Maksoin 10 000€ velkaa 17 kuukaudessa

Tämä on lyhyt kuvaelma siitä miten on mahdollista avata umpisolmu kukkaronnyöreistään ja selvittää tiensä mahdottomalta tuntuvasta taloudellisesta tilanteesta selkeämpään ja yksinkertaisempaan taloudenhallintaan.

Suomeksi sanottuna siis kerron kuinka maksoin 10 000€ kulutusluottotyyppistä, "kevytkenkäistä" velkarahaa. Tai en kyllä kerro ehkä odotusten mukaisesti, sitä kerrontaa kun on tämä blogi pullollaan jo valmiiksi.

Aloitan kertomalla miltä tuntuu olla tässä, kirjoittamassa näitä sanoja. Voin sanoa että se tuntuu hyvältä. Se on vähän samankaltainen tunne kuin se kun asunnossa tuoksuu omenapiirakka joka on jäähtymässä liedellä ja tiedät että pian saa tuoretta kahvia ja omatekemää leipomusta. Tai kun olet pitkän lenkin jälkeen väsynyt mutta onnellinen. Tai kun vaihdoit itse renkaat autoosi vaikka olisit mieluummin maksanut toiselle työn tekemisestä. Se tunne on oman työn tuloksen ihailu ja tieto siitä että asia on valmis. Aika mahtava juttu, siis.

17 kuukautta sitten asetin itselleni tavoitteen joka tuntui vielä hyvin kaukaiselta, osin utopistiseltakin. Aioin sen toki saavuttaa mutta tänne asti oli vaikea nähdä. Porauduin tilanteeseeni asian vaatimalla vakavuudella. Vähän kuin olisi astunut peilin eteen. Avasin lompakkoni tähän blogiin ja aloin selvittämään fiaskoa nimeltä henkilökohtainen talouteni. Ehkä olin törmännyt omaan "rock bottomiini", ehkä olin vain väsynyt pyörittämään velkasirkusta, ehkä aavistin että jos en olisi ryhtynyt toimiin vaan olisin jatkanut sitä tietä mitä kuljin, olisin tässä vaiheessa, 17 kuukauden jälkeen ehkä joutunut luopumaan kodistani tai menettänyt luottotietoni tai molemmat. Ehkä kaikkia noita. Olin jo aiemmin miettinyt että omassa tilanteessani ei ole enää sellaista kestävää pohjaa ja noiden mietteiden perusteella aloitin koko blogin.

Miten tyhjätasku maksaa velkansa pois?

Hyvä kysymys. Helpoin olisi vastata että rahalla, mutta rahalla maksaminen on vain seurausta jostakin muusta. Aiemmin elin elämää jossa hädin tuskin selvisin kuukaudesta toiseen, raahasin hitaasti kasvavaa velkamäärää mukanani. Talouteen tuleva rahamäärä ei suunnattomasti ole muuttunut, sekään ei siis ole selittävä tekijä. Kiistatta olen tehnyt välillä perse ruvella lisähommia tulojen vuoksi, ja monina kuukausina niiden osuus kokonaistuloista on kuitenkin merkittävä. Mutta näin on ollut monen monta vuotta jo.

Jotakin on siis täytynyt tapahtua asennoitumisessa rahaan ja omaan tilanteeseen. Tulojen huomioiminen ja siihen asennoituminen että ne käytetään hyödyllisesti. Ei mikään pienen piirin salainen taikakeino, mutta helkkarin toimiva!! Sitä käytännön toteutusta tämä blogi on pullollaan kuten aiemminkin sanoin ja sitä on turha lähteä tässä kertaamaan. Kun olin harjoittanut taloudellista tietoisuutta vuoden verran kirjoitin erilaisemman katsauksen, Vuosi velkaista tarinaa pikakelauksella. Siitä voi lukea mitä on tapahtunut, tai sitten painaa tuolta Velka numeroina -napista niin saa kaikki 17 kuukauden numerolistaukset ja pääsee backtrackaamaan mitä milloinkin on maksettu.

