Seksikkäät budjetit / Sivuduunia with style

Sivuduunia with style! Lisätyö ja -ansio koskettaa tämänkin blogin aihepiirejä. Tämän viikon linkkivinkissä haluan tutustuttaa lukijat mielenkiintoiseen juttusarjaan joka on osa Budgets Are Sexy -sivuston sisältöä. Itse sivustosta myöhemmin lisää.

Seksikkäiden budjettien Sivuduuni -sarja eli Side Hustle Series on päivittyvä juttusarja lukijoiden sivutöistä. Yleensä listaukset erilaisista mahdollisuuksista lisäansioiden tekemiseen on aika samanlainen. Täällä asia on käännetty ympäri. Sen sijaan että sivun ylläpitäjä kertoisi millaisia mahdollisuuksia lisätyöhön on, sivun lukijat kertovat millaista sivuduunia tekevät. Eivätkä kaikki töistä ole niitä aivan tavallisimpia.
Lukukokemuksena sarjan kahlaaminen on hauska. Se herättää ajattelemaan että mitä tulee rahan ansaitsemiseen, vain mielikuvitus on rajana. Lukija-kirjoittajat eivät ole myöskään asettaneet vaatimuksia kovin korkealle; rahan tarpeessa sitä työskentelee siellä mistä työtä tarjotaan.

Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi tehdä töitä urheiluseuran maskottina? Tai makutestaajana? Koekaniinina tai yliopiston lahjoitusvarojen kerääjänä? Kahvilatyöntekijänä tai portsarina? Nämä ja paljon muuta löytyy Side Hustle Seriesista . Julkaisun hetkellä sivu mainosti sarjan osaa numero 47!

Kuva Eric731

Itse sivu, Budgets Are Sexy on jotain kullanarvoista. Kuivakan lätinän sijaan sivun ylläpitäjä J.Money, tai J$, lätkii apujoukkojensa kanssa eetteriin erittäin mukaansa tempaavaa tykitystä.

Oletko maksamassa velkojasi pois? Seksikästä!
Säästätkö samalla? Seksikkäämpää!
Onko seuraava etappi asuntolainan pois maksaminen? Uh, tihkuu seksiä!

Seksikkäissä  budjeteissa henkilökohtaisen talouden nörtit ovat cooleja. Täältä saa jytyä niihin hetkiin jos tuntuu että numeroiden pyörittely ja tiukkisbudjetti on tylsää. J.Money saa äkkiä takaisin kartalle!

Aihepiirien jaottelu on selkeää, voit kahlata halutessasi velkaan liittyviä kirjoituksia, tai valita urakaksi rahan hallintaan liittyvän puolen.

Jos et jo tunne sivua, ole seksikäs ja ala lukemaan!

Unelmien aarrekartta

Kuva: Darren Wittko

Melko varmasti olet joskus ollut joko koulutunnilla tai työelämässä, kursseilla tai muualla tilanteessa jossa sinua on pyydetty leikkelemään lehdistä kuvia ja liimaamaan niitä taustapahville.
Tehtävänanto on voinut olla selkeä, tyyliin "Leikkaa kuvia jotka muistuttavat sinua lapsuudesta", tai avoimempi jossa voi tehdä mitä vain.

Aarrekartta on menetelmä jossa käytetään tätä hyvin tyypillistä (ja joidenkin mielestä lapsekasta) tapaa konkretisoida mielen maisemia.

Itse olen tehnyt useamman aarrekartan. Yksikään ei kyllä enää ole tallella, mutta muistan niiden sisältöä kyllä. Ne mitä olen tehnyt ovat olleet sellaisia tehtävänantoja joissa on ollut tarkoitus kuvata omia ajatuksia tiettyyn aiheeseen liittyen.

Unelmien aarrekartta. Mikä se on? Yksinkertaisesti sanottuna se on juuri sitä mitä unelmasikin. Haaveilu ja unelmointi kuuluvat ihmisyyteen ja ne ovat hyviä asioita. Jossain kohtaa menee tietysti raja. Jos ihminen käyttää unelmointia pakona oikeasta, elävästä elämästä, itse unelmointi on unelmien täyttymisen esteenä.

Aarrekartta ikään kuin johdattaa meitä kohti unelmiamme. Leikkaa - liimaa on muutakin kuin sitä itseään. Kun selailemme erilaisia kuvia jotka symboloivat sellaisia asioita joita kohden haluamme elämässä kulkea, aktivoimme samalla itseämme toimimaan niiden saavuttamiseksi.

Haluatko tehdä tietokoneversion itsellesi aarrekartasta? Seuraavassa yksinkertainen ohjeistus siihen.

1. Avaa kuvankäsittelyohjelma, esim. Picmonkey. Picmonkeyn etusivulla, valitse Collage. Valitse jokin kuva koneeltasi, että ohjelma avautuu.

2. Ohjelma avautuu kuvan mukaiseen näyttöön.

• vasemman kolumnin ylimmästä kohdasta voit valita kuvia joita käytät kartassasi.
• Käytä koneellasi olevia kuvia tai etsi vaikka Flickristä. Käytä vaikka Googlen kuvahakua, tallenna kuvat koneellesi ja lataa palveluun. (huom. tekijänoikeudet)

 3. Vasemman kolumnin toiseksi ylin kohta antaa mahdollisuuden muotoilla kuvaslottien määrää ja asettelua. Tämä on karttasi pohja. Kun olet valinnut mieluisan asettelun, täytä slotit kuvilla ylimmässä kohdassa.
Tallenna kun olet valmis.


4. Tuo ohjelma mahdollistaa monenlaisen kikkailun mutta riittää että asettelet kuva. Itse tiedät niiden tarkoituksen.
Valmis kartta voi olla minkälainen vain! Itse tein palvelun esimerkkikuvista ja symboleista seuraavanlaisen esimerkkikartan.

Mitä se sitten voisi tarkoittaa? Kuvien merkitykset voisi avata vaikka seuraavasti. (Nämä tosiaan ovat palvelun esimerkkikuvia ja joidenkin kohdalla piti vähän pohtia että mitä niistä kirjoittaisin.)

1. Haluan ankkuroida parisuhteeni vielä kestävämmälle pohjalle.
2. Haluan oppia uutta, kehittää ajatteluani jne.
3. Kotini sisustus ei edusta minua, haluan selkeyttää sitä.
4. Ensi kesänä aion vihdoin mennä oikealle piknikille.
5. Haluan osoittaa isovanhemmilleni että arvostan heitä, vielä kun se on mahdollista.
6. Rokkitähti. Haluan soittaa bändissä!

