Mietteitä rahankäytöstäni

Yksi merkki siitä, että oma henkilökohtainen taloudenpito ontuu on se, että postimiehen tai -naisen tuomia laskuja ei uskalla avata. Sen sijaan ne säilöö lehtien alle, pöytälaatikkoon, keittiön kaappeihin tai muualle pois silmistä. Tieto siitä että kirjeissä on laskuja tai maksumuistutuksia, ahdistaa, ja sitä ei halua kohdata. Fiksua käytöstä aikuisilta ihmisiltä.. Mitä enemmän rästilaskuja eri velkojilta, sitä tiheämmin kirjeitä satelee. Lopulta menee sekaisin missä järjestyksessä mikäkin on tullut, voiko alkuperäisen laskun heittää pois jos on maksanut siitä tulleen karhun jne.
Itse olen oikeastaan aina ollut hyvin kausittainen laskunmaksaja; toisinaan saan asiat pidettyä oikein hyvällä tolalla ja maksan laskun samana päivänä kun se tulee. Joskus kerään niitä kasaksi ja maksan monta kerrallaan. Sitten tulee niitä kausia että ei vain tule maksettua laskuja, niitä erääntyy ja sitten alkaa karhukirjeiden saapuminen. Miksi niinkin yksinkertainen asia kuin laskun maksaminen (jos siihen olisi tilillä katetta) ei onnistu? Miksi sitä valitsee maksaa kuukaudessa kymmeniä euroja muistutusmaksuja jos päästää kaikki laskut erääntymään? En tiedä, mutta tähän ihmisryhmään monesti kuulun.

Olen ollut joskus fiksu rahankäyttäjä. Ensimmäisen tietokoneeni ostin käteisellä. Olin tuolloin opiskelija ja tein satunnaista keikkatyötä. Silti pystyin ostamaan 700 euron koneen parin kuukauden säästämisellä. Sittemmin olen varsinkin elektroniikan ostanut osamaksuilla koska "ei ole ollut varaa" maksaa kerralla. Tai siis säästää ja ostaa käteisellä. Näitäkään en ole tunnollisesti osannut hoitaa. NetAnttilasta en pysty tilaamaan ainakaan mitään isompaa osamaksulla enää, koska kahvinkeittimen (Moccamaster) olen maksanut suurin piirtein niin että joka toinen kuukausi osamaksuerä pääsi unohtumaan, ja joka toinen kuukausi maksettiin kaksi erää. Huomasin joskus että en sieltä enää saanutkaan tilattua laskulle. En varmaan kuulu siihen luotettavimpaan asiakasprofiiliin.

Toisaalta, en ole joutunut tekemisiin ulosottoviranomaisen kanssa vaikka toisinaan tilanne on ollut aivan katastrofaalinen. Yleisimmät perintätoimistot toki ovat muistaneet milloin minkäkin suuruisella laskulla, mutta näitä olen aina säikähtänyt niin että olen maksanut äkkiä pois. En ole tehnyt ensimmäistäkään maksusuunnitelmaa perintätoimistojen kanssa. Miksi en tätä samaa selkärankaa ole löytänyt ENNEN alkuperäisen laskun eräpäivää?
Osasyynä varmasti sekä aikakausi jolla elän, että ympäröivä yhteiskunta. Olen kulutuskarusellin lapsi, oppinut vanhemmiltani että kaikkea saa. Vanhempani ovat sukupolvea jonka ei ole enää ollut välttämätöntä oppia erilaisia tietoja ja taitoja venyttää penniä ja tehdä itse. Ostetaan, hankitaan, hommataan, uutta sitä ja uutta tätä. Mentaliteetti ostamiseen ja kuluttamiseen on tullut aivan varmasti omasta lapsuudesta, mutta itse olen vienyt asian tähän pisteeseen. Toisaalta koen olevani suhteellisen järkevä sillä kierrän ja koluan kirpputoreja ja käytän lahjoitustavaraa ja -vaatteita viimeiseen asti. Silti olen velkainen. Olen esim. helppo kohde puhelinmyyjille, olen tilaillut niin typeriä asioita tarvitsematta niitä vain koska en osaa sanoa ei. Tässäkin sopassa on monta ainesosaa, yhtä ei voi nostaa muita tärkeämmäksi. Pääasia että soppa on olemassa ja nyt sitä sitten latkitaan lusikallinen kerrallaan.