Jossakin kirjoituksissani on tullut ilmi se, että minulla on myös opintolainaa. Tämä ei kuitenkaan listauksissani vielä ole, vaan se on jäänyt pois junasta melkein vahingossa. Listaus alkaa kun nykyinen lista näyttää nollaa.
Monen muun tapaan rahoitin elämiseni opiskeluaikoina osittain opintolainalla. Yksi syy oli se että vanhemmillani ei ollut mahdollisuuksia avustaa opintojani. Lainan ottoon vaikutti tietenkin se, että se ylipäätään oli mahdollista. Lisäksi jouduin siihen opiskelijan oravanpyörään että elämisen mahdollistamiseksi kävin töissä, joka näkyi kalenterivuoden loppupuolella tulorajojen ylittymisenä. Lainaa oli pakko ottaa. Olin kahtena kuukautena erään vuoden loppupuolella sellaisessa tilanteessa, että en saanut opintotukia, keikkatyötä ei ollut tarjolla, olin tuloton. Sossu auttoi kuukautena nro 1 nollalla eurolla, ja kuukautena nro 2 85€:lla. Opiskelu on kamalaa taloudellista pärjäämistä ajatellen. (ennen opintoja pärjäsin puoli vuotta 800€ nettotuloilla harjoittelijana, että ihan leveään leipään en ollut tottunut aiemminkaan eikä ahdinko johtunut siitä).
Kun valmistuin, sain tiedon että lainaa ei lähdetä lyhentämään kuin vasta kahden vuoden kuluttua. Puolivuosittain korot lisättiin mielestäni lainapääomaan, sillä en muista sellaisia maksaneeni. Parin vuoden kuluttua valmistumisesta pankki ilmoitti että aika on tullut maksaa tuota lainaa. Tein maksusuunnitelman täysin pankkineidin ehdotuksen mukaan. Monta vuotta on mennyt niin, että kerran kuussa tililtä lähtee naurettava summa suoraveloituksena lainan lyhentämiseen. Menee pitkiä aikoja että edes huomioin koko velkaa, sillä se ei tunnu velalta koska en joudu tekemään sen hoitamiseksi mitään. Veloitus vain lähtee tililtä.
Joskus pankkineidin kanssa puhuin lainasta, olisin nostanut kuukausierää. Ei kuulemma kannata kun on niin pieni korko. Ei sitten. Kysyin toisen kerran vuoden tai kahden päästä. Ei kannata, anna mennä näin. Ei sitten.
Tässä muun velanmaksuprojektin aikana on alkanut suoraan sanottuna pännimään pankin tavisasiakkaan tylytys tietyissä asioissa. Tämä on yksi sellainen. Tottakai pankista ehdottavat että maksa hitaasti, heille tulee korkotuottoja sitä enemmän mitä pidempään pääoma säilyy. Valtiontakaus on voimassa 30 vuotta lainannostosta. Pankille riskitön tuote. Ei siinä, olen saanut pankista paljon hyvääkin kohtelua ja kannustusta, mutta kyse on lopulta bisneksestä, ja se on kylmää.
Maksellaan nyt näitä oppirahoja, toistaiseksi muutama kymppi kuussa.
torstai 17. lokakuuta 2013
perjantai 11. lokakuuta 2013
Tavoite saavutettu!
Tänään saavutin ensimmäisen tavoitteistani. Vararahastossa on pesukoneen verran rahaa, eli 500€!
Seuraava välitavoite säästötilin saldon suhteen on 1000€.
Sitä kohti!
Seuraava välitavoite säästötilin saldon suhteen on 1000€.
Sitä kohti!
Lokakuu - velka numeroina
Laitan lokakuun tilaston jo nyt. On suuri mahdollisuus että saan laittaa loppukuusta vielä toisen, päivitetyn tilaston ja jos näin käy, saan itselleni suuren onnistumisen kokemuksen ja olantaputuksen itseltäni.
Pankkitunnukseni saapuivat, ja yllätys oli melko suuri. Eräs kuukausia myöhässä ollut palkkio, kulukorvaus, oli tullut tilille! Tili on pääpankissani aivan tavallinen käyttötili, mutta siihen ei ole korttia enkä ole pankkiautomaatilta sitä nähnyt. Korttitiliä käytin etenkin viimeisen viikon erittäin niukasti, joten menoja ei ole ollut paljon mitään.
Taulukossahan on enää kaksi velkaa. Uuteen lainaan lähtee lyhennys keskiviikkona, mutta verkkopankista näki tarkat summat lyhentyvästä osuudesta ja koron osuudesta, siksi sen voin jo listata. Visaan sen sijaan laitoin äsken reilumman lyhennyksen menemään. Tuo Visan korko on aika hurja, onneksi korko-osuus lähtee laskemaan yhtä nopeasti kun velan määrä pienentyy.