Okei. Kun aarrekartta on valmis, kuva on tallennettu, voit laittaa sen vaikka taustakuvaksi tai tulostaa jääkaapin oveen. Kun näet karttaa koko ajan / usein, alkaa mielessä väistämättä raksuttaa. Mitä voisin tehdä saavuttaakseni haaveeni ja tavoitteeni?

Ahaa-elämyksiä syntyisi tässä tapauksessa vaikka näin:

1. Annan aikaa parisuhteelle. Teen mieluisia yllätyksiä. Toteutan kohdan 4. kesäloman ensimmäisenä aurinkoisena päivänä.
2. Menen kirjastoon ja kysyn luettavaa. Harkitsen kirjapiiriin liittymistä. Katson syksyllä avoimen yliopiston tarjonnan.
3. Etsin viisi mieluisaa sisustusblogia joita alan seuraamaan. Muutan kotini edustamaan minua itseäni ja annan siihen aikaa näin ja näin paljon.
4. Kts. kohta 1.
5. Soitan heille NYT! Käyn kylässä ja kerron kuinka mukava on käydä heidän luonaan. Autan koti- tai pihatöissä.
6. Soittelen omaksi ilokseni ja muistinvirkistykseksi ensin kotona niin ja niin kauan. Kesäloman aikana menen aikuisten bändileirille mikäli innostus vielä säilyy.


Haaveet ja unelmat, pienet tai suuremmat, muistuttavat kuvamuodossa omalla aarrekartalla. Se auttaa muistamaan ne tavoitteet joita itsellesi asetat. Totuus kuitenkin on että aina välillä tavallinen arki kiireineen tulee kylään, ja niinhän sen kuuluukin tehdä. Mieli ohjautuu kuitenkin takaisin tavoitteiden täyttymiseen tuollaisen visuaalisen apuvälineen avulla.

Kukaan ei määrittele millaisia haaveidesi tulisi olla. Ne voivat olla hyvin arkisia tai hyvin suuria. Päivän aihe on hyvä olo, parempi mieli. Tarkoitus on ottaa askel talouden hoitamisesta sivuun, toisaalta myös taloudelliset tavoitteet soveltuvat erittäin hyvin aarrekartan yhdeksi osa-alueeksi.

Netti- ja kirpparimyynnin ABC

Tavaran myyminen. Lisätulojen hankkimiskeinoista yksi helpommista toteuttaa. Vauhtiin päästäkseen tarvitaan vain itselle turhaa tavaraa jota jokaiselta kyllä melko varmasti löytyy. Tavaroitaan eteenpäin laittamalla voi ansaita itselleen pientä taskurahaa, näppärä ja ahkera myyjä taikoo itselleen satoja euroja kuukaudessa. Useimmat meistä myyvät vain omaa tavaraansa ja kohtuudella, toiset jäävät koukkuun ja jopa aloittavat trokarin uran ostamalla halpaa ja myymällä kalliimmalla.

Olen kiertänyt kirppareita kauan. Ensimmäiset kokemukset kirpparimyynnistä ovat jo pikkupojasta kun isän kanssa vietettiin viikonloppuja perinteisillä kirppareilla myymässä. Itsepalvelukirppiksellä ensimmäinen oma pöytäni oli kun olin noin 15-vuotias, ja siitä on kulunut yhtä monta vuotta. Nettikirppiksillä, käytännössä huuto.netissä olen pyörinyt vuodesta 2005 tai -06. Livekirppareilla ja netissä toimimisessa on erilaisia huomioon otettavia asioita. Tässä joitain.
Kirpputoreja koskeva tekstin osuus on peräisin kirppisaiheisesta blogista jota joskus pidin ja joka on ollut suljettuna jo pitkään.

Huuto.netissä / muilla netin kirpputoripalstoilla huomioon otettavia seikkoja:

• Tee taustatutkimusta. Katso mikä on yleinen hintataso myymälläsi tavaralla. Käytetään tässä esimerkkinä kaukosäädintä.
• Oma hintasi ei välttämättä ole ostajan mieleen. Käytetyn tavaran myyminen on kompromissien tekemistä.
• Netissä on turha myydä oikeastaan mitään ilman kuvia. Panosta niihin.
• Tällaisilla kuvilla ei myy mitään:

• Pimeät ja tärähtäneet kuvat korostuvat kun niiden yhteydessä mainitsee "Kamera vähän tärähti", "Vähän pimeä kuva".
• Sen sijaan samalla vaivalla saa aikaan seuraavan kuvan:

• Kuva kertoo paljon. Potentiaalisen ostajan ei tarvitse miettiä tiettyjä ominaisuuksia kun hän näkee ne kuvasta. Sen sijaan hän voi tehdä välittömästi ostopäätöksen.
• Kuvien lisäksi kattava ja tyhjentävä tuoteseloste myy paremmin kuin pelkkä "myydään kaukosäädin". Miltä kuulostaisi "Myydään LG:n kaukosäädin. Kaikki nappulat toimivat, patterikansi ei heilu, ei havaittuja vikoja. Kulkee edullisemmin postissa ilman pattereita. Ei tietoa toimiiko muiden televisioiden kanssa".
• Määrittele lähetyskulut etukäteen ja mainitse ilmoituksessa. Itellan sivuilta näet hintataulukon.
• Ole rehellinen ilmoituksessasi. Pyri selvittämään mahdolliset viat niin tarkasti kuin mahdollista, huuto.netissä negatiivinen palaute vaikuttaa nopeasti myynteihin.
• Kommunikoi ostajan kanssa nopeasti. Huuto.netissä voit tehdä automaattiviestin jossa on tervehdyksen lisäksi tilitiedot, näin nopeutat kaupankäyntiä.
• Ilmoita / sovi itsesi kanssa että maksetut tuotteet lähetät X vuorokauden kuluessa. Pidä tästä lupauksesta kiinni.

Nettimyyminen vaatii alkupanostusta ajallisesti, mutta jos kerran lähtee ilmoituksia tekemään kannattaa ne tehdä heti kunnolla. Vaikutuksen huomaa toteutuneiden kauppojen määrässä.

