Jännä, miten kirjoitettu teksti on niin ehdotonta. Ihmisen kanssa keskustellessa äänenpaino ja -sävy, ilme- ja elekieli tuovat niin paljon lisää syvyyttä kommunikaatioon että itse sanoille jää pienempi arvo; viesti koostuu monesta kerroksesta.
Jos kirjoitan jotakin tähän blogiin, se muuttuu melko ehdottomaksi. Sen hetken totuudeksi. Kirjoituksen näkökulma ja hetken mielentila muovaavat ajatuksen sanoiksi. Ja yleensä tuo ajatus on moniulotteisempi kuin ne sanat joihin sen yrittää vangita.
Kun katselen tämän blogin kokonaisuudesta yksittäisiä tekstejä, löydän sieltä kohtia jotka ovat peräti ristiriidassa keskenään. Kuitenkin, pystyn samaistumaan ja edelleen allekirjoittamaan kaikki ne asiat jotka on tänne vangittu.
Pari esimerkkiä.
1. Muun muassa blogin historian toisessa tekstissä kirjoitin että lisätulot eivät ole yhtä tärkeitä kuin menojen pienentäminen. Näin olen mielestäni muuallakin sanonut. Ehkä useammin olen väittänyt että omassa tarinassani tärkeämpää roolia on esittänyt nimenomaan lisätulojen hankkiminen
Silloin kun olen kirjoittanut menojen pienentämisen olevan tärkeämpää, olen ehkä halunnut niin uskotella itselleni. Oikeastihan talouteni on melko nuukasti elävä, osin pakon sanelemana, osin mm. kierrätysideologian kannatuksen vuoksi. Menot on pienennetty vuosia sitten säästöliekille niiltä osin kuin Niksipirkka -tyyppisillä ratkaisuilla on mahdollista. Olotilani velkahelvetin keskellä on ollut välillä eittämättä surkea, ja jos olen tuon olotilan läpi katsasteltuna tehnyt edes jotakin oikein, on se ollut nimenomaan tuo karsiminen menoista. Näin, koska lisätöiden tuomat tulot eivät olleet pelastaneet velalta tuolloin.
Kun mielentilani viime ajat oman talouteni suhteen on ollut seesteisempi / tyytyväisempi, koen että nimenomaan lisäraha on mahdollistanut nopemman velanmaksun. Tälläkin hetkellä haluan kerätä juuri niin monta lisäeuroa kuin vain mahdollista, että saan velkani äkkiä kuihtumaan.
Toisaalta, jos vaikka menisin ja rakastuisin tulisesti, en ehkä kokisi minkäänlaista tarvetta tehdä mitään ylimääräistä työtä vapaa-ajallani, ja olisin tyytyväinen siihen että normipalkallani saisin talouteni pyörimään ja velan maksettua, joskin hitaammalla tahdilla.
2. Toinen asia mikä pisti omaan silmään on se, että olen kirjoittanut toisaalta olevani kulutushysterian aikakaudella kasvanut lapsi, jonka vanhemmat ovat (tietämättään) totuttaneet ajatukseen että tavaran ostamisen olevan normaalia ja kaikin puolin hyväksyttävää. Toisaalta olen kirjoittanut (nyt en ole ihan varma, tämä voi olla jossain luonnosvaiheen tekstissäkin) että oman ostamiseni osatekijänä on ollut kokemukseni siitä, että en koskaan saanut mitään.
Ysäriajan laman jälkeen teknologia kehittyi hurjan nopeasti, puhelimet ja tietokoneet yleistyivät ja valtasivat kodit. Oma perheeni ei mikään rikas ollut. Perusasiat löytyivät, ja sitä mukaa kun vempeleet olivat jokapäiväisiä, löytyivät ne meiltäkin. Ei kuitenkaan koskaan kaveripiirin ensimmäisten joukossa. Eikä oikeastaan koskaan uutena vaan käytettynä.
Ymmärrän siis sen että olen kasvanut yhteiskunnassa joka on kehittynyt ja kasvanut valtavasti, myös tavaran määrässä. Ymmärrän myös sen ajatuksen että olen kokenut olevani tietyllä tavalla vähäosainen ja että tätä ajatusta olen ehkä kompensoinut aikuisiällä ostamalla spontaanisti koska "nyt saan omistaa uutta ja hienoa".
Perspektiivi vaikuttaa näköjään aika paljon siihen mitä kirjoittaa.
Miten paljon se painettu sana sitten painaa, kysyy otsikkokin?
Kirjoittamisen hetkellä se painaa paljon. Eniten. Välillä lienee hyvä ottaa tarkasteluun vanhempaa painettua sanaa, että voi tarpeen vaatiessa luoda nahkansa, ilmoittaa uudistuneet kantansa ja antaa niiden painaa eniten.
************************
Ajan kanssa ehdotetut tekstit kaiketi nivoutuvat niin että postauksen aihepiiriin liittyviä tekstejä ehdotetaan sen lopussa. Aion tässä työskennellä tekstien tagien parissa, selkeyttää ja jäsennellä uusiksi. Vaikutusta taitaa olla myös sillä, onko postauksessa kuva vai ei, ainakin pikainen tutustuminen näytti niin että kuvattomista teksteistä saa suosituksen vain toisiin kuvattomiin teksteihin. Täytynee lisätä kuva pikkuhiljaa kaikkiin postauksiin.
Jos joku sattui jouluna lukemaan blogia ja havaitsi kummallisuuksia, johtui se siitä että tuhosin vahingossa blogin ulkoasun, kun yritin päivittää sitä toisenlaiseen. Lopputulos oli katastrofi, ja yritin palauttaa sen niin lähelle entistä kun sain. Jatkossa otan varmuuskopion pohjasta jos muutosinspiraatio vielä iskee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Bottispämmäyksen vuoksi muutin asetuksia niin että vähän täytyy nähdä vaivaa kommentoidakseen.