Noin. Visa voi siis saada loppukuusta vielä lisäkyytiä, yhdistelylaina saa rullata omalla painollaan toistaiseksi. Sain tänään palkkakuitin yhdestä lisätyöpaikasta, josta luulin palkan tulevan vasta kuun vaihteessa, tämän vuoksi lyhensin velkaa nyt jo enemmän. Sain myös säästötiliä kartutettua! Teen päivityksen possun lihottamisen puolelle tästä.
Kukkaron herraksi - pyörii päivittäin pariinkin otteeseen, nyt kirjoittaessa tulee kakkoselta 12-osaisen kauden ensimmäinen osa. Yle Areenasta on katsottavissa aiemman kauden jaksoja. Kun tuo aiempi kausi on kuvattu vuoden 2009 touko-marraskuun aikana, olisi erittäin mielenkiintoista saada päivitystä noiden henkilöiden elämäntilanteesta nyt, vuonna 2013.
Pankkitunnukseni saapuivat, ja yllätys oli melko suuri. Eräs kuukausia myöhässä ollut palkkio, kulukorvaus, oli tullut tilille! Tili on pääpankissani aivan tavallinen käyttötili, mutta siihen ei ole korttia enkä ole pankkiautomaatilta sitä nähnyt. Korttitiliä käytin etenkin viimeisen viikon erittäin niukasti, joten menoja ei ole ollut paljon mitään.
Taulukossahan on enää kaksi velkaa. Uuteen lainaan lähtee lyhennys keskiviikkona, mutta verkkopankista näki tarkat summat lyhentyvästä osuudesta ja koron osuudesta, siksi sen voin jo listata. Visaan sen sijaan laitoin äsken reilumman lyhennyksen menemään. Tuo Visan korko on aika hurja, onneksi korko-osuus lähtee laskemaan yhtä nopeasti kun velan määrä pienentyy.
Noin. Visa voi siis saada loppukuusta vielä lisäkyytiä, yhdistelylaina saa rullata omalla painollaan toistaiseksi. Sain tänään palkkakuitin yhdestä lisätyöpaikasta, josta luulin palkan tulevan vasta kuun vaihteessa, tämän vuoksi lyhensin velkaa nyt jo enemmän. Sain myös säästötiliä kartutettua! Teen päivityksen possun lihottamisen puolelle tästä.
Kukkaron herraksi - pyörii päivittäin pariinkin otteeseen, nyt kirjoittaessa tulee kakkoselta 12-osaisen kauden ensimmäinen osa. Yle Areenasta on katsottavissa aiemman kauden jaksoja. Kun tuo aiempi kausi on kuvattu vuoden 2009 touko-marraskuun aikana, olisi erittäin mielenkiintoista saada päivitystä noiden henkilöiden elämäntilanteesta nyt, vuonna 2013.
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
Päivän saldo +130€
Lähden kohta tekemään kakkostyötä, ja vielä illalla hetkeksi kolmostyötä.
Lähden tienaamaan rahaa sen sijaan että vapaapäivänä kuluttaisin sitä. Verojen ja kulujen jälkeen tämä päivä tuo noin 130€ lisää kohdennettavaksi velanmaksuun ja/tai säästämiseen.
Joinakin lisätyöpäivinä tuo + -saldo on 40€, joskus 160€, joskus vain 10€. Kaikki kuitenkin kerryttävät saldoa samaan tavoitteeseen, säästämiseen ja velattomuuteen.
Ensi viikolla on palkkapäivät ykkös- ja kakkostyöstä, loppukuusta tulee kai vielä jotain lisäpalkkoja muista hommista. Tällä hetkellä olen onnellisen tietämätön pankkitilin saldosta sillä hukkasin loppuviikosta (TAAS!!!) pankkitunnukset, tällä kertaa palkkatilin.. Taitaa käydä niin onnellisesti että kun olen ollut lähes nollabudjetilla puolitoista viikkoa, on tililläkin vielä pelimerkkejä.
Pyrin saamaan Visaan vähintään tuplalyhennyksen lokakuulla. Se on muuten juurikin tuon päivän saldon verran!
Lähden tienaamaan rahaa sen sijaan että vapaapäivänä kuluttaisin sitä. Verojen ja kulujen jälkeen tämä päivä tuo noin 130€ lisää kohdennettavaksi velanmaksuun ja/tai säästämiseen.