****************************************

Itsepalvelukirpputorin myyjälle:

• Jos asut kaupungissa, jossa on useita kirppiksiä, valitse tarkasti mihin haluan viedä. Edullisin hinta ei takaa mitään. Mieti, missä itse tykkäät asioida, ja missä todennäköisimmin käy sellaiset asiakkaat, jotka haluavat juuri sinun tavarasi.
• Hyödynnä vuokra-aika; vie tavarat ensimmäisen päivän alussa, hae viimeisen päivän lopussa. Jos viet noin puolessa välissä aukioloaikaa ja haet samoin, menetät yhden myyntipäivän.
•  Panosta esillepanoon. Älä vie kaikkea tavaraa heti, vaan vaikka alkupäivien ajan lisäilet päivittäin jotakin. Käy muutenkin usein pöydälläsi, mieluiten päivittäin, siistimässä ja korjaamassa muiden pöytien tavarat paikoilleen.
• Älä ahda pöytääsi täyteen!! Jos vaatteet eivät mahdu liikuteltavaksi vaaterekillä, niitä ei kukaan katsokaan läpi. Vaatteet ovat usein myös pöydällä olevien tavaroiden tiellä. Rikkoutumisen pelossa useimmat jättävät myös ne katsomatta.
• Muista että kirpputorimyynnin tärkeä aspekti on kiertoon laittaminen, ei voiton maksimointi. Ole siis valmis alentamaan hintoja, vaikka itse olet ensin hinnoitellutkin toisin. Hinnan päättää lopulta asiakas, tekemällä osto- tai ostamattomuuspäätöksen.
• Useimmissa paikoissa on käytössä -50% tarjous. Laita viimeisenä tai jopa toiseksi viimeisenä päivänä kaikki hinnat alas, niin kotiin jää vähemmän kannettavaa. Laita myös ilmoitukseen aika, mihin asti pöytä on siinä. Ihminen tekee spontaanimmin ostopäätöksen huomatessaan että se on ainoa mahdollisuus koska huomenna myyntipaikka on jo seuraavalla.
•  Vaihtoehtoisesti, ja jos siihen on mahdollisuus, alenna tuotteiden hintoja säännöllisesti. Usein kiertävät asiakkaat tulevat uudestaan katsomaan pöytääsi, kun huomaavat ilmoituksen että "monien tuotteiden hintoja alennettu". Näin voit samalla sekä siistiä pöytääsi, alentaa jo esillä olleiden tuotteiden hintaa sekä tuoda uutta myytävää.
• Tämä on oma valinta joten toimi kuten parhaaksi näet. Kirppareilla päivystävät trokarit tulevat monesti penkomaan tuomisiasi uteliaisuuttaan, ennen kuin ne on nostettu esillekään. Nämä trokarit ostavat alihinnoiteltuja tuotteita; samat tuotteet löytää jopa jo samana päivänä naapuripöydästä. He myös helposti tinkaavat ja yrittävät ostaa naurettavaan hintaan ohi kassan. "Asiantuntevuudestaan" huolimatta he ovat vain ihmisiä, ja heitä voi pyytää jättämään sinut rauhaan kunnes olet saanut kaiken esille. Olenpa nähnyt lapunkin jossa on pyydetty trokareita jättämään pöydän antimet niille jotka ostavat ne omaan käyttöön.
• Ensimmäinen viikko on paras. Vaikka kuinka houkuttelisi vuokraamaan heti toinen viikko tai ottamaan pöytä kuukausivuokralle, jäävät ansiot suhteessa lähes varmasti pienemmäksi. Parhaat tavarat menevät ensimmäisinä päivinä, joten tarvitset kotona pidettäväksi laajan varavaraston hyvää tavaraa, että pidempi vuokraaminen olisi kannattavaa, jos tarkoituksesi on normaali kirpputorimyynti, ei kotikutoinen antiikkikaupan pito / trokarina oleminen.

• Käytä aikaa tuote- ja hintalappujen kanssa. Voit toimia muutenkin kuin merkitsemällä tylsästi kuulakärkikynällä hinnan. Huomiota kiinnittää värilliset tuotelaput, ja erikoiset yksityiskohdat. Piirrä vaikka pöydän numero ja tuotteen hinta ilmapallon sisään leijailemaan.
• Älä pinoa kirjoja / elokuvia / cd-levyjä päällekkäin. Alimmaisiin ei kosketa koska koko pino kaatuu muuten. Laita näille omat laatikot, joissa ovat lappeellaan ja selaaminen käy helposti.
• Jos myyntipöydässäsi on tavaravoittoinen tarjonta, käytä henkaritankoa niin että kiinnität siihen vaatehuoneisiin tarkoitettuja lokerohyllykköjä, saat hyvän "näyteikkunan" tietyille tavaroille ja siis lisää tasotilaa.
• Pöydän koon rajoissa voit tuoda oman pienen hyllykön siihen, jälleen tuomaan tasotilaa enemmän.
• Vuokra-ajan loppuessa, kerää tavarasi mutta älä heti mene kuittauttamaan pöytääsi. Kierrä itse koko kirpputori läpi. Näin huomaat mahdolliset omat tavarasi jotka ovat kulkeutuneet vääriin pöytiin, sekä annat aikaa niille jotka olivat juuri ennen tuloasi ottaneet pöydästäst jotakin mutta eivät ennättäneet kassalle saakka maksamaan.
• Käy vielä ennen kuittausta, ja mahdollisesti pari päivää vuokra-ajan jälkeen katsomassa löytötavarahuone jos sellainen on. Joku on voinut repiä hintalapun pois tuotteestasi ja se on jäänyt "kodittomana" kuljeksimaan.
• Kuittauksen jälkeen pöytääsi tulleet tilitykset yleensä hoituvat myös. Itselleni joskus soitettiin kirpputorilta, että jotenkin joku tavarani oli myyty paljon sen jälkeen kun olin hakenut tavarani, ja sain hakea rahat siitä kun seuraavan kerran kirppikselle menin.

