Vastatuulessa

(Enpä tajunnutkaan että sääteemalla tämäkin menee. Menköön.)

En ole laskenut kuinka monta kertaa oma raha-asioideni kurssinmuutoksen yritys on lässähtänyt ennen kuin on päässyt alkuunkaan. Monta, se on varmaa.

Haluatko tietää pari kiveä joihin olen matkan varrella kompastunut?

Kerron silti.

Kuva Jiri Zuna

Minussa on pari luonteenpiirrettä joiden vuoksi olen ajautunut taloudellisesti hankaliin tilanteisiin. Yksi niistä on tietyissä asioissa liiallinen sinisilmäisyys.

Lupauduin vuosia sitten eräälle hyvin tutulle, nykyään entiselle läheiselle ihmiselle avuksi kun hän oli taloudellisesti tukalassa tilanteessa. En antanut rahaa, sen sijaan annoin nimeni erilaisten sopimusten tekemiseen. Luottotiedottomana ihminen kun ei saa ilman pantti- tai etukäteismaksuja juuri mitään sopimuksia tehtyä. Otimme hänelle kytkypuhelimen, johon hän oli valinnut edullisen liittymäpaketin.
Meni pari kuukautta. Sain postissa muistutuksen laskun maksamisesta. Tuo ihminen lupasi hoitaa asian. Pian tuli toinen muistutus. Taas ihminen lupasi hoitaa asian. Tuli lasku perinnästä. Ihminen lupasi hoitaa asian... paitsi että ei hoitanut. Maksoin itse että asia ei mene eteenpäin. Edullisen liittymäpaketin minuutti- ja viestirajat oli ylitetty ja varsin reippaasti. Laskua oli satojen eurojen edestä. Jouduin maksamaan kaiken. Meni useita viikkoja että tavoitin tuon ihmisen ottaakseni puhelimen itselleni. Olin luonnollisesti jo sulkenut liittymän että lisälaskua ei tulisi. Kun sain puhelimen takaisin sain myös syytökset että hän ei vuokseni pysty hoitamaan enää työasioita kun ei ole liittymää.
Tarinoissa on joskus koukku. Tässä tarinassa koukku on se että myös itselläni oli kytkysopimus menossa. Maksoin vuoden verran kahta eri puhelinta ja kahta eri liittymäpakettia. Onneksi oman puhelimen kuukausiosuus oli muutaman euron luokkaa, korkeintaan vitosen kuussa. Joku peruspuhelin.
Tässä tarinassa on vielä toinenkin koukku. Tein toisen ihmisen kanssa saman asian, paitsi että silloin otin omiin nimiini sopimuksen nettiliittymästä. Jonka lopulta maksoin kokonaisuudessaan useiden perintäkulujen kera.
No hei, laitetaan kolmaskin koukku. Tein saman asian kolmannenkin kerran. Autovakuutuksen kanssa. Neljättä häpeän niin paljon että en viitsi sitä kertoa, mutta se virhe maksoi noin 1000€, tuolloin uskoin samaa ihmistä joka oli jo ollut "reilu kaveri" netin kanssa.

Sinisilmäisyyteni on maksanut rahassa varmasti tuhansia euroja. Oppirahani olen maksanut enkä enää aio antaa muiden hyväksikäyttää itseäni millään tavoin.
Kummelit laulavat "Apinaa huijataan, apinaa koijataan". Nuo huijaukset ovat siitä vinkeitä juttuja että ne tapaavat rysähtää kerralla maksettavaksi erinäisten uhkien saattelemana. Kun talous on ollut muutenkin tiukka, ovat nämä yllärimaksut olleet kriisin paikka joka ikinen kerta. Jos kuukauden menoihin laskujen jälkeen on jäänyt vaikkapa 300€, miten siitä voi maksaa 1000€ hintalapulla varustetun perintäyhtiön "lahjan"? Maksittamalla luotot, ottamalla ehkä vähän lisää, jättämällä omia laskuja maksamatta jne.

Kuva Anna

Toinen luonteenpiirre on tietynlainen huolettomuus. Sehän on oikeastaan aika hyväkin juttu mutta kaikessa on kääntöpuolensa. Huoleton ihminen ei nimittäin välttämättä huomaa selkänsä takana väijyvää monsteria vaikka muut sen tunnistaisivat.

Kun olin opiskelija, kävin samalla töissä. Eräänä vuotena laskeskelin tulorajojen ylittyvän ennen vuoden vaihtumista, ja katkaisin opintotuet. Kiperä tilanne sinällään oli kaksi lähes täysin tulotonta kuukautta, kun opintotukia ei tullut, palkkaa ehkä satasen verran (töitä ei ollutkaan niin paljon kuin yleensä) ja sossusta sain apua muistaakseni alle satasen. En nyt muista miten vuokra-asiat ja muut järjestyivät mutta lirissä olin.
Valmistumisen jälkeen oli mukavaa. Töissä käytiin ja ammattipaperit takataskussa palkkakin nousi siitä mitä se opiskeluaikoina oli. Jossakin vaiheessa tuli kirje Kelalta. Opintotukia oli maksettu liikaa ja saisin ne palauttaa Kelaan 15% korolla varustettuna. Summa oli hyvin lähelle 1000€.
Tuo oli selkeää matematiikkaa ja kyllä odotettavissa, mutta arvatkaapa olinko pyyhkinyt kaiken opintoihin liittyvän mielestä jo tuossa vaiheessa? Kyllä vain.
Seuraavana vuonna sain jälleen kirjeen Kelasta. Saisin jälleen palauttaa liikaa maksettuja opintotukia heille. Tälläkin kerralla summa oli noin tonni. Niin sitä taas makseltiin 15% korolla varustettuna tukiaiset takaisin. Olisin voinut ennakoida tämänkin sillä tiesin kyllä että aiemmin maksamani koski opiskelujen toiseksi viimeistä vuotta ja viimeisen vuoden jutut tulisivat myöhemmin kyllä vastaan. Kun olin ne ensimmäiset maksanut, halusin jälleen totta kai unohtaa kaiken opintoihin liittyvän.
Tuhat euroa on helkkarin kova raha lähteä pulittamaan kun se tulee ns. puskista.

Huolettomuuteni on vuosien aikana saanut unohtamaan monenlaisia laskuja. Olen voinut aivan hyvin tehdä niin että olen hakenut postin, avannut esim. laskut, laittanut ne johonkin epämääräiseen paperikasaan ja sitten tyystin unohtanut ne. Kun seuraavassa kuussa tulee samoilta laskuttajilta karhukirjeet ja uudet laskut lisäksi, on vähän sellainen "Ups"-olo. Onneksi tähän on aikalailla suuri muutos tullut eikä hupsistakeikkoja niinkään enää tapahdu.

Pienikin vastatuuli on menneisyydessä notkauttanut koko hienovaraisen korttitaloni. Summat ovat olleet kerrallaan maksimissaan sitä tuhannen euron luokkaa. Mistähän tavoitteeni tuhannen euron vararahastosta mahtaa olla peräisin? Tiedostetusti tai tiedostamatta tuo vastaa juuri niitä kriisisummia joita olen kohdannut useamman kerran menneisyydessäni. On se jännä.

Kun tonnin säästö alkaa olla todellisuutta, taidan olla vahvistanut korttitaloa sen verran että seuraava kriisi ei sitä enää kaada. Siitä olen aivan helkkarin onnellinen.