Joinakin lisätyöpäivinä tuo + -saldo on 40€, joskus 160€, joskus vain 10€. Kaikki kuitenkin kerryttävät saldoa samaan tavoitteeseen, säästämiseen ja velattomuuteen.
Ensi viikolla on palkkapäivät ykkös- ja kakkostyöstä, loppukuusta tulee kai vielä jotain lisäpalkkoja muista hommista. Tällä hetkellä olen onnellisen tietämätön pankkitilin saldosta sillä hukkasin loppuviikosta (TAAS!!!) pankkitunnukset, tällä kertaa palkkatilin.. Taitaa käydä niin onnellisesti että kun olen ollut lähes nollabudjetilla puolitoista viikkoa, on tililläkin vielä pelimerkkejä.
Pyrin saamaan Visaan vähintään tuplalyhennyksen lokakuulla. Se on muuten juurikin tuon päivän saldon verran!
sunnuntai 6. lokakuuta 2013
Kyllä Velikin tuhlaa
Kiitos kommenteista edelliseen. Taitaakin olla että jokaisella meillä on ajatuksia suuntaan tai toiseen, aiheeseen liittyen.
Että edellinen postaus ei olisi ainoastaan syyttävällä sormella heristelyä erityisesti pikkuisten lasten vanhemmille, voisin kertoa että kyllähän myös itse tuhlaan ja törsään. Tai en tiedä pitäisikö sanoa että "edellisessä elämässä" tein niin. Rahankäyttöni ei ole ollut sieltä fiksuimmasta päästä, jotainhan kertoo se että minulla on velkaa. Eikö?
Vaikka en ole tipitarkkaan avannutkaan syitä velkaantumiselleni, on osasyynä varmuudella se, että en ole osannut tai halunnut miettiä jokaista ostosta loppuun asti, vaan mieliteko on voittanut järjen.
Nykyään tilanne on se, että minulla on vielä sellaisia puroja tilkittävänä, jotka pitkällä aikavälillä johtavat kohtuuttoman suuriin menoeriin. Näitä ovat esimerkiksi tupakointi ja makean himo. Tupakkaostosten yhteydessä on niin kiva ostaa "vain" yksi suklaapatukka tai karkkiaski. Kuukaudessa se on jo paljon.. Tätä tosin olen alkanut kompensoimaan ostamalla viikon tai parin tupakat kerralla, näin ei tarvitse käydä kioskilla harva se päivä. Itse tupakan polttaminen on menoerä joka on kyllä ihan turha. Toistaiseksi en tunne halua lopettaa, olen vähentänyt jonkun verran edellisen lopettamisyritykseni jälkeen kylläkin. Jos haluan polttaa, en näe mahdolliseksi lopettamistakaan.
Mutta siis, myös Veli on joissain asioissa huoleton ja itselleen ja tekemisilleen sokea.
Tärkeintä on oman kulutuksen ja muunkin käyttäytymisen objektiivinen tarkastelu. Siten voi säätää menoaan tarvittaessa parempaan suuntaan.
Että edellinen postaus ei olisi ainoastaan syyttävällä sormella heristelyä erityisesti pikkuisten lasten vanhemmille, voisin kertoa että kyllähän myös itse tuhlaan ja törsään. Tai en tiedä pitäisikö sanoa että "edellisessä elämässä" tein niin. Rahankäyttöni ei ole ollut sieltä fiksuimmasta päästä, jotainhan kertoo se että minulla on velkaa. Eikö?
Vaikka en ole tipitarkkaan avannutkaan syitä velkaantumiselleni, on osasyynä varmuudella se, että en ole osannut tai halunnut miettiä jokaista ostosta loppuun asti, vaan mieliteko on voittanut järjen.
Nykyään tilanne on se, että minulla on vielä sellaisia puroja tilkittävänä, jotka pitkällä aikavälillä johtavat kohtuuttoman suuriin menoeriin. Näitä ovat esimerkiksi tupakointi ja makean himo. Tupakkaostosten yhteydessä on niin kiva ostaa "vain" yksi suklaapatukka tai karkkiaski. Kuukaudessa se on jo paljon.. Tätä tosin olen alkanut kompensoimaan ostamalla viikon tai parin tupakat kerralla, näin ei tarvitse käydä kioskilla harva se päivä. Itse tupakan polttaminen on menoerä joka on kyllä ihan turha. Toistaiseksi en tunne halua lopettaa, olen vähentänyt jonkun verran edellisen lopettamisyritykseni jälkeen kylläkin. Jos haluan polttaa, en näe mahdolliseksi lopettamistakaan.
Mutta siis, myös Veli on joissain asioissa huoleton ja itselleen ja tekemisilleen sokea.