Perinteisen kirpputorin myyjälle:

• Myynti tapahtuu joko yhtenä, tai korkeintaan kahtena päivänä viikonloppuna. Skarppaa siis siihen. Asiakas tulee myyntipaikan luo sekä tavaran perusteella, mutta myös myyjän. Ensivaikutelmaan menee kaksi sekuntia, sitten päätös on tehty. Jos vietät aikasi tuolilla istuen ja keskittyen itseesi, et saa asiakkaita.
• Perinteinen kirpputorimyynti on vuorovaikutuksellinen tapahtuma, ja siihen liittyy ostotapahtuman lisäksi viatonta juttelua, vertailua, small talkia. Ole mukana seurustelumielessä, ei ainoastaan rahantekoa varten.
• Tinkiminen on olennainen osa kirpparitouhua. Älä närkästy siitä.
• Mieti haluatko hinnoitella tuotteesi valmiiksi. Voit houkutella ihmiset juttusillesi kiintoisalla tuotteella, jossa ei ole hintalappua. Toisaalta aremmat ostajat saattavat jättää ostamatta koska eivät tohdi kysyä hintaa. Ihan oikeasti. Hintalapuista ihmiset näkevät luonnollisesti tuotteiden hinnan, mutta jos hintoja pidetään "lopullisena", voi monet kaupat kaatua asiakkaan vain kävellessä pois juttelematta kanssasi.
• Jos hinnoittelet, voit laittaa näkyvälle paikalle lapun jossa ilmoitat että ei tinkimistä. Näin, jos itse koet olevasi huono siinä ja joutuvasti luopumaan tavaroista liian halvalla.
• Koko valikoimaa ei tarvitse mahduttaa myyntipöydälle; Jos sinulla on rahakansioita, laita yksi sellainen esille, ja lappu että näitä on "tiskin alla" paljon lisää, kysymällä selviää löytyykö tiettyä rahaa / kolikkoa.
• Ota eväät mukaan. Kahviossa käydessäsi hyvä myynti voi mennä ohi suun, jos olet yksin matkassa.
• Myös itse myydessä liika tavarapaljous häiritsee. Vaaterekkejä ei haluta koluta jos pelätään että puolet tippuvat myyjän läsnäollessa maahan, tai että koko rekki hajoaa silkasta kosketuksesta. Jos pöytä on täynnä pikkutavaraa ja tilpehööriä, ei pysty keskittymään vaan silmä harhailee siellä täällä.
• Peräkonttikirppiksen myyjälle ehdottoman kätevä myyntivaltti on hierontapöytä tai tapetointipöytä. Lakana päälle ja tavarat peräkontista siihen.
• Kenkiä myydessä, laita esille ainoastaan parin toinen kenkä. Vie vähemmän tilaa ja vähentää varastamisen riskiä
• Anna vaatteille sovitusmahdollisuus, panttia vastaan. Mukavankin oloinen ostajaehdokas voi olla todellisuudessa jotakin muuta. Lisäksi, oikeissa ostoaikeissa oleva ymmärtää varmasti pantin pyynnön syyt. 

JA OSTAJALLE:


Itsepalvelukirpputorilla:

• Kierrä paikkakuntasi eri kirpputoreja muodostaaksesi käsityksen, millainen hintataso missäkin on. Yleensä myyjä vie tavaransa sellaiseen paikkaan, missä itsekin asioi, jolloin hän hinnoittelee tuotteet sen mukaan mikä ko. paikassa on vallitseva käytäntö. Tämä on yleisluontoinen huomio, mutta selvästi havaittavissa.
• Kun ostat käytät käytettyä, tiedosta että se todella on käytettyä. Voit toki löytää aivan priimaakin, mutta naarmut, kolhut, nukat jne. tulevat halvan hinnan kylkiäisenä.
• Joku kirpputori saattaa tuotteen ottaa palautuksena mikäli syy on painava ja myyjä ei ole pöytäänsä vielä tyhjännyt. Kuitenkaan impulssiostoja ei noin vain palautella jos tuleekin katumapäälle.
• Edellinen kannattaa muistaa varsinkin elektroniikan kanssa. Varmista jo kirpputorilla, että elektroninen tuote toimii!!
• Koreussanat ovat vain koreussanoja. Tuotteessa voi lukea "uusi!", vaikka pakkaus on karmean näköinen ja itse tuote selvästi käytetty. Sama pätee "ihanan pehmeä", "vain vähän pidetty", "lämmin", "virheetön (älä avaa pakettia ennen ostoa)" ja muihin vastaaviin fraaseihin.
• Älä osta vain koska saa halvalla. Jos ostat tavaraa ilman tarvetta, jää tuotetta oikeasti tarvitseva ihminen sitä vaille.
• Kirpparihintoihin voi sokaistua; mieti mitä itse pyytäisit samasta tuotteesta jos olisit myymässä sitä. Kirpputoripaikkojen hinnat nousevat koko ajan, myyjät eivät valitettavasti voi kaikkea aivan ilmaiseksikaan pois antaa.
• Tämä on vain oma mielipiteeni, mutta älä osta sellaisista pöydistä, joissa myydään vain uutta tavaraa. Tämä on jonkun ihmisen liiketoimi, ei sitä mikä on kirppiksen tarkoitus eli laittaa vanha kiertoon.
• Jos pyörrät ostopäätöksesi tai vaihdat vastaavaan, edullisempaan tavaraan toisesta myyntipöydästä, vie jo ottamasi tuote omalle paikalleen. Pidä muutenkin edes omalta osaltasi huoli siitä että et sotke toisten myyntipaikkoja. Tämä lisää sekä omaa viihtyvyyttäsi, että myyjien vaivaa.
• Älä moiti sitä mitä toiset myyvät. Toisen romu on toisen aarre. Aivan liian usein kuulee ihmisten päivittelevän mitä "kaikkea roskaa sitä myydäänkin". Ei olisi kiva kuulla toisen sanovan omasta tavarasta noin.
• Nauti jokaisesta kerrasta, kun sinulla on mahdollisuus löytää kierrätettyjä aarteita!

Perinteisellä kirpputorilla:

• Edellä mainitut kohdat pätevät myös perinteisellä kirpparilla asioimista.
• Kirpputoripäivän loppua kohden myyjät antavat parempia tarjouksia, toki alkupäivästä parhaat viedään päältä pois.
• Tinkiminen ja rupattelu kuuluu perinteisen kirppiksen henkeen. Se on sosiaalinen tapahtuma.
• Jokaisella esineellä on tarina. Perinteisellä kirppiksellä voit saada esineen lisäksi mukaasi myös siihen liittyvän tarinan!!

Kisaväsymys

Helmikuun vierailijapostaukset aloittaa Taina, Raha ei tee onnelliseksi, mutta rahattomuus v*tuttaa -blogin kirjoittaja.


Olen kohdannut oman taloudenhallintaprojektini aikana useita tilanteita joissa olen kärsinyt tilasta jonka olen diagnosoinut kisaväsymykseksi. Kisaväsymys saa yllättäessään aikaan tilanteen jossa hanskat lentää nurkkaan ja pahimmassa tapauksessa homma karkaa käsistä vakavin seurauksin.

Kisaväsymystä on monenlaista;

Kun ei vaan jaksa enää millään ja tuntuu, että huumorintajukin alkaa ehtyä. 