Vielä tänä päivänäkään en tiedä jokaisen sentin tai euron kohdalla sitä mihin ne menevät. Useimpien kohtalon kuitenkin tiedän. Tätä tarkkailua jatkan koska se on aika elintärkeää jos haluan ylläpitää taloudellista hyvinvointia ja tasapainoa.

Tuohon kysymykseen tyhjätaskun velkojen maksamisesta voisi vastata myös niin että unohdin harhan siitä että olen tyhjätasku. Illuusio sellaisesta saa itsen tekemään sen todeksi. Sen vaurauden mitä itsellä on kun laittaa taiten käyttöön, se alkaa tuottaa tulosta. Huolimatta siitä miten pientä vaurautta kenelläkin on, sitä kuitenkin on. Ja sen voi laittaa työskentelemään itsensä hyväksi. Yksi pieni osamaksuerä kerrallaan. Tai monta lainanlyhennystä kerrallaan. Tai isoja könttösummia kerrallaan. Kuinka vain.

Think Big, act Small

Jos ajattelee "isosti" ja pitää arjessa sellaisen minimalismin ja kohtuuden välimaastossa olevan otteen, sitä alkaa vääjäämättä ajautua kohti sitä isoutta. Kaikki on mahdollista on klisee mutta siinä on myös todenpoikanen! Oma asenne ja käyttäytyminen muovaavat omaa todellisuutta koko ajan ja se kuinka kaukana tai lähellä mahdollinen on. Käytännön esimerkkinä vaikka se että jos teen kuukaudessa lisätöitä päästäkseni parempaan taloudelliseen (ja sitä kautta kokonaisvaltaiseen) elämäntilanteeseen, ja palkkapäivän tullen joko vahvistan päätöksen laittamalla lisätyön rahat johonkin järkevään, se tietysti edesauttaa sitä omaa Kaikki on mahdollista -hetkeäni. Jos kuitenkin päätänkin ostaa niillä rahoilla vaikka uuden ratinlämmittimen ja imagorillit, laiminlyön itseäni ja edesautan ainoastaan Kulutuksen Jumalia jotka nauravat Rahavuoren huipulla.

Edellisen kappaleen voi siis tiivistää toiseen kliseehen, "Kuluta vähemmän mitä tienaat!". Ei ollenkaan mediaseksikästä mutta taas, helkkarin toimivaa.

Anteeksi että elän, not!

Hitto vieköön. Hartiavoimin tehty työ oman itsensä hyväksi on niin loistava juttu että omassa surkeudessa kylpeminen täytyy unohtaa välittömästi ja itselle on annettava arvonimi joka kuvastaa uutta minää. Otin oikeuden jo aiemmin kutsua itseä ja kaikkia muitakin Mammonan Markiiseiksi.

Matkan varrella sinusta tulee henkilökohtaisen talouden yliasiantuntija, Mammonan Markiisi. Tiedostat omat vahvuutesi ja sudenkuoppasi ja osaat navigoida TomTomia paremmin eurojen maailmassa. Prosessin aikana löydät itsellesi soveliaimmat tavat käyttää rahaa, kuten välttää käteisen käyttöä tai nettikauppojen selaamista. Pystyt tekemään suunnitelmia ja budjetoida niin että aiemmin yllättävät menot eivät lopulta olekaan niin yllättäviä eivätkä oikeasti yllättävät menot olekaan se korttitalon kuuluisa viimeinen kortti. Kaikki tämä tapahtuu oikeastaan kuin itsestään, prosessoivan ja aktiivisen mielen sivutuotteena. Sitä vain tulee päiviä kun huomaa että tietyissä asioissa toimii automaattiasetuksilla omaan tilanteeseen parhaiten soveltuvalla tavalla.
Ymmärtäen että Mammonan Markiisi on huumoria, en missään nimessä sano olevani täydellinen tai kaiken jo omaksunut yli-ihminen. Elämää on minulla edessä kymmeniä vuosia (oletettavasti) ja kaikki tuo aika tulee olemaan lisäoppia ja syvennystä ja taitojen karttumista. Mammonan markiisina saamme edes puolitosissamme tuumata tehneemme edes jotakin oikein kun arvonimikin tupsahtaa kaiken muun hässäkän keskellä.