Tärkeintä on oman kulutuksen ja muunkin käyttäytymisen objektiivinen tarkastelu. Siten voi säätää menoaan tarvittaessa parempaan suuntaan.
torstai 3. lokakuuta 2013
Himoshoppaajat - onko äitiys/isyys oikeutus kuluttamiseen?
Katsoin eilen Kirsi ja himoshoppaajat -ohjelmaa.
Toivon lukijan huomioivan että kirjoitan tässä äideistä yleisellä tasolla. Halutessaan lukija voi mieltää äiti-sanan korvikkeeksi isän tai muun kasvattajan.
Olin niin tyytyväinen, kun ohjelmassa esitettiin hyvin konkreettisesti monen mamman perusongelma. Pienille vaaveille ostetaan niin helkkarin paljon tavaraa, että ei ihme jos talous ontuu. Mammablogeissa tämä ostamisen riemu tuntuu olevan aivan erityisen itsestäänselvää, mutta olen törmännyt vastaavaan myös säästöaiheisessa blogissa.
Skenaario menee siis niin, että mamma ostaa vaavilleen säkkitolkulla tavaraa. Ostamista oikeutetaan erilaisilla syillä:
1. oli niin halpa kun kirpparilta sai, meni vain 20€
2. vauva kasvaa niin nopeasti että pitää ostaa uusia kokoja
3. lapsi tarvitsee eripaksuisen vaatetuksen "3 celsiusasteen välein"
4. vaatteet ovat aina pesussa eikä puhtaita ole
5. oli niin ihana
6. haluan että lapselleni ei jää kokemusta niukkuudesta
7. uusi maksaisi ainakin puolitoista kertaa enemmän
8. juuri tällaista olen aina halunnut
9. meillä on jo vastaava, mutta tämä olikin merkkituote
10. meille ei kelpaa kuin uusi tavara
11. tämä on aivan välttämätön!
Ohjelmassa tuli aivan paras juttu, kun shoppaaja sai asettua reilun puolen vuoden ikäisen lapsensa asemaan ja kertoa ääneen, miltä tuosta asemasta katsottuna saadut lahjat ja tavarat tuntuvat.
Aivan.
Edelliset esimerkit avautuvatkin näin:
1. Jos raha on tiukassa, onko 20€ vähän, vaikka saisikin kirpparilta? Vaihtoehtoisesti kuukauden aikana, onko viisi 3€:n tuotetta vähän?
2. Joo, vauva kasvaa nopeasti. Uusia kokoja voi kuitenkin ennakoida niin että ostaakin väljempää mallia tai peräti hyppää yhden koon yli. Kyllä se body päällä pysyy, varsinkin kun on housut siinä päällä.
3. Ihan oikeasti. Välipukuja ja välipukujen välipukuja. Talvella toppaa, muulloin kevyttä. Kerrospukeutuminen hoks!
4. Likaiset vaatteet kannattaa pestä että niitä voi käyttää uudestaan.
5. Vauva ei sitä tiedä.
6. Vauva ei sitäkään tiedä. Vanhempana oppii siihen että saa kaiken mitä haluaa. Sitten sitä vanhempi pulassa onkin jos vähän rajoittaa.
7. Uusi maksaisi enemmän, mutta tarvisiko sitä käytettyäkään vai pärjäisikö ilman?
8. Niin. Äiti on halunnut, ei vauva.
9. Kun on merkkituote hankittuna saa ylpeillä muille kuinka nyt on laatutuote. Vauva ei sitä kyllä tiedä.
10. Ajattele jos olisit myymässä vauvan hienoa tärisevää baby sitteriä eteenpäin. Mahtava, naarmuton tuote. Mutta se ei kelpaa kenellekään koska on käytetty. Ai niin, mutta toisaalta sen omakin sitteri ostettiin uutena koska jos ostaisi vanhan, voisi joku luulla väärin taloudellisesta tilanteesta ja pitää säälittävänä.
11. Mutta se vauvahan ei sitä tiedä.
Sitten kun joku vetää edelliset luettuaan niin paljon herneitä nenään, että ne riittäisivät neljän hengen risottoon, puolustautuu hän niin että:
1. Eikö kirpparilta sitten saisi ostaa mitään jos on kotiäiti / vähävarainen / vauvan vanhempi?
2. Ei meidän Iitalle tai Aatulle mene isommat koot, koska... / Mutta kun asia on niin että meidän Iita tai Aatu oikeasti kasvaa niin nopeasti että...
