitella velanmaksun ja säästämistavoitteeni utopistisiksi summiksi joiden myötä olin jatkuvasti luovuttamisen äärellä.

”Kannattaako tätä NetAnttilaa nyt lyhentää ihan näin paljon? Jos lyhennänkin minimin kun eihän tämä velka nyt lopu kumminkaan. Ja velkaahan mulla on kymppitonni, että onko sillä nyt niin väliä lyhennänkö 30€ vai 300€, kun ei tästä loppua tuu kumminkaan.”

Nyt olen havainnut, että säästäminen yrittää ottaa valtaa velanmaksulta koko ajan. Tekee mieli maksaa itselleen mieluummin kuin pankille, vaikka kalliimmaksihan se niin tulee. Rahojen loppuessa ennen seuraavaa rahapäivää olen ollut myös useita kertoja tässä tilanteessa. Köyhäilyä edessä viisi päivää ja päädyn vinguttamaan visaa enemmän kuin käyttäisin rahaa niiden viiden päivän aikana silloin jos rahaa olisi.

Suorituksen mukanaan tuomaa luonnollista uupumista.

Nyt kun olen ollut pitkään ostamatta mitään tavaraa tai vaatetta, huomaan eksyväni kauppoihin hypistelemään aletuotteita ja surffailevani nettikaupoissa. Onneksi olen tehnyt tarvelistan, jottei homma karkaa käsistä. Tämäkin liittyy kyllä pitkälti juuri vähällä elämiseen. Jos liian pitkään on antanut kaikkensa, ei jaksa enää antaa parastaan…jos enää nyt ylipäänsä jaksaa antaa mitään. Saman tunnistan itselläni muiden ”totaalikieltäytymisten kanssa”. Laihduttamiskeinona minulle ei toimi herkkulakot tai karkkipäivät. Päädyn syömään karkkipäivänä/lakon päättyessä koko rahan edestä. Ennemminkin tulee pohtia sitä, millaisia valintoja päätyy tekemään, ettei tuloksena ole jotakin aivan absurdia.

Kisaväsymys yllättää jos henkinen kapasiteetti ei riitä. Silloin tulee pohtia motivaatiota ja etsiä uusia keinoja kannustaa itseään tai pitää hetki taukoa tai tehdä  jotakin muuta.

Motivaatiolla on oma matemaattinen kaavansa.

  

”Onnistumisen mukanaan tuoma ilo” Itse olen yrittänyt pohtia omia tavoitteitani ja niiden kokonaisvaikutusta elämääni ja hyvinvointiini yleisesti. Mitä velkojen poismaksaminen minulle edustaa? Olenko niiden maksamisen jälkeen velaton?

Vai olenko sen lisäksi;

Itsenäinen?

Määrätietoinen?

Lähempänä unelmiani?

Ylittänyt itseni?

Vastuullinen aikuinen?

Tällainen pohdinta vaatii tavoitteiden auki kirjaamisen lisäksi pohdintaa siitä, millaisia seurauksia tavoitteiden saavuttamisella on. Kyse on omien tavoitteiden tarpeellisuuden perustelemisesta.

”Onnistumisen todennäköisyys” Usein pitkissä ja kärsivällisyyttä vaativissa projekteissa onnistuminen siintää jossakin kaukana horisontissa ja tämän vuoksi usko meinaa ajoittain ehtyä. Epätoivon vallatessa itselleni on ollut hyötyä tavoitteiden pilkkomisesta. Tavoitteiden muuttaminen mahdollisiksi, kasvattaa kiinnostusta ja ehkäisee kisaväsymystä.

Mikäli kuitenkin päädyt siihen ratkaisuun että on aika pitää taukoa, tee se ilman syyllisyyttä. Jos pidät taukoa lainan lyhentämisestä, blogin kirjoittamisesta, säästämisestä tai mistä hyvänsä projektista täytyy tauon mukanaan tuomat riskit minimoida. Riskien minimointiin apuna voi olla taukolupaus. Mieti mitä tauko tarkoittaa ja pohdi onko joitakin asioita joita voit ylläpitää myös tauon ajan. Ennen kaikkea päätä myös koska tauko päättyy.

