Edellisen kirjoituksen höyryämisen mielentila on tasaantunut. Yritän elää elämääni näkemällä kaiken mahdollisimman positiivisessa valossa. Siispä, tässä hetken aikaa asiaa pohdittuani, totean että on aivan sama minkä vuoksi vielä palvelumaksuja meni. Sen sijaan totean niin vilpittömästi kuin pystyn (pieni pilke silmäkulmassa kuitenkin), että olen kiitollinen koko siitä mahdollisuuksien ripakopallisesta mitä käyttölaina 1 elämässäni edusti. Ihan oikeasti sen olemassaolo kyllä pelasti pari kertaa täpärästä paikasta, vaikka se johtikin aina lainan limiitin maksittamiseen.
Kiitos Käyttölaina 1:lle että sain sitä käyttää, kiitos että sain sen maksaa pois.
Kiitän myös Visan velkaa, jonne jo viikonlopun aikana tein marraskuun lyhennyksen.
Tiesittekö että mitä enemmän on valmis antamaan, sen enemmän on valmis ottamaan vastaan. Puolen vuoden aikana on konkretisoitunut se, että kun nöyrtyy faktalle että velkaraha ei ole koskaan omaa rahaa ollutkaan (vrt. sananlasku velka on veli otettaessa, veljenpoika maksettassa.), ja sitä maksaa mahdollisimman rivakasti pois, sujuu tavallinen taloudenpitokin jotenkin kepeämmin. Tämä tietenkin on moniulotteinen juttu, mutta kohdallani on käynyt niin että hyväksyessäni omasta rahavirrasta vaadittavan melko ison uoman velkojen maksuun, on rahavirtaan tullut yllättäviäkin uusia lasku-uomia jotka ovat pitäneet virtani voimissaan. Sitten on voinut lisätä velanmaksun vuolautta, ja taas on tullut päävirtaan lisää uutta. Yllätyin kun laskin tuloni viime kuukausien ajalta, ne olivat suuremmat mitä yleensä jollain tietyllä puolivuotisajanjaksolla tarkasteltuna.
Olen vakuuttunut, että jos suhtautumiseni velanhoitoon olisi kielteinen, ellei se olisi kypsynyt aikaansa, en olisi päässyt tähän pisteeseen. Olen tainnut jossain kirjoittaakin, että raha itsessään ei ole hyvää tai pahaa, sillä se on vain rahaa. Me teemme sillä mitä teemme, luomme omaa todellisuuttamme.
Oma luomistyöni jatkuu, kohti velattomuutta.
Olen uskonut tosi paljon positiivisen ajattelun voimaan vaikka ainahan surkeita päiviä tulee. Luin joskus sellaista kirjaa kuin Salaisuus, ja siinä kantavana ajatuksena oli yksinkertaisesti se, että saat sen mitä ajattelet. Osaltaan kirja tuntui jenkkihömppähehkutukselta, mutta oli siinä asiaakin positiivisesta ajattelusta. Jos jankuttaa itselleen että ei ei ei tästä tule mitään niin ei siitä tulekaan. Kai periaatteessa pitäis ajatella että kyllä mulla rahaa on ja se riittää, ja silloin se riittääkin ja lisääkin tulee. Raha tulee rahan luo. Nyt kun tuli puheeksi niin pitääkin taas tietoisesti alkaa ajatella positiivisemmin!
VastaaPoista"Salaisuus" on ihan menettelevä kirja. Siitä paistaa tietynlainen ahneus tai "jenkkimaterialismi" kilometrien päähän, mutta siinä on myös ihan asiaa.
PoistaToisaalta tuo kirja on toiminut varmaankin todella hyvin; kirjoittaja on tehnyt sillä ja oheistuotteillaan aivan valtavasti rahaa (mikä on suuressa roolissa opuksessa).