Olen ollut muutaman kerran jaksamisen rajalla projektini kanssa. Erityisesti muistan tämän tuntemuksen liittyneen projektin alkuvaiheeseen. Ajattelin budjetoineeni ja suunnitelleeni kaiken kohtuudella ja hyvin, kun postiluukusta pamahtikin kriisi jonka ratkaiseminen vaati aina dramaattisia toimenpiteitä jotka sotkivat kaikki alkuperäiset suunnitelmani. Ennen pikavipeistä eroon pääsemistä itkin usein raha-asioitani. Tähän liittyi paljon syyllisyyttä ja häpeää. Näistä tunteista pääsin eroon, kun aloin puhumaan tilanteestani ja suunnitelmistani ääneen läheisten ystävieni kanssa.

Määränpään lähestyessä valtaava epätoivo ja vakaa uskomus siitä, ettei määränpään tavoittelussa ole sittenkään mitään järkeä.

Itselleni tämä on ollut kieli vyön alla elämisen mukanaan tuoma tunne. Työelämässä ollessani saatoin suunnitella velanmaksun ja säästämistavoitteeni utopistisiksi summiksi joiden myötä olin jatkuvasti luovuttamisen äärellä.

”Kannattaako tätä NetAnttilaa nyt lyhentää ihan näin paljon? Jos lyhennänkin minimin kun eihän tämä velka nyt lopu kumminkaan. Ja velkaahan mulla on kymppitonni, että onko sillä nyt niin väliä lyhennänkö 30€ vai 300€, kun ei tästä loppua tuu kumminkaan.”

Nyt olen havainnut, että säästäminen yrittää ottaa valtaa velanmaksulta koko ajan. Tekee mieli maksaa itselleen mieluummin kuin pankille, vaikka kalliimmaksihan se niin tulee. Rahojen loppuessa ennen seuraavaa rahapäivää olen ollut myös useita kertoja tässä tilanteessa. Köyhäilyä edessä viisi päivää ja päädyn vinguttamaan visaa enemmän kuin käyttäisin rahaa niiden viiden päivän aikana silloin jos rahaa olisi.

Suorituksen mukanaan tuomaa luonnollista uupumista.

Nyt kun olen ollut pitkään ostamatta mitään tavaraa tai vaatetta, huomaan eksyväni kauppoihin hypistelemään aletuotteita ja surffailevani nettikaupoissa. Onneksi olen tehnyt tarvelistan, jottei homma karkaa käsistä. Tämäkin liittyy kyllä pitkälti juuri vähällä elämiseen. Jos liian pitkään on antanut kaikkensa, ei jaksa enää antaa parastaan…jos enää nyt ylipäänsä jaksaa antaa mitään. Saman tunnistan itselläni muiden ”totaalikieltäytymisten kanssa”. Laihduttamiskeinona minulle ei toimi herkkulakot tai karkkipäivät. Päädyn syömään karkkipäivänä/lakon päättyessä koko rahan edestä. Ennemminkin tulee pohtia sitä, millaisia valintoja päätyy tekemään, ettei tuloksena ole jotakin aivan absurdia.

Kisaväsymys yllättää jos henkinen kapasiteetti ei riitä. Silloin tulee pohtia motivaatiota ja etsiä uusia keinoja kannustaa itseään tai pitää hetki taukoa tai tehdä  jotakin muuta.

Motivaatiolla on oma matemaattinen kaavansa.

  

”Onnistumisen mukanaan tuoma ilo” Itse olen yrittänyt pohtia omia tavoitteitani ja niiden kokonaisvaikutusta elämääni ja hyvinvointiini yleisesti. Mitä velkojen poismaksaminen minulle edustaa? Olenko niiden maksamisen jälkeen velaton?

Vai olenko sen lisäksi;

Itsenäinen?

Määrätietoinen?

Lähempänä unelmiani?

Ylittänyt itseni?

Vastuullinen aikuinen?

Tällainen pohdinta vaatii tavoitteiden auki kirjaamisen lisäksi pohdintaa siitä, millaisia seurauksia tavoitteiden saavuttamisella on. Kyse on omien tavoitteiden tarpeellisuuden perustelemisesta.

”Onnistumisen todennäköisyys” Usein pitkissä ja kärsivällisyyttä vaativissa projekteissa onnistuminen siintää jossakin kaukana horisontissa ja tämän vuoksi usko meinaa ajoittain ehtyä. Epätoivon vallatessa itselleni on ollut hyötyä tavoitteiden pilkkomisesta. Tavoitteiden muuttaminen mahdollisiksi, kasvattaa kiinnostusta ja ehkäisee kisaväsymystä.

Mikäli kuitenkin päädyt siihen ratkaisuun että on aika pitää taukoa, tee se ilman syyllisyyttä. Jos pidät taukoa lainan lyhentämisestä, blogin kirjoittamisesta, säästämisestä tai mistä hyvänsä projektista täytyy tauon mukanaan tuomat riskit minimoida. Riskien minimointiin apuna voi olla taukolupaus. Mieti mitä tauko tarkoittaa ja pohdi onko joitakin asioita joita voit ylläpitää myös tauon ajan. Ennen kaikkea päätä myös koska tauko päättyy.

Opintovapaani ajan olen pitänyt taukoa ”Payment per day” säästötekniikastani. Kuitenkin päätin pitää yllä 100€/kk tahtiani. Jos jättäisin blogin tauolle, voisin luvata jatkavani kuitenkin kuukausittaisen menoseurannan jatkamista.

Muistetaan että motivaatio syntyy ja kasvaa usein pienen pienistä mielenliikkeistä.

-Taina

Kirjoittaja on kolmekymppinen naurettavilla asioilla velkaantunut nainen joka on päättänyt lopettaa lottovoitosta haaveilun.

Tarkan markan Taina julkaisee blogiaan

Raha ei tee onnelliseksi, mutta rahattomuus v*tuttaa

osoitteessa http://tarkanmarkantaina.blogspot.fi/

Tilastojen valossa

Lähdin tutkimaan yleisellä tasolla suomalaisten kulutustottumuksia. Luettavaa löytyi ja löytyy paljon mutta muutaman taulukon päädyin kopioimaan purettavaksi.

Klikkaamalla saa alla olevan taulukon suuremmaksi. Siinä on eritelty tiettyjen asioiden, lähinnä ruoka-aineiden kulutusta yhtä suomalaista kohden eri vuosina. Ensimmäiset tilastot ovat vuodelta 1970, siitä kymmenen vuoden pompuissa lähestytään nykypäivää. Viimeisimmät tilastot vuosittain.