Opintovapaani ajan olen pitänyt taukoa ”Payment per day” säästötekniikastani. Kuitenkin päätin pitää yllä 100€/kk tahtiani. Jos jättäisin blogin tauolle, voisin luvata jatkavani kuitenkin kuukausittaisen menoseurannan jatkamista.

Muistetaan että motivaatio syntyy ja kasvaa usein pienen pienistä mielenliikkeistä.

-Taina

Kirjoittaja on kolmekymppinen naurettavilla asioilla velkaantunut nainen joka on päättänyt lopettaa lottovoitosta haaveilun.

Tarkan markan Taina julkaisee blogiaan

Raha ei tee onnelliseksi, mutta rahattomuus v*tuttaa

osoitteessa http://tarkanmarkantaina.blogspot.fi/

8 vinkkiä lisää joilla pääset velasta eroon

Kirjoitin aikoinaan 8 vinkkiä joilla saat velat maksuun. Otetaanpa jatko-osa tähän. Tässä kuitenkin on itselle kertynyt omakohtaista kokemusta siitä että veloista on mahdollista hankkiutua eroon.

Alkuperäisten vinkkien ydin oli hyvin selkeä velanmaksun aloittamisen kannalta.

Listaa velkasi.
Listaa tulosi.
Seuraa kulutustasi.
Vähennä kulutustasi.
Jos mahdollista, hanki lisätuloja.
Tee suunnitelma velanhoidosta.
Murskaa velkaa jokaisella mahdollisella sentillä. Jätä vähän käyttörahaa myös ylimääräiseen.
Lopeta lisävelkaantuminen.

Näitä jokaista voi avata erikseen loputtomiin, ja sitä tässä blogissa on tehtykin. Joitain osa-alueita enemmän kun toisia.

Alku voi olla hidasta. Suuren kiven liikkeelle saattaminen vaatii ponnisteluja, mutta kun liike alkaa on vauhtia mahdollista kasvattaa. Seuraavat lisävinkit ovat luontainen jatkumo ensimmäisille. Nämäkään eivät ole iltapäivälehtien "käytä samaa teepussia sata kertaa" -tyyppisiä über-mahtavia pelastusrenkaita, vaan todeksi havaittuja, ajan kanssa muutoksen tuovia ajatusrakenteen muokkaamiseen tähtääviä asioita. Iltapäivälehtiroskaan nähden tämä on kaikkea muuta kuin mediaseksikästä. Jos et ole aiempia vinkkejä lukenut, lue ne ensin tästä. Muokkasin sieltä lauserakenteita ym. pikkujuttuja vähäsen luettavampaan muotoon.

1. Jatka oman tilanteesi seuraamista. Ole rehellinen.
Liian monesti itse tein suunnitelmat, järjestelin ja laskeskelin, unelmoin velkojen maksamisesta. Yhtä lailla liian monesti lopetin noiden laskelmien ja suunnitelmien seuraamisen. Jokaisella kerralla ajauduin takaisin luottojen limiittien paukkumiseen, yleensä velkaa oli lopulta vähän enemmän kuin aluksi. En voi olla ainoa joka näin on toiminut.
Jos näet vaivan ja laitat oman tilanteesi paperille tai laskentataulukkoon, on suoraan sanottuna typerää jättää asia siihen. Menetkö viikonloppuna elokuviin, ostat leffalipun ja popcornit, katsot mainostrailerit ja sitten lähdet pois? Aivan. Kun kerran aloitat, katso homma loppuun saakka.
Eräs ulkomaalainen personal finance -blogisti on pitänyt viisi vuotta blogia, eikä edistystä ole tapahtunut oikeastaan ollenkaan. Hän kuitenkin on rehellinen ja jatkaa yrittämistä.