3. Minä en ainakaan riskeeraa lapseni mukavuutta / kuumettumista / kylmettymistä..
4. Mutta kun meillä likaantuu ainakin neljä paitaa päivässä!
5. Mutta kun se oli!
6. Onko muka oikein että lapsi elää kurjuudessa?
7. Eikö muka halvempi ole parempi kuin kalliimpi?
8. Mutta kun oikeasti tällaista olen aina halunnut! Eikö saa edes unelmia olla jos on lapsen vanhempi/kotiäiti/mikä tahansa?
9. On se Mersu nyt vaan eri kuin Lada.
10. Meillähän ei toisten kauhtuneita kamoja käytetä. Tiedä missä ne on olleet...
11. Enhän voi sitten tehdä asiaa x!
Päästään siis ääripäästä ääripäähän. Ohitetaan liiallisen kuluttamisen kriittinen tarkastelu ja päädytään suoraan puolustuskannalle asenteella, että on juuri kuullut kehotuksen toimia jotenkin täysin päinvastoin kuin mitä on toiminut aiemmin.
Kun tarvisi vain löytää kohtuus.
Aika provosoivaa ja kärjistettyä, tiedän. Mutta näin se vain monessa taloudessa on.
Vauvaa ja lasta paapotaan itselle mieluisilla asioilla ja vaatteilla, eikä suostuta näkemään todellisuutta.
Sen verran voisin sanoa että isänä olen itse kasvattanut, vaatettanut ja syöttänyt lapseni ja sen lisäksi kalustanut huoneensa ja hankkinut tavaransa. Tiedän miten mukavaa olisi ostaa itselle mieluisia vaatteita ja leluja, sisustaa huone jne.
Totta kai joskus on paikallaan tehdäkin hankintoja jotka ovat ei-välttämättömiä, vaan kivoja, mutta meillä on menty aina ennen kaikkea tarpeen mukaan. Hyvin yksinkertaista. Toistaiseksi näyttää siltä että juniorista on kasvamassa tavanomaiseen tahtiin iloinen vekara. Ensimmäiset maitohampaatkin ovat kaiketi lähteneet ihan vain koska on sen ikäinen, ei siksi että olisi saanut polynesialaisen hampaita irrottavan hyppybakteerin kirpparileluista tai että olisi kärsinyt Liian Vähän Erilaisia Huppareita - syndroomasta.
Jos niitä herneitä meni nokkaan, pyydän anteeksi. Ne voi kuitenkin huolellisen pesun jälkeen heittää sinne risoton sekaan.
Toivon lukijan huomioivan että kirjoitan tässä äideistä yleisellä tasolla. Halutessaan lukija voi mieltää äiti-sanan korvikkeeksi isän tai muun kasvattajan.
Olin niin tyytyväinen, kun ohjelmassa esitettiin hyvin konkreettisesti monen mamman perusongelma. Pienille vaaveille ostetaan niin helkkarin paljon tavaraa, että ei ihme jos talous ontuu. Mammablogeissa tämä ostamisen riemu tuntuu olevan aivan erityisen itsestäänselvää, mutta olen törmännyt vastaavaan myös säästöaiheisessa blogissa.
Skenaario menee siis niin, että mamma ostaa vaavilleen säkkitolkulla tavaraa. Ostamista oikeutetaan erilaisilla syillä:
1. oli niin halpa kun kirpparilta sai, meni vain 20€
2. vauva kasvaa niin nopeasti että pitää ostaa uusia kokoja
3. lapsi tarvitsee eripaksuisen vaatetuksen "3 celsiusasteen välein"
4. vaatteet ovat aina pesussa eikä puhtaita ole
5. oli niin ihana
6. haluan että lapselleni ei jää kokemusta niukkuudesta
7. uusi maksaisi ainakin puolitoista kertaa enemmän
8. juuri tällaista olen aina halunnut
9. meillä on jo vastaava, mutta tämä olikin merkkituote
10. meille ei kelpaa kuin uusi tavara
11. tämä on aivan välttämätön!
Ohjelmassa tuli aivan paras juttu, kun shoppaaja sai asettua reilun puolen vuoden ikäisen lapsensa asemaan ja kertoa ääneen, miltä tuosta asemasta katsottuna saadut lahjat ja tavarat tuntuvat.
Aivan.
Edelliset esimerkit avautuvatkin näin:
1. Jos raha on tiukassa, onko 20€ vähän, vaikka saisikin kirpparilta? Vaihtoehtoisesti kuukauden aikana, onko viisi 3€:n tuotetta vähän?
2. Joo, vauva kasvaa nopeasti. Uusia kokoja voi kuitenkin ennakoida niin että ostaakin väljempää mallia tai peräti hyppää yhden koon yli. Kyllä se body päällä pysyy, varsinkin kun on housut siinä päällä.
