Ilmaista tavaraa

Olen hyödyntänyt ilmaisten tavaroiden saamista vuosien ajan. Vaikka ei oliskaan hätää jonka vuoksi tarvisi keksiä keinoja, voi tiettyjä toimia tehdä jos niiden vaikutus on selvä. Ei liene vaikea tehdä valintaa kahdesta muuten samanlaisesta asiasta. Toinen maksaa, toinen ei. Säästö syntyy sitä kautta että asia johon kuluttaisi rahaa muuttuukin asiaksi johon ei kulu rahaa.

Ilmaista tavaraa on tarjolla joka paikassa. Tiedän omasta lähipiiristä ihmisiä joiden mielestä on jotenkin moraalisesti väärin saada itselleen hyötyä ilmaisesta tavarasta. Jos sitä kuitenkin on saatavilla, ja vaihtoehtoisesti voisi maksaa samasta tai samanlaisesta tuotteesta, en tiedä mikä siinä niin väärin sitten on. Todennäköisesti jotkut saattavat ajatella että tavarasta maksaminen on mittari yksilön mahdollisuuksista ja ilmaiseksi ottava jotenkin näyttää heikkoutensa ottamalla almuja. Mutua, mutta en ole suoraankaan saanut kuulla miksi se on niin naurettavaa (kuten minulle on sanottu) jos minulla on mahdollisuus saada jotakin ilmaiseksi ja käytän sen mahdollisuuden. Ymmärtäisin että minua pidettäisiin kajahtaneena jos juoksisin vaikkapa kahviloita läpi ottaen jokaisesta mukaan pari sokeripalaa tai suola- ja pippuripussukkaa.

Kuva Alan O'Rourke

Päivittäistavarakaupoissa on tarjolla jos jonkunlaista ilmaisnäytettä. Joko yksinään tai toisen tuotteen kylkiäisenä saatavana. Tässä ei ole mitään kummallista ja kaikki tietävät että toisinaan sitä voi saada minituubin hammastahnaa tai matkakoon shampoon mukaansa.

Se missä hyödyntäminen tulee kuvioihin mukaan, on se miten toimin kun ostan viallisen tuotteen. Me suomalaiset ollaan niin lapasia että monesti tympeät asiat vain niellään ja otetaan vastaan neutraalin alistuneesti.
Kuten urbaanilegenda väittää, mikroissa olisi kielto kissojen kuivatuksesta. Jenkkimummo olisi märkää lemmikkiään kuivannut mikrossa ja kun siinä on käynyt huonosti, teki hän mikron valmistaneelle yhtiölle valituksen tai haastoi oikeuteen. Tästä lähtien ohjeissa sitten olisi kielto tällaisesta käyttötarkoituksesta ollut. En usko että pitää paikkaansa mutta legendassa on tarina sekä kuluttajan oikeuksista että jenkkien typeryydestä ja oikeustaistelujen ihannoimisesta. Mutta myös kuluttajan tyytyväisenä pitämisestä.

Kuluttajan oikeuksia ei mikrotarinaan ehkä pysty soveltamaan, mutta asiahan on niin että jos me kuvittelemme ostavamme tuotetta ja saamme sen sijaan jotakin viallista tai luvatusta poikkeavaa,  onko siihen tyytyminen? Mielestäni ei. Yritykset elävät kuluttajista. Jos kuluttaminen loppuu, on pian yrityskin historiaa. Yrityksen tulee pitää asiakas tyytyväisenä, yleisesti ottaen siihen riittää se että täyttää odotukset tarjoamalla luvatunkaltaisen tuotteen.