2. Tee tavoitteita. Varsinaisia tavoitteita ja välitavoitteita. Juhli saavuttaessasi näitä!
Matka velasta velattomuuteen voi olla sekä rahallisesti että ajallisesti valtava. Ajomatka Helsingistä Utsjoelle tuntuu lyhyemmältä ja siedettävämmältä kun pysähdyt reitille jaloittelemaan, katselemaan nähtävyyksiä ja näin pois päin. Velanmaksussa pätee sama!
Kun saavutat tavoitteen, juhli sitä! Se on oma pieni matkansa, oma tarinansa kahden etapin välillä. Velanmaksu on kokonaisuus jossa voi olla juuri niin monta juhlan paikkaa kun haluat! Jokainen löytää oman tapansa iloita tavoitteidensa täyttymistä. Suklaalevyn ostaminen, ravintolareissu, kynttiläillallinen puolison kanssa, keilausilta koko perheen voimin, mitä vain. Tärkeintä on palkita itsensä hyvästä käytöksestä ja onnistuneesta työskentelystä.

 3. Sitouta itsesi.
Mieti jotakin sellaista asiaa joka on kuulunut elämääsi pitkän aikaa. Jokin harrastus, sinnikäs opiskelu, työkokemuksen ja osaamisen kartuttaminen jne. Mikä sinut on saanut pyrkimään tämän toiminnan jatkamiseen ja kehittämiseen? Mikä sinut on sitouttanut?
Kun olin opiskelemassa nykyiseen ammattiini, minut sitoutti tulevan työn mielekkyys. Itse opiskelusta en pitänyt, vaan odotin työelämää. Se oli motivaattorini. Olen monesti tehnyt jotakin vain koska olen luvannut ja/tai joka on tuntunut sillä hetkellä hyvältä. Velanmaksuun liittyen olen sitouttanut itseni tällä blogilla. Saan monella eri tavalla hyvää mieltä seuratessani edistystä.
Olet tilivelvollinen vain itsellesi! Millä siis voit sitoutua siihen että pystyt aloittamaan sekä jatkamaan velanmaksuprojektiasi? Eivät kaikki ala pitämään blogia. Eihän se minullekaan ensin ollut ratkaisu. Katso vaikka blogin kaksi ensimmäistä tekstiä; ne ovat elokuulta 2012. Seuraavat kirjoitukset alkavat huhtikuulta 2013. Vasta silloin ylipäänsä pystyin tähän koko elämäntapamuutokseen lähtemään.
Joku pitää päiväkirjaa. Joku avautuu läheisilleen. Joku tekee päätöksen itsensä kanssa eikä edes kerro muille. Pääasia on että löytää sen itselleen soveltuvan keinon ja kiinnittyy siihen.

4. Inspiroidu.
Oma matkasi kohti velattomuutta alkaa siitä hetkestä kun päätät muuttaa nykyisen tilanteesi. Tuo matka on omasi, ja sille mahtuu paljon kokemuksia jotka voit vain itse kokea. Kuitenkin, juuri omien ajatustesi ja kokemustesi vuoksi pystyt samaistumaan myös muiden tilanteisiin. Lue, etsi ja hanki tietoa ja uppoudu muiden ihmisten tarinoihin. Löydät niin onnistumisia kuin epäonnistumisia. Löydät vinkkejä, elämyksiä ja jopa tietynlaista ymmärtävää tukiverkkoa niin halutessasi. Olen saanut aivan valtavasti inspiraatiota muiden tarinoista ja on tuntunut erityisen hyvältä lukea sellaisia kommentteja ja sähköposteja joissa tämä blogi on toiminut motivoijana jollekin raha-asioidensa kohtaamisessa.
Velkaan ja velattomuuteen on yhtä monta lähestymistapaa kuin on ihmistäkin.
Insiroidu! Vaikutu!

5. Elä muuta kuin velkaisen elämää.
Jos luulet että tämä tarkoittaa samaa kuin elä leveästi, palaa vaikka tämän blogin alkuun.
Elämä ei ole pelkkää rahaa, eikä se ole siis pelkkää velkaakaan. Että jaksamme tätä velkaprojektia, elämässämme täytyy olla mielekkyyttä ja muutakin sisältöä. Hauska puoli tässä on se että kukaan ei voi sanoa tai määritellä mitä tuo mielekäs sisältö voi olla. Se on jotain joka odottaa meidän sisällä päästäkseen esiin! Se on sitä mitä aiemmin ajattelit toteuttavasi "sitten kun kaikki on hyvin".