Mihin kulutamme tilastojen valossa?

Jos lähdetään purkamaan taulukkoa suurin piirtein järjestyksessä. Maitotuotteiden ja voin kulutus henkeä kohden on vähentynyt selkeästi. Maitotuotteissa lasku johtuu todennäköisesti siitä jos laktoosittomia ym. maitojuomia ei maidoksi lasketa. Lisäksi mehut ja virvoitusjuomat taitavat olla suuremmalla käytöllä kuin 40 vuotta sitten. Tai sitten maidon överihinta yksinkertaisesti vaikuttaa sen ostamiseen. Voin kulutuksen laskun ajattelin selittyvän margariinilla, mutta koska sen kulutus ei juuri ole muuttunut, en sitten tiedä. Hieman sen kulutus on noussut viime vuosina mutta silti ollaan kolmasosassa vuosikymmenten takaisesta.
Juuston kulutus on viisinkertaistunut vuodesta 1970! Mikä voisi selittää noin ison kasvun? Onko erilaisten vaihtoehtojen tarjonta tehnyt luksuksesta arkiruokaa? Hinnan perusteella juuston pitäisi kyllä olla ainoastaan sunnuntaiherkkua.
Kananmunissa ei ihmeempää. Vehnän ja rukiin kulutuksessa on mielenkiintoinen ilmiö. Siinä missä vehnän kohdalla ei suurta muutosta ole tapahtunut rukiin kulutus on laskenut huomattavasti enemmän.
Perunan kohdalla ei syystä tai toisesta ole täydellistä tilastointia, mutta laskun huomaa selvästi. Kotipihassa kasvatettujen pottujen määrän väheneminen / kaupungistuminen taitaa näkyä aivan suoraan kulutuksen määrässä. Tuoreiden vihannesten, hedelmien sekä lihan kulutus on kasvanut hurjasti! Tuo oli oikeastaan arvattavissa lihan ja hedelmien kohdalla, vihannesten osuuden olisin veikannut laskeneen omavaraistalouden vähenemisen vuoksi. Kala on tainnut antaa osuuden lihan kulutuksen kasvulle, sen kulutus on tippunut melkein neljä kiloa henkeä kohden.
Suomalaiset ovat kahvikansaa, vaikka tilastojen mukaan senkin kulutus on hieman tippunut.
Tupakointi näkyy hitaasti mutta varmasti laskevana trendinä. Siitä tehdäänkin koko ajan sosiaalisesti hyväksymättömämpää.
Kuningas alkoholin kulutus on oikeastaan tuplaantunut 40 vuodessa. Selityksiä? Vaikea sanoa mitään kun en juuri mitään ota, ilmeisesti hinta ei ainakaan yleisellä tasolla ole este jos meille maistuu yhä vain enemmän.

Tästä pienestä "ruokakorista" päätellen melkein kaikkea kuluu enemmän. Onhan niin että kaikkea on tarjolla enemmän kuin vuonna 1970. Tarjonta lisääntyy kun kulutus lisääntyy ja toisinpäin.

Seuraava kaavio näyttää yleisemmällä tasolla suomalaista kulutuskäyttäytymistä.

Yksityiset kulutusmenot : Suomalaisten kulutus kaksinkertaistui 1900-luvun alusta 1950-luvulle. Kulutusmenojen kasvu taittui ainoastaan maailmasotien ja 1930-luvun laman aikana. Kulutus kiihtyi edelleen vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla, vaikka 1990-luvun laman aikana yksityinen kulutus tilapäisesti väheni. Nykypäivän suomalaiset kuluttavat yksitoistakertaisesti sadan vuoden takaiseen verrattuna. (Lähde tilastokeskus )

Yksitoistakertaisesti. Oho. Minä en missään tapauksessa kykene ymmärtämään mitä isovanhempani oikeasti ovat tarkoittaneet kun ovat puhuneet "Ennen vanhaan.." -juttuja. Kuinka kauan tuo graafi voi jatkaa nousuaan ennen kuin tulee aivan väistämätön romahdus luonnonvarojen ehtyessä tai itsensä talouden kompastuessa omaan mahdottomuuteensa?

On varmaan syytäkin jatkaa tätä omaa kulutustottumuksiensa arviointia ja kaiken kattavaa kohtuullistamista..

Viimeisenä kiva pieni värikartta joka näyttää yksityisen kulutuksen jaoteltuna eri ryhmiin.

Eri kulutusmenoryhmien osuus koko yksityisestä kulutuksesta, prosenttia

Eka taulukko kertoi kuinka vuonna 1970 kulutus henkilöä kohtaan oli monin osin pienempää kuin nyt. Silti silloin ruokamenot edustivat noin 40%:ää prosenttia kaikesta kulutuksesta kun nykyään luku on noin 20%. Kaiken muun osuus onkin lisääntynyt. Käytämme enemmän rahaa asumiseen, liikenteeseen, vapaa-aikaan ja ylipäänsä kaikkeen muuhun. Sata vuotta sitten lähes kaiken kulutuksen veivät aivan perusteellisimmat edellytykset; ruoka ja suoja. Se vähä mitä jäljelle jäi käytettiin muihin menoihin. Nykyään käytämme puolet rahoistamme muuhun kuin asumiseen ja ruokaan. Aika hurja muutos. Uskaltaisi väittää että elintaso on noussut aivan valtavasti, sen mukana meidän nykyihmisten käsitys tarpeellisuudesta ja välttämättömyydestä on eittämättä muuttunut.

Tilastojen valossa kulutamme paljon rahaa "Muihin menoihin". Ensi viikolla etsin omia aivopierujani kulutustottumuksissani.

Velkaisuuteni lyhyt historia

Yläasteella olin ensimmäisen kerran rahaa velkaa. Kaveripiirissä oli hyvin tavanomaista lainata toisille rahaa. Kaikki olivat enemmän tai vähemmän toisilleen velkaa, ja yleensä rahaa sai odotella takaisin kauan aikaa. Tämä on varmaan aika normaalia nykyäänkin nuorten keskuudessa. Rahaa lainataan karkkiin ja hampurilaisiin. Tupakkaan ja kaljoitteluun. Muistanpa tilanteen jossa kaveri lainasi rahaa että sain vappujuomaksi litran kiljua. Järkevä laina, etenkin kun tuo kilju sitten piti oksentaa aika nopeasti ulos..