Harrastan reklamointia. Kun ostan jotakin joka ei vastaa lupauksia, en ole lammas vaan kerron asian tuotteen myyneelle yritykselle. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta olen aina saanut hyvityksen joka on ollut alkuperäistä ostosta suurempi. Useimmilla tuotteilla on vähintään konsernitason nettisivut yhteystietoineen. Netissä täytetty yhteydenottolomake on pieni vaiva, en ole juuri koskaan viallista tuotetta joutunut palauttamaan. Valokuvin varustettu ja selkeästi kerrottu vikalista on riittänyt siihen että yritykset ovat haluneet pitää minut asiakkaanaan ja olen saanut korvauksen. Joko tuotteen muodossa, lahjakorttina, ja onpa lähetetty kirjekuoressa rahaakin hyvityksenä. Reklamointiprosessi ei ole yritysten huijausta eikä sitä pidä väärinkäyttää. Se on asiakastyytyväisyyden ylläpitämistä. Ajattelen asiaa myös siten että tuotteiden laadun ylläpitäminen vaatii vikojen raportointia. Jos hyväksyn sen että maksan huonolaatuisista tuotteista, mitä se kertoo yritykselle? Se kertoo että on ihan ok tehdä sinne päin, kun asiakas on tyytyväinen ja ostaa.
Hyöty, se ilmaisuus, tulee siitä että yleensä saa pitää sen viallisen tuotteen ja sen lisäksi saa korvauksena joko uuden, kunnollisen tuotteen tai rahansa takaisin tavalla tai toisella.
Reklamoinneilla olen saanut kuukausien tai jopa vuoden varastoja puhtaanapitotuotteista, ruokatalojen lahjakortteja ja tosiaan rahaa kirjekuoressa. Tunnen ihmisen joka sai aivan valtavan kasan karkkia vain koska karkkisekoituksesta puuttui yksi laatu kokonaan.

Toisentyyppistä ilmaista tavaraa on nykyään saatavilla myös mm. suosittelumedioiden kautta. Meillä toimii tällä hetkellä tiettävästi kaksi eri mediaa. Hopottajat ja Buzzador. Molempien kautta ihmisen on mahdollista osallistua erilaisiin kampanjoihin. Kampanja toimii siten että saat itsellesi testattavaksi tuotteita, joista kerrot omalle tuttavapiirillesi tai vaikka blogissasi. Kerrottuasi omalle piirillesi raportoit tästä sivustolle. Uuden ajan mainontaa, jossa kuluttajat kertovat kuluttajille tuotteesta. Itse en ole kampanjoihin osallistunut tai päässyt osallistumaan, todennäköisesti sukupuoleni rajaa useimmista ulos. Kampanjoihin siis määritellään kohderyhmä jotka pystyvät osallistumaan. Joissain kampanjoissa on mahdollista saada jokin kallis tuote huomattavalla alennuksella ja tästä sitten kerrotaan. Tällaiseenkaan en ole lähtenyt. Odottelen josko jokin miellyttävä kampanja osuisi kohdalle. Olen aina valmis ottamaan ilmaisia juttuja vastaan! Aika pieni vaiva kertoa vaikka työpaikalla jostakin tuotteesta ja tehdä siitä pieni raportti.

Testipaneelit. Kuinkahan moneen kysely- ja testipaaneeliin sitä itse kuuluu...? Moneen. Tosin en ole pitkään aikaan kyselyitä täyttänyt. S-Ryhmän kautta sain joskus tilaisuuden vastaanottaa iso lajitelma tavaraa jotka olivat vielä testivaiheessa. Kuluttajilta pyydettiin mielipiteitä tuotteista, pakkauksista ja hinnoista. Sain tehdä omat arvioni muutamasta erilaisesta ruokalajista, mukana oli myös jotakin käyttötavaraa kuten lamppuja. Melkein joulumainen tunnelma oli kun sai avata ison laatikon ja penkoa sen sisällön. Otan milloin tahansa uudestaan vastaan testipaketin sekalaista tavaraa!

Ilmaisen tavaran synnyttämä säästö otetaan hyötykäyttöön ensi viikon aiheessa kun puhutaan säästöjen tiedostamisesta.

Oletko tehnyt reklamaatioita? Kuulutko testipaneeleihin? Millaista ilmaista tavaraa olet saanut?