3. Ihan oikeasti. Välipukuja ja välipukujen välipukuja. Talvella toppaa, muulloin kevyttä. Kerrospukeutuminen hoks!
4. Likaiset vaatteet kannattaa pestä että niitä voi käyttää uudestaan.
5. Vauva ei sitä tiedä.
6. Vauva ei sitäkään tiedä. Vanhempana oppii siihen että saa kaiken mitä haluaa. Sitten sitä vanhempi pulassa onkin jos vähän rajoittaa.
7. Uusi maksaisi enemmän, mutta tarvisiko sitä käytettyäkään vai pärjäisikö ilman?
8. Niin. Äiti on halunnut, ei vauva.
9. Kun on merkkituote hankittuna saa ylpeillä muille kuinka nyt on laatutuote. Vauva ei sitä kyllä tiedä.
10. Ajattele jos olisit myymässä vauvan hienoa tärisevää baby sitteriä eteenpäin. Mahtava, naarmuton tuote. Mutta se ei kelpaa kenellekään koska on käytetty. Ai niin, mutta toisaalta sen omakin sitteri ostettiin uutena koska jos ostaisi vanhan, voisi joku luulla väärin taloudellisesta tilanteesta ja pitää säälittävänä.
11. Mutta se vauvahan ei sitä tiedä.
Sitten kun joku vetää edelliset luettuaan niin paljon herneitä nenään, että ne riittäisivät neljän hengen risottoon, puolustautuu hän niin että:
1. Eikö kirpparilta sitten saisi ostaa mitään jos on kotiäiti / vähävarainen / vauvan vanhempi?
2. Ei meidän Iitalle tai Aatulle mene isommat koot, koska... / Mutta kun asia on niin että meidän Iita tai Aatu oikeasti kasvaa niin nopeasti että...
3. Minä en ainakaan riskeeraa lapseni mukavuutta / kuumettumista / kylmettymistä..
4. Mutta kun meillä likaantuu ainakin neljä paitaa päivässä!
5. Mutta kun se oli!
6. Onko muka oikein että lapsi elää kurjuudessa?
7. Eikö muka halvempi ole parempi kuin kalliimpi?
8. Mutta kun oikeasti tällaista olen aina halunnut! Eikö saa edes unelmia olla jos on lapsen vanhempi/kotiäiti/mikä tahansa?
9. On se Mersu nyt vaan eri kuin Lada.
10. Meillähän ei toisten kauhtuneita kamoja käytetä. Tiedä missä ne on olleet...
11. Enhän voi sitten tehdä asiaa x!
Päästään siis ääripäästä ääripäähän. Ohitetaan liiallisen kuluttamisen kriittinen tarkastelu ja päädytään suoraan puolustuskannalle asenteella, että on juuri kuullut kehotuksen toimia jotenkin täysin päinvastoin kuin mitä on toiminut aiemmin.
Kun tarvisi vain löytää kohtuus.
Aika provosoivaa ja kärjistettyä, tiedän. Mutta näin se vain monessa taloudessa on.
Vauvaa ja lasta paapotaan itselle mieluisilla asioilla ja vaatteilla, eikä suostuta näkemään todellisuutta.
Sen verran voisin sanoa että isänä olen itse kasvattanut, vaatettanut ja syöttänyt lapseni ja sen lisäksi kalustanut huoneensa ja hankkinut tavaransa. Tiedän miten mukavaa olisi ostaa itselle mieluisia vaatteita ja leluja, sisustaa huone jne.
Totta kai joskus on paikallaan tehdäkin hankintoja jotka ovat ei-välttämättömiä, vaan kivoja, mutta meillä on menty aina ennen kaikkea tarpeen mukaan. Hyvin yksinkertaista. Toistaiseksi näyttää siltä että juniorista on kasvamassa tavanomaiseen tahtiin iloinen vekara. Ensimmäiset maitohampaatkin ovat kaiketi lähteneet ihan vain koska on sen ikäinen, ei siksi että olisi saanut polynesialaisen hampaita irrottavan hyppybakteerin kirpparileluista tai että olisi kärsinyt Liian Vähän Erilaisia Huppareita - syndroomasta.
Jos niitä herneitä meni nokkaan, pyydän anteeksi. Ne voi kuitenkin huolellisen pesun jälkeen heittää sinne risoton sekaan.
tiistai 1. lokakuuta 2013
Säästämisestä - vedenkulutus
Lukaisin vesiyhtiölle mittarin lukeman eilen. Tuoreilla tiedoilla vuosikulutus taloudessani on 47,4m2.