6. Ota muutos vastaan.
Ihminen muuttuu ja kasvaa läpi elämän. Velkataakastaan luopuva ihminen ei muuta elämäänsä rahalla, vaan muuttamalla itseään ja suhtautumistaan. Ajatus- ja tunneprosessit taloudellisessa käyttäytymisessä tulevat muuttumaan aivan takuuvarmasti.
Mitä luulette että vuoden 2012 Veli olisi tehnyt jos hänelle olisi tippunut taivaasta 10 000€? Minäpä kerron. Hän olisi maksanut velkansa ja puolen vuoden kuluttua ollut uudelleen vastaavassa tilanteessa. Vuoden 2014 Veli on aika paljon erilainen. Olen muuttunut, kasvanut ihmisenä enemmän kuin aikuisiällä vastaavalla ajanjaksolla milloinkaan aiemmin.
Päästäksesi veloista pysyvästi eroon, ota vastaan muutos ja kasvu itsessäsi sitä mukaan kun se ilmenee.

7. Hyväksy mennyt.
Edellisessä kohdassa mainittiin kasvu. Kasvuun liittyy kasvukipu, joskus tuskin huomaamaton ja joskus valtaisa, kramppaava ja vastaan laittava kipu. Jos annat menneiden valintojen ja elämäntavan jäädä kummittelemaan, on eteneminen hankalaa. Minä olen joutunut hyväksymään kaikki ne typerät valinnat jotka ovat edesauttaneet velkojeni kertymistä ja monen vuoden hallintaa elämästäni. En voisi olla tässä muuten, näinkin pitkälle edenneenä.

8. Käytä kertynyttä osaamistasi hyödyksesi.
Matkan varrella sinusta tulee henkilökohtaisen talouden yliasiantuntija, Mammonan Markiisi. Tiedostat omat vahvuutesi ja sudenkuoppasi ja osaat navigoida TomTomia paremmin eurojen maailmassa. Prosessin aikana löydät itsellesi soveliaimmat tavat käyttää rahaa, kuten välttää käteisen käyttöä tai nettikauppojen selaamista. Pystyt tekemään suunnitelmia ja budjetoida niin että aiemmin yllättävät menot eivät lopulta olekaan niin yllättäviä eivätkä oikeasti yllättävät menot olekaan se korttitalon kuuluisa viimeinen kortti. Kaikki tämä tapahtuu oikeastaan kuin itsestään, prosessoivan ja aktiivisen mielen sivutuotteena. Sitä vain tulee päiviä kun huomaa että tietyissä asioissa toimii automaattiasetuksilla omaan tilanteeseen parhaiten soveltuvalla tavalla.
Ymmärtäen että Mammonan Markiisi on huumoria, en missään nimessä sano olevani täydellinen tai kaiken jo omaksunut yli-ihminen. Elämää on minulla edessä kymmeniä vuosia (oletettavasti) ja kaikki tuo aika tulee olemaan lisäoppia ja syvennystä ja taitojen karttumista. Mammonan markiisina saamme edes puolitosissamme tuumata tehneemme edes jotakin oikein kun arvonimikin tupsahtaa kaiken muun hässäkän keskellä.

Jos olet sitä mieltä että tällainen elämänhallintatyyppinen teksti on turhanpäiväistä jaarittelua, kehotan siirtymään niihin ensimmäisiin vinkkeihin ja sen jälkeen lukemaan vaikka ne aivan ensimmäiset tekstit. Ensimmäisten tekstien kirjoittaja ei nimittäin myöskään olisi kokenut tällaista lainkaan hyödyllisenä. Niiden kirjoittaja, vuoden 2012 Veli, oli vain kyllästynyt velkoihinsa mutta ei sitten kuitenkaan valmis tekemään niiden eteen tarpeeksi.

Jos haluat niitä iltapäivälehtien vinkkejä, voit mennä lukemaan Ilta-Sanomien keinot säästää 10 000€ vuodessa.