Kuvat: iosphere

Sitä voi alkaa olemaan Markiisi ennen ensimmäistäkään varsinaista hyödyllistä tekoa, kunhan vain alkaa muuttaa omia ajatusmallejaan siitä miten pitäisi kuluttaa rahansa ja miten tulisi toimia. Suurin osa noista malleista kun on peräisin kaupallisen ympäristön lähteistä. Kun alkaa elämään kuin nöyrä voittaja jo TÄNÄÄN niin ennen pitkää sitä onkin juuri se, nöyrä voittaja. Itsellä aikaa meni 17 kuukautta kun voitin tuon yhden esteen. Toisenlaisilla tuloilla, toisenlaisella velkamäärällä tuo aika olisi jotakin muuta mutta koska lopputulos on sama niin sillä ei ole väliä. Kuka tahansa voi sen saavuttaa ja siksi se onkin niin hienoa!

Jumalauta, maksoin kymppitonnin rahaa joka ei ollut ollut minun mutta olin sen silti käyttänyt! Tein sen alle kahdessa vuodessa! Samalla painoin vanhaa Veliä kaikista mahdollisista kipupisteistä ja laitoin häpeänurkkaan ikuisuudeksi seisomaan.

Päämäärät

Selkeän päämäärän asettaminen, ilman aikarajoituksiakin, antaa hommalle kuin hommalle vaadittavan fokuksen. Tahdotko olla velaton? No laita se päämääräksi sen sijaan että tahtoisit vain selvitä kuukauden loppuun. Vaikka fokus on jossain kaukana se ei tee tyhjäksi tässä hetkessä toimimista.
Päämäärä auttaa tekemään valintoja kuten aiemmin mainittujen imagolasien ostaminen vs. ostamattomuus.
Päämäärään asennoituminen muokkaa omat ajatukset ja urautuneet tavat toimia uudelle, kestävälle pohjalle.
Tasapaino työskentelyn ja työskentelemättömyyden välillä pitää jalat maassa jos meinaa vahingossa hurahtaa "Maksan kaikki velat hurmoksessa enkä syö kolmeen kuukauteen"-uskonlahkoon.

Porkkana helpottaa

Mitä sain siitä että suoriuduin urakasta? Porkkanan tietysti. Olin saanut tehdä suunnitelmia siitä mitä ovat ne asiat jotka mahdollistuvat velanmaksun jälkeen ja mitä lähden seuraavaksi ajamaan takaa. Suuren kuvan sijaan sain miettiä yhä suurempaa kuvaa ja punnita elämääni ja toiveitani. Itselle asetettu porkkana, palkinto voi olla mitä vain. Minun porkkana on se että jatkan yhä edemmäs tätä polkua ja katkaisen siivet kaikilta muiltakin taloudellisilta pakotteilta. 17 kuukautta sitten en voinut säästää rahaa ja opintolainallakin oli maksuaikaa vielä yli kymmenen vuotta. Nyt on mahdollistunut sekä säästäminen että opintojen loppulaskun kuittaaminen huomattavasti lyhyemmällä aikajänteellä.

Ylpeä saa olla

Velanmaksua helpotti koko ajan se että sain (kuka olisi estänytkään?) olla ylpeä jokaisesta saavutuksestani. Milloin tavoitettiin uusi tasaluku, se oli juhlat. Milloin tein ylimääräisiä lyhennyksiä, se oli juhlat. Me suomalaiset ollaan vähän kumma kansa kun omia saavutuksia ylpeilevä leimataan tolloksi jolla ei ole tilannetajua tai hakee egoboostausta muilta tai kärjistetyimmillään on jopa (trendi)narsisti. Paskanmarjat. Omista saavutuksistaan ylpeä ihminen arvostaa itseään ja tekojaan.

Kyllä, olen ylpeä mutta en ylpeile. Itse asiassa tässä on kiire jo seuraavaan päämäärään asennoitumiseen joten anteeksi, poistun takavasemmalle.