Ruokabudjetti

Siirrän joka palkkapäivä omalle tililleen ruokakuluihin tarkoitetun rahasumman. Alkuvuonna päädyin siihen että 270€/kk on sopiva määrä jolla katetaan ruoan lisäksi pesuaineet ja sen sellaiset. Jos vähän nipistäisi niin tuosta jäisi ylimääräistä jonka voi laittaa säästöön. Kerroinkin toukokuussa kuinka olen saanut ostovoimaa laittamalla budjetin ylijäämän lahjakortteihin joita säästän.

Touko- ja kesäkuussa ruokabudjetti meni tiukemmalle kun lapsi oli luonani koko ajan normaalin viikko-viikko -asumiskäytännön sijaan. Siispä nostin ruokabudjettia 300 euroon. No, nyt on käynyt niin että tuo suurempi budjetti on alitettu reippaasti. Viime kuussa ostin 100€ lahjakortin "syömättä" jääneillä rahoilla. Ensi viikolla ruokatili saa taas seuraavan kuukauden rahansa ja käyttämättömät varat menevät uuden lahjakortin ostoon. Nyt ei satasta jää, useita kymppejä kuitenkin. Tällä hetkellä lahjakortteja on 210€ arvosta odottamassa.

Joulukuussa ei tarvitse laittaa rahaa ruokaan ollenkaan kun kaikki ruokakauppamenot kuittaantuvat etukäteen ostetuilla lahjakorteilla! Jää varmaan vielä tammikuullekin.

Toimin tällä tavalla nyt ainakin tämän loppuvuoden, jatkosta en tiedä. Toki homma palkitsee sitten lopuksi mutta olisinhan voinut peilata aina edeltävän kuukauden ruokamenoja ja varata käyttöön vain sen verran mitä on mennyt ja sitten täyttää esim. puskuritiliä vastaavasti suuremmalla summalla. Vai olisiko kuitenkin käynyt niin että rahat olisivat vain kadonneet johonkin muuhun..?

Ainakin sen tiedän että osoittamalla ruokarahat omalle tililleen turhat ostokset ovat vähentyneet dramaattisesti! Myös pikaruokailu on jäänyt vähemmälle. Muistatteko jääkaappiputsauksen minkä tein puoli vuotta sitten? Voin sanoa että turhuuksia sinne ei ole kertynyt, osittain juuri ruokabudjetin vuoksi. Viime ajat rajoittavana tekijänä on toiminut myös polkupyörä. Olen ajanut autoa kaksi kertaa syyskuun aikana eikä kumpikaan niistä kerroista ollut oma auto. Kauppa-asioinneilla siis tulee mietittyä sitä että kaikki minkä ostan, vien pyöräillen kotiin saakka.

Ehkä joskus saavutan sellaisen vakauden että en tarvitse tämäntyyppisiä ansalankoja vaan pystyn toimimaan järkevästi ja tuhlailematta ilman viritelmiäkin. Toistaiseksi kuitenkin hyödynnän tätä että en ala ostaa hallitsemattomasti mitä tahansa ruokakaupassa asioidessa.