Joskus aikaa sitten kirjoitin mielestäni dokumentista Tavarataivas (löytyi, postaus on täällä.)
Tavarataivas -dokkari oli juuri tullut ja käsitteli hienolla tavalla kulutusta ja ihmisen suhdetta siihen.
Nythän televisiossa pyörii dokumentin pohjalta tehty tv-sarja Riisutut, jossa muutama ihminen luopuu kaikesta ja pikkuhiljaa hakee omaisuuttaan tärkeysjärjestyksessä takaisin itselleen.
Tavaranpaljous on itselle alati ajankohtainen asia. Vaikka koko ajan luopuu asioista niitä tuntuu silti vain kertyvän nurkkiin. Muutin noin kuukausi sitten ja samalla myin ison kasan tarpeetonta tavaraa, vaatetta, kirjoja yms.
Nyt kun muuton jäljiltä viimeisetkin laatikot on purettu ja tavarat löytäneet paikkansa huomaan ahdistuvani jälleen siitä miten paljon turhaa tavaraa joka paikassa on.
Haastoin itseni myymään sata asiaa. Varsinaista aikarajaa tähän ei ole, tuotot laitetaan velanmaksuun tai muuhun vastaavaan kun sata on täynnä. Aloitin kirjanpidon siitä hetkestä kun luulin että olen jo myynyt kaiken mitä myytävissä on. Kummasti yhä vain tulee vastaan sellaista joita en halua omistaa.
Tässä lista siitä mitä olen viimeisen parin viikon aikana myynyt:
1. Pussillinen pehmoleluja 5€
2. Pari cd-levyä 5€
3. Harrasteväline 8€
4. Pulmapeli 5€
5. Pulmapeli 5€
6. Lapsen kumpparit 7€
7. Päiväkirja (uusi) 5€
8. Pari astiaa 3€
Yhteensä 43€.
Yllättäen kaikista Facebookin foorumeille listaamistani tuotteista euron ja kahden kamat jää ostamatta ellei niitä niputa yhteen ja pyydä enemmän. Listauksissa on tällä hetkellä vaan 8 myytyä tuotetta vaikka lukumääräisesti se olisi tuplat. Lasken kuitenkin myydyn yksikön yhdeksi vaikka se sisältäisi useamman irtonaisen tavaran.
Myynti jatkuu. Listaan päivittäin tuotteen tai pari. Kunnes sata myytyä tavaraa on täynnä.
Hyvä tavoite. Itse pähkäilen, että jos olen pitänyt lapsuuden pehmolelujani kaapissa vuosikymmeniä voisinko jo luopua niistä vai vienkö varastoon odottamaan. Yritin laittaa tavaroita myyntiin mutta vielä eile napannut!
VastaaPoista