Lainauskulttuuri kavereiden kesken oli huipussaan siinä 18-20 ikävuoden tuntumilla, kun kenelläkään ei ollut suurempia siteitä mihinkään ja viikonloput kuluivat ainakin yhden illan osalta baareissa. Kun itsellä ei ollut rahaa, joku lainasi sen verran että illan pystyi kaupungin halvimmassa baarissa viettämään.

Kuva Adrian Korte

Velkaisen identiteetti on ainakin minulla jo aika kaukaa tuttu juttu. Harvemmin olin itse se joka lainasi muille koska ylimääräistä käyttörahaa ei etenkään yläasteikäisenä ollut. "Veli maksa velkas!", aina kun itsellä rahaa oli, joku jo muistutti edellispäivän tai -viikon karkkiostoksista tai ruokavälitunnilla ostetusta hampparista. Silloin kun rahaa ei ollut, oli kuitenkin aina joku joka halusi tarjota että kaveri ei vain jää ilman karkkia/tupakkaa/baari-iltaa. Tarjoaminen tarkoitti tuolloin kuitenkin kaikkea muuta kuin tarjoamista. Tietynlainen ryhmäpaine moniin tilanteisiin liittyi, mutta itse kuitenkin ratkaisun lainan vastaanottamisesta tein.

Kun mennään joitain vuosia eteenpäin olen 21-vuotias. Istun pankissa tiedustelemassa vaihtoehtoja ulkomailla käyvään pankkikorttiin. Taloudesta juuri mitään ymmärtävänä toimin lähes samalla tavalla kuin karkkirahaa lainaksi tuputtavien kaverien kohdalla vuosia aiemmin; pankkineidin tarjotessa luottokorttia käyttööni suostuin ilman muuta. Aiemmin samana vuonna olin ostanut elämäni ensimmäisen kameran osamaksusopimuksella. Nämä olivat ensimmäiset oikeat kosketukseni velan maailmaan. Mikä kamala ja nopea syöksylasku siitä koittikaan. Muutamassa vuodessa muutuin velattomasta opiskelijasta melkoisen velkataakan alla eläväksi työläiseksi. Oikea unelmaelämä, eikö? Jos olisin jatkanut samaa tahtia, olisin tämänkin blogin olemassaoloaikana varmasti tuplannut velkani ja/tai menettänyt otteeni asuntolainan maksamisen kanssa.

Heitin rahaa hukkaan joka ikinen kuukausi. Suurissa lukemissa paukkuvien luottojen korot veivät jopa parikymppiä per laina, pienet lyhennykset otin käyttöön yleensä jo ennen seuraavaa palkkapäivää. Kahden kulutusluoton ja kolmen luottokortin lyhennykset olivat minimissään 485€, joista korkoihin ja kuluihin meni 50-60€  (tuo tietysti liukui kohti pienempää kun velkapääoma alkoi kutistumaan. Saattoivat korot niellä kyllä enemmänkin kun oikein miettii..). Kuusikymppiä kuukaudessa, tuhkana tuuleen. Lyhennysosuudeksi jäi noin 430€ josta suurin osa oli välittömästi vapaana takaisin käyttöön otettavaksi. Useinmiten näin siis tein. Yksi käyttölaina oli sellainen että siinä ei jousto-ominaisuutta ollut eli se jopa lyheni.

Jos 485€ kuukausittaisella maksulla luotot ottivat ja pienenivät 135-225€ (käyttölaina ja joskus Diners jäi uudestaan käyttämättä) huomaa että kalliiksi tuli. Pääasia on että jonkunlaista edistystä tapahtui, totta, mutta jos olisin pysähtynyt laskemaan ja listaamaan numeroita ylös aiemmin olisin ymmärtänyt kuinka kestämättömällä pohjalla olen ollut.
Ehkä en ollut valmis ennen kuin viime huhtikuussa. Ehkä velkojensa kanssa taistoon lähtevä onnistuu vasta siinä vaiheessa kun pää on valmis laskemaan pilvistä tänne maan tasalle ja todella alkaa tekemään töitä, listaamaan ja kohtaamaan oman tilanteensa numeroina.

On aika pysäyttävääkin ajatella että vielä ei-niin-kauan sitten olin ilmeisesti alistuneen tyytyväinen maksamaan 485€ että sain 135€ velkaa pienemmäksi. Jos jo junnuna tuntui pahalta, kun heti rahaa saatuaan siitä piti maksaa osa velkoihin, miksi tein sitä samaa aikuisena? Rahasummat muuttuivat mutta muuten sama asia. Onneksi nyt olen tilanteessa jossa maksamalla 485€ veloista kuittaantuu pauttiarallaa 465-470€.

Uuteen nousuun. Kuva Denis

 Nykyään kaveripohjalta voi tarjota vaikka ravintolaillallisen toiselle ajatuksella että seuraavalla kerralla toisinpäin. Aika vapauttavaa kun ei tarvitse pinnistellä muistaakseen kuka maksoi, mitä ja koska maksoi.
Aiemmin elin muodostuneella toimintatavalla joka oli velkalähtöinen ja -ehtoinen. En halunnut sitä mutta en voinut elää ilman sitä. Uusi toimintatapa elämässä alkaa saamaan hyvin tuulta purjeisiin ja jos se on minusta kiinni, en palaa takaisin vanhaan!

Ilmaista tavaraa

Olen hyödyntänyt ilmaisten tavaroiden saamista vuosien ajan. Vaikka ei oliskaan hätää jonka vuoksi tarvisi keksiä keinoja, voi tiettyjä toimia tehdä jos niiden vaikutus on selvä. Ei liene vaikea tehdä valintaa kahdesta muuten samanlaisesta asiasta. Toinen maksaa, toinen ei. Säästö syntyy sitä kautta että asia johon kuluttaisi rahaa muuttuukin asiaksi johon ei kulu rahaa.

Ilmaista tavaraa on tarjolla joka paikassa. Tiedän omasta lähipiiristä ihmisiä joiden mielestä on jotenkin moraalisesti väärin saada itselleen hyötyä ilmaisesta tavarasta. Jos sitä kuitenkin on saatavilla, ja vaihtoehtoisesti voisi maksaa samasta tai samanlaisesta tuotteesta, en tiedä mikä siinä niin väärin sitten on. Todennäköisesti jotkut saattavat ajatella että tavarasta maksaminen on mittari yksilön mahdollisuuksista ja ilmaiseksi ottava jotenkin näyttää heikkoutensa ottamalla almuja. Mutua, mutta en ole suoraankaan saanut kuulla miksi se on niin naurettavaa (kuten minulle on sanottu) jos minulla on mahdollisuus saada jotakin ilmaiseksi ja käytän sen mahdollisuuden. Ymmärtäisin että minua pidettäisiin kajahtaneena jos juoksisin vaikkapa kahviloita läpi ottaen jokaisesta mukaan pari sokeripalaa tai suola- ja pippuripussukkaa.