Motivan sivu pomppasi haussa ensimmäiseksi, kun etsin tietoa suomalaisten vedenkulutuksesta. Sivun mukaan suomalainen tyypillinen kulutus on 90-270 litraa vettä / asukas / vrk. Keskimäärin yhtä suomalaista kohden vettä kuluu 155 litraa vuorokaudessa.
Huomioini kiinnitti lause, jossa todettiin tavoitekulutuksen olevan 130 litraa / asukas / vrk. Kuten tuosta tyypillisestä kulutuksesta voi huomata, jakauma on huomattava. Suurimmat läträäjät käyttävät vettä kolme kertaa niin paljon kuin maltillisimmat.
Omassa taloudessa päivittäinen vedenkulutus on vuosiarvon mukaan pyöristettynä 130 litraa vuorokaudessa. Taloudessa asuu yksi aikuinen ja joka toinen viikko yksi lapsi. Meillä siis tavoitetta vähäisempi kulutus.
Kun ensimmäistä kertaa ilmoitin vesimittarin lukemia vesiyhtiön järjestelmään, huomasin että siellä on graafit muutaman vuoden ajalta. Järkytys oli melkoinen kun näin edellisten asukkaiden vedenkulutuksen. Järjestelmä näytti vesimittarin perusteella käyttömäärät, siksi myös edelliset lukemat siellä olivat. Päätin että "meidän kodissa ei turhia läträtä!". Näköjään se on tuottanut tulosta. En ensinnäkään ymmärrä sitä että kesällä kastellaan tuntitolkulla amerikkanurmikkoa naapureiden pällisteltäväksi. En ymmärrä päivittäisiä ammekylpyjä, suihkussa turhaan seisomista (paitsi joskus, heh..), veden juoksuttamista vaikkapa perunoita kuoriessa, omakotitalossa ulkokukkien kastelua vesijohtovedellä, puolityhjien pesukoneiden päälle laittamista jne.
Jos oma kulutus ei ole tiedossa, voi olla hyvä ajatus ottaa siitä selvää. Vettä säästämällä voi säästää käteistä rahaa! Vaikka asuisi taloyhtiössä jossa on kiinteä vesimaksu henkilöä kohden, menee homma lopulta niin että mitä vähemmän taloyhtiö vettä käyttää, sitä vähemmän asukkaat joutuvat siitä maksamaan. Monethan ajattelevat että koska maksu on kiinteä, voi huoletta käyttää vettä. Väärin. Vähemmän käyttävät maksavat enemmän käyttävien veden. Tarpeeksi moni kun kulutusta vähentää, sen huomaa maksuissa.
Elinkustannukset nousevat joka vuosi, joten vähentäminen voi näkyä myös "vain" laskun pysymisenä samansuuruisena. Esimerkiksi oma vesiyhtiö on nostanut veden perusmaksuja kolmen vuoden takaiseen verrattuna "ainoastaan" 19,8%. Siis perusmaksua palvelusta, joka on itsestäänselvä, mutta josta pitää maksaa ennen kuin saa maksaa itse tuotteesta. Höh. Tämä on sellaista mitä en pysty ymmärtämään.
Käytännössä veden perusmaksut ovat nousseet siten että sekä veden että jäteveden vuosittainen perusmaksu vuonna 2010 on ollut 30,48€. Vuonna 2011 33,50€. Vuonna 2012 36,50€ ja tänä vuonna näyttäisi olevan sama (yllättävää). Yhteensä siis maksan perusmaksuista 73 euroa vuodessa.
Vuosittaisen kulutuksen mukaan vuoden 2013 taksoilla vesimaksuni ovat 172,5 euroa. Perusmaksun kanssa 245,5 euroa.
Kuukausittaiseksi hinnaksi jää noin 20,46 euroa. Yhdeltä aikuiselta ja yhdeltä lapselta (joka siis puolet kuukaudesta / vuodesta mukana kuluttamassa).
Jos kulutus taloudessani olisi suomalainen keskiarvo, 155 litraa / vrk. Vesilasku olisi silloin noin 23,28€ / kk.
Alussa mainitun yleisen vaihteluvälin ääripäillä kuukausimaksu olisi 16,05€ / kk (90 litraa / vrk) tai 35,98€ / kk (270 litraa / vrk).
Vaikutus tietenkin kertaantuu mitä enemmän asukkaita taloudessa on.
Itse voisin ottaa tavoitteeksi 40 kuution vuosikulutuksen. Päivittäisessä litramäärässä se olisi 20l.
