Olen joskus miettinyt miten toimisin jos jäisin vaille töitä. Olisi niin helppo jämähtää kotiin neljän seinän sisälle ja olla tekemättä mitään. Olen maalannut hienoja mielikuvia joissa kulkisin joka päivä juoksulenkeillä, tekisin tuntien pyöräilyreissuja jne. Tosiasiassa näin ei tulisi tapahtumaan sillä kuulun siihen ihmisryhmään jolle matkaan lähteminen on vaikeinta, varsinkin mitä tulee "tavalliseen" lenkkeilyyn.
 |
| Näin jumppaa Sancho McCann |
Sen sijaan että lähtisin juoksulenkille, yritän keksiä aina uudenlaisia asioita mihin voi sisällyttää / sisältyä liikuntaa. Olen ollut aina etujoukoissa huutelemassa "Minä! Minä!" jos on tarjoutunut mahdollisuus kokeilla vaikka seinäkiipeilyä, melontaa, hot joogaa tai kössiä. Kokeilen siis mielelläni kaikkea. Mitä aktiivisempaa, sen parempi.
Tiedän että saan liikunnasta itselleni hyvän olotilan jälkeenpäin. Pari viikkoa sitten kuntosalilla tein soutulaitteella niin kovat harjoitukset että oksennus oli lähellä. Mutta se ei haittaa. Kymmenen minuutin kuluttua etovan olon korvasi loistava olo.
Olen harrastanut joitain lajeja sen verran että minulla on perusteet niitä harrastaa ominpäin, ilman ohjausta. Synkeimpinäkin päivinä kun sataa kissoja ja koiria, voin muuttaa olohuoneen kuntokeskukseksi ja tehdä jotakin. Joskus venyttelen, joskus nostan painoja tai teen pientä kuntopiiriä. Selkeällä säällä ja erityisesti kesäaikaan hänmästytän naapureita muistelemalla sirkus- ja akrobatiaharrastuksia käytännön treenein takapihalla. Joogailut ja muut vastaavat kokeilut voivat myös näyttää kummalliselta.
En ole koskaan ollut se joka valitaan joukkueeseen ensimmäisenä, toisena tai edes siinä keskivaiheilla. Urheilu ei ole kiinnostanut ja se sitten heijastuu edelleen mitä tulee joukkuelajeihin. Oman juttuni olen löytänyt vähän toista kautta.
En tavoittele maailmanmestaruustason kestävyyttä tai näkyvyyttä rankinglistoilla. Itse asiassa olen kieltäytynyt kilpailemasta sellaisissa urheilulajeissa missä olisin voinut kilpailla. Haen liikunnalta hyvän olon lisäksi yhteyttä mielen ja kehon välillä. On hieno tunne kun treenistä voipuneena viettää hetken rauhoittuen ja venytellen. Se hetki kun kehotietoisuus on herkimmillään ja mieli on tyhjentynyt turhasta hälinästä, siinä on jotain maagista. Tämä on mahdollista meille kaikille tavallisille liikkujille, sitä ei onneksi ole rajoitettu huipputason atleeteille.
Vielä siitä ajatuksesta että jäisin työttömäksi. Miten voisin itseäni tsempata liikkeelle, etenkin kun tiedän jo etukäteen että se olisi se hankalin kohta? Miksi on helpompi jäädä sohvalle kuin lähteä säännöllisesti lenkille? Ehkä olen tietyllä tavalla asiaa ratkonutkin jo. Aiemmin kerroin siitä että yksi lisätulojen ansaintakeinoni on opettamisen parissa, ja yksi mitä opetan liittyy liikuntaan. Vuorotyöläisen on melko hankala sitoutua säännölliseen harrastamiseen. Työttömyys tietysti poistaisi tuon ongelman mutta ehkä sitten panostaisin opettamaan enemmän, sitä kautta saisin liikuntaakin säännöllisemmin.
Toistaiseksi jatkan kuten olen tehnyt jo pidempään: Liikun monipuolisesti, säännöllisen epäsäännöllisesti. Lähden liikkeelle kangerrellen mutta saan suunnattoman suuren hyvän fiiliksen ja energiaboostin siitä palkinnoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Bottispämmäyksen vuoksi muutin asetuksia niin että vähän täytyy nähdä vaivaa kommentoidakseen.