Kuva Alan O'Rourke

Päivittäistavarakaupoissa on tarjolla jos jonkunlaista ilmaisnäytettä. Joko yksinään tai toisen tuotteen kylkiäisenä saatavana. Tässä ei ole mitään kummallista ja kaikki tietävät että toisinaan sitä voi saada minituubin hammastahnaa tai matkakoon shampoon mukaansa.

Se missä hyödyntäminen tulee kuvioihin mukaan, on se miten toimin kun ostan viallisen tuotteen. Me suomalaiset ollaan niin lapasia että monesti tympeät asiat vain niellään ja otetaan vastaan neutraalin alistuneesti.
Kuten urbaanilegenda väittää, mikroissa olisi kielto kissojen kuivatuksesta. Jenkkimummo olisi märkää lemmikkiään kuivannut mikrossa ja kun siinä on käynyt huonosti, teki hän mikron valmistaneelle yhtiölle valituksen tai haastoi oikeuteen. Tästä lähtien ohjeissa sitten olisi kielto tällaisesta käyttötarkoituksesta ollut. En usko että pitää paikkaansa mutta legendassa on tarina sekä kuluttajan oikeuksista että jenkkien typeryydestä ja oikeustaistelujen ihannoimisesta. Mutta myös kuluttajan tyytyväisenä pitämisestä.

Kuluttajan oikeuksia ei mikrotarinaan ehkä pysty soveltamaan, mutta asiahan on niin että jos me kuvittelemme ostavamme tuotetta ja saamme sen sijaan jotakin viallista tai luvatusta poikkeavaa,  onko siihen tyytyminen? Mielestäni ei. Yritykset elävät kuluttajista. Jos kuluttaminen loppuu, on pian yrityskin historiaa. Yrityksen tulee pitää asiakas tyytyväisenä, yleisesti ottaen siihen riittää se että täyttää odotukset tarjoamalla luvatunkaltaisen tuotteen.

Harrastan reklamointia. Kun ostan jotakin joka ei vastaa lupauksia, en ole lammas vaan kerron asian tuotteen myyneelle yritykselle. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta olen aina saanut hyvityksen joka on ollut alkuperäistä ostosta suurempi. Useimmilla tuotteilla on vähintään konsernitason nettisivut yhteystietoineen. Netissä täytetty yhteydenottolomake on pieni vaiva, en ole juuri koskaan viallista tuotetta joutunut palauttamaan. Valokuvin varustettu ja selkeästi kerrottu vikalista on riittänyt siihen että yritykset ovat haluneet pitää minut asiakkaanaan ja olen saanut korvauksen. Joko tuotteen muodossa, lahjakorttina, ja onpa lähetetty kirjekuoressa rahaakin hyvityksenä. Reklamointiprosessi ei ole yritysten huijausta eikä sitä pidä väärinkäyttää. Se on asiakastyytyväisyyden ylläpitämistä. Ajattelen asiaa myös siten että tuotteiden laadun ylläpitäminen vaatii vikojen raportointia. Jos hyväksyn sen että maksan huonolaatuisista tuotteista, mitä se kertoo yritykselle? Se kertoo että on ihan ok tehdä sinne päin, kun asiakas on tyytyväinen ja ostaa.
Hyöty, se ilmaisuus, tulee siitä että yleensä saa pitää sen viallisen tuotteen ja sen lisäksi saa korvauksena joko uuden, kunnollisen tuotteen tai rahansa takaisin tavalla tai toisella.
Reklamoinneilla olen saanut kuukausien tai jopa vuoden varastoja puhtaanapitotuotteista, ruokatalojen lahjakortteja ja tosiaan rahaa kirjekuoressa. Tunnen ihmisen joka sai aivan valtavan kasan karkkia vain koska karkkisekoituksesta puuttui yksi laatu kokonaan.

Toisentyyppistä ilmaista tavaraa on nykyään saatavilla myös mm. suosittelumedioiden kautta. Meillä toimii tällä hetkellä tiettävästi kaksi eri mediaa. Hopottajat ja Buzzador. Molempien kautta ihmisen on mahdollista osallistua erilaisiin kampanjoihin. Kampanja toimii siten että saat itsellesi testattavaksi tuotteita, joista kerrot omalle tuttavapiirillesi tai vaikka blogissasi. Kerrottuasi omalle piirillesi raportoit tästä sivustolle. Uuden ajan mainontaa, jossa kuluttajat kertovat kuluttajille tuotteesta. Itse en ole kampanjoihin osallistunut tai päässyt osallistumaan, todennäköisesti sukupuoleni rajaa useimmista ulos. Kampanjoihin siis määritellään kohderyhmä jotka pystyvät osallistumaan. Joissain kampanjoissa on mahdollista saada jokin kallis tuote huomattavalla alennuksella ja tästä sitten kerrotaan. Tällaiseenkaan en ole lähtenyt. Odottelen josko jokin miellyttävä kampanja osuisi kohdalle. Olen aina valmis ottamaan ilmaisia juttuja vastaan! Aika pieni vaiva kertoa vaikka työpaikalla jostakin tuotteesta ja tehdä siitä pieni raportti.

Testipaneelit. Kuinkahan moneen kysely- ja testipaaneeliin sitä itse kuuluu...? Moneen. Tosin en ole pitkään aikaan kyselyitä täyttänyt. S-Ryhmän kautta sain joskus tilaisuuden vastaanottaa iso lajitelma tavaraa jotka olivat vielä testivaiheessa. Kuluttajilta pyydettiin mielipiteitä tuotteista, pakkauksista ja hinnoista. Sain tehdä omat arvioni muutamasta erilaisesta ruokalajista, mukana oli myös jotakin käyttötavaraa kuten lamppuja. Melkein joulumainen tunnelma oli kun sai avata ison laatikon ja penkoa sen sisällön. Otan milloin tahansa uudestaan vastaan testipaketin sekalaista tavaraa!

Ilmaisen tavaran synnyttämä säästö otetaan hyötykäyttöön ensi viikon aiheessa kun puhutaan säästöjen tiedostamisesta.

Oletko tehnyt reklamaatioita? Kuulutko testipaneeleihin? Millaista ilmaista tavaraa olet saanut?