Koin jokin aika sitten mietiskellessä voimakkaan elämyksen. Mieleen sattui yhtäkkiä oivallus siitä, miksi olen tehnyt joitain isoja impulsiivisia ostoksia vuosien aikana. Näille ostoksille on kaikille yhteistä se, että ne edustavat kodin tekniikkaa. En ole hifistelijä, kyse ei ole hienoista kotiteattereista ja sellaisista, pikemmin nykyään yleisistä laitteista kuten tietokoneesta ja televisiota, pelikonsolista ja sen sellaisista.
Muistan nuoruudestani sellaisen asian, että äitini lupasi vuodesta toiseen hienoja ja kivoja asioita. Oma televisio, oma tietokone, pelikonsoli. Aina sain muutamaa kuukautta ennen syntymäpäivääni kuulla mitä suurempaa saisin. Voi sitä iloa! Tietokonetta ei joka taloudessa edes ollutkaan, ja monessa kodissa televisio oli vain olohuoneessa, ei suinkaan joka ipanan makkarissa. Tai ainakaan meillä ei ollut. Joka tapauksessa, yhtään ainoaa asiaa en koskaan saanut mitä luvattiin. Se tuntui vuosi vuodelta pahemmalta.
Olen melko varma että nämä lupaukset olen tavallaan itse lunastanut, vaikka rahaa ei olisi ollutkaan. Alitajuisesti olen antanut itselleni lopulta kokemuksen että sainkin jotakin kivaa ja hyödyllistä.
Tätä kulutuskäyttäytymistä en ole milloinkaan vienyt äärirajoille asti. Kerrallaan on ollut maksettavana korkeintaan yksi laite. Kuitenkin tuo yksi on ollut aina sellainen mihin ei olisi ollut varaa. Tunne mikä hankintoihin on liittynyt on olllut voimakas - mutta vain siihen asti kun tavara on saapunut. Suurempi mukavuus on ollut odottaminen kun tilaus on tehty ja tavara tuloillaan. Ehkä siksi että olen tiennyt että tavara oikeasti saapuu, kun aiemmin olin oikeastaan tiennyt että luvattuja asioita ei tule.
Pieni mutta suuri Ahaa! Vain yksi osatekijä kokonaisuudessa, silti henkilökohtaisesti tärkeä.
Mikä on sinun Ahaa! -hetkesi?
Tämä teksti on yhteydessä samaan aikaan julkaistuun "Oletko valmis velattomuuteen?" -tekstiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Bottispämmäyksen vuoksi muutin asetuksia niin että vähän täytyy nähdä vaivaa kommentoidakseen.