Kuinka paljon teidän taloudessa näkyisi se, jos kulutus olisi suomalaista keskiarvoa, tai tuolta pienemmästä päästä? Vai onko vedenkäyttö jo hyvinkin kohtuullista?
Motivan sivu pomppasi haussa ensimmäiseksi, kun etsin tietoa suomalaisten vedenkulutuksesta. Sivun mukaan suomalainen tyypillinen kulutus on 90-270 litraa vettä / asukas / vrk. Keskimäärin yhtä suomalaista kohden vettä kuluu 155 litraa vuorokaudessa.
 |
| Kuva täältä |
Omassa taloudessa päivittäinen vedenkulutus on vuosiarvon mukaan pyöristettynä 130 litraa vuorokaudessa. Taloudessa asuu yksi aikuinen ja joka toinen viikko yksi lapsi. Meillä siis tavoitetta vähäisempi kulutus.
Kun ensimmäistä kertaa ilmoitin vesimittarin lukemia vesiyhtiön järjestelmään, huomasin että siellä on graafit muutaman vuoden ajalta. Järkytys oli melkoinen kun näin edellisten asukkaiden vedenkulutuksen. Järjestelmä näytti vesimittarin perusteella käyttömäärät, siksi myös edelliset lukemat siellä olivat. Päätin että "meidän kodissa ei turhia läträtä!". Näköjään se on tuottanut tulosta. En ensinnäkään ymmärrä sitä että kesällä kastellaan tuntitolkulla amerikkanurmikkoa naapureiden pällisteltäväksi. En ymmärrä päivittäisiä ammekylpyjä, suihkussa turhaan seisomista (paitsi joskus, heh..), veden juoksuttamista vaikkapa perunoita kuoriessa, omakotitalossa ulkokukkien kastelua vesijohtovedellä, puolityhjien pesukoneiden päälle laittamista jne.
Jos oma kulutus ei ole tiedossa, voi olla hyvä ajatus ottaa siitä selvää. Vettä säästämällä voi säästää käteistä rahaa! Vaikka asuisi taloyhtiössä jossa on kiinteä vesimaksu henkilöä kohden, menee homma lopulta niin että mitä vähemmän taloyhtiö vettä käyttää, sitä vähemmän asukkaat joutuvat siitä maksamaan. Monethan ajattelevat että koska maksu on kiinteä, voi huoletta käyttää vettä. Väärin. Vähemmän käyttävät maksavat enemmän käyttävien veden. Tarpeeksi moni kun kulutusta vähentää, sen huomaa maksuissa.
Elinkustannukset nousevat joka vuosi, joten vähentäminen voi näkyä myös "vain" laskun pysymisenä samansuuruisena. Esimerkiksi oma vesiyhtiö on nostanut veden perusmaksuja kolmen vuoden takaiseen verrattuna "ainoastaan" 19,8%. Siis perusmaksua palvelusta, joka on itsestäänselvä, mutta josta pitää maksaa ennen kuin saa maksaa itse tuotteesta. Höh. Tämä on sellaista mitä en pysty ymmärtämään.
Käytännössä veden perusmaksut ovat nousseet siten että sekä veden että jäteveden vuosittainen perusmaksu vuonna 2010 on ollut 30,48€. Vuonna 2011 33,50€. Vuonna 2012 36,50€ ja tänä vuonna näyttäisi olevan sama (yllättävää). Yhteensä siis maksan perusmaksuista 73 euroa vuodessa.
Vuosittaisen kulutuksen mukaan vuoden 2013 taksoilla vesimaksuni ovat 172,5 euroa. Perusmaksun kanssa 245,5 euroa.
Kuukausittaiseksi hinnaksi jää noin 20,46 euroa. Yhdeltä aikuiselta ja yhdeltä lapselta (joka siis puolet kuukaudesta / vuodesta mukana kuluttamassa).
Jos kulutus taloudessani olisi suomalainen keskiarvo, 155 litraa / vrk. Vesilasku olisi silloin noin 23,28€ / kk.
Alussa mainitun yleisen vaihteluvälin ääripäillä kuukausimaksu olisi 16,05€ / kk (90 litraa / vrk) tai 35,98€ / kk (270 litraa / vrk).
Vaikutus tietenkin kertaantuu mitä enemmän asukkaita taloudessa on.
Itse voisin ottaa tavoitteeksi 40 kuution vuosikulutuksen. Päivittäisessä litramäärässä se olisi 20l.
Kuinka paljon teidän taloudessa näkyisi se, jos kulutus olisi suomalaista keskiarvoa, tai tuolta pienemmästä päästä? Vai onko vedenkäyttö jo hyvinkin kohtuullista?